29 touko PELKO SIITÄ, KUN ELÄMÄ HYMYILEE

Moikka!

Ajattelin pitkästä aikaa kirjottaa vähän sellasen catch up tyyppisen postauksen, jossa kerron hieman mitä mulle kuuluu ja mitä olen touhuillut viimeaikoina.

Rehellisesti sanottuna mulle ei kuulu mitään ihan mullistavan erikoista, vaan sellaista hyvää, erikoisen onnellista arkea. Sub tv:n tuotanto jäi nyt kesälomalle, mutta muuten mulla on ollut ihan hirveesti töitä blogin ja fitnetin puolella. Olen heräillyt arkisin viimeistään 7 töiden pariin ja jopa pienen pakkomielteen omaisesti touhunnut mahdollisimman paljon kaikkea ulkona, koska pelkään kokoajan, että kohta nää kelit taas viedään meiltä ja sitten voi taas märehtiä kotona.

Kesän alkuun on myös riittänyt paljon erilaisia tilaisuuksia, kuten synttäreitä, avajaisia ja valmistujaisia. Ihmiset ovat muutenkin selvästi aktivoituneempia ja olen nähnyt todella paljon mun ystäviä ja viettänyt normaalia enemmän aikaa sosialisoiden. Oon tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut myös uusia ystäviäkin näin kesän alun kunniaksi, kun on tullut enemmän oltua ihmisten ilmoilla. 😀

Mekko: Nelly.com / Kengät: Steve Madden / Laukku: Chanel

Niinkuin kerroin, mulle kuuluu ainoastaan hyvää ja tunnen olevani jotenkin rauhallisen onnellinen, jos niin voi sanoa. Mulla on todella ihana parisuhde, kiva koti, loputtomiin asti töitä joista nautin ja kokoajan projekteja ja kehittävää tekemistä. Olen oppinut taas paljon ja käynyt koulutuksissa, joten eteenpäin mennään erilaisilla osaamisalueilla. Jlolla on kaikki hyvin taas ja Suomen säät on olleet ihan mielettömiä! Oon päässyt nauttimaan arjesta töiden ohella ja juhlimaan ystävien kanssa. Täydellistä.

Tästä tulee kuitenkin jopa vähän huolestuttava fiilis; koska kaikki on niin hyvin, niin mitähän pahaa tässä seuraavaksi tapahtuu? Naurettiin äsken Marren kanssa, kun todettiin molemmilla olevan sama, onnellinen fiilis elämästä, että miten siitä ei koskaan osaa rauhassa nauttia, vaan kokoajan odottaa, että jotain pahaa tapahtuu. Ihmismieli on niin erikoinen.

Kai sitä täytyy vain nauttia niin kauan kuin voi tästä ”tasaisen onnellisesta” jaksosta, sillä elämällä on tapana heittää ylämäkien jälkeen alamäkiä, eihän me muuten osattaisi edes arvostaa hyviä asioita ja onnellisia kausia elämässä. Mä en kutenkaan pelkää niitä elämän alamäkiä, sillä ne ovat olleet mulle aina niitä hetkiä, kun mä oon harpannut ihmisenä jossain asiassa eteenpäin ja oppinut joko itsestäni tai muista jotain. Kutsuisin niitä hetkiä elämässä kasvukivuiksi. Kivuliaita, mutta niitä hetkiä ja asioita elämässä, jotka kasvattaa ja opettaa.

Nautitaan näistä kesäkeleistä ennenkuin nää taas viedään meiltä ! Ihanaa viikkoa kaikille <3