Posted at 18:21h
in
Yleinen
by Linda Manuella
Moikka!
Lupailin palailla blogin puolella mielestäni rodunkin kannalta tärkeään aiheeseen, nimittäin siihen, millaista on olla niin jalostetun koiran omistaja. Mulla itsellä on kotona 5 vuotias ranskanbulldog neiti, joka on onnekseni ollut aina hyvin reipas, urheilullinen ja iloinen koira. Jlo on kaikki nämä vuodet ollut innokas lenkkikaveri ja erittäin seurallinen ja energinen pakkaus ja lemmikkinä muutenkin täydellinen.
Ranskis luonteeltaan on aivan mielettömän ihastuttava, ei ole mitään vertaistaan. Pieni luupää, jolta löytyy loputtomiin persoonaa ja luonnetta, älykkyyttä ja viekkautta, sekä niin mahtava huumorintaju. Ranskanbulldog ei vähästä järkyty tai häiriinny ja oppii mielettömän nopeasti elämän pelisäännöt, jos omistajalta löytyy taitoa ja koira saa itselleen selvän paikan laumasta. Ja mielellään nimenomaan omistajansa johtamasta laumassa, ei hänen. 😀 Nämä rämäpäät nimittäin mieluusti myös johtavat koko sirkusta.
Jlo on unelmien kaveri. Hän on mun lempi tyyppejä jonka kanssa voin viettää aikaa, enkä missään nimessä kadu sitä, että olen hänet aikoinaan hankkinut. Mä olen äärimmäisen kiitollinen, että olen saanut hänet mun elämään ja myös onnellinen Jlon puolesta, että hän on saanut todella rakastavan kodin ja hän on saanut olla kyllä koko suvun ja lähipiirin prinsessa. Jlo on saanut niin paljon rakkautta, kuin on vaan mahdollista. Hän on aina saanut olla aktiivinen ja on aina mun mielessä, kun teen valintoja elämässä ja arjessa. Jos kaupassa on unohtunut käydä, niin se on Jlo joka syö ne vikat ruoat ja hänen nukkuessaan X- asennossa sängyssä, mä varon häiritsemästä pikku possun unia ja liimaannun sängyn reunalle varovasti, etten vain häiritse. 😀 Mutta koska hänen on pakko nukkua mussa ihan liimaantuneena kiinni, niin Jlo tulee tietenkin perässä sinne sängyn reunalle. Tästä seuraa usein ilmiö, jossa Jlo nukkuu keskellä sänkyä mun selässä kiinni puolet sängystä vallanneena ja me Kasimirin kanssa ollaan seinään liimaantuneina, naamat lytyssä pienessä kasassa.
Mä en silti voi olla naiivi ja valehdella, että Jlo tai ylipäätään rotu, jota hän edustaa, olisi terve. Tästä aiheesta on hankalaa kirjoittaa, koska harvemmin ääntä rodun asioihin suodaan tavalliselta tallaajalta, joka on rodusta ihastuneena, sitä toki tutkineena mutta ei TARPEEKSI asioista tietoisena, valinnut ottamaan tuiki tavallisesta perheestä itselleen koiranpennun. Mä tein sen virheen, että Jlo ei ole rodun kasvattajalta, eikä rekisterissä, mikä on suuri riskinotto, kun kyse on näin ylijalostetuista koirista. Se, että ottaa koiran hyvältä kasvattajalta ja vanhemmilta, jotka ovat terveitä ja hyväkuntoisia, ei ole mikään takaus, etteikö ongelmia tule, mutta on kuitenkin huomattavasti järkevämpi valinta ja tukee rodun terveyden edistämistä.
Aiheesta on vaikea kirjoittaa, koska ääni ja mielipide suodaan usein ainoastaan rekisteröidyille koirille ja kennelistä hankittujen ranskisten omistajille tai rodun harrastajille tai kasvattajille. Tässä kohtaa, kun puhun rodun ja Jlon terveydestä, sormi osoittaa mua ja otan sen kyllä vastaan. Mun olisi pitänyt tietää paremmin, ennen kuin rodun valitsin. Tiedän kuitenkin, että minun kaltaisia nuoria, ei niin tietoisia tapauksia on paljon, joka vain rodusta ihastuneena valitsee kivasta perheestä itselleen lemmikin. Näin meillä on tehty myös kotona. Mun perheessä on ollut aina koiria ja edelleen meillä porskuttaa yli 18 – vuotias villakoira uros, hänen pentunsa, joka on pian 17- vuotias ja edellinen oma koirani, mittelspitz rodultaan menehtyi 17- vuotiaana. Myös perheen neljännes koira menehtyi viime vuonna 17-vuotiaana. Myös näiden jokaisen jälkeläiset ovat eläneet saman ikäisiksi kuin vanhempansa ja ainoastaan yksi koirista on rekisterissä. Myös terveys on ollut niin hyvää, että hampaiden poistoja lukuunottamatta (ikääntymisen vuoksi) ollaan säästytty lääkärissä ravaamiselta. Olen siis tiennyt, että koirat sairastuvat ja jotkut syntyvät sairaina, aivan kuin ihmisetkin, mutta en olisi koskaan uskonut, että joku rotu voi olla näin sairas ja niitä silti ”tehdään” ja ajattelin, että koska Jlo tulee vain lemmikiksi, eikä jalostukseen tai näyttelyihin, kelpaa hän minulle ilman papereita. Se on täysin mun vika, että en ole ollut tarpeeksi tietoinen tai tutkinut tarpeeksi rotua ja papereiden tärkeyttä. Ihastuin täysin muutamaan rodun edustajaan ja päätin, että haluan ranskanbulldogin sen ihastuttavan persoonan sekä luonteen vuoksi ja meitä on varmasti paljon muitakin. Siksi minä, rekisteröimättömän ranskiksen omistaja, haluan puhua aiheesta, koska puhumattomuus ja rodun sairauden piilottelu ei auta ketään. Ja rehellisesti sanottuna; paperit tai ei, jalostus näkyy varmasti jokaisessa yksilössä, eikä vain ranskanbulldogeissa, vaan myös todella monessa muussakin ylijalostetussa rodussa.
Jlo on ollut aina hyvässä kunnossa, jaksanut pitkiä lenkkejä ja sanoisinko, että ”niin terve” kuin brakykefaalisesta syndroomasta kärsivä koira voi olla. Ei olla (ainakaan vielä) kärsitty ihottumasta tai allergioista ja keho toimii muutoin hyvin. Jlo on kuvattu päästä varpaisiin ja rakennemuutoksia löytyy rintarangasta ja takajalkojen polvista, mutta ei todennäköisesti (koska ei voi itse kertoa, ei aristele, linkuta tai ole jäykkä ja liikkuu, hyppii ja touhuaa luontevasti) kärsi kivuista tai onneksi muista oireista, joita selkäongelmat rodulle voivat aiheuttaa (esimerkiksi takapään halvaantumista). Koskaan ei voi kuitenkaan tietää, koska kipuherkkiä nämä koirat eivät ole ja oireilevat usein vasta, kun tilanne menee todella pahaksi.
Brakykefaalinen syndrooma, josta Jlo kärsii, on lyhytkalloisuuden aiheuttama hengitysoireyhtymä. Oireyhtymän taustalla on lyhentyneen kallon ja hengitysteiden pehmytkudoksen välinen epäsuhta: vaikka koiran kallon luusto on pienentynyt, ei kallon sisäinen pehmytkudos ole vähentynyt samassa suhteessa. Tästä aiheutuu hengitysteiden ahtautta ja pahimmillaan koiran elämänlaatua vakavasti alentavia hengitysongelmia.
Brakykefaalisen oireyhtymän ensisijaiset rakenteelliset muutokset ja epämuodostumat ovat lyhyt kuono, ahtaat sieraimet sekä nenän eteinen, epämuodostuneet nenäkuorikot ja muut nenäontelon ahtaumat, pidentynyt pehmeä kitalaki ja muut nenänielun rakenteelliset muutokset. Jlolla näistä todettiin ahtaat sieraimet sekä pidentynyt pehmeä kitalaki.
Lähde: Suomen Ranskanbulldogit Ry:n sivut.
JLON HENGITYSONGELMAT
Jlolla kestävyyskunto on erityisestä tänä vuonna huonontunut huomattavasti ja huomasin, että jo pienemmän hepulin jälkeen silmät alkoivat punottamaan ja Jlo väsyi nopeammin kuin ennen. Olen ravannut kevään aikana lääkäreillä hakemassa diagnoosia ja miettimässä parasta ratkaisua ja päädyin operaatioon, jossa Jlo:n sieraimia laajennettiin ja kitalaen purjetta lyhennettiin ja kavennettiin.
Leikkaus on valitettavasti hyvin rodunomainen operaatio ja tuttu ongelma lääkäreille. Jlo leikattiin Tammiston evidensian eläinsairaalassa eilen ja leikkaus onnistui hienosti. Jlo nukkuu tässä mun sylissä kauluri kaulassa ja aloittaa nyt toipumisen ja toivottavasti huomattavasti laadukkaampi elämänlaatu saa alkaa paremman hengittämisen myötä. Koskaan näistä ei mitään huippu kestäviä ja hyväkuntoisia koiria saa, mutta niin paljon kuin vain voin Jlon eteen jotain tehdä, niin teen.
Jlon henkitorvi on onneksi hyvän kokoinen, sillä joskus näillä saattaa sekin olla liian ahdas ja siihen ongelmaan ei pystytä kirurgisesti vaikuttamaan.
Halusin kirjoittaa tästä aiheesta, koska tiedän, että Jlo ihastuttaa munkin somessa paljon ja on varmasti inspiroinut monia ihastumaan ja ehkä jopa hankkimaan ranskiksen. Rakastan rotua ja Jlota maailman eniten ja toivon sekä haluan tämän rodun edustajille pelkästään hyvää. Toivon, että jokainen joka tätä rotua tai ylipäätään mitään ylijalostettua rotua harkitsee, oli se sitten chihu jonka aivot eivät mahdu päähän tai selkäongelmalliset mäyräkoirat ja corgit, niin tehkää parhaanne, että koira tulisi hyvästä suvusta sekä kasvattajalta ja tehkää myös itse se duuni, että tutkitte ja tarkkailette koiran terveyttä. Pelkät paperit eivät näissä valitettavasti auta tai takaa vielä mitään.
Tarkoitukseni ei ole haukkua/syytellä ranskisten omistajia valinnastaan tai rotua millään tapaa, vaan ainoastaan kertoa minua seuraaville ja Jlota fanittaville ihmisille myös tämä surullinen puoli rodusta. Sain jo tänään inboksiin Instagramissa närkästynyttä viestiä, että miten voin edes puhua asiasta tai rodusta, kun omistan rekisteröimättömän koiran, joka voisi hyvin olla vaikka sekarotuinen. Valitettavasti jo lääkäreiden mukaan ongelmat rodulla ovat surullisen yleisiä ja rodunomaisia. Sain onneksi myös paljon kannustavia viestejä ja rohkeutta kirjoittaa asiasta, kiitos niistä. Muutamat myös toivoivat (myös rekisteröityjen koirien omistajat), että ottaisin blogissa esiin myös ranskisten surullisen yleiset rakenteelliset ongelmat, koskien etupäähän korostuvaa ruumiinrakennetta. Ranskiksilla esiintyy esimerkiksi tyriä todella paljon ympäri rankaa, jotka saattavat pahimmillaan aiheuttaa vakavia halvaantumisoireita ja kovaa kipua. Tämä taitaa olla yksi yleisin syy, miksi jo todella nuoria ranskiksia joudutaan lopettamaan. Moni kertoi, että jos he olisivat olleet tietoisempia asiasta, olisivat harkinneet rotua uudestaan.
Paperit ei siis aina riitä, vaan näitä rotuja valitessa otetaan aina riski. Nämä otukset ansaitsevat parhaat ihmiset ympärilleen ja kaiken mahdollisen avun, jotta rotu ei olisi enää niin ”muodikas” ja ihmiset tietoisempina ongelmista tukisivat terveempien yksilöiden tulevaisuutta.
Jlolta terkkuja kaikille, toivottavasti neiti pääsee pian taas hepuloimaan ja nauttimaan tulevasta kesästä <3
