21 joulu KAKSI VIIKKOA POISSA SUOMESTA – MIKÄ FIILIS?

Moikka!

Kotiuduin Suomeen toissapäivänä ja ihanan trendikkäästi pääsen valittamaan, että jet lag painaa. Kaliforniassa ollaan hereillä, kun Suomessa nukutaan, joten parissa viikossa ehti ryssiä omat rymit jo lahjakkaasti. Yritin eilen sinnitellä iltaan saakka hereillä, mutta silmät painoivat niin paljon, että nukahdin about kuudelta illalla ja heräsin noin puoli kuudelta tänään aamulla. Välillä näinkin, että ei millään pysty nukkumaan myöhempään ja onhan sekin ihan piristävää, kun on kello ysiltä saanut jo kaikki akuutimmat askareet alta, Jlo on päässyt jo riehumaan koirapuistoon kamujen kanssa ja muu maailma alkaa vasta aktivoitumaan. Jos en olisi reissussa saanut flunssaa, olisin todennäköisesti ärsyttävän kunnollisena käynyt aamulla treenaamassa.

*Sisältää mainoslinkin

Kävin eilen verkkokaupassa hakemassa muutamia valoja ja telineitä kameraa ja kuvaamista varten. Sen jälkeen päädyin spontaanisti ”after work” viinille vieressä sijaitsevaan Clarioniin. Ja miksi ei, olihan jo tarpeeksi pimeää viinille ja näkymät upeat ylhäältä baarista.

Suomeen palattuani oon ollut paitsi hyvin väsynyt jatkuvan pimeyden ja hyi, niin kylmän ilman vuoksi, mutta myös jokin pieni masennus alkoi heti painamaan. Tulee säälimättä vasten kasvoja näinä aikoina todellisuus siitä, miten synkässä ympäristössä elämme suurimman osan vuodesta. Kontrasti on hyvin karu moniin muihin maihin verrattuna ja vaikka Suomea arvostankin ja olen ylpeä kotimaastani, niin onhan täällä arki aikamoista selviytymistä pimeinä ja kylminä aikoina. Lisäksi meidän kesätkin on nykyään vähän mitä on… 😀 Täytyy nostaa hattua jokaiselle täällä asuvalle, ollaan aika kovia tyyppejä kyllä.

Housut – Mango, Kengät – Bubbleroom, Jakku takki – Ellos*

Heti Suomeen tultuani mua alkoi myös ihmeellisesti ahdistamaan. Tästä on varmasti niin monesti kirjoitettu ja itsekin olen tämän ennenkin blogissa todennut, mutta Suomessa vallitsee valitettavasti usein hyvin synkkä ilmapiiri ja ihmiset tuntuvat niin masentuneilta… enkä ihmettele, itsekin olen paljon synkempi täällä ollessani, sillä pimeys ja kylmyys vaikuttaa muhun. Meillä ei ole hirveesti mieltä ylentäviä aktiviteetti mahdollisuuksia. Harvemmin sitä lähtee tämän kylmän ja synkän 9 kk aikana rannalle ihailemaan merta tai rauhoittumaan luonnon keskelle, kaupungille istuskelemaan ulkoilmaan ystävien kanssa tai ylipäätään vain nauttimaan auringosta. Ei. Meillä istutaan himassa, selviydytään ehkä väkisin treeneihin tai harrastuksiin ja lasketaan tunteja viikonloppuun, jolloin voi ehkä käydä ulkona tai nukkua, raahautua rennommalla aikataululla harrastuksiin pakkasen, sateen tai tuulen pahoinpitelemänä ja sitten onkin sunnuntai ja sama homma alkaa.

Eiköhän tähän taas kuitenkin kohta totu, mikä on sekin hieman surullinen ajatus. 😀 Tiedän, että kun tervehdyn flussasta ja pääsen taas arkeen kiinni treenien ja omien rutiinien kanssa, niin alkaa helpottamaan. Tällä hetkellä vain lähinnä kököttelen himassa ja yritän täyttää tunteja töiden avulla.