22 marras ÄÄRIPÄISYYS + EHDOTTOMUUS = VASTAREAKTIO

Haluan jatkaa hieman WWF postauksen teemalla, sillä osa kommentoinnista inspiroi minua kirjoittamaan aiheesta ääripäisyys ja ehdottomuus. Sain paljon ihania kommentteja postaukseen, kiitos siitä. Sain erittäin hyviä näkökulmia ja monia hienoja ajatuksia itsellenikin pohdittavaksi. Muutamia kommentteja jäin kuitenkin miettimään, sillä mielestäni joidenkin tapaa tuoda omia mielipiteita ja aatteita esille pitäisi muuttaa. Monet ihmiset helposti ampuvat itseään nilkkaan liian agressiivisella tavalla tuoda asioita esille, kivittämällä kaikki muut, jotka eivät ole niin ehdottomia kyseisessä asiassa.

Mulle on nuoruudesta jäänyt todella vahvasti mieleen, miten helluntailaiset vähättelivät mun omaa suhdettani uskontoon. Mä en kuulemma ollut oikeutettu sanomaan, että olen uskossa, sillä perus nuorena join alkoholia kotibileissä ja elin eritavalla kuin he. Olin myös aika villi ja levoton, joten se ei sopinut yhteen uskomisen kanssa. Se tuntui musta todella pahalta, sillä uskonnollisuus on aina ollut mulle todella lähellä sydäntä sekä läsnä mun elämässä ihan pienestä pitäen. Mä en ikinä ole kyseenalaistanut ns. toista maailmaa, vaikka mulle ei ole sitä ideaa ja ajatusta mitenkään tuputettu päähän, se vain on aina ollut mulle todella läsnä.

Sen sijaan mitä he edustivat, että on vain yksi ja ainoa tapa saada ns. pelastusvarmuus, oli mulle opetettu armollisuutta ja rakkautta, että on täysin inhimillistä mokata, mutta Jumala rakastaa kaikkia ja antaa anteeksi, jos anteeksiantoa pyytää. Muistan kun olin menossa maata näkyvissä festareille ja kysyin matkalla pojalta, joka dumasi oikeuteni uskoa, että onko hän koskaan lukenut itse raamattua, jossa kerrotaan että se joka itsensä ylentää, alennetaan?

Toisin kuin nuorempana, en enää koe, että olisin selkeästi vaikkapa jonkin uskonnon edustaja. En koe, että tarvitsen mitään konkreettista uskontoa tai rakennusta välikädeksi itseni ja toisen maailman välille. Olen täysin sitä mieltä, että kirkot ja uskonnot ovat ihmisten rakentamia vallankäyttö välineitä, eivätkä ne näin ollen liity minun omaan suhteeseeni toiseen maailmaan tai uskomiseen. Tiedän, mitä itse tunnen ja koen, eikä siihen tarvita mitään instituutiota väliin. Jos sä aidosti olet yhteydessä johonkin, niin ne on sulla sydämessä ja sielussa mukana missä tahansa oletkin, eikä missään yhteisössä tai rakennuksessa.

Olen kannustanut monia ystäviäni antamaan energioille sekä toisen maailman asioille mahdollisuutta, jos olen aistinut heidän olevan herkkiä energioiltaan sekä spirituaalisia, mutta todella monilla on äärimmäisen negatiivinen kokemus näihin liittyvistä asioista juurikin uskontojen kautta. Se on harmillista, koska itse koen saavani näistä asioista paljon rikkautta elämääni, mutta ymmärrän myös täysin, että ihmiset vierastavat aihetta ja haluavat pysyä siitä kaukana. Miksi sä haluaisit tutustua asiaan, jossa ihmiset kertovat miten sun tulee elää ja jos et tee näin, olet täysin paska ja lähinnä palat helvetissä? Tästä pääseekin taas kysymykseen, olisiko vähän pehmeämpi tapa lähestyä asiassa ihmisiä vaikkapa paljon tuloksellisempaa?

Välillä kun kuljen kaupungilla ja kuulen jonkun paasaavan ihmisille agressiivisesti uskonnosta, tekee mieli mennä kertomaan, että sä olet juuri se syy, miks ihmiset eivät halua tietää mitään uskonnoista ja vihaavat aihetta, etkä todellakaan edusta sitä, mikä uskontojen pohjimmainen sanoma on, vaan sitä mitä ihmiset ovat siitä kehittäneet.

Mulle tuli hieman samanlainen reaktio WWF postaukseen tulleista kommenteista. Kerroin tekstissä, miten eläimet ovat lähellä sydäntä ja kannustin ihmisiä lahjoittamaan rahaa luonnon- ja eläintensuojeluun.

Sain muutamia kommentteja, joissa suhdettani eläimiin sekä luontoon väheksyttiin. Minä en kuulemma rakasta eläimiä, koska käytän eläinperäisiä tuotteita. Minä olen tekopyhä ja puhun ristiin. Jotkut kommentit olivat niin agressiivisia, etten voinut edes työhön liittyvän sopimuksen pohjalta julkaista niitä, sillä kommentointi tulee pysyä asiallisena.

Sain kuitenkin onneksi vastapainoksi myös muutaman erittäin hyvän kommentin sekä esimerkin siitä, miten asiasta tulisi puhua ja ”sanomaa levittää”. Eräs ihminen kommentoi postaukseeni, miten on nykyään kasvissyöjä, mutta aloitti projektin pikkuhiljaa, pienillä valinnoilla, joka päivä tekemällä enemmän. Hän myös kertoi, että vaikka on itse yhä ehdottomampi, eikä ymmärrä miten joku vielä vuonna 2017 syö lihaa, ei hän siltikään paasaa asiasta agressiivisesti ystävilleen. Pakottamisen ja paasaamisen sijaan hän tekee usein ystävilleen kasvisperäistä ruokaa, jotta he huomaavat, miten kasvissyönti on oikeasti tosi jees, kunhan tutustuu asiaan enemmän.

TÄMÄ! Mä olen pitkään halunnut ja pyrkinyt vähän enemmän vähentämään eläinperäisiä tuotteita; käytän esimerkiksi ainoastaan kasvisperäisiä maitoja arjessa, syön todella harvoin punaista lihaa, tsekkaan tarkkaan minkälaisista tarhoista kanamunani ja kanani tulevat, yritän valita mahdollisimman ekologisia tuotteita ja suosia pakkauksia, joissa tämä otetaan huomioon, kierrätän ja lahjoitan sekä autan kun vain pystyn. Mä olen katsonut monia dokumentteja aiheesta ja pyrin kokoajan parempaan sekä olemaan yhä tietoisempi. On kuitenkin hyvin vaikeaa sormia napsauttamalla tehdä täydellinen elämäntapamuutos sellaisissa asioissa, joita et ole nuorena oikeastaan edes ajatellut. Meillä on aina kotona tehty liharuokia kreikkalaiseen tapaan, vaikka ollaankin kaikki perheessä oltu äärimmäisen eläinrakkaita. Mut on kasvatettu siihen, että lihan syöminen kuuluu ns. kulttuuriin, eikä ole väärin, mutta ymmärrän nykyään täysin lihatuotannon vaikutuksen esimerkiksi ilmastonmuutokseen, jolloin toki myös ymmärrän epäkohdan siinä, että lahjoitan arktiseen kohteeseen, mutta samalla myös syön lihaa. Asia ei kuitenkaan ole esimerkiksi mulle niin yksinkertainen ja itse henkilökohtaisesti vasta yritän opetella huomioimaa tätä yhä enemmän joka päivä ja nähdä asiat isompana kokonaisuutena.

On todella harmillista, että vegaanisuudesta tehdään ikään kuin joku todella seksikäs trendi, että jokainen, joka ei tällä hetkellä ole täysin vegaani, on vegaanien mielestä kivitettävä. Tällainen agressiivinen haukkuminen ja täydellinen dumaaminen ihmistä kohtaan, joka edes vähän yrittää, saa varmasti aikaan paljon enemmän pahaa kuin hyvää. Kannattaa pyöritellä näitä asioita mielessä, kun ensi kerralla tekis mieli haukkua jotain, jolla on jo toinen jalka samalla polulla sun kanssa, jos sä ihan OIKEASTI ajattelet eläinten parasta ja haluat parantaa maailmaa. Kuinka usein asioita ollaan parannettu haukkumalla, sen sijaan, että voitaisiin kehua yrittävää, tarjota vaikkapa tietoa ja apua ja kannustaa tekemään vieläkin paremmin? Onko kyseessä halu auttaa, vai oman egon pönkittäminen?

Mä itse edustan ja opetan ihmisiä terveellisempiin elämäntapoihin ja mulla on paljon mielipiteitä ruokavalioon ja treenaamiseen liittyen ja jos joku edes yrittää, niin se on mun mielestä mahtavaa ja olen onnellinen heidän puolestaan ja pyrin tarjoamaan siihen apuni sekä tukeni. Se, kun vegaani haukkuu ihmistä, joka yrittää pikkuhiljaa tehdä enemmän parempia valintoja eläinten sekä luonnon eteen, on verrattavissa siihen, että mä menisin ammatissani haukkumaan jotakin salilla olevaa läskiksi, joka yrittää olla parempi pikku hiljaa paremmilla valinnoilla, mutta ei ole täysin tikissä vielä.

Kun ihminen tekee vegaanisuudesta itselleen uskonnon ja paheksuu jokaista joka ei vielä täysin ole vegaani, mutta yrittää parhaansa ja on kiinnostunut (sekä ehkäpä mahdollinen tulevaisuuden vegaani), saa hän aikaan varmasti todella pahoja vastareaktioita ja turhautumisia.

Mä arvostan todella paljon vegaaneja ja haluan oppia asiasta paljon lisää, saada vinkkejä ja ideoita olemaan parempi ja toivoisin, että tällaisissa meitä kaikkia koskevassa asiassa oltaisiin hurjasti positiivisempia sekä kannustettaisiin toisiamme olemaan parempia ja tekemään yhä enemmän hyvää eläinten sekä luonnon eteen. 🙂