29 loka ARKISIA UNELMIA

[mittaustagi]

Arkisia unelmia, niitä on monia. Milloin se on vapaapäivä, milloin maailmanympärimatka. Mun arkiset unelmat vaihtuvat päivittäin, mutta kyllä ne isommat unelmat muuttuvat iän ja elämäntilanteen mukaan. Valio haastoi mut kaupallisessa yhteistyössä funtsimaan asioista, joista unelmoin kiireiden keskellä, sekä muistutti mulle, miten tärkeitä ne omat hetket ovat arjen hektisyyden keskellä.

Olen puhunut usein avoimesti siitä, että tarvitsen paljon omaa tilaa ja aikaa, jotta jaksan antaa parhaani töissä sekä ihmissuhteissa. Lataudun yksin, en porukassa ja saatan viettää aikaa itsekseni päiviä ilman minkäänlaista fyysistä ihmiskontaktia. Se ei tarkoita, että olisin yksinäinen, sillä viihdyn todella hyvin yksin. Ehkä vähän liiankin hyvin, sillä välillä saan selitellä uusille tuttavuuksille, miten mulla on kaikki hyvin, mutta haluan olla välillä yksin.

Mun erakko ominaisuuksistani huolimatta koen kuitenkin, että olen onnistunut rakentamaan päiviini pieniä paloja isoa arkista unelmaa, sillä olen löytänyt mun ympärille kourallisen ihmisiä ja saanut jakaa mun sekasortoista arkeani näiden mielettömän ihananien tyypien kanssa, joiden pelkkä olemassaolo antaa mulle energiaa ja rauhottaa mua kaiken muun keskellä. Mä koen olevani introvertti (eikös se oo muotia muutenkin, olla introvertti/erityisherkkä ja laittaa sen piikkiin kaikki), joten mun yksi suuri arkinen unelma on ollut niinkin ”pieni” asia, kuin tulla hyväksytyksi ja ymmärrytyksi tietyissä asioissa ihmissuhteisiin liittyen. Musta nimittäin usein tuntuu siltä, että joko niitä ei ymmärretä yhtään tai sitten ymmärretään liikaa ja ollaan sitten kaikki todella herkkiä kaikelle ja tehdään asiasta liian iso juttu, ihan kuin jokin uskonto, jolloin kaikilla menee vain loppujen lopuksi hermot.

Musta on ihanaa, kun voi viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka vaan hiffaa. Sun ei tarvitse selitellä mitään, sillä ne tietää, että sä oot aina siellä niitä varten ja ne on aina sua varten, vaikka ei ihan jokaisia bileitä tai tapahtumia koluttaisikaan yhdessä. Ei enää tekosyitä tai selittelyjä, saa mennä sen oman jaksamisen mukaan ja se on ihan fine.

Mä olen todella kiitollinen siitä, että mulla on muutamia ihmisiä, jotka myös pysäyttää mut arjen keskellä ja saa mut olemaan enemmän läsnä just siinä hetkessä. Tuntuu, että muuten sitä menee viikkojakin etuajassa ja viimeistelemättä ensimmäistä projektia onkin jo henkisesti pään sisällä suunnittelemassa seuraavaa. On ihan äärimmäisen tärkeää pysähtyä välillä nauttimaan arjen pienimmistäkin asioista ja tehdä tilaa omalle ajalle, ajatuksille ja myös kuunnella itseään kaiken vilskeen keskellä.

Me tarvittaisiin kaikki joka päivä niitä pieniä hetkiä, minkä avulla jaksetaan painaa taas sata lasissa muita juttuja eteenpäin. Olen myös haaveillut ja pyrkinyt siihen, että lukisin vaikkapa tunnin kirjaa ennen kuin menen nukkumaan, mutta pakko myöntää, että niistä haaveista ei oo ihan pidetty kiinni vielä. Illat menee visioiden frendien kanssa tai oman pään sisällä ja aamulla vertaillaan, kenellä oli häiriintyneempi uni viimeyönä.

Koska mä oon tällainen tuuliviiri ja vedän pääni helposti ylikierroksille, niin yksi mun tän hetkinen arjen unelma olisi nukkua kokonainen viikonloppu putkeen ja olla tekemättä mitään ihmeellistä. Herätä liian myöhään, syödä aamupala sängyssä ja tuijottaa Netflixiä kunnes nukahtaa. Ei duunijuttuja, ei stressaamista, ei aikatauluja.  Nyt syksyn tullen se on tuntunut liian hankalalta haaveelta. Tänä viikonloppuna oli isot spessut juhlat, ystävien dinneri, ystävän läksärit, sovittu brunssi ja kasa töitä. Ens viikonloppu näyttää vielä tyhjältä, joten jospas pääsisin toteuttamaan tämän pienen arkisen haaveeni silloin. Tiedän, ettei kaikkiin kemuihin ja dinnereille aina tarvitse mennä, mutta tällä hetkellä tuntuu, että jokainen synnyttää, muuttaa ulkomaille ja järjestää jotain henkilökohtaisia mustgo -bileitä samaan aikaan, joihin oot luvannut mennä jo kuukausia sitten.