Happy Halloween! Muutaman päivän myöhässä, mutta kuka näitä laskee. Viikon ensimmäiset päivät on ehdottomasti pyhitetty viikonlopun The Masquerade Ball bileiden fiilistelylle ja toki hieman itseään keräillen, sen verran hyvät kemut olivat.  

Näitä bileitä venattiin pitkään ja olivat myös sen arvoiset. Erityisesti oli upeeta nähdä miten paljon jengi oli panostanut, kaikki näyttivät niin hyvältä.

Jodelin mukaan kyseessä olivat siis kermaperseille järjestetyt yksärit, mutta todellisuudessa nämä olivat frendien järkkäämät juhlat lähipiirille ja heidän tuttavilleen. Ideana oli, että jengi sai panostaa normaalia enemmän pukeutumiseen ja juhlia tyylikkäästi. Mäkin pääsin vihdoin pukemaan vuoden kaapissa venanneen iltapuvun, joka mun oli alunperin tarkoitus pukea viimevuoden Emma gaalaan.

 

Summa summarun, oli kyllä kieltämättä ihan jees kemut 🙂

 


[mittaustagi]

Arkisia unelmia, niitä on monia. Milloin se on vapaapäivä, milloin maailmanympärimatka. Mun arkiset unelmat vaihtuvat päivittäin, mutta kyllä ne isommat unelmat muuttuvat iän ja elämäntilanteen mukaan. Valio haastoi mut kaupallisessa yhteistyössä funtsimaan asioista, joista unelmoin kiireiden keskellä, sekä muistutti mulle, miten tärkeitä ne omat hetket ovat arjen hektisyyden keskellä.

Olen puhunut usein avoimesti siitä, että tarvitsen paljon omaa tilaa ja aikaa, jotta jaksan antaa parhaani töissä sekä ihmissuhteissa. Lataudun yksin, en porukassa ja saatan viettää aikaa itsekseni päiviä ilman minkäänlaista fyysistä ihmiskontaktia. Se ei tarkoita, että olisin yksinäinen, sillä viihdyn todella hyvin yksin. Ehkä vähän liiankin hyvin, sillä välillä saan selitellä uusille tuttavuuksille, miten mulla on kaikki hyvin, mutta haluan olla välillä yksin.

Mun erakko ominaisuuksistani huolimatta koen kuitenkin, että olen onnistunut rakentamaan päiviini pieniä paloja isoa arkista unelmaa, sillä olen löytänyt mun ympärille kourallisen ihmisiä ja saanut jakaa mun sekasortoista arkeani näiden mielettömän ihananien tyypien kanssa, joiden pelkkä olemassaolo antaa mulle energiaa ja rauhottaa mua kaiken muun keskellä. Mä koen olevani introvertti (eikös se oo muotia muutenkin, olla introvertti/erityisherkkä ja laittaa sen piikkiin kaikki), joten mun yksi suuri arkinen unelma on ollut niinkin ”pieni” asia, kuin tulla hyväksytyksi ja ymmärrytyksi tietyissä asioissa ihmissuhteisiin liittyen. Musta nimittäin usein tuntuu siltä, että joko niitä ei ymmärretä yhtään tai sitten ymmärretään liikaa ja ollaan sitten kaikki todella herkkiä kaikelle ja tehdään asiasta liian iso juttu, ihan kuin jokin uskonto, jolloin kaikilla menee vain loppujen lopuksi hermot.

Musta on ihanaa, kun voi viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka vaan hiffaa. Sun ei tarvitse selitellä mitään, sillä ne tietää, että sä oot aina siellä niitä varten ja ne on aina sua varten, vaikka ei ihan jokaisia bileitä tai tapahtumia koluttaisikaan yhdessä. Ei enää tekosyitä tai selittelyjä, saa mennä sen oman jaksamisen mukaan ja se on ihan fine.

Mä olen todella kiitollinen siitä, että mulla on muutamia ihmisiä, jotka myös pysäyttää mut arjen keskellä ja saa mut olemaan enemmän läsnä just siinä hetkessä. Tuntuu, että muuten sitä menee viikkojakin etuajassa ja viimeistelemättä ensimmäistä projektia onkin jo henkisesti pään sisällä suunnittelemassa seuraavaa. On ihan äärimmäisen tärkeää pysähtyä välillä nauttimaan arjen pienimmistäkin asioista ja tehdä tilaa omalle ajalle, ajatuksille ja myös kuunnella itseään kaiken vilskeen keskellä.

Me tarvittaisiin kaikki joka päivä niitä pieniä hetkiä, minkä avulla jaksetaan painaa taas sata lasissa muita juttuja eteenpäin. Olen myös haaveillut ja pyrkinyt siihen, että lukisin vaikkapa tunnin kirjaa ennen kuin menen nukkumaan, mutta pakko myöntää, että niistä haaveista ei oo ihan pidetty kiinni vielä. Illat menee visioiden frendien kanssa tai oman pään sisällä ja aamulla vertaillaan, kenellä oli häiriintyneempi uni viimeyönä.

Koska mä oon tällainen tuuliviiri ja vedän pääni helposti ylikierroksille, niin yksi mun tän hetkinen arjen unelma olisi nukkua kokonainen viikonloppu putkeen ja olla tekemättä mitään ihmeellistä. Herätä liian myöhään, syödä aamupala sängyssä ja tuijottaa Netflixiä kunnes nukahtaa. Ei duunijuttuja, ei stressaamista, ei aikatauluja.  Nyt syksyn tullen se on tuntunut liian hankalalta haaveelta. Tänä viikonloppuna oli isot spessut juhlat, ystävien dinneri, ystävän läksärit, sovittu brunssi ja kasa töitä. Ens viikonloppu näyttää vielä tyhjältä, joten jospas pääsisin toteuttamaan tämän pienen arkisen haaveeni silloin. Tiedän, ettei kaikkiin kemuihin ja dinnereille aina tarvitse mennä, mutta tällä hetkellä tuntuu, että jokainen synnyttää, muuttaa ulkomaille ja järjestää jotain henkilökohtaisia mustgo -bileitä samaan aikaan, joihin oot luvannut mennä jo kuukausia sitten.

Kuten Valio Eila kerrosunelma, koostuu arkikin kahdesta kerroksesta; duunista ja vapaista, eikö niin? Ilman toista ei toinenkaan maistu niin hyvältä. Valio Eila kerrosunelma on täyteläinen, lusikoitava kaksikerrostuote. Sarjaan kuuluu kaksi herkullista makua: kinuski- samettinen persikka ja valkosuklaa-Romanovin mansikat. Molemmat ovat laktoosittomia ja sopivat myös kaikkein herkimmille laktoosi-intoleranteille. Yay! Kerrosunelman pinnalla on herkullinen vanukasmassa ja pohjalla pirteä sekä palaisa läjä hilloa. Kerrosunelma sopii niin arjen pieniin herkutteluhetkiin jälkkäriksi, kuin myös välipalaksi päiviin. Mielestäni molemmat olivat maultaan makeilta ja tyydyttivät pienestä koostaan huolimatta mun makeannälän, vaikka olenkin todella perso kaikelle makealle. 

Yksi pikari sisältää noin 180kaloria, 9 g rasvaa, 21g hiilareita ja 2,9g proteiinia.

Mitkä sun arkiset unelmat on?


Moikka!

Kuvaukset on nyt purkitettu ja ensimmäinen jakso Tilt 2.0 tulikin jo lauantaina. Heti ensimmäisenä haluan kiittää kaikkia ihanista palautteista. <3 Olen saanut jonkin verran ihania viestejä katsojlta ja niistä on tullut todella hyvälle mielelle. Onhan juontaminen mulle ihan uusi juttu ja hieman jänskättää seurata millaista matskua saatiin aikaiseksi.

Kuvaukset menivät kaiken kaikkiaan todella hyvin ja yllättävän helposti! Kaikki vieraat olivat ihan huippu ihania tyyppejä ja naurua ei puuttunut päivistä. Saran ja tuotantotiimin kanssa oli helppoa, vaivatonta ja hauskaa tehdä ohjelmaa.  Oli ihanaa kuulla myös tuotantotiimin palaute tekemisestä, sillä he sanoivat ettei koskaan ole ollut näin hauskaa tuottaa Tiltiä ja naurua on saanut pidätellä toisella puolella kameraa.

Vaikka olikin hauskaa, niin päivät olivat kuitenkin pitkiä ja melko rankkoja. Kuvattiin kaksi jaksoa päivässä, joten sitä sai yrittää pysyä pirtsakkana ja skarppina aika monta tuntia putkeen. Onneksi osa vieraista oli ennestään tuttuja, joten homma sujui vaivatta ja todella vähän jouduttiin esimerkiksi ottamaan juontoja uudestaan tai muutenkaan keksimään juteltavaa. Tuntui lähinnä siltä, kun olisi himassa sohvalla pelaamassa frendien kanssa pelejä ja aina välillä sitä ihan unohti, että kamerat kuvaavat. Mitä enemmän jaksoja oli alla, sitä henkisesti helpompaa siitä tuli, kun pienetkin jännitykset karisivat harteilta. Pikku hiljaa jaksojen eteneminen tuli tutuksi ja sitä alkoi jossain kohtaa vähän itsekin hiffaamaan niistä peleistä jotain. On hurjasti hauskempaa pelata, kun osaa edes vähän… 😀

Perjantaina saatiin hommat purkkiin ja juhlistettiin urakan loppumista shoteilla. Join yhden shotin, jonka jälkeen menin vatsalleni sohva rahin päälle selaamaan hetkeksi puhelinta ja…yhtäkkiä heräsin noin 20 minuutin päästä, kun Subilta tultiin tekemään insta- ja facebook liveä ohjelman kulisseista sekä fiiliksistä. Kuulin vain, kun joku kysyi, että onko tuo Linda oikeasti nukahtanut tuohon asentoon…Kyllä vain. Siinä meikä makoili rahin päällä, kädet ja jalat rahin sivuilla roikkuen kuin mikäkin laiskiainen. Todennäköisesti myös vähän kuolasin siinä tuhistessani. Näky oli varmasti todella viehättävä.

Väsymys oli todella kova kuvausten jälkeen. Perjantaina kävin jopa hieman ylikierroksilla ja ”jouduin” juomaan lasin viiniä nukahtaakseni, sillä olin niin yliväsynyt, että päässäni vain vilisi. Jatkuva kuvausvaloissa pyöriminen hapettomassa studiossa, VR pelien pelaaminen ja puoli kuuden herätykset olivat todellakin tehneet tehtävänsä. Aivot tilttasivat huolella. Perjantaina oli kuitenkin pakko saada unen päästä kiinni mahdollisimman aikaisin, sillä lauantaina kävin aamupäivällä I Love Me – messuilla haastattelemassa Beaty Pro lavalla erästä luomihoitajan työhön erikoistunutta hoitajaa. Tulipahan muuten opittua ihomuutoksistakin uutta, mielenkiintoista asiaa.

Viime viikon hektisyys tuntuu vielä tälläkin viikolla, mutta kyllä tästä pikku hiljaa ollaan taas saatu velat nukuttua ja uudet energiat ladattua. Säät ovat olleet onneksi todella ihania, vaikkakin talvi tekee tuloaan ja ilmat sen kuin vain viilenevät. Kohta ollaan kuitenkin tämänkin viikon puolessa välissä ja tulevaa viikonloppua onkin odoteltu jo kauan. Tänään käytiin Marren kanssa sovittelemassa upeita iltapukuja viikonlopun The Masquerade Ball bileisiin, jotka järjestetään lauantaina Pörssissä. Kerrankin bileet, joihin voi panostaa kunnolla pukeutumiseen!

 

 


[mittaustagi]

En olisi ikinä uskonut, että mulle käy näin…” taisivat olla mun ensimmäisiä ajatuksia, kun muutama vuosi sitten sain lääkäriltä diagnoosin hermostollisesta ylikunnosta, niin mielen kuin kehonkin pahasta loppuun palamisesta. Yhtäkkiä mut passitettiin kolmeksi viikoksi sänkyyn, totaaliseen kieltoon kaikesta rasittavasta ja stressaavasta, tai muuten en urheilisi välttämättä enää ikinä ja toipuminen olisi epävarmaa. En saanut edes kävellessä hengästyä tai ajatellakkaan töitä. 2015 syksyn tunteet ja ajatukset ovat palanneet vahvasti mieleeni tutustuessani LähiTapiolan älyhenkivakuutukseen kaupallisen yhteistyön tiimoilta.

Mun talous on täysin mun työkyvyn varassa. Jos mä sairastun, ei mun tilalle löydy ketään tuuraamaan, sillä lähes kaikki työ mitä teen, liittyy jollain tapaa minuun itseeni; minuun henkilönä, minun osaamiseen tai persoonaani. Kukaan ei voi esiintyä minuna tai tehdä asioita minun persoonallani. Mun työhön ei sinänsä voi edes kouluttautua, koska kyse on hyvin pitkälle henkilöbrändistä sekä mun ajatusmaailmasta ja osaamisesta valmentajana, esiintyjänä tai tuottajana.

Mulle terveys on tärkeä; niin henkinen kuin fyysinenkin. Ei vain siksi, että sen varassa on mun taloudellinen tilanne, vaan myös siksi, että olen joutunut läheltä seuraamaan miten äkillinen sairastuminen; psyykkinen tai fyysinen voi viedä jopa ihmisen hengen. Lisäksi omat kokemukset terveyden menettämisestä ja täydellisestä loppuun palamisesta ovat tehneet terveydestä vieläkin arvokkaamman asian elämässäni, mutta myös sen menettäminen on mulle hyvin todellista. Siksi haluan minimoida sen riskitekijät ja pitää itsestäni sekä muista hyvää huolta.

Elämme liian paljon jatkuvan hektisyyden keskellä, joka tahtomattammekin myös nostaa stressin tasoa. Vaikka kuinka nauttisimme työstämme, on kehitys nykyään niin nopeaa, että ajan hermoilla pysyminen elämän kaikilla osa-alueilla on haastavaa ja väsyttävää. Sen lisäksi meitä ympäröi jatkuvasti some, jonka lukuisat uudet sovellukset sekä niiden seuraaminen saa meidät jopa pakkomielteisiksi. Vaikka pelit, deittisovellukset, ruoka-sovellukset, blogit, vlogit, juorukanavat, uutiset tai sarjat olisivatkin omalla tavallaan pakokeino arjen keskellä sekä tapa viihdyttää itseään, saattavat nekin huomaamattamme aiheuttaa riippuvuutta käyttäjälle ja sitä kautta myös stressata meitä. Stressin hallinta on hyvin ajankohtainen aihe ja asia, joka vaikuttaa hyvinvointiimme sekä terveyteen huomattavasti.

Mä olen aina ollut todella kova suorittaja ja vielä kaiken kokemani jälkeenkin määrittelen itseäni hyvin paljon työn kautta. Vaikka nautin hektisyydestä ja täydestä kalenterista, on balanssin löytäminen arjenkin keskelle todella tärkeää. Jos en pidä huolta hyvinvoinnistani, tiedän että mua odottaa pian uusi loppuun palaminen sekä pahimmassa tapauksessa pidempiaikainen työkyvyttömyys. Hektisyys ja sen lisääntyminen saavat suorittajaluonteen stressitasot helposti taivaisiin hetkessä. Tämä taas vaikuttaa myös uneeni ja aiheuttaa väsymystä. Hektisyys, stressi, suorittaminen, uniongelmat ja väsymys aiheuttavat täydellisen oravanpyörän, jota pakoon on vaikea päästä.

Väsymistä ei tarvitse hävetä, mutta totuus on, että jos minä väsyn ja jos mun maailma pysähtyy hetkeksi, niin muu maailma jatkaa rullaamista ja tästä syystä mulla tulee olla jokin turva, joka auttaa mua pärjäämään jos mulle käy jotain. Tässä kohtaa mä turvaudun LähiTapiolan älyhenkivakuutukseen ja sen filosofiaan.

LähiTapiolan älyhenkivakuutus on taloutesi turva, jos sulle sattuu jotain. Turva kannattaa mitoittaa kattamaan taloutesi vakavimmat henkilöriskit, kuten oma työkyvyttömyys tai vaikka puolison kuolema.

Okei, jokaisella meistä on varmaankin jonkinlainen henkivakuutus, joka myös mahdollisesti kattaa työkyvyttömyyden, kuoleman tai onnettomuuden, mutta mä todella toivon ettei mun, mun läheisten tai myöskään kenenkään mun lukijan tarvitsisi koskaan tällaisen varaan turvautua.

LähiTapiolan uusi älynenkivakuutus on siitä aivan mielettömän hieno kokonaisuus, että se pitää vakuutetusta henkilöstä kokonaisvaltaisesti huolta ja näinollen pyrkii ennaltaehkäisemään itse taloudellisen turvan tarvitsemista. Se neuvoo ja auttaa jokaista yksilöllisesti välttämään sairauksia, onnettomuuksia, työkyvyttömyyttä sekä pidentämään elinikää.

Älyhenkivakuutus on siis paljon enemmän kuin perinteinen, taloutta turvaava henkivakuutus. Se on vakuutus, joka auttaa sua voimaan paremmin ja olemaan tarvitsematta henkivakuutuksen käyttöä. LähiTapiolan Älyhenkivakuutus-kokonaisuuteen kuuluu perusturva-henkivakuutus, sähköinen terveystarkastus ja itsevalmennusohjelmat, aktiivisuusranneke tai sykemittari, hyvinvointitietoa ja etuja kumppaneilta sekä hyvinvointisovellus puhelimeen.

Älyhenkivakuutus tukee hyvin pitkälle mun omaa ajatusmaailmaa: pidä huolta itsestäsi hyvillä elämäntavoilla. Huolehdi ruokavaliostasi, unestasi, liikunnasta ja opettele hallitsemaan stressiä. Nämä ovat ihmisen hyvinvoinnin perusta. Huonovointisuuden, sairauden tai väsymisen syitä ja aiheuttajia saa usein etsiä näin yksinkertaisista tekijöistä. LähiTapiolan älyhenkivakuutus antaa sulle ohjeet siihen, miten pidät näitä asioita hallinnoiden huolta itsestäsi, ehkäiset sairastumista ja työkyvyttömyyttä sekä jaksat paremmin hektisyyden keskellä.

Vähän kuin virtuaalinen hyvinvointivalkku, jonka saat puhelimen kautta mukaan minne ikinä menitkään.

”…jos mä tästä selviän, en enää ikinä laiminlyö terveyttäni tai päästä tilannetta näin pahaksi.” Näistä ajatuksista muodostuivat ensimmäiset konkreettiset asiat, jotka lupasin itselleni ja läheisilleni syksyllä 2015. Kaikki onneksi järjestyi; voin nykyään hyvin ja osaan entistä paremmin kuunnella itseäni, tunnistaa väsymystä ja painaa jarrua, kun meno on liian kovaa. Siispä kokonaisvaltaisesti terveydestäni ja jaksamisestani huolehtien, jatkan viisaampana eteenpäin, LähiTapiolan älyhenkivakuutus matkassani ja sen filosofiaa noudattaen.


Moikku !

Mulla on mennyt super hektisesti koko viikko ja keskiviikosta asti ollaan kuvattu Tilt 2.o jaksoja. Ohjelman ensimmäinen jakso tulee ulos jo nyt lauantaina, joten muistakaa katsoa 🙂 Juontaminen on ollut todella hauskaa ja tuntunut hyvin luontevalta puuhalta. Päivät ovat yllättävän rankkoja, varsinkin kun viettää 9-16 ikkunat kiinni studiossa, jossa ei oikein ilmakaan vaihdu, niin olo on lähes humalainen kotiin päästyä.

Oon huomannut, että mulla on ihan hirvee makean himo väsyneenä. Oon syönyt vähän huonosti kuvausten ajan, sillä meillä on yks ruoka tauko päivän aikana, joten ruokailuvälit venyvät väkisinkin 6 tunnin pituisiksi. Lisäksi tarjolla on karkkia, suklaata ja vaikka mitä herkkuja, joita tulee kokoajan napsittua. Onnekseni sain Maitokolmion uusia ProFit-proteiinivanukkaita testattavaksi ja väänsinkin eilen illalla aivan överi hyvän proteiinipirtelön makeanhimoon!

Maitokolmion ProFit proteiinivanukkaat on valmistettu suomalaisesta lähimaidosta ja ovat sellaisenaan terveellinen ja hyvän omantunnon herkku. Vanukas on hyvin kevyt, mutta kuitenin hyvät ravintoarvot sisältävä vaihtoehto ihan sellaisenaan. Vanukkaan mukana tulee myös kätsy lusikka, joten se on täydellinen ja super helppo mukaan otettava välipala. Se kulkee kätevästi repussa tai laukussa kouluun, treeneihin, töihin tai matkoille. Yhdessä vanukkaassa on about:

  • 139 kaloria
  • 16,4 g proteiinia
  • 5,3 g rasvaa
  • 6,9 g hh

Mä halusin ja kaipasin kuitenkin vähän jotain bulimpaa settiä mun makeanhimoihin, mutta kuitenkin niin, että se pysyy terveellisenä ja ravintoarvoiltaan hyvänä kokonaisuutena. Sellaisena, ettei tarvitse päivien aikana popsittujen karkkien ja suklaan lisäksi tuntea morkkista päivän herkuista. Ajattelin, että pirtelö saa sisältää alle 400 kaloria ja maultaan sen tulee olla hemmetin makea ja makurikas, sillä mun jokainen solu huusi jotain makeaa!

Käytin pirtelöön:

  • 1/2 ProFit valkosuklaavanukasta
  • 1/2 ProFit suklaavanukasta.
  • pieni banaani
  • 100g mustikka,mansikka,vadelma marjasekotuista
  • 100g ananasta
  • hunajaa
  • puolikas pieni proteiinikeksi

  

Tekemiseen menee muutama minuutti ja se on todella yksinkertaista. Sen kuin päätät, mitä haluat alle ja mitä päälle ja alat rakentamaan.

Itse heitin suklaavanukkaan alle, seuraavaksi banaanin,ananakset,marjat ja hunajaa. Seuraavaan kerrokseen valkosuklaavanukas, sitten taas banaani,hunaja ja loppuun vielä keksin muruset.

Ja mitä lopputulokseen nyt sanois, eikö vain että näyttää aika saakelin hyvältä, vai hä? Kokeile säkin!