29 elo LUPA MENNÄ ETEENPÄIN

Olipas taas touhukas loppuviikko viime viikolla. Äiti tuli kylään auttamaan mua hoitamaan muutamia vaikeampia duunijuttuja ja tottakai piti myös koluta stadia ympäri ämpäri ja hepuloida pitkin iltoja.

Äiti on mulle maailman tärkein ihminen, en tiedä miten ikinä pärjäisin ilman häntä. Äiti on mulle sellainen ihminen jolle voin kertoa ihan kaiken, jota arvostan älyttömästi, johon turvaudun lähes kaikessa ja joka tietää aina varmasti kaiken paremmin kuin minä. Mulla on kyllä niin ihana perhe, että se on yksi suurin syy siihen, miksi en ole koskaan esimerkiksi kokenut ”tarvitsevani ketään” ketä ei elämääni luonnollisesti tupsahda tai tunnu oikealta. Multa ei koskaan ole puuttunut elämästä tukea, ymmärrystä tai ehdotonta rakkautta.

Olen päättänyt, että en lähde kisoihin syksyllä, sillä niinkuin kerroin jo aijemmissa postauksissa, elämääni on tullut nopeasti isoja muutoksia ja mulla on edessä täysin uudenlaisia haasteita duunien puolelta, joista olen todella kiitollinen sekä älyttömän innostunut. Haluan todella keskittyä ja nauttia näistä mahdollisuuksista sekä hoitaa työni kunnolla ja tiedän, että olisi mulle todella raskasta tehdä mm. pitkiä kuvauspäiviä dieetillä, ottaa vastuuta muiden yritysten asioista, hoitaa myös omat yritykset, blogit sekä vetää 2-3 treenin tahtia samalla kun ollaan kunnolla miinus kaloreilla. Varsinkin kun kyse on ihan viimisistä viikoista, jolloin ei usein jaksa kuin kuolata päälleen ja stressata kunnosta, omasta esiintymisestä, lookista, rusketuksesta sekä bikineistä.

Lisäksi tenniskyynärpää vei multa melkein kuukauden kunnollista treeniaikaa ja tuntui typerältä ajatukselta lähteä taas vetämään montaa prokkista, sekä kisadieettiä tiukalla aikataululla samaan aikaan. Bikini fitness on hauska ja haastava harrastus, kun sille on aikaa ja tilaa, mutta tällä hetkellä se olisi vähän väkisin väännettyä ja itsekästä sekä tietoisesti myös typerää. Kisaisin tässä tilanteessa lähinnä sen vuoksi, että olen sanonut meneväni kisoihin, vaikka mun kiinnostus on jossain ihan muualla kuin siellä kisalavoilla tällä hetkellä.

Olisin aivan varmasti mennyt mielelläni ja innoissani, jos mulle ei olisi tarjottu näitä uusia työkuvioita ja mulla olis enemmän aikaa keskittyä ja ns. stressata hieman jopa toissijaisia asioita elämässä, kuten kisakuntoa ja rusketusta.

Treenaaminen sekä hyvinvointi tulevat aina olemaan mulle tärkeitä asioita ja osaa mun arkea, mutta olen jo 25 – vuotias ja mun on aika ottaa vakavammin huomioon myös oma terveys, hyvinvointi, perhe ja ystävät. Kilpaurheilu ei tiedetysti lähes koskaan ole terveellistä ja siinä pienessä tuskassa ja kamppailussa tavotteiden saavuttamiseksi on jotain kieron upeaa ja koukuttavaa; on mieletöntä nähdä mihin sitä pystyykään ja saavuttaa hullujakin tavotteita, mutta mielestäni tässä iässä täytyy jo vähän tsekkailla tulevaisuutta vakavammin ja funtsia, onko tässä iässä enää realistisesti aikaa ja ylipäätään järkevää laittaa niin paljon energiaa ja eforttia asioihin, joilla sä et kuitenkaan esimerkiksi maksa laskuja tai etene sinällään elämässä, ellei sun tavoite ole olla todella sisällä fitness skenessä työn sekä tulevaisuuden suhteen tulevaisuudessakin. Laji on kuitenkin yksi suuri business ja ehkä mä en enää tässä iässä kerkeä olla osana markkinoimassa lajia ilmaiseksi.

Kun 19 – vuotiaana lajin ”valitsin”, olin vielä salilla duunissa jollekkin muulle, fitness oli uus ja jännittävä laji kilpailla, olin vapaampi niin monien asioiden suhteen ja halusin esiintyä sekä toteuttaa jollain tapaa itseäni jonkun haastavamman lajin kautta. Vuosia vierii ja tällä hetkellä mulla ei oikeasti vain ole aikaa treenata 2-3 x päivässä, kantaa safkoja mukana tai stressata ylipäätään liikunnasta. Ehkä mä olen jo niin vanha sekä stressaantunut duunienkin puolesta sen verran, että liikunta on mun oman mielenterveyden ja myös fyysisen terveyden kannalta parempi olla hengähdystauon, energianlähteen ja hyvinvoinnin roolissa, eikä mielellään yksi stressi lisää elämään.

Tässä lajissa ja kilpaurheilussa ylipäätään harrastuksena on paljon kiinni siitä, millaista sun arki on. Jos sulla on duuni stressitöntä, arki tasaista ja elämäntilanne muutenkin sillä tavalla helppo, että pystyy olemaan ajoittain itsekäs, ottamaan vastaan kisojen tuoman paineen sekä stressin ja aikaa 3-5 tuntia päivässä treenaamiselle + kaikelle muulle ylimääräselle mitä se vaatii arjessa pelkästään jo ruokien järjestelyn ja kehonhuollon lisäksi, niin todellakin! Tai jos kisaisi ammatikseen, eikä olisi muita vastuualueita elämässä; jos voisi elättää itsensä kisaamisella niin sillon sen tuoma stressi ja efortti olisi käsittelemisen arvoista ja varmasti pystyisi pysymään terveenäkin, kun huolehtisi, että lepää tarpeeksi ja syö sen mukaan. Aivan mielettömän siistiä puuhaa ja ihanteellisessa elämäntilanteessa aivan mahtavaa.

Mitä enemmän ikää tulee ja mitä enemmän ajautuu myös muihin työkuvioihin elämässä, kuin vain valmentamiseen, sitä enemmän arvostaa myös sellaista tasapainoa arjessa ja mielenrauhaa. Musta tuntuu jotenkin tällä hetkellä ihan älyttömältä ajatukselta, että tässä härdellissä vielä haalisin liikunnasta itselleni ylimääräistä stressiä, ikäänkuin sitä ei olisi tarpeeksi. Keväällä / viime talvena tilanne oli kymmeniä työtunteja vapaampi, joten ajattelin että mulla olis hyvä mahis kisata.

Nyt kuitenkin kävi näin ja todella hyvillä mielin annan itselleni luvan ottaa uusia askelia eteenpäin. Treenit ja ruokavaliot jatkuu tietenkin normaalisti ja itseasiassa huomenna on myös salsa treenit! 😉 Kisalavoille tulevaisuudessa? Never say never, mutta veikkaan että olen vieraantumassa, en fitneksestä lajina , vaan enemmänkin vain siitä kisaamisesta ja tulevaisuudessa panostan hyvinvointiini entistäkin enemmän liikunnan kautta sekä ehkä monipuolistan harrastamista. Mä en muutenkaan halua, enkä ole koskaan halunnut esimerkiksi itse valmentaa kisaajia, vaan kannustaa ihmisiä terveellisiin elämäntapoihin ja tasapainoon hyvinvoinnin kanssa ja sen parissa haluan jatkossakin tehdä töitä. Sitäpaitsi eihän kisaaminen ole ainut motiivi tai mahdollisuus olla fyysisesti hyvässä kunnossa, rakentaa kehoaan kohti omia tavotteita tai kuoria halutessaan vatsalihaksia esiin?

Mä oon aika varma siitä, että vaikka fitness ei elämäntapana ole lähdössä varmasti mihinkään, niin ihmiset alkavat oleman tietoisempia siitä, mitä painon jatkuva, aika merkittäväkin jojottelu ja dieettaamisella niin rasvattomaan kuntoon tekee varsinkin naiselle, että ehkä kisakunnon sijaan havitellaankin sitä ympäri vuoden hyvässä kunnossa olemista, terveellistä elämäntyyliä, jossa huomioidaan enemmänkin ihminen kokonaisuutena; kun mieli voi hyvin, keho voi hyvin.

Mua kiinnostaisi stressin hallinnan sekä liikkuvuuden kannalta kokeilla joogaa! Onko jollakin jotain positiivisia kokemuksia, joihin voi aloittelijat mennä kokeilemaan miten kroppa vääntyy? 😀