Posted at 18:57h
in
Yleinen
by Linda Manuella
Minulla on kunnia olla tämän viikon bloggaaja ja sen kunniaksi julkaisen pienimuotoisen esittelyn itsestäni sekä blogistani!
Mistä blogisi nimi tulee? Olen alusta saakka käyttänyt nimeä Linda Manuella blogissani sekä jokaisella sosiaalisen median tililläni. En ihan tarkkaan muista miksi päätin käyttää tätä yhdistelmää, mutta sen verran ainakin muistan, että en halunnut tuoda sukunimeäni julkisuuteen. Ainoastaan minun sukulaisillani sekä perheelläni on tämä sukunimi ja halusin pitää heidät touhujeni ulkopuolella. Linda Manuella tulee kahdesta ensimmäisestä nimestäni. Taidan julkaista nyt ensimmäisen kerran koko nimeni täällä, mutta here it comes: Linda Manuella Nastasja Danakas.
Moni on usein luullut sukunimeni olevan Manuella. Joskus olen kuullut jopa juoruja siitä, miten olin muuttanut sukunimeni Manuellaksi. Joskus ärsyttää, että vaikka olen aina käyttänyt nimeä Linda Manuella joka puolella somea ja mediaa sekä painottanut medialle, että käyttää ainoastaan Linda Manuella nimeä, niin silti media käyttää välillä oikeaa sukunimeäni, vielä kaikenlisäksi 90% väärin kirjoitettuna. Edes mun henkilökohtaisesta Facebookista ei löydy mun sukunimeä.
Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen? Olen aina ollut kova kirjoittamaan. Multa löytyy vajaa kymmenen paksua, täyteen kirjoitettua päiväkirjaa. Olen aina purkanut ajatuksiani kynän kautta, joko piirtelemällä tai kirjoittelemalla ja aloitin blogini lähinnä sillä fiiliksellä, että halusin kirjoittaa nettiin päiväkirjaa.
Blogin perustin alkuvuonna 2011 ja kirjoittelin lähinnä innostuksesta terveellisiin elämäntapoihin, fitnekseen sekä seikkailuistani Helsingissä. En koskaan ajatellut blogini tulevan suureksi tai muiden, kuin ystävieni tietoisuuteen.
Mikä on parasta bloggaamisessa? Omien ajatusten purkaminen sekä vuorovaikutus muiden kanssa on parasta. On mieletöntä jakaa kummallisimpiakin fiiliksiä sekä ajatuksia ja saada siihen vielä vastakaikua muilta. Bloggaaminen on myös avannut mun ajatusmaailmaa mielettömästi, kasvattanut mua paljon sekä olen joutunut opettelemaan ajattelemista todella monilta eri näkökulmilta ja lähtökohdista.
Mikä taas haastavinta? Juurikin se, ettei asiat ole koskaan niin mustavalkoisia. Välillä on haastavaa tuoda omia mielipiteitä julki, sillä siinä on aina se vaara, että loukkaa jotain tahtomattaan tai unohtaa ottaa asian huomioon tietyiltä eri näkökulmilta. Ihmisillä on välillä tapana käsittää asiat mielellään väärin ja sen mahdollisuuden poistaminen hankaluuttaa usein mielipiteiden ilmaisua.
Paljasta kolme suosikkiblogiasi! Mistä pidät niissä? Mä en ihan hirveesti seuraa blogeja, mutta pidän hirveästi esimerkiksi Ananasraasteen asenteesta, Eeva Rootsin rohkeudesta ja Julia Toivolan kuvat ovat aina super upeita!
Paljasta kolme Instagram-suosikkiasi! Mistä pidät niissä? Ehdottomasti MollyRustas, joka on mun mielestä niin kaunis aina. Mä pidän siitä, että se ei julkaise pelkästään niitä tekohymy kuvia, vaan on kuvissa todella sielukkaan oloinen. Josefinehj on mielestäni söpö, mutta eniten pidän hänen rohkeista sekä koskettavista kuvateksteistään. Mä itsekin rakastan postata aika diippejäkin tekstejä kuviini. Harmittaa vaan, jos joku olettaa niiden olevan aina osoitettu jollekkin, vaikka eivät ole. Kolmas lemppari on varmaankin tällä hetkellä tfrtc nimimerkin takaa postaava pikkumimmi, jonka asenne ja suorasanaisuus muistuttaa mua itseäni nuorempana. Hän on hauskan oloinen mimmi jäätävällä asenteella ja upealla ulkonäöllä.
Mikä on hauskin muistosi bloggaamiseen liittyen? Varmaan niitä aikoja on jäänyt eniten mieleen, kun jengi alkoi tunnistamaan mua kaduilla. Se oli aluksi todella hämmentävää ja pelottavaa.
Olen myös törmännyt usein ihmisiin, jotka väittävät etteivät tiedä minua tai blogiani, mutta jossain kohtaa keskustelua lipsauttavat lukeneensa blogistani jostain aiheesta. Se on aina yhtä hämmentävää ja samalla huvittavaa.
Jos pitäisi valita yksi suosikki omista postauksistasi, mikä se olisi? En osaa sanoa. Pidän eniten syvällisistä postauksista, jotka ovat todella arkoja aiheita itselleni. Niistä olen aina saanut eniten ja niiden julkaiseminen on aina todella pelottavaa, mutta myös helpottavaa. Olen antanut itsestäni aina paljon blogissa ja asettanut itseni tietoisesti haavoittuvaiseen asemaan; ihmisten on helppoa käyttää avoimuuttani minua vastaan, mutta olen kiitollinen siitä, että harva kuitenkaan tekee niin. Aitous ja avoimuus sekä tietynlainen rohkeus ovat asioita, joita yritän vaalia itsessäni. Toivon etten menetä rohkeutta olla avoin blogissani.
Vinkkini aloittavalle bloggaajalle: Mieti millainen olet; millaisena haluat brandata itsesi ja mitä sinä edustat. Haluatko antaa ihmisten tutustua sinuun syvemmin, vai bloggaatko mielummin vaikkapa vain muodista ja kauneudesta hyvin neutraalisti?
Yksi pahimpia mokia on yrittää olla kuin joku muu. Se ei lähde susta itsestäsi ja paistaa kyllä läpi. Bloggareita on niin paljon, että meidän on pakko erottua joukosta, jos haluamme menestyä.
Mitä arvostat muissa ihmisissä? Rehellisyys ja aitous on mulle ihan ykkös juttuja. Mä olen ihminen, jota kiehtoo juurikin ne mystisimmät tyypit. Ne jotka pelottavat muita, koska ovat jopa pelottavan rehellisiä ja omaperäisen aitoja. On tietenkin eriasia olla moukka ja törkeä, sanoa kaikki ääneen mitä sylki suuhun tuo ja naamioida se rehellisyyden piikkiin, kun taas hyvällä maulla rehellinen ihminen joka myös arvostaa muita ja muiden mielipiteitä sekä tunteita.
Mikä on elämäsi paras päätös? Nyt on todella vaikea kysymys. Ehkä itseeni luottaminen ja se, että pysyn uskollisena itselleni. Ne ovat asioita, joista muistuttelen jatkuvasti itselleni.
Outo tapa, josta moni ei tiedä: Mulla on ollut pienestä asti pakkomielle numeroon neljä. Saatan tehdä jonkun asian neljä kertaa; esimerkiksi koskettaa jotain ovea. Neljä tulee siitä, että alunperin numero oli kolme, mutta neljäs kerta on varmistus, jos joku kolmesta (esimerkiksi) kosketuksesta ei osunut kunnolla.
Asia, josta pidän itsessäni: Pidän mun silmistä, sillä ne kertovat musta paljon. Mulla on aina ollut todella tunteikkaat silmät.
*Jatka lausetta:*
Nolottaa myöntää, mutta… Musta on jotenkin aina ollut niin noloa, miten helposti ihastun ihmisiin jotka lähinnä ignooraa mua. Tiedostan että se on typerää, mutta se vaan on mulle joku heikko kohta. Myös rikkinäiset ihmiset kiehtovat mua ja haluan aina korjata sekä parantaa muita, usein satuttamalla itseäni. Särjen siis itse oman sydämeni tietoisesti lähes joka kerta.
Vapaa-ajallani… Etsin isoimmat vaatteet mitä löydän ja hengaan niissä. Mulla on aina aivan karmivat römppä vaatteet päällä kotona ja tönötän töiden parissa tukka pystyssä. Niinkuin tälläkin hetkellä. En koskaan voisi olla nainen, joka aamulla ensimmäisenä laittaa itsensä nätiksi ja hengaa vain söpöissä asuissa tukka laitettuna.
Haluaisin oppia… Haluaisin oppia uusia kieliä lisää, kuten venäjää sekä espanjaa.
Kun kukaan ei näe… En keksi tähän mitään järkyttävää salaisuutta. Ehkä se, miten römppä olen kotona tulisi monelle yllätyksenä. Mulle on tosin moni ihminen sanonut, että on helpottavaa miten loppujen lopuksi rento ja huoleton olen, sillä ainakin mulle on hyvin raskasta viettää aikaa ihmisen kanssa, joka jatkuvasti stressaa ulkonäöstään sekä siitä, että kaiken pitää olla täydellisessä järjestyksessä. Haluaisin jopa olla enemmän sellainen ihminen, mutta en pysty.
10 vuoden kuluttua… Olen toivottavasti rakastunut, terve sekä onnellinen! Toivon myös, ettei mulla ole niin kamalaa ikäkriisiä, kuin esimerkiksi tällä hetkellä. Vanheneminen on mun mielestä pelottava asia ja mua ahdistaa se, miten nopeasti vuodet vierivät! Just mä täytin 18 vuotta! En halua ajatella 10 vuoden päähän. 😀
