HUONOKÄYTÖKSINEN VAI VAAN UJO?

Mulla on otsikon mukainen aihe noussut viikon sisällä jopa kolmesti ajankohtaiseksi, joten ajattelin kirjoitella hieman aiheesta; ujo vaikö huonokäytöksinen?

Olin ystäväni kanssa eräällä studiolla kuvauksissa viimeviikolla. Studioon asteli nainen, jolle esittäydyimme ja jonka kanssa löysimme heti yhteisen puheenaiheen. Hän kuitenkin hyvin töykeästi teki selväksi, ettei meidän asia kiinnosta tippaakaan, sillä hänellä oli oma mielipide asiaan, josta ei keskustella. Valitettavasti en voi enempää avata aihepiiriä tai asiaa kuvauksiin liittyvän vaitiolovelvollisuuden vuoksi, mutta tilanteesta jäi todella tökerö fiilis.

Kuitenkin jälkeenpäin tapasimme naisen uudelleen ja hän olikin yhtäkkiä kuin eri ihminen jonka tapasimme aikasemmin. Ymmärsimme, että käyttäytyminen johtui ujoudesta sekä jännityksestä, eikä ollut meitä kohtaan mitenkään henkilökohtaista, vaikka se aluksi siltä hyvin vahvasti tuntuikin.

Lisäksi olen ollut muutamissa tilanteissa viimeisen viikon aikana, joissa olen saanut todella epämääräistä katsetta ja käyttäytymistä muutamilta henkilöiltä, mutta kuitenkin esimerkiksi somen puolella hyvinkin kannustavaa kommentointia. Veikkaan, että tässäkin kohtaa kyse on ujoudesta ja ihmisestä, jonka kanssa on vain itse avattava keskustelu, moikata ensin, jotta jää saadaan murrettua.

Vaikka mä ymmärrän ujouden täysin ja uskokaa tai älkää, mä olen itsekin aivan älyttömän ujo, kärsinyt 17 – vuotiaasta paniikkihäiriöistä ja esimerkiksi kammoksunut esiintymistä ihan älyttömästi, niin silti mä en välttämättä ihan allekirjoita sitä, että sen piikkiin on OK olla ilkeä tai töykeä muita kohtaan. Ajattelen näin, koska olen joutunut itse psyykkaamaan ja opettelemaan ujoudesta pois ja tekemään paljon työtä itseni kanssa, jotta pystyn esiintymään ja sivuuttamaan ujouteni. En edes ammattini puolesta voisi käyttäytyä epäasiallisesti ihmisiä kohtaan vain koska mun on vaikea hallita omaa jännittämistäni tai ujouttani. Mun tapauksessa ujous on piilotettu enemmänkin jonkinlaisen pelleilyn ja hauskutteluuden taakse.

Tän postauksen ideana ei kuitenkaan ole missään nimessä tuomita ujoja ihmisiä, vaan saada aikaiseksi keskustelua ja toivonkin, että ujoudesta kärsivät ihmiset jakaisivat täällä vinkkejä, miten ovat itse saaneet ujoutensa kuriin eri tilanteissa ja miten ujot ihmiset toimivat esimerkiksi työtilanteissa?

Mua on helpottanut muutamat harjoitukset ja ajatusmaailman psyykkaaminen.

  1. Mä olen kehittänyt itselleni selkeästi erilaisen ”työ-minän”, jonka suojista hoidan sosiaalisia tilanteita ja kohtaamisia muiden ihmisten kanssa. Työssä, jossa edustat itseäsi sun täytyy tietää millaisen kuvan haluat antaa muille itsestäsi. Varsinkin viimeisten vuosien aikana olen itse panostanut erityisesti läsnäoloon ja siihen, että olen entistä kiinnostuneempi muiden mielipiteistä sekä ajatuksista. En siis vain suorita työtilannetta kertomalla omat ajatukseni ja juokse tilannetta ohi ignooraamalla muiden ajatukset ja tunteet, vaikka niillä ei sinänsä olisikaan tekemistä työtilanteen kanssa. Silloin tilanteesta saa itsekin paljon kivemman kokemuksen, kun on aidosti läsnä ja suorittamisen sijaan kiinnostunut tilanteesta ja muista ihmisistä.
  2. Teen erilaisia hengitysharjoituksia ennen esimerkiksi jännittävään tilanteeseen menemistä. Käytän näitä myös stressin hallinnassa sekä unettomuudessta. Yksi lemppareita on 4-7-8 harjoitus. Harjoitus on helppo : hengitä sisään nenän kautta, laske neljään samalla kun vedät ilmaa keuhkoihisi. Pidätä hengitystä 7 sekunnin ajan ja sen jälkeen hengitä ulos kahdeksan sekunnin ajan, keuhkot ihan tyhjiksi. Kannattaa kokeilla, mun mielestä harjoitus ja ulos puhallus tuntuu todella vapauttavalta ja rauhoittavalta. 
  3. Muista, ettei kukaan ole niin kiinnostunut, että kiinnittäisi huomiota esiintymisessäsi tai ihmisiä kohdatessasi mihinkään pieniin mokiin tai asioihin, joista itse stressaat. Päin vastoin. Pieni takkuilu ja sekoilu on vain hauskaa, kun osaa nauraa itselleen!
  4. Hyvät käytöstavat, energisyys ja positiivisuus ovat asioita, jotka ihastuttavat. Älä siis anna ujouden antaa itsestäsi väärää kuvaa. Kerro jännittävässä tilanteessa avoimesti jos jännittää sekä kerro ja puhu ujoudestasi avoimesti enemmän. Silloin asian kanssa on sun ja myös muidenkin luontevampaa olla ja aiheesta ei tule niin dominoivaa, kun otat asian itse esille ja käsittelet aihetta.
  5. Hymyile niin paljon kun mahdollista. Hymy tarttuu ja antaa aina positiivisen kuvan, jännitti tai ei! Tämä on asia, johon olen itsekin joutunut panostamaan, sillä mun perus ilme on todella tuima. Varsinkin jos keskityn tai ajattelen jotain, saatan tuijottaa todella tuimasti ja kurtistaa kulmiani vihaisen näköisesti.

 


5 Comments
  • ilari
    Posted at 23:39h, 31 toukokuun Vastaa

    nojoo totta välillä itsekki nsorrun siihen töykeyteen esim menin pitkästä aikaa keskutelua lukeen ja ach tajusin että ei helkatti tätä on jankutettua pari vuotta ja kaikki pysyy siinä tajusin noin sekunnissa että haaskaan aikaani ja räjähdin ja sanoin töykeesti vaikka helpoin olisi ollut että oon hiljaa enkä lue sitä kun se kiertää kehää eikä se siitä muutu … eli tul ise ylimielisyys että se oma juttu on se oikea ja sitten alensin muut välillä sitä huomaamatta kyllä sortuu siihen kun ajattelee että itellä on täydellinen plääni. mutta pyysi anteeksi niin aika hiensotihan se oli tehty itellä joskus se uupuu ja tajusin että se on yksi heikkous itellä vaikka siitä ei ääneen sanota itse pitäisi aian tajuu kun on käyttäytnyt huonosti.. huonoinhan on jos antaa ajan kulua ja sillä sitten lakasee sitä..

    Mut mitä tohon ujouteen noin muuten niin jep itellä on tiettyi juttui mitkä ujostuttaa esim sellassille naisille joista sydän tykkää jollain tasolla niin siihen tulise herkkyys ennen sitä ongelmaa ei ollut mutta kun sydän avautui täydelle keirrokselle se on jotain tosi hullua sitten ja sitä on vaikeeta aina tuoda välillä sitten esiin. siis nyt taas on sillain tasanen olo niin ei ongelmaa. esim koulussa juteltiin yhden kaa ja sitten keskuteltiin sähköpostein esim siitä järkevyydestä että miksi koulukirjojen pitää vaihtua jos ei nyt vuosittain niin useasti ja miksi näin kun mitä uutta on tullut matikassa viimeseen 300 vuoteen jnee jnee- niin huomasi nsitten että kun nähtiin livenä seuraavana päivänä koulussa se jännitys ja se sellanen tietty herkkyys oli muuttunut rauhallisuudeksi vaikka eka jännittikin se kohtaaminen eikä siinä mä en tajunnut et miten esim aukeaman sivun saa parhaiten repästyä niin se opasti mua ja oli net douh noinhan sen ssaikin tosi kätevästi se varoi ku alko mau neuvoon mut ei sellanen haitta kun se oli paljon järkevämpää kuin oma tapani joka rikkoi sivua mut se sai kätsysti sen revittyä… eli alkuun on varmasti ujoutta mut huomasin et mitä enemmän toin sitä omaa mielipidettä keksuteluissa esille sen rennomaksi tulin asian suhteen olin jumittunut liikaa netti maailmaan mut se oli pikku askel uutena ittenä. lisäks joo on ujoutta olla sillai net vaikka ois koulussa tullut joku asia mieleen nii nen ole sitä kysynyt kun en tykännyt että joku 30 tyyppiä kattoo mua kun sydämmeen tulee vaikka ja mitä.

    mut sit esim pien ryhmässä yhellä kurssilla tosi paljon pysty tuomaa itteään esiin ja heti huomasi kuinka lämmin ja hyvä olo tuli siitä vaikak oliki nerimieltä asioista opettajan kanssa. kun se kysyi mitä eroa on runeberin tortulla ja runebergin-tortulla ja mä sanoin ei mulle mitäään mut noilla onkin niiden maailamssa piilo merkityksiä josita en tiedä ja joka hankaloittaa elämää kummasti tekstin saralla :D..

    eli tavallaan se ujous julkisa esiintymistä kohtaan on ei tykkää olla huomion keskipisteessä mutta se harjoittaa itteä kyllä ja tosta koulusta on ollut hyötyä siinä.. toisten kaa sitä jotenkin vaan pysty yhelpommin ja jsut sellasten kaa jotka ei koita dominoida ja jyrätä kun itse en näe sitä tarvetta siihen ellei ihan vati mee jumiin esim tässä politiikoiden kalja geississä keksuta halus 5.2 kauppaan ja se lonkero nyt on luonnostaan 5.5 joten miksi nähdä vaivaa panimoiden että saavat sen alennetua noin tai voihan he ilmoittaa sinne että se on 5.2 vaikak oikeesti olisi 5.5 sillon mullakin kiehataa ylitte et ei helvetti mitään tapahdu missään ja kierrellään ja kaarrellaan ja tekisi ite mieli mennä ja tehdä koko paska alusta loppuun mut siihen tarvitaan sitten muita :D….on siis naisia kohtaan tietty ujous ja esiintymistä vaikka summa sumamrum omana ittenä tulee hyvä olo ja se kaikki häviää se riippuu sitten luotneista miten se menee jso toinen vähättelee niin kyllä munkin pinna saattaa palaa ja sitten ihmettlee miksi hermostun kun ei se riitä että sanoo että se on näin voi siitä kertoa mut jaaad jaadi jaa..

  • Mari
    Posted at 09:36h, 01 kesäkuun Vastaa

    Tosi hyvä postaus! Itsekään en kyllä tuollaista oikein ymmärrä, että oman ujoutensa peittäisi töykeyden alle, sillä eihän se ainakaan paranna tilannetta. Itseki voisin sanoa olevani hieman ujo tai jos en ujo varsinaisesti nii ainakin aika kova jännittämään ja stressaamaan uusista asioista. Itse lähinnä yritän vain psyykata itseni niin hyvin tilanteeseen ja ajatella vain, että totta kai selviän tästä, ja no yleensä selviänkin. Ujous ei mielestäni ole mikään huono ominaisuus ihmisessä ja sen peitteleminen kummaksuttaa, vaikka ujot ihmiset luultavasti peittävätkin tuon piirteen itsessään vain, koska kokevat etteivät selviä sosiaalisista tilanteista muuten.

    Mutta todella mielenkiintoinen postaus :)

    • lindamanuella
      Posted at 10:11h, 06 kesäkuun Vastaa

      Kiitos paljon!
      Joo kaikki varmasti reagoivat ja yrittävät hallita sitä eri tavoilla ja se ilmenee sitten mitä erikoisimmilla tavoilla :D

  • Charlotta
    Posted at 17:07h, 01 kesäkuun Vastaa

    Tää pisti kyllä miettimään. Itsekin oon tosi ujo ja varmasti joskus antanut sen takia itsestäni väärän kuvan. Ujouden voittaminen vaatii kyllä paljon töitä ja tsemppausta – joillekin ihmisille tavalliset tilanteet saattaa tuntua tosi ylitsepääsemättömiltä ujolle, kuten mulle.

    Tekstistä kävi myös ilmi just toi, että ujojakin on erilaisia. Sanoit, että sun ujous ’piiloutuu’ hupsuttelun taakse. Voi kun se ois niin mullakin! Toinen juttu, minkä huomasin tekstistä, mikä oli ihanaa, oli se, että säkin kuitenkin huomioit sen toisen ujouden etkä tuomitse sitä. Siinä missä ujon pitää tehdä töitä sen voittamisen eteen, kaikki ihmiset pitää just kans kohdata ihmisinä ja muistaa et jokainen on yksilö.

    Hyvä postaus.

    x Charlotta | http://www.charlottaeve.com

    • lindamanuella
      Posted at 10:13h, 06 kesäkuun Vastaa

      Moikka,

      kiitos paljon ! En missään nimessä tuomitse ja tässäkin tapauksessa josta kerroin, että myöhemmin vain ymmärsi toisen töykeän käytöksen johtuvan jännityksestä ja ujoudesta, niin lähinnä tuli myötätuntoinen olo. Ei varmasti ole kivaa jos ujoutta on vaikea hallita, varsinkin sitä miten se ilmenee.

Post A Comment