Mulla on otsikon mukainen aihe noussut viikon sisällä jopa kolmesti ajankohtaiseksi, joten ajattelin kirjoitella hieman aiheesta; ujo vaikö huonokäytöksinen?

Olin ystäväni kanssa eräällä studiolla kuvauksissa viimeviikolla. Studioon asteli nainen, jolle esittäydyimme ja jonka kanssa löysimme heti yhteisen puheenaiheen. Hän kuitenkin hyvin töykeästi teki selväksi, ettei meidän asia kiinnosta tippaakaan, sillä hänellä oli oma mielipide asiaan, josta ei keskustella. Valitettavasti en voi enempää avata aihepiiriä tai asiaa kuvauksiin liittyvän vaitiolovelvollisuuden vuoksi, mutta tilanteesta jäi todella tökerö fiilis.

Kuitenkin jälkeenpäin tapasimme naisen uudelleen ja hän olikin yhtäkkiä kuin eri ihminen jonka tapasimme aikasemmin. Ymmärsimme, että käyttäytyminen johtui ujoudesta sekä jännityksestä, eikä ollut meitä kohtaan mitenkään henkilökohtaista, vaikka se aluksi siltä hyvin vahvasti tuntuikin.

Lisäksi olen ollut muutamissa tilanteissa viimeisen viikon aikana, joissa olen saanut todella epämääräistä katsetta ja käyttäytymistä muutamilta henkilöiltä, mutta kuitenkin esimerkiksi somen puolella hyvinkin kannustavaa kommentointia. Veikkaan, että tässäkin kohtaa kyse on ujoudesta ja ihmisestä, jonka kanssa on vain itse avattava keskustelu, moikata ensin, jotta jää saadaan murrettua.

Vaikka mä ymmärrän ujouden täysin ja uskokaa tai älkää, mä olen itsekin aivan älyttömän ujo, kärsinyt 17 – vuotiaasta paniikkihäiriöistä ja esimerkiksi kammoksunut esiintymistä ihan älyttömästi, niin silti mä en välttämättä ihan allekirjoita sitä, että sen piikkiin on OK olla ilkeä tai töykeä muita kohtaan. Ajattelen näin, koska olen joutunut itse psyykkaamaan ja opettelemaan ujoudesta pois ja tekemään paljon työtä itseni kanssa, jotta pystyn esiintymään ja sivuuttamaan ujouteni. En edes ammattini puolesta voisi käyttäytyä epäasiallisesti ihmisiä kohtaan vain koska mun on vaikea hallita omaa jännittämistäni tai ujouttani. Mun tapauksessa ujous on piilotettu enemmänkin jonkinlaisen pelleilyn ja hauskutteluuden taakse.

Tän postauksen ideana ei kuitenkaan ole missään nimessä tuomita ujoja ihmisiä, vaan saada aikaiseksi keskustelua ja toivonkin, että ujoudesta kärsivät ihmiset jakaisivat täällä vinkkejä, miten ovat itse saaneet ujoutensa kuriin eri tilanteissa ja miten ujot ihmiset toimivat esimerkiksi työtilanteissa?

Mua on helpottanut muutamat harjoitukset ja ajatusmaailman psyykkaaminen.

  1. Mä olen kehittänyt itselleni selkeästi erilaisen ”työ-minän”, jonka suojista hoidan sosiaalisia tilanteita ja kohtaamisia muiden ihmisten kanssa. Työssä, jossa edustat itseäsi sun täytyy tietää millaisen kuvan haluat antaa muille itsestäsi. Varsinkin viimeisten vuosien aikana olen itse panostanut erityisesti läsnäoloon ja siihen, että olen entistä kiinnostuneempi muiden mielipiteistä sekä ajatuksista. En siis vain suorita työtilannetta kertomalla omat ajatukseni ja juokse tilannetta ohi ignooraamalla muiden ajatukset ja tunteet, vaikka niillä ei sinänsä olisikaan tekemistä työtilanteen kanssa. Silloin tilanteesta saa itsekin paljon kivemman kokemuksen, kun on aidosti läsnä ja suorittamisen sijaan kiinnostunut tilanteesta ja muista ihmisistä.
  2. Teen erilaisia hengitysharjoituksia ennen esimerkiksi jännittävään tilanteeseen menemistä. Käytän näitä myös stressin hallinnassa sekä unettomuudessta. Yksi lemppareita on 4-7-8 harjoitus. Harjoitus on helppo : hengitä sisään nenän kautta, laske neljään samalla kun vedät ilmaa keuhkoihisi. Pidätä hengitystä 7 sekunnin ajan ja sen jälkeen hengitä ulos kahdeksan sekunnin ajan, keuhkot ihan tyhjiksi. Kannattaa kokeilla, mun mielestä harjoitus ja ulos puhallus tuntuu todella vapauttavalta ja rauhoittavalta. 
  3. Muista, ettei kukaan ole niin kiinnostunut, että kiinnittäisi huomiota esiintymisessäsi tai ihmisiä kohdatessasi mihinkään pieniin mokiin tai asioihin, joista itse stressaat. Päin vastoin. Pieni takkuilu ja sekoilu on vain hauskaa, kun osaa nauraa itselleen!
  4. Hyvät käytöstavat, energisyys ja positiivisuus ovat asioita, jotka ihastuttavat. Älä siis anna ujouden antaa itsestäsi väärää kuvaa. Kerro jännittävässä tilanteessa avoimesti jos jännittää sekä kerro ja puhu ujoudestasi avoimesti enemmän. Silloin asian kanssa on sun ja myös muidenkin luontevampaa olla ja aiheesta ei tule niin dominoivaa, kun otat asian itse esille ja käsittelet aihetta.
  5. Hymyile niin paljon kun mahdollista. Hymy tarttuu ja antaa aina positiivisen kuvan, jännitti tai ei! Tämä on asia, johon olen itsekin joutunut panostamaan, sillä mun perus ilme on todella tuima. Varsinkin jos keskityn tai ajattelen jotain, saatan tuijottaa todella tuimasti ja kurtistaa kulmiani vihaisen näköisesti.

 


Niin monet kerrat dieetin tai uuden treenikauden aloittaneena tiedän, että kestää aina muutaman viikon, kunnes treenaaminen alkaa sujumaan ja rytmitykset toimimaan treenien ja muun päivän askareiden kanssa.

Multa kysytään usein mistä saan motivaatiota, miten olen vuodesta toiseen jaksanut säilyttää treenaamisen arjessani; olin kisakaudella tai en.

Siihen on helppo vastata, sillä treenaaminen ja tietyt rytmit, hyvin syöminen ja kehittyminen on asioita, joista saa niin hyvän fiiliksen, ettei sitä voita kyllä mikään. Silti on helppoa kadottaa ote hetkeksi ja elää vähän toisenlaisilla rytmeillä. Varsinkin nyt kesän tullessa moni varmasti kamppailee sen kanssa, meneekö ne kesäyöt juhliessa vai leväten. Lupaan kuitenkin kaikille näiden asioiden kanssa kamppaileville, että tylsä lauantai palkitaan kyllä aina seuraavana aamuna.

Kovemmat tavoitteet vaativat sellaisen pienen kuplaantumisen. Sun täytyy tehdä päätös itsesi kanssa mitä sä haluat ja tiedostaa se, että mitä se vaatii. Kaikki kova työ ja uhraukset kyllä palkitaan myöhemmin. Jokaisesta meistä on tekemään suuriakin muutoksia, saavuttamaan tavotteitaan ja tekemään unelmista totta, jos me vaan keskitytään meidän tavotteisiin tarpeeksi ja ollaan valmiita työskentelemään niiden saavuttamiseksi.

Mulle on ainakin riittänyt taas juhliminen ja oon enemmän kuin valmis tekemään duunia mun kaikkien unelmien eteen. Haluan muistuttaa teitä kaikkia siitä, että vaikka kesä tulee ja houkutukset lisääntyy, vaikka se otteen menettäminen on välillä helppoa, todella helppoa ja sitä käy meille kaikille, niin se miten me palataan takaisin omalle tielle on kuitenkin se merkitsevä tekijä lopputuloksen suhteen. Ja vaikka mun onkin helppoa olla mukana vesilinjalla, niin onhan se yössä notkuminen todella väsyttävää ja pois levosta. Nautin siitä, kun saan olla alkuillasta vaikkapa löylyssä kavereiden kanssa nauttimassa hyvästä ilmasta ja seurasta, mutta baariin lähtiessä menen mielummin kotiin lepäämään.

Sama pätee kaikkeen; se yksi huono ateria ei pilaa sun dieettiä, vaan se mitä sä teet pidemmän aikavälin aikana merkitsee. Yksi huono treeni ei haittaa tai pilaa mitään. Kukaan tuskin on koskaan joutunut katumaan treeneihin menemistään?

Mulle on erityisen tärkeää mun tavotteiden saavuttamiseksi ja motivaation säilyttämiseksi, että mulla on selkeät ohjelmat joita seuraan. Se pitää mut kiinni tavoitteissa, sillä mun ei tarvitse itse kikkailla tai miettiä mitään. Sen kuin tsekkaan lapusta, mitä syödään tai treenataan tänään. Sillon on myös helpompaa seurata kehitystä ja tehdä tarvittavia muutoksia ohjelmaan, kun tiedetään tasan tarkkaan mitä on syöty ja mitä treenattu. Jos jokin ei toimi, on helppo kokeilla jotain muuta ja jos taas toimii, niin tiedetäänpähän mikä on niitä asioita, jotka toimivat mun keholle.

Jos sä tarvitset apua sun tavotteiden toteuttamisessa, tukea matkan varrella ja selkeät, juuri sulle suunnitellut ohjeet ruokavalioon tai treeniohjelmaan, niin laita mulle mailia: Linda.manuella@fitnet.fi , niin laitetaan sut sun elämäsi kuntoon 🙂


Oon jo pitkään halunnut kirjoittaa eräästä aiheesta. En siksi että epäilisin että hirveesti kiinnostaisi muita, mutta koska kirjottaminen helpottaa mua ja on mulle tapa purkaa asioita.

Mä en tiedä koska ja milloin musta tuli niin hemmetin kylmä ja skeptinen ihminen suhteiden suhteen. Tai kyllähän mä tiedän, että kaikki on pitkän ajan tapahtumien summa, kun jossain kohtaa tulee kuppi täyteen.

Mä kuvittelin nuorempana että olisin tässä iässä jo ehkä kihloissa, menossa mahdollisesti naimisiin tai edes pidemmässä vakavassa suhteessa, mutta tilanne on ihan päinvastainen.

Olen monesti kirjoittanut siitä miten spontaani olen ja miten teen elämässä monia päätöksiä tunteet edellä. Siitä mua on aina kritistoitu aika paljon. Nykyään musta kuitenkin vähän tuntuu siltä, että musta on tullut paljon paljon varovaisempi siinä mitä ja kenelle annan itsestäni ja myös hyvin paljon skeptisempi muiden puheiden suhteen.

Mä oon ollut aina ihan älyttömän lojaali ja tunnollinen ihminen, en ole ikinä osannut pelata ihmisillä tai halunnutkaan, siks mä aina olenkin menossa suurinpiirtein naimisiin heti jokaisen kanssa jota olen tapaillut ja aina ollut niin täysillä mukana. Valitettavasti iän mukana sellainen tietynlainen sinisilmäisyys katoaa ja musta tuntuu että vuosi vuodelta meidän yhteiskunnan tilanne vain huononee ihmissuhteiden kannalta. Jatkuvasti verrataan omia suhteita muiden muka parempiin suhteisiin. Instagram ja some ylipäätään tarjoaa aina jotain ”parempaa”; ihmisiä tai muuta mukavaa ja uutta, illuusiota jostain paremmasta ja siitä, miten asiat pitäisi olla. Tuntuu että ihmissuhteet ovat ylipäätään pelkästään väliaikaista kertakäyttö kamaa, joka on helppo viskaista ja vaihtaa uuteen kun alkaa kyllästyttämään tai ensimmäinen vastoinkäyminen kohdataan. Ihmisten lojaalisuus menee mahdollisuuksien mukaan; jos sulle tarjotaan jotain mikä vaikuttaa paremmalta, niin todennäköisesti sä tartut siihen.

Tän tekstin ei ole tarkoitus olla minkäänlainen katkera avautuminen loukatulta naiselta, vaan ihan reality check siihen miten koen ihmissuhteet ja maailman sen ympärillä tällä hetkellä. Kyllä mun sydän on toki särkynyt monia kertoja jopa todella pahasti, mutta suurin särö tuli varmasti isäni menetettyä. Mulle jäi siitä niin kova menettämisen pelko, että mun on hyvin vaikea päästää ketään liian syvälle sydämeen, koska en uskalla menettää. Menettämisen pelon lisäksi mulla on ollut siitä päivästä lähtien sellainen olo, että haen rinnalleni jotain yhtä turvallista, auktoriteettista ja vahvaa ihmistä, kuin isäni oli. Ennen sain tuen, auktoriteetin ja turvan johon nojata tarvittaessa isältäni. Nyt haen jotain vastaavaa rinnalleni, mutta haave tuntuu kaukaiselta nyky-yhteiskunnassa, jossa suhteet tuntuvat olevan monille vain kertakäyttö kamaa ja se sun olkapää voi päivässä vaihtua toiseen. Luottaminen on todella vaikeaa.

Mä oon aina ollut avoin ihminen, annan itsestäni helposti paljon ja ehkä hieman liikaakin, oon valmis uhraamaan omia juttujani suhteen eteen ja antamaan kaikkeni. Viimisen vuoden aikana oon kuitenkin muuttunut sen suhteen todella paljon ja musta tuntuu että mun on aina vain vaikeampaa antaa itsestäni kenellekkään mitään. Tuntuu että täytyy varmistella todella pitkään toisten sanojen ja tekojen motiiveja, epäillä ja ignoorata, testailla ja pelata. Ehkä vuoden tapailun jälkeen on turvallista antaa jotain, vai onko silloinkaan?

Huvittavinta tässä tilanteessa on se, että me kaikki halutaan joku jonka kanssa rakentaa tulevaisuutta yhdessä ja kehen luottaa. Me kaikki vihataan pelejä, epäluotettavuutta ja epävarmuutta toisen motiiveista, sitä että ei ole turvallista antaa itsestään liikaa. Musta tuntuu että tällä hetkellä me kaikki, naiset sekä miehet pelätään tätä tilannetta ja pyöritellään silmiä näille ihmissuhdepeleille ja sille, miten helposti jengi kääntää takkia. Tilanne ei siis todellakaan ole niin, että vain me naiset olisimme jonkinlaisen uhrin roolissa. Suurin osa mun läheisistä ystävistä on miehiä ja nää on ihan yhtälailla heidänkin ajatuksissa. En tiedä kovinkaan montaa miestä, joka nauttisi yhden illan jutuista tai joka haluaa pyöritellä naisia.

 

Että eipä mulla muuta kuin että tulevaisuus ja suhteet kiinnostaa. 😀


[mittaustagi]

Atria on lanseerannut uudet Atrian Eat & Go -ateriat, jotka tarjoavat nopean, terveellisen sekä monipuolisen ateriavaihtoehdon ja helpoittavat kiireisen ja paljon liikkeessä olevan ihmisen elämää. Esittelen teille tässä postauksessa uuden tuotteen kaupallisessa yhteistyössä Atrian kanssa ja samalla pohdin ammatissani lähes yleisimmin kuultua tekosyytä; kun aika ei riitä omien eväiden tekemiseen, eikä kaupoista löydy valmista vaihtoehtoa,  joka olisi samalla terveellinen ja monipuolinen ateria.

Vaikkei ulkonäön kuuluisi olla terveellisten elämäntapojen prioriteetti numero ykkönen, niin silti varmasti moni tietää sen faktan, että se miltä sä näytät ulkoisesti määräytyy noin 70-80% sen mukaan, mitä suuhusi laitat. Eli sen lisäksi että säännöllinen, terveellinen sekä monipuolinen ruokavalio edistää terveyttä, se myös näkyy ulkoisesti sekä tietenkin vaikuttaa jaksamiseen ja mielialoihin, jopa unen laatuun.

Nykyään monella jää liikunta hyvin vähäiseksi ja yhä useampi harrastaa ruokailuissaan sitä ”kerran päivässä ähkyyn ja kroppa tukkoon” politiikkaa. Meidän elimistö sekä keho on kuitenkin alunperin tehty vaeltelemaan riistan perässä sekä keräilemään marjoja puskista, jotein ei ole ihme nykyisillä elintavoilla, että monet meistä tuntevat uupumusta, kärsivät masennuksesta ja kamppailevat painon kanssa.

Jos sun tavoite on kiinteytyä, saada keho voimaan paremmin sekä aineenvaihdunta toimimaan, jos sä haaveilet vatsalihaksista tai muodokkaammasta kehosta on silloin syömättä jättäminen, epäsäännöllisyys ruokailurytmissä sekä huonot valinnat aterioissa asioita, joihin kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota.

 

Niinkuin totesin aihemmin niin kuulen ammatissani todella usein tekosyyksi huonoihin ruokailutapoihin sen, ettei vaan yksinkertaisesti ole aikaa tehdä eväitä pitkiin ja hektisiin päiviin, eikä kauposta löydy mitään nopeaa ja terveellistä lyhkäisiin ruokataukoihin.

Mun mielestä jokaisen tulisi panostaa omaan terveyteensä ja luvata itselleen edes sen verran, että jaksaisi paistaa muutamat kanat valmiiksi ja keittää riisit evääksi, mutta ymmärrän, että joskus tulee päiviä kun eväät unohtuvat, eikä aina voi osata varautua tulevien päivien aikatauluihin.

Jopa mulle tulee päiviä, kun päivät pitenevätkin oletettua pidemmiksi ja ruokailut pitäisi toteuttaa nopealla valinnalla. Onneksi yhä useampi ravintola, kauppa ja brandi on alkanut panostamaan ikuiseen ongelmaan; mistä NOPEASTI jotain terveellistä ja monipuolista? 

Atrialta on ihan hetki sitten tullut kaksi uutta Atrian Eat & Go -salaattiateriaa jotka ovat molemmat terveellisiä, monipuolisia ja vieläpä aivan super hyviä maultaan. Salaattiateriat ovat raikkaampi ja makeampi papu-ohrasalaatti sekä mausteisempi ja tulisempi papu-couscoussalaatti. Molemmat tuotteet voi syödä joko kylmänä tai lämpimänä ja niiden mukana tulee kätevä haarukka, joka helpottaa nälkäisen ja kiireisen ihmisen elämää.

Mä en tunnetusti ole valmisruokien suurin fani tai suosittele niitä niiden runsaiden lisäaineiden vuoksi, mutta näistä tuotteista lähti kyllä Atrialle pisteet kotiin! Esimekiksi lisäaineettomassa Papu-ohrasalaatista löytyy kotimaista ohraa, soija- ja mustapapuja sekä kikherneitä sitruunaisessa öljykastikkeessa. Annos sisältää proteiinia 16g, kuituja 9g ja musta on ihan mahtavaa, että ateria sopii ravintoaineiltaan myös täysin vegaaneillekin.

Vaikka Papu-ohrasalaatti oli todella hyvää, niin silti papu-couscoussalaatti, joka sisältää couscousia, soija- ja kidneypapuja, kikherneitä ja rusinoita mausteisessa öljykastikkeessa, oli maultaan pikkuisen enemmän mun juttu. Rakastan mausteista ruokaa ja tykkäsin siitä, että tuliseen ja mausteiseen oli sekoitettu makeita rusinoita. Ravintoarvoiltaan ateriat ovat lähes samat, couscoussalaatti sisältää annoksessa proteiinia 19g, kuitua 8g.

Avatessani purkin epäilin että lähteekö muka tällaisella annoksella nälkä (mulla se ei ihan perus tyttöjen annoksella häviä), mutta maistettuani aterioita huomasin, että molemmat ovat todella tuhtia ja täyttävää tavaraa. Mulle tulikin heti mieleen, että jos ei halua kerralla syödä niin tuhtia annosta, niin näitähän on mahtavaa käyttää osana omaa ateriakokonaisuutta tai jakaa kaverin kanssa vaikkapa vihannesten ja kasvisten kanssa!

Tässä on siis oivallinen vaihtoehto, kun tavoitteena on tehdä niitä fiksumpia valintoja kiireisinä päivinä. Jos sulla on mahdollisuus päästä kauppaan niin sun päivä ja ruokavalio valinnat on pelastettu. No more excuses 🙂 Ja vaikka sun ruokavalio ja eväät olisivatkin kunnossa, suosittelen lämpimästi maistamaan Atrian Eat & Go salaattiaterioita joko sellaisinaan tai osana jotain muuta kokonaisuutta.

 


Oon pitänyt tässä muutaman viikon ”lomaa” ja syönyt vapaammin, treenaillut vähän muitakin lajeja ja antanut kropan sekä mielen ottaa happea. Maanantaina kävin tapaamassa mun valmentajaa ja keskustelemassa hieman siitä, miten lähdetään syksyn SM kisoihin valmistautumaan.  Musta on kivaa että Timo aina jaksaa kysyä munkin mielipidettä siitä mitä mieltä mä itse olen asioista. Tavataan muutenkin vähintään kerran viikossa ja jutellaan oikeestaan kaikesta, niin ollaan molemmat kokoajan kartalla ja samalla aaltopituudella siitä, mitä tehdään ja miten tehdään.

  • Jumpsuit (saatu) MadLady.com. Koodilla LINDAMAY -15% tilauksista koko toukokuun.

Mä saan mun ohjelmat tällä viikolla, niin osaan myöhemmin kertoa vähän tarkemmin miten paljon treenaan , mutta meillä on aika kovat tavoitteet asetettu kunnon suhteen. Duunia siis tullaan tekemään ja aikalailla eri kuntoa hakemaan, mitä alunperin kevääseen oltiin suunniteltu. Tässä on se vajaa 19 viikkoa aikaa karsintoihin, jonka jälkeen on vielä noin kuukausi aikaa kiristellä, mutta aateltiin kuitenkin lähteä suht agressiivisesti jatkamaan siitä mihin jäätiin. Mulle sopii paljon paremmin se, että tekee kunnon tiukkia pyrähdyksiä ja tankkailee väliin, kuin että mennää tasaisen hitaasti eteenpäin.

Mulla oli tosiaan se vatsatauti josta tossa kerroinkin alkuviikosta. Onneksi nyt alkaa olemaan voimat palautuneet ja keho normaalimpi, mulla nimittäin palasi vasta eilen ruokahalu takaisin. Oli vähän harmi, että mulla oli vikat herkkupäivät ja valmentajakin kehotti vetämään ”herkku överit”, mutta ei mulle maistunut mikään, mun ei rehellisesti sanottuna tehnyt mieli mitään, joten ne päivät meni aivan hukkaan.

Eilen illalla mulle pamahti kyllä ruokahalut sitten yhdellä kerralla takaisin ja olisin voinut syödä vaikka koko maailman kaikki herkut. Mutta se tilaisuus meni jo. 😀

Kesä tulee kovaa vauhtia ja se tarkoittaa ainakin mulle sitä, että päivätkin pitenee ja sellanen treenien ja duunien kasaantuminen helpottuu. On nimittäin paljon kivempaa käydä kesällä aamulla vetämässä ulkona rasvaa polttava treeni ja myöhemmin illalla sitten puntti, kun on hieman viileämpää jo. On paljon järkevämpää jakaa kulutusta pitkin päivää, kuin vetää kaikki treenit putkeen. Tavallaan tupla treenien idea katoaa, jos ne suputtaa yhteen, kun tavoitteena on polttaa rasvaa ja lisätä kulutusta. Talvisin päivät ovat lyhyitä ja pimeitä ja tuntuu että on jatkuvasti sekuntiaikataulun alla. Olen jo nyt huomannut, että energiaa on tuplasti enemmän ja mieli paljon positiivisempi auringon, valon sekä pidempien päivien vuoksi.

Muutenkin tosi hyvä fiilis startata taas kisat. Kunto on semi siisti, mun paino ei oo noussut yhtään, päinvastoin se taitaa olla kilon vähemmän kuin ”vapaammalle siirtyessäni”. Oon lähes kokoajan syönyt ruokavalion rungon mukaan, mutta halutessani käynyt vaikkapa sushilla frendien kanssa. Toki oon paljon paineettomampi tällä hetkellä ja nesteisempi mitä muutama viikko sitten, mutta nopeesti se kunto taas kiristyy sieltä. Tuntuu että jo tässä muutamassa päivässä, kun on syönyt ruokavalion mukaan on kunto kiristynyt ja tasautunut, mulla nimittäin keräsin keho kyllä nestettä tuosta lentämisestä, oksentelusta ja muutenkin varmasti vapaammin syöminen on vaikuttanut.

Kyllä se vain on mielenkiintoista miten paljon se ruokavalio vaikuttaa. Ei kalorit, vaan se mitä ja missä rytmissä syöt.  Frendi oli ottanut kisoista 6 kiloa kun söi lähes viikon todella vapaasti ja paljon ja ahdistuneena palasi ruokavalioonsa, nyt muutaman päivän hyvin ja oikein syönnin jälkeen paino oli laskenut jo muutaman kilon alaspäin ja kunto siistiytynyt hurjasti. Mieletön vaikutus.

Jos siis haluat pysyä siistissä kunnossa, niin panosta SULLE suunniteltuun ruokavalioon!

Multa voi kysellä ruokavalion (ja treeniohjelmankin) räätälöinnistä (55e/ohjelma) linda.manuella@fitnet.fi niin laitetaan sunkin safkat kuntoon niin vältytään tänävuonna niiltä legendaarisilta kesäkiloilta! 🙂