28 tammi WHERE IS THE LOVE?
Heippa!
Täällä on vietetty ihanan pitkää ja hidasta Lauantain aamua. Mulla oli eilen yöllä todella levoton olo ja kävinkin tekemässä mun aerobisen 00-01 välillä. Voin kertoa, että en ole hetkeen juossut niin lujaa kuin eilen. Juoksen usein hietsussa ja siellä tulee pitkä pätkä, joka menee hautausmaan vierestä ja kello yhdeltä yöllä, mielettömässä sumussa ja täysin yksin pimeässä tulee kaikenlasia ajatuksia mieleen. Mun niskakarvat nousivat pystyyn kun juoksin sitä pätkää ja aloin mukamas aistimaan kaikkia läsnäoloja ympärilläni. Juoksu ainakin kulki ja ikinä en oo vetänyt tota pätkää noin lujaa.
Mä halusin tänään kirjoittaa avoimesti mun ajatuksista siitä, uskonko enää rakkauteen, onnellisiin loppuihin ja avioliittoon, siihen yhteen ja oikeeseen. Mä olen viimeiset vuodet todistanut niin paljon pettämistä, valehtelua sekä epäluotettavaa ja kumppania alentavaa käytöstä parisuhteissa. Mä saan lähes päivittäin varatuilta miehiltä snappia, viestejä samalla kun kuitenkin somessa lisätään onnellisia yhteiskuvia ja vannotaan ikuista rakkautta.
Mulle on myös itselle vannottu rakkautta niin monet kerrat, etten edes jaksa yrittää laskea. Ihmiset osaavat nykyään puhua aivan uskomattoman vilpittömästi täyttä höpöhöpöä, eikä tunnu edes hävettävän heittää sitä samaa seuraavalla viikolla uudelle mimmille. Me aina Rosan kanssa saadaan pyöritellä silmiä, kun miehet unohtavat, että ollaan parhaimpia ystäviä ja meille ei kannata ihan niitä samoja juttuja kuitenkaan laittaa.
Tällä hetkellä mun tekisi mieli sanoa että alan olemaan sen verran realisti, etten odota enää sitä oikeaa, uskollista kumppania, sillä nykypäivänä ihmisten mielipiteet, tunteet ja se, mitä halutaan tuntuu vaihtuvan useammin kuin omat lakanat, enkä tiedä miten pystyn luottamaan kehenkään tulevaisuudessa, vaikka kovasti tahtoisinkin. Ollaanko me tosiaan niin eläimiä, ettei pystytä yksiavioisuuteen?
Kuitenkin mun lähipiirissä on myös mielettömän onnellisia suhteita; suhteita joissa kunnioitetaan toista, rakastetaan ja ollaan tasavertaisia ihmisinä. Suhteita, joista huokuu tunnetta, jossa rakkaus näkyy katseesta ja mikään ei ole epäselvää. Joten jos multa kysytään, uskonko rakkauteen vielä kaiken kokemani ja näkemäni jälkeen, niin kyllä, tottakai uskon. Aina uskon.
Mä olen itse olen ihminen, joka on rehellinen ja uskollinen sekä luotettava kumppani ja ehdottomasti yhden miehen nainen. Tiedän että mulla on vielä paljon annettavaa jollekkin, joka sen ansaitsee.
Mitä mieltä te olette, onko lukijoilla vielä usko tallella rakkautta ja avioliittoa kohtaan?
Pyy
Posted at 15:14h, 28 tammikuunNykyään tuntuu että joka toinen pettää ja varsinkin kun oma pitkä parisuhde kariutu hetki sitten miehen uskottomuuteen, en tiedä mitä ajatella. Jotenkin tuntuu että nykyihmisten arvostus toista kohtaan on aivan mitätöntä. Itsekin saanut varatuilta miehiltä viestejä ja kun baarissa seurannut ihmisten toimintaa, niin mietityttää vaan että onko ihmisillä enää oikeesti mitään kunnioitusta parisuhdetta kohtaan 😀 En tiedä johtuuko mun asenne siitä, että on joutunut petetyksi, mutta kyllä mua mietityttää, että voiko parisuhteessa oikeesti luottaa toiseen ihan sataprosenttisesti.
lindamanuella
Posted at 19:04h, 28 tammikuunSama homma, nuorena pidin pettämistä todella harvinaisena , nykyään niin paljon nähneenä en tiedä mitä ajattelisi. Jokainen ansaitsee luottamuksen , mutta ei se helppoa ole nykyään :/
E
Posted at 15:53h, 28 tammikuunHuhhuh osuipa juuri sopivaan kohtaan tämä teksti, itse miettinyt samoja asioita paljon viime aikoina. Muutama kuukausi sitten ajattelin viimein tavanneeni elämäni miehen ja juuri kun annoin itseni rakastua suhde päättyi mulle aivan täysin puskista pari viikkoa sitten. Syynä kuulemma halu olla yksin, sitoutumisen vaikeus, vaikea elämäntilanne ja ettei vaan osaa rakastaa ketään, vaikka edellisellä viikolla oltiin puhuttu yhteenmuutosta, koirasta ja lapsista ja niin edelleen. Laittaa miettimään oliko kaikki vaan sanojen helinää kun sitten yhtäkkiä ei muka haluakaan mitään ja sainpa vielä tietää että mies oli löytynyt jo samalla viikolla tinderistä… Toisaalta elän vielä toivossa että mies tulisi järkiinsä ja haluaisi vielä palata yhteen, mutta toisaalta jos tämä meni näin onko se oikea ihminen mulle? No, pitää vaan luottaa että kaikella on tarkoitus ja että jossain vielä on se kenen kanssa kuuluu olla vaikka nyt onkin tunne että milloin muka löytyy uudestaan jotain mikä alusta asti tuntuu niin hyvältä ja helpolta. Usko pyyteettömään, rehelliseen rakkauteen kuitenkin on ja pysyy edelleen ja toivottavasti löytää mut vielä joskus 🙂
lindamanuella
Posted at 19:06h, 28 tammikuunHeh mulle kävi tyyliin ihan saman tapainen homma , sanat on vain sanoja. Harmi vain niitä ihmisiä kohtaan , jotka taas tarkoittavat mitä sanovat , kun tällaiset höpöhöpö petterit pilaa kaiken 😀
Jappe
Posted at 16:23h, 28 tammikuunKyllä uskon rakkauteen <3 vaikka ei itsellänikään kamalasti ole hyviä kokemuksia miehistä, mutta en ikinä lakkaa uskomasta! Uskon että tuolla jossain on joku juuri mua varten <3
lindamanuella
Posted at 19:06h, 28 tammikuun❤️ Ihanaa!
Mikaeeela
Posted at 16:32h, 28 tammikuunSiis mahtavaa lukea teksti jossa jollain on ihan samoja ajatuksia!!! Olen samoilla linjoilla kanssasi ja helpottavaa lukea että muillakin pyörii tälläisiä ajatuksi mielessä! 😳😊
lindamanuella
Posted at 19:06h, 28 tammikuunKyllä meitä taitaa olla monia 😞😬
Amanda
Posted at 20:30h, 28 tammikuunIhana kuulla, että en ole ainut joka ajattelee samalla tavalla. Tulin itse myös petetyksi pitkän parisuhteen päätteeksi. Entinen kumppanini petti toisen henkilön kanssa monia kuukausia ja valehteli päin naamaa… Tuntui aina, että suhteen ulkopuoliset ihmiset tiesivät enemmän, mitä minä.
Myöhemmin olen kuitenkin ajatellut, ettei tämä henkilö ollut minun arvoiseni ja uskon yhä siihen, että vielä joskus löydän ”sen oikean”. Tällä hetkellä kuitenkin monet muut asiat ovat minulle tärkeämpiä ja uskon sen oikean tulevan vastaan, kun on sen aika.
Ihanaa viikonloppua 🙂
lindamanuella
Posted at 20:39h, 28 tammikuunInhottavaa tuntea se fiilis, että kaikki muut tiesivät paitsi itse. Mulla oli myös yksi sellainen suhde ja se oli todella noloa mua kohtaan. Mies ei tosin vieläkään myönnä pettäneensä. Mua ei satuta itseäni totuus, vaan se, että pitää valehdella eikä koe olevansa velkaa edes totuutta suhteen päätteeksi.
Annukka
Posted at 08:31h, 29 tammikuunMäkin oon nähnyt niin paljon pettäjiä etten lasketuksi saa. Sinkkuna olin kyllä se joka mahdollisti monille kymmenille miehille koko homman, kun ei kiinnostanut pätkääkään kenen kanssa meni samaan sänkyyn, kunhan sai itse mitä halusi.
Kesken tämän hällä väliä elämisen kuitenkin törmäsin sattunalta tinderissä mieheen joka oli ihan kiva. Nähtiin kerran ja tuumasin silloin että vaikka onkin jees, niin ei mulle sopiva ja jatkoin rilluttelua. Mutta kaikista ohareista ja nenän edessä muiden iskemisestä huolimatta tää mies halusi vaan mut. Aloin pikkuhiljaa lämmetä ja nyt oonkin koukussa. On mies joka pyyteettömästi rakastaa mua vaikka olisin ihan täysi paska, jaksaa mua ja on tukipilarina vieressä.
En vieläkään luota 100% vaikka syytä olisi, mutta oma menneisyys ei anna periksi mielessä vielä. En silti pelkää että pettäisi, en vaan luota että jaksaisi minua oikkuineni.
Meillä on yhteiset harrastukset, huikeaa seksiä, asuntokaupat tehty, suunnitelmia ja kemiaa niin paljon etten voinut uskoa että tällaista suhdetta on olemassa!
Pakko uskoa rakkauteen vaikkei haluaisi 🙂
lindamanuella
Posted at 11:24h, 29 tammikuunWau, ihana kuulla juurikin tuo että pyyteettömästi rakastaa. Aivan ihanaa, kuulostaa siltä että kannattaa antaa kunnolla mahdollisuus. Älä ainakaan epäile sitä, ettetkö sä itse olisi rakastettava ja ansaitse sitä ! <3
Viidalumia
Posted at 09:30h, 29 tammikuunTäällä yksi onnellisesti naimisissa oleva haluaa luoda uskoa rakkauteen. Tapasin mieheni, sielunkumppanini, vajaa viisi vuotta sitten netissä. Hän vei jalat altani aidolla huolehtivaisuudella, tunteiden näyttämisellä sekä erikoisella (muhun kolahtavalla) huumorilla. Mää olen tulta ja tappuraa välillä mutta hän on mun vakaa kallioni ja olkapääni. En koskaan halunnut lapsia mutta mieheni tavattuani mieleni muuttui. Nyt meillä on 3,5 vuotias pikkumies ja sisarus on hänelle haaveissa. Yksi parhaista asioista on se kun soitan miehelleni niin hän vastaa AINA puhelimeen ”Mooro muru!” <3 p.s. muutimme yhteen viikon seurustelun jälkeen ja menimme kihloihin reilu kuukausi tästä, joten uskallan sanoa kohdanneeni Sen Oikean.
lindamanuella
Posted at 11:26h, 29 tammikuunAivan ihana kuulla! Mua aina kritisoidaan siitä, kun meen niin täysillä suhteisiin ja varmaan voisin hyvin mennä naimisiin todella nopeasti, jos rakastun, koska uskon juurikin tällaiseen ”tarkoitettuun” rakkauteen ja siihen, että tietynlainen ylimiettiminen ja odottaminen vain tappaa sen taijan.
mariiy
Posted at 09:54h, 29 tammikuunUskon todellakin! Aloin itse seurustelemaan kun olin 14v ja tänä kesänä, 11 vuoden seurustelun jälkeen menemme naimisiin 🙂 Edelleen viestitellään sata viestiä työpäivän aikana, käydään treffeillä ja pelleillään yhdessä. Mun mielestä seurustelussa on tärkeää pitää myös omat jutut ja ystävät lähellä, monella unohtuu ne seurustelun huumassa ja sit ollaan aika yksin jos suhde ei kestä..
lindamanuella
Posted at 11:26h, 29 tammikuunVoi apua miten IHANAA ! <3 kiitos kun tulit jakamaan tämän, mielettömän kiva kuulla että tällaista löytyy! Onnea teille kaikkeen 🙂
Laura
Posted at 13:43h, 29 tammikuunHienosti kirjoitettu! <3 itse erosin viime kesän lopulla kuuden vuoden parisuhteesta, jossa mies oli lähes kutakuinkin täydellinen. Suhde oli lähes täydellinen, paitsi sitten se suhde muuttui viimeisen vuoden aikana sellaiseksi pakkopullaksi. "Ollaan tässä ku ollaan aina oltu". Olin 16 kun alettiin seurustelemaan, joten varmasti meillä kävi se perinteinen että kasvettiin erilleen. Nyt 23-vuotiaana mietin löydänkö enää koskaan samalaista rakkautta? Saanko koskaan juhlia omia häitäni? Suodaanko minulle ihana mies ja lapsia? Toivottavasti joskus. Noin pitkän suhteen jälkeen sitä vaan miettii, että kelpaanko kellekään. Joudunko elämään lopunelämäni yksin. Mistä sitä nykypäivänä löydetään "täydellinen" mies? En usko että tinderistä hah 😀
lindamanuella
Posted at 02:19h, 30 tammikuunOlet onneksi vielä nuori, sulla ei ole mitään hätää babe!
Ymmärrän hyvin, mulla ja mun exällä kävi vähän niin, että olin 19 kun tavattiin ja 23 kun erottiin, jolloin olin jo aika erilainen ihmisenä. Hän kuitenkin oli jo 29 ja 33 erottiin, eli ihmisenä ei missään radikaalissa muutoksen ajassa ja jotenkin ehkä kasvoin hänestä erilleen. Se on aivan normaalia , vaikka onhan se upeaa kun jotkut kasvavat yhdessä yhtä matkaa 🙂
Mutta ei hätää, sulle on varmasti joku oikea vielä <3
Fashion
Posted at 22:01h, 29 tammikuunMistä tuo takki on?😍
lindamanuella
Posted at 01:57h, 30 tammikuunSe on balmain x HM 🙂
elli
Posted at 05:02h, 30 tammikuunUskon! Ennen en. Aikasemmissa suhteissani oli rakkaudesta huolimatta helppoa leikitellä ajatuksella erosta ja mahdollisesta seuraavasta paremmasta miehestä.
Nykyään saan melkeen joka päivä ravistella itteäni ja kysyä että onks toi ihana, komee, tunteista puhuva, kokkaava ja siivoava aka _täydellinen mies_ oikeesti mun puoliso!? Ja jonka tiedän rakastavan mua enemmän kuin mitään. Meidän kohtaamisesta eteenpäin ollaan oltu erottamattomat ja en vois kuvitella tilannetta että me joskus päätettäisiin erota. En haluu ajatella että vuodet ja vuosikymmenet muovaa ihmisiä erilleen ja että toiseen ihmiseen vaan kyllästytään.. tai ainakaan meidän kohdalla 😀
lindamanuella
Posted at 10:03h, 30 tammikuunVoi että miten ihana kuulla!! Olet onnekas ja selkeästi myös osaat arvostaa sun miestä 🙂
Jani-75
Posted at 10:47h, 30 tammikuunLinda on rakkautta olen jo sanonutkin olet yksi ihannenaisistani:)
Sini
Posted at 12:26h, 30 tammikuunKyllä samanlaista kokemusta miehistä täälläkin :/
Aattelin hetken hengähtää miehistä ja olla yksinkin onnellinen.
Vaikka välillä on päiviä kun miettii että olisi kiva jos vierellä olisi joku.
Mut nyt tuntuu että onhan se yksinolo ihan mukavaakin,
ei tarvi pelätä että tulisi satutetuksi:)
A
Posted at 19:53h, 30 tammikuunKäyn niin usein näitä samoja fiiliksiä läpi. Ensimmäinen parisuhde päättyi reilu puoli vuotta sitten ja yllättävää (or not…) syynä oli uskottomuus. Itselleni parisuhde on ihmissuhde, jossa toiselle voi puhua kaikesta ja kertoa aivan kaiken. En vaan mitenkään ymmärrä, miten kukaan voi harrastaa määrätietoista salasuhdetta toisen seläntakana tai viestitellä muille parisuhteen ulkopuolella. Se on paitsi pettäjältä noloa ja naurettavaa käytöstä, myös pettettyä kohtaan erityisen nöyryyttävää. Kun mies jäi ensimmäisen kerran kiinni, tunsin vain älyttömän suurta häpeää ja itseni niin tyhmäksi. Mielestäni pettämisen kokeminen on niin hajottavaa ja kamalaa, että en todella tiedä miten siitä voi toipua niin, että voisi taas luottaa keneenkään. Olen itsekkin tapaillut muutamia ihmisiä eron jälkeen, mutta luottamuksen puute ja pelko uudesta pettymyksestä saa vain ahdistumaan ja kääntymään omaan kuoreen. Toisaalta jos jotain hyvääkin, niin ainakin olen oppinut ettei pidä tyytyä keneen tahansa.
lindamanuella
Posted at 20:59h, 30 tammikuunTäysin samaa mieltä. On lisäksi todella harmillista, että seuraava mahdollinen, rehellinen ja luottamuksen ansainnut ihminen joutuu ottamaan vastaan ihmisen, jonka luottamus on petetty ja sydän särjetty.
Minna
Posted at 00:44h, 01 helmikuunMulla oli ihan sama juttu aikaisemmin! Tuntui että lähtökohta miehille oli että ei todellakaan mitään sitoutumista tai muutakaan. Olin särkenyt sydämmeni uudelleen ja uudelleen ja päätin että thats it! En enään jaksa miehiä, aion elää omaa elämääni, muuttaa ulkomaille opiskelemaan ja elämään täysin rinnoin. Oin varautunut siihen että kuolen vanhapiikana ja elän sinkkuna loppuelämäni. Ja kuin salama kirkkaalta taivaalta tutustuin mieheeni. Ollaan eletty vuosia yhdessä saman katon alla ja aikoja toisella puolella maailmaa toisistamme, mutta ei ole olemassa henkilöä johon luottaisin enemmän! Eli toivoa on kaikille, pitää vaan uskaltaa elää omaa elämäänsä eikä antaa muiden kohdella huonosti!
lindamanuella
Posted at 22:06h, 01 helmikuunHei kiitos kun jaoit tän, antaa toivoa varmasti kaikille 😀 ja kaikkea hyvää teille <3
ilari
Posted at 13:35h, 05 helmikuuntottakait mä uskon rakakuteen vaik henki ei ny parhaimmassa lennossa olekkaan ehkä se oikea on sellaista että ollaan aina puheissa ja teoissa for real toisilemme ja jos ne tunteet aitoina kohtaa niin se on siinä kuinka helppoa on olla kaikesta täysin alaston toisen kanssa sillon se homma muuttuu lennoksi ja toimivaksi kodiksi ja kuinka hyvin toistemee ”hullutuksia” tuemme luo sitä voimaa ja niihin sitä balanssia et kummankin juttui voi tukea tai kokeilla vähäsen kasvaminen erillee alkaa vissiin het siinä vaiheessa kun lopetamme sen ja alamme pitää niitä tunteita omina tietoinamme eli se aitous loppuu ehkä pitkän liiton salaisuus on juuri se että pystyy jakamaan aina kaiken huonoista hyvään ja vaik ois erimeiltä niin pystyy niistä keksutelmaan miksi näin ja mitä loppuratkaisuja niistä syntyy kun joskus ihmiset vaan dumaa sen sun mielipiteen paskaks ilman et kyselis miksi olet tuota mieltä tai mitä tuo tarkoittaa jnee ja se sitten saa sitä suhdettta latteaksi noh keskutelutaitojen ylläpitäminen vaatii harjoitusta ja ehkä se hävettää tai en tiiä.. tunteeko sun sydän esim ajatus rakakuden et ihmiset vaan puhuu joka on ajatuksen luoma mekanisaatio ja sit sellanen oikee sydämmestä tuleva silloinkun ei oikeasti ajattele siis silloinkun en sorru ajattelemaan niin kaikki taphtuu luonnostaan ja kaikella on merkitys ..
tosta pettämis hommasta sen verran et esim ei itte kehtais esittää toisen seurassa sitten hyvää miestä ku se syö omatuntoo se valehtelu puhdas omatunto on elämän perusta :)silloin on rakastunut elämän kauneuteen ja ainiin vilpitön mieli niinkui lapsella tahroista vapaana elä siis valahtele koskaan
ilari
Posted at 13:37h, 05 helmikuunkiitti luin tätä ja sain fiilistä ja isnpiroiduin hiukkasen mut niin se meni kun olin tässä hukka vaiheessa hyvän vaiheen jälkeen totuudessa omilel tunteilleen on iänkaikkinen vapaus ja rakkaus 🙂
ilari
Posted at 21:11h, 05 helmikuunhaaaaaaaa
Kanske känner vi oss tomma för att vi lämnar kvar en liten bit av oss själva i allt vi har älskat
jouduin pyytää suomennos apua kolmannelta natsas mut jos te ootte jakanut sitä rakkautta niin se toinen on antanut sulle palasen takas ni eiks se oo fifty fifty pala lähtee ja pala tulee takaisin vai onko se toinen huijannu tunteissaan eikä ookkaan rakastanut? 😀
lindamanuella
Posted at 07:24h, 06 helmikuunmaybe we feel empty because we leave pieces of ourselves in everything we used to love 🙂
Nuori rouva
Posted at 17:19h, 07 helmikuunKiitos rohkeasta ja rehellisestä pohdinnastas ! Sitä ei välttämättä ole helppoa tuoda esiin tällaisena maailman aikana missä avioliittokin tuntuu menettäneen merkityksensä yleisen mielipiteen keskuudessa. Mutta- sehän ei tarkoita sitä ettäkö sen arvo olisi yhtään pienempi vaikka kansa vaeltaa kalliolta alas 😀
Surullista tuo pettäminen kyllä.. Jos saan pohtia sun kanssas, niin jatkaisin ajatuksella, että pettävän ihmisen arvostus itseäänkin kohtaan on varmaan pieni..kun sortuu sellaseen. Ja/tai elämänarvot ei oo ihan kohdillaan. Väittäisin että kaikkien parisuhteiden alussa olisi hyvä tsekata jakaako lainkaan samaa arvomaailmaa, ja priorisoiko yhtään samoja asioita .. se on se mikä kantaa parisuhdetta vaikeinakin aikoina (muunmuassa).
Hyvä kun uskot vielä aitoon rakkauteen, tsemppaan sua siinä -ja kaikkia jotka niin tekee! 🙂
Hyvää tätä viikkoa!
-J
lindamanuella
Posted at 23:32h, 07 helmikuunJuuri näin. Kyllä se ihmisestä kertoo paljon, arvostaako edes itseään jos ei muitakaan. Itse koen kaiken epärehellisyyden todella vaikeana ja on mulle vaikeampaa varmasti kuin ns. vastaanottavalle, jos ikinäkään joutuu jossain olemaan vähääkään epärehellinen ja hyvä niin.
Kiitos kommentista ja samoin sulle!:)