*Yhteistyö fitnet.fi

Olen koukussa mielenkiintoisiin ruoka-aineisiin, kuten omenoihin ja nyt myös jollain tapaa avokadoon. Muistan vielä miten muutama vuosi sitten yököttelin äidilleni miten joku voi edes ajatella avokadon olevan hyvää. Se oli mun mielestä todella vastenmielinen villitys, jota yhtäkkiä kaikki hehkuttivat.

15094510_10154079686875794_4433280091796919075_n

Nykyään syön vähintään puolikkaan avokadon päivässä ja himoitsen sitä aivan kuin hullu! Se ei edes ole mitenkään erityisen hyvää, mutta joku siinä koukuttaa. Eilen olin aivan rikki, kun unohdin ostaa avokadoja kaupasta.

Käytän avokadoa päivässä vähintään toisen lämpimän aterian rasvanlähteenä. Avokadohan sisältää 19g rasvaa / 100g eli 60g avokadoa (reilu puolikas) vastaa noin 10g oliiviöljyä.

Avokado toimii mun mielestä myös esimerkiksi leivän (itse en syö leipää kuin harvoin, mutta jos joku syö niin kokeile!) tai riisikakkujen kanssa ihan taivaallisen täydellisesti. Mä oon ehdottomasti yksinkertaisen ja nopean ruoan fani. Syön niin monta kertaa päivässä, että mulla menisi koko päivä siihen ruoan valmistamiseen, jos haluaisin syödä joka päivä jotain erikoista.

Avokadoissa on vain yksi ongelma; varmasti niiden aktiiviset kuluttajat ovat huomanneet, että avokadon kypsymiseen menee suhteellisen kauan ja kun se on kypsä, menee se pilalle aivan super ärsyttävän nopeasti! Siksi ostan aina vain yhden tai kaksi kerrallaan, jotta ehdin syömään ennenkuin ne ovat menettäneet parhaat päivänsä. :D

Rasvoja mulle tulee muuten noin 70g vuorokaudessa, pääsääntöisesti avokadon ja oliiviöljyn muodossa. Oliiviöljyä mä heitän lähes joka paikkaan, olenhan puoliksi kreikkalaisena uskollinen oliiviöljy fani ja tottunut syömään sitä pienestä tytöstä asti.

Miten te käytätte teidän avokadot? Mua kiinnostais hirveesti kaikki erilaiset avokadon käyttömuodot! :D

15135875_10154083873060794_8085885292689971779_n

Ps. Muistakaahan tsekata Fitnet.fi:n valmennukset! Sieltä löytyy ohjelmaa ihan joka lähtöön, sekä pelkästään halutessaan  vain ruokavaliot ja liikepankit :)

Ja pysykäähän kuulolla, eilen oli valmentajan kanssa tärskyt ja siitä kohta lisää…. ;)


*Yhteistyössä Ribella by Jasmine

Heippis!

Jotkut ehkä bongasivatkin minun lyhyemmän tukan aijemmasta blogipostauksesta, jonka kuvissa olin salilla. Otin tosiaan pidennykset pois muutama viikko sitten, jotta oma tukka saa taas hetken hengähtää. Arki sujuvat lyhyellä tukalla todella mukavasti; mulle on aina sopinut lyhytkin tukka ja sen pesemiseen sekä laittamiseen menee vain yksi hujaus!

Jos mulla alkaa huomenna ”kisapreppauksen sisäänajo”, niin ehkäpä säilytän lyhyemmän tukan pidempäänkin. On super paljon iisimpää, kun treenaa 2 x päivässä,  pestä tukka ja ylipäätään olla sen kanssa.

Vaikka viihdynkin arjessa lyhyellä tukalla, niin kuitenkin laittautuessa on mun mielestä kivempi olla pitkällä tukalla. Viihdyn sen kanssa paremmin, onhan pitkä tukka kaunis ja viimeistelee lookin. Sen vuoksi marssein Ribellan liikkeelle ennen Leviä ja hain heiltä clip on pidennykset, jotka on helppo sujauttaa päähän ulos lähtiessä!

15179026_10154079853700794_1972905189503478858_n

Näiden kanssa on ollut helppoa ja kätevää olla ja oma tukka ei kärsi lainkaan! Varsinkin talvella mun hiukset kuivuvat pystyyn ja kiittävät, jos ei tarvitse kannatella pidennyksiä ihan jatkuvasti.

15170812_10154079853695794_2257081412544879951_n

Clipsien kanssa on aina aluksi hieman totuteltavaa, mutta hetken päästä niihin tottuu ja on ne vaan niin helpot sekä nopeat. Erityisesti tykkään siitä, että tukan voi kihartaa valmiiksi jo ennen kuin sen laittaa päähän. :D

15178194_10154079853765794_2025132124709551207_n

Lisää Ribellasta löydät täältä: www.ribella.se ja heidän (aivan upea) liike löytyy aivan Helsingin keskustasta :)


Multa varmasti eniten kysytty kysymys, koska seuraavaksi kisaat?

Tällä hetkellä mulla on sellainen olo, että mulla olis nyt oikea aika harkita kisaamista. Arki on aika tasaista eikä mitään mullistavia projekteja tai kuormituksia ole tällä hetkellä päällä, joihin pitäisi laittaa perus arkitöitä enempää energiaa. Vuosiin ei ole ollut näin tasainen fiilis töiden suhteen, joten eiköhän muuteta tämäkin tilanne! :D

Processed with Snapseed.

Mulla on hirveästi tahtoa päästä kisageimeihin kiinni, oikeastaan se on ainoa asia jota tällä hetkellä kaipaan todella todella paljon. Niin niitä hyviä kuin huonojakin hetkiä, sitä focusta tekemiseen ja selkeää määränpäätä.

Ainoa asia mikä pelottaa on se, kestääkö kroppa. Tähän tarvitsen osaavan ja kovan tiimin taakse sekä ihmisiä, jotka tarkkailevat tilaani jatkuvasti. En aijo enää ikinä riskeerata terveyttäni, sillä henkinen hyvinvointini ei kestäisi toista ylikuntoa ja parantumisprosessia.

15055871_10154073597585794_6305195638076883269_n

Olen täysin valmis tekemään paljon duunia, uppotumaan jopa siihen omaan kuplaani, jos se sen vaatii. Ja mitäpäs valehtelemaan, vaatiihan se. Tiedän että mulla on mitä mahtavin tukijoukko mun takana, jotka ovat valmiita auttamaan jaksamaan. Tiedän tasan tarkkaan miten hienoa ja kamalaa kisakaudella olo on yhtäaikaisesti. Olen kuitenkin mielestäni odotellut ja parannellut tarpeeksi pitkään ja tunnen olevani jollain tapaa valmis avaamaan uuden sivun elämässä. Vielä vuosi sitten kauhistelin ajatusta kovasta treenaamisesta, koska olin vielä niin väsynyt. Nyt mulla on sellainen olo, että teen vaikka itkien jääsateessa ne aerobisetkin, se ei lainkaan pelota mua, vaan kokemus siitä, kun oma terveys on vaakalaudalla.

Kaikki me se varmasti tiedetään ettei kisaamisessa ole kyse hyvinvoinnista, vaan armottomasta kilpaurheilusta. Se vaatii ihan hemmetisti duunia, keskittymistä, lepoa, priorisoimista ja kyse ei ole enää siitä, huvittaako sua mennä treeneihin 2-3 x päivässä. Sinne mennään.

Processed with Snapseed.

Miten henkinen puoli? Juuri kirjoitin että varsinkin viimiset 2 viikkoa ovat henkisesti olleet raskaita isän kuoleman vuosipäivän sekä perään vietetyn isäinpäivän vuoksi.

Olen ihminen joka voi henkisesti huonosti, jos en saa tehdä, toteuttaa ja mennä kohti tavoitteita elämässä. En siis usko, että tämä olisi henkisesti mitenkään huono juttu mulle, päinvastoin. Toki se tuo stressiä lisää ja olen aina ollut hyvin stressiherkkä, mutta kun sen tiedostaa ja siihen osaa suhtautua oikein, on sekin käsiteltävissä.

Tärkeimpiä tekijöitä tällä hetkellä on se, että uni on laadukasta ja levosta ei tingistä ja että en ole rakentamassa mitään suurempaa elämänmuutosta tai kanna liian suuria prokkiksia samanaikaisesti mukanani, vaan pääsisin keskittymään kisaamiseen 100%.

Maanantaina menen juttelemaan valmentajan kanssa, katsotaan mitä siellä tuumaillaan. Olen myös maanantaina menossa labraan mittaamaan jo hetken odotelleet lähetteet, joissa tsekataan hormonitoimintani toimivuus ja tila endokrinologin kanssa. Olen myös jutellut mahdollisen lääkärin kanssa, joka tsekkaisi ja seuraisi terveyteni tilaa koko kisadieetin ajan. Haluan ehdottomasti minimoida kaikki riskit ja toteuttaa asiat mahdollisimman fiksusti!

Terveys edellä, vaikka halu olisi kuinka kova!:) 

 

 


Tämä perjantai menee himassa leffojen ja herkkujen parissa. Ihanaa olla yksin rauhassa, kynttilät, viltti ja minä. Niin ja ne snacksit. Tämä kynttilöiden ja kaikenlaisten ihanien sisävalaistusten, pörrösukkien ja vilttien kulta-aika on ihanaa, kun vaan älyää hyödyntää pimeyden.

15078586_10154074125450794_8444619301098042513_n

Mitkä sitten on niitä mun lemppari herkkuja, kun puhutaan hyvän omantunnon herkuttelusta? Onko sellaista olemassa? Mun mielestä on. Riippuu todella paljon tottumuksista, mutta mun makeannälkä lähtee ihan hedelmienkin muodossa.

Moni mun blogia pitkään lukenut ehkä muistaakin mun omenariippuvuuden. Siinä ollaan vieläkin. Tosin kävin hammaslääkärissä tuossa taannoin ja lääkäri täti pyysi rajoittamaan omenoiden rouskuttamista, sillä niiden happamuus myös näkyy hampaissa.

15027908_10154074125440794_2592220981678037499_n

Mun ehdoton lemppari on omena. Siitä ei päästä koskaan mihinkään. Syön päivässä vähintään kaksi isoa omenaa ja myös herkuttelen niillä.

Toisena hyvänä kakkosena tulee ananas. Ei mikään purkki ananas, vaan ihan ”oikea” ananas niin, että ne palaset leikkaa itse. Harvemmin tulee kuitenkaan ananasta ostettua, jos olen yksin, sillä se menee yllättävän nopeasti huonoksi ja yksin sellaisen syöminen on jopa vähän haastavaa. Tosin ananas maistuu monessakin muodossa; salaatissa, suolaisen kanssa, smoothieissa, aamupuurossa ja ihan sellaisenaan, joten aina sille keksii jotain käyttöä lyhyessäkin ajassa.

15134660_10154074125495794_7554253469497097463_n

Omenoiden ja ananasten, elikkäs noiden makeempien hedelmien lisäksi rakastan napostella vihanneksia ja marjoja. Myös miniporkkanat kuuluvat lähes päivittäiseen ruokavaliooni, sekä myös minitomaatit. Nuo kaksi ovat päätyneet ruokavaliooni kisadieetin kautta ja jääneet päivittäiseksi tavaksi.

  • Omena 100g sisältää 1g proteiinia/16g hh/ 1g r/ 77 kcl
  • Ananas 100g sisältää 1g proteiinia/11g hiilihydraatteja/0g r/ 56kcl
  • Miniluumutomaatti 100g sisältää 1g proteiinia/4g hh/0g r/ 20kcl
  • Miniporkkana 100g sisältää 1g proteiinia/6g hh/ 0g r/ 35kcl

Ei siis mitään huimia lukuja, tai kenenkään diettiä pilaavia ravintosisältöjä. Hedelmien kanssa saa olla vähän tarkempi hedelmäsokerin vuoksi, mutta aika paljon saa niitäkin ahmia, jos ajatteli niillä lihottaa itsensä. :)

Näitä ja monia muita hedelmiä, kasviksia ja marjoja voi sitten maustaa, marinoida tai dippailla miten itse haluaa. Jos on hullu kasvis-hedelmä fani niinkuin minä, niin nämä menevät ihan tällaisenaankin. Joskus kuitenkin marinoin oliiviöljyllä ja mausteilla porkkanat sekä tomaatit ja heitän sekaan hieman vähärasvaista fetaa. Hedelmiä voi myös makeuttaa entistä enemmän esimerkiksi pienellä määrällä steviaa, mutta mun mielestä ovat parempia ilman.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3


Heippa!

Täällä edelleen yksi nuhanenä porskuttaa. Mulla ei onneksi ole enää viime viikon jälkeen ollut kipeä olo, mutta nuha ei näköjään lopu sitten millään.

Olen ollut todella ”poissaoleva” viimeisen viikon. Levillä oli ihan hurjan hauskaa, mutta ylipäätään viimeiset 2 viikkoa ovat olleet mulle vuoden vaikeinta aikaa, sillä peräkkäin tulivat isän kuoleman vuosipäivä sekä isäinpäivä. Onneksi mulla on maailman ihanin perhe sekä ystävät, jotka kantavat ja tuovat paljon iloa tällaisiinkin aikoihin.

15134618_10154073663620794_1318426796004147370_nPahoittelen muutaman päivän blogi hiljaisuutta. Olen vain ollut niin väsynyt, että en ole pakollisten töiden lisäksi jaksanut ajatella mitään. Olen käsitellyt näinä päivinä tiedostamattanikin isän menettämistä sekä kaikki energiani on menneet siihen. Olen myös miettinyt, viitsinkö ja haluanko avata seuraavaa asiaa teille enemmän. Kuitenkin tämä blogi on aina ollut mulle myös yksi tapa käsitellä asioita, joten uskon että oma oloni on kevyempi tämänkin jälkeen.

Näin joku yö unta isästä, jossa mä kuulin että hän on joutunut johonkin sota onnettomuuteen (isäni oli ennen Suomeen muuttoa Ateenan armejassa töissä, joten sotatilanteet yms. tulevat sieltä), josta ei ehkä selviä. Siinä unessa mulle iski sellainen tunne, joka mulla on ollut kaksi vuotta kokoajan päällä. Se on ikäänkuin kevyt paniikkimainen olo sisällä. Ikäänkuin odotan jotain, mitä ei koskaan tule tapahtumaan.

Mun isähän menehtyi Afrikassa, jossa oli kouluttautumassa, joten kuolema ei ole kunnolla ikinä konkretisoitunut mulle. Mä en koskaan ole nähnyt häntä kuolleena, tai ylipäätään ole ollut mitään sairaala hässäkkää tai vastaavaa. On vain puhelu ja hautajaiset.

Unessa mulle oltiin kerrottu, ettei isä koskaan palaa. Kävelin unessa sellaisella vuorella ja yritin käsitellä sitä asiaa, ettei isä enää palaisi. Kuitenkin aivan yllättäen näinkin hänen kävelevän vuoren rinteellä. Juoksin niin lujaa kuin pystyin halaamaan isää ja huuto itkin niin lujaa, että heräsin siihen tunnevyöryyn ja huutoon. Samalla kun pääsin unessa halaamaan isää, se tietynlainen odottamisen tunne purkaantui ja tuntui kuin 100 kiloa olisi tippunut harteilta ja sydämeltä. Silloin tajusin, että kannan todella raskasta traumaa edelleen päivittäin mukanani ja uskon, että kärsin traumanjälkeisestä stressihäiriöstä, toisinsanoen post-traumaattisesta stressihäiriöstä.

Mä olen aina jäänyt odottamaan isän paluuta. Varsinkin kun meille ensin ”valehdeltiin” että isä on joutunut teholle, vaikkakin jälkeenpäin saatiin tietää, että hän menehtyi heti. Tämä siksi, ettei puhelimessa koskaan saisi kertoa läheisen menehtymisestä mahdollisten reaktioiden vuoksi, vaan usein sen tekee poliisi. Mä intin kuitenkin niin pitkään puhelimessa ja kerroin ostaneeni liput Afrikkaan veljeni kanssa, tarkoituksena hakea isä kotiin. Sen jälkeen mulle kerrottiin viimein, että isäni on menehtynyt, että turhaan tulette. Olin siis se henkilö, joka vastaanotti tämän tiedon.

15056364_10154073663630794_7913949368697496173_nMusta on tullut todella vahva ihminen, mä olen joutunut käsittelemään sellaisia asioita joita mun ei kuuluisi vielä käydä läpi. Mulla on todella erilainen elämänkatsomus elämää kohtaan kuin monella mun ikäisellä ja nämä haavat on tehneet musta hyvin paljon viisaamman. Ymmärrän millä on elämässä väliä ja millä ei. Ymmärrän myös mikä elämässä on todellista ja mikä ei.

Kuitenkin tämä mahdollinen PTSD trauma ja stressihäiriö ovat asioita, jotka aijon seuraavaksi käsitellä elämästäni. En voi elää tämän jatkuvan sisäisen huudon ja sielun kivun kanssa. Mielellään kuulisin, onko lukijoillani kokemuksia tai suosituksia esimerkiksi hyvistä terapeuteista, jotka ovat tällaisiin erikoistuneet ?

Processed with Snapseed.

Ja ei, en ole mitenkään pohjalla. Tämä on vain yksi asia josta halusin kirjoittaa, koska nämä helpottavat itseäni aina. Nyt on vain vaikea aika itselleni ymmärrettävistä syistä, mutta täältä noustaan taas. Vaikka sitä paskaa tulee avoimuudesta ja moni saa mielihyvää tällaisista asioista, niin tiedän että siellä ruudun toisella puolella on ihania ihmisiä vielä enemmän. <3

Tänään oltiin kuvaamassa uusia liikkeitä liikepankkiin ja kohta julkaistaan Fitnet:in sivuille aivan HUIKEE uus ohjelma!! ;) Lisäksi paljon muitakin huippu kivoja juttuja tulossa, en malta odottaa että pääsen teille avaamaan uutisia uusista tuulista !

Yritetään joukolla pysyä pirteänä vaikka kaamos iskeekin lujaa. Tsemppiä kaikille pimeisiin iltoihin. <3 Kynttilä- ja viltti hulluille ainakin huikeaa aikaa!