We got three eyes; two to look one to see

Eilen oli Miklun päivä vain elämää – ohjelmassa ja hetkessä siitäkin vastavirtaan uivasta ”ongelmanuoresta” tuli kaikkien rakastama tyyppi.

Mä oon aina fiilannut Miklua, koska se ei oo koskaan yrittänyt miellyttää ketään. Tehnyt aina omaa juttua ja vetänyt siihen paljon messiin omia polkuja kulkevia ihmisiä. Ja hyvä niin. Miks kaikkien pitäis aina olla samanlaisia, niitä kaikkia miellyttämässä olevia, tekopirteitä feikkihymyilijöitä? Miksi Suomessa on niin väärin erottua tai olla asioista on erimieltä kuin massa? Miksi ihminen, joka haluaa tehdä asiat eritavalla tai on jollain tapaa erilainen, on automaattisesti negatiivinen? Miksi suomalaiset vihaavat lähtökohtaisesti kaikkea, mitä eivät välttämättä ymmärrä?

img_6262

Moni varmasti tietää räjähdysmäisesti menestyneen, lahjakkaan Saara ”SAARA” Forsbergin? Hänestä uutisoitiin myös viimeviikolla paljon, kun oli jakanut instagram tililleen hyvin sekavia videoita.  Vidoissa Saara tekee parodiaa nykyajan somen meiningistä ja kertoo olevansa v*tun kyllästynyt teeskentelyyn.  Olisi ihan mielenkiintoista tietää, kuinka moni oletti hänen olevan kännissä/huumeissa? Ainahan täytyy olla vähintään helvetin sekasin, jos ei kokoajan jaksa. Kun itse katsoin Saaran videot, mun teki mieli lähinnä sukeltaa ruudusta läpi ja mennä pussailemaan sitä mimmiä. Toi on just sitä, mitä mun tekis niin usein mieli tehdä ja kyseenalaistaa.

Saara myös avoimesti kertoi haastattelussa kummastelevan suomalaista vihakulttuuria. Hän kertoi, ettei ole koskaan törmännyt muualla maailmassa samaan ja itse voin sanoa olevani täysin samaa mieltä. Suomessa viha on käsin kosketeltavissa.

14469514_10153933109100794_8886816504038805826_n

Mites Saara Aalto? Hetki sitten hän oli vielä koko kansan sankari. Vähän mogasi ja uskalsi avata suunsa, niin jengi kääntää salamana selän. Yhtäkkiä Saara onkin super nolo, kun uskalsi ottaa riskin ja teki virhearvion kielen valinnassa. Edelleen aivan helvetin lahjakas ja en epäile, etteikö tulisi varmasti menestymään.

We do not see things as they are, we see things as we are

Mä olen niin väsynyt siihen, että ihmiset vieläkin jaksavat vuona 2016 olla niin kapeakatseisia, etteivät osaa lainkaan katsoa pintaa syvemmälle saatika kannustaa ihmisiä erottumaan joukosta ja olemaan omia itsejään. Olen paljon nähnyt median taakse ja olen välillä hyvinkin pöyristynyt siitä, että ihmiset todella ostavat sen feikkaamisen ja ulkoa opetellun miellyttämisen jengiltä. Ne eniten feikkaavat ovat niitä koko kansan lemppareita, vaikkakin kameran sammuttua usein täysin eri persoonia. Kyllä hymy hyytyy nopeasti. Ne, jotka rohkeasti ovat erimieltä tilanteessa kuin tilanteessa ja sanovat mielipiteensä ääneen, eivät nuole jokaisen pyrstöä tai väkisin yritä ketään miellyttää, ovat usein niitä kaikista sydämmellisimpiä, rehellisimpiä, sielukkaimpia sekä rakastavaisimpia ihmisiä, joille merkitsee oikeasti aidot asiat. Heidän persoona, luonne ja käyttäytymine ei muutu, kun kamera sammuu. He sanovat asiat ehkä tylymmin, suoraan ja ääneen, mutta he ovat rehellisiä, välittävät ja uskaltavat sanoa asioita, joita muut eivät. Avatkaa silmät, kuunnelkaa mitä jengillä on sanottavaa ja oppikaa näkemään pintaa syvemmälle, niin saatatte yllättyä. Lukekaa silmistä, älkää siitä ulkoa opetellusta hymystä.

Tottakai julkisuuteen mahtuu kaikenlaista ja tiedän myös monia ihmisiä, jotka vain ovat aina niin iloisia, aidosti pirteitä ja energisiä, mutta myös hyvin hyvin paljon sitä feikkiyttä.

img_6261

Kirjoitin tämän tekstin alunperin jo yli viikko sitten, kun Saaran videosekoilut julkaistiin. Jostain syystä en julkaissut tekstiä, en jotenkin jaksanut taas avata ajatuksiani sekä tunteitani niin syvältä aiheesta, ymmärtääköhän kukaan edes mistä puhun. Kuitenkin sen jälkeen olen törmännyt päivittäin aiheeseen sopiviin artikkeleihin, ilmiöihin ja juttuihin, enkä enää voinut olla julkaisematta tekstiä.

Taas tänään julkaistiin hesarissa Jaren aivan mielettömän rehellinen ja upea haastattelu, jossa hän kertoo hyvin vaikeistakin asioista. Jengi on nyt ihan pöyristynyt, ”ihanko totta”, vaikka tekstiä lukiessani tajusin, että suuri osa tästäkin löytyy Jaren biiseistä, jos niitä jaksaa vain kuunnella kunnolla.

Jare on yks niitä artisteja, joiden ne henkilökohtaisimmat biisit saa mut joka ikinen kerta herkistymään, koska ne on niin aidon rehellisiä. Niistä huokuu joku tietynlainen rikkinäisyys, mutta kuitenkin mieletön vahvuus. Silti jengi jaksaa vieläkin kertoa miten ylimielinen ja paska tyyppi se on; miks se sitten onnistuu koskettamaan niin vahvasti, jos se on ihan paska? Tyyppi repii sielunsa meille ja suurinosa ei osaa edes kuunnella, on jo valmiiksi tuomittu. Joo, varmasti jotkut biisit, teot ja jopa se pelottavan voimakas karisma mikä Jaresta huokuu saattaa saada ihmiset sekaisin ja tuomitsemaan, mutta taas jälleen kerran ; kuunnelkaa ja katsokaa pintaa syvemmälle.

The mind only sees what the mind is prepared to comprehend

Mä en halua millään ymmärtää sitä, että jengi näkee pinnan taakse vasta ja hogaa asioita kun ne ihmiset ensin revitään mediassa täysin auki, vaikka kaikki se tieto on ollut kokoajan siinä, jos sä vaan haluat sen vastaanottaa. Miten jengi ei nää, ennenkuin vasta sormella osoitetaan? Miks jokin asia, mikä on ollut kokoajan läsnä täytyy tuoda konkreettiseen, käsin kosketeltavaan muotoon, ennenkuin se nähdään? Onko se sitä, että ei edes haluta nähdä tai kuulla? Vai onko ihminen kadottanut täysin primitiivisyytensä ja kykynsä aistia, lamaantunut elämään vain pinnalla? Ihmisen sielukkuus, herkkyys ja aitous näkyy ja paistaa pitkälle, jos vain osaa katsoa vapaamielisesti ja ottaa vastaan ilman vahvan luonteen ja pinnan perusteella tuomitsemista.

Pelkkää rakkautta näille tyypeille, jotka vahvoista persoonistaan huolimatta uskaltavat myös olla heikkoja. <3