*Yhteistyö fitnet.fi

Huh, onko tänään maanantai part 2? Tuntuisi ihan siltä. Eilinen meni vielä niin sumussa, että ei mitään muistikuvaa elinkö eilen lainkaan. Ihan zombina koko päivä, muutaman duunijutun sai väkisin tehtyä, mutta muuten pysyin vain visusti sänky-sohva akselilla.

14705828_10153959268015794_960355468084374232_n

Mietin eilen pitkään, että jos nyt lähden treenaamaan, niin saan viikon tehokkaammin käynnistettyä ja elimistön hereille, mutta toisaalta, lepo oli kyllä paikallaan ja teki oikein hyvää siihen kohtaan. Tänään olinkin sitten reipas ja aloitin päivän hieman tehokkaammin, lähdin nimittäin Jussin mukaan vetämään jättärille 2556 porrasta ylöspäin! Kyllä heräsi, oli nimittäin vain 4 astetta lämmintä ja hyvin kirpeä ilma.

Ensimmäiset 3 kierrosta tuntui lähinnä siltä, että kantaisi vähintään parin kilon nilkkapainoja mukana, mutta kyllä se siitä lähti rullaamaan kun vaan päättäväisesti jaksoi kivuta ylöspäin!

14705869_10153959267975794_1219469304158190194_n

Vedettiin portaat 6 x ylös. Ensimmäinen kierros on aina lämmittelykierros ja sen jälkeen mennään ihan tosissaan kovilla sykkeillä ylös ja reippaasti alas. Portaatkin voi tehdä ihan sinne päin tai sitten niin, että sun pakarat tärisee treenin jälkeen. Mulla meni aika pitkään, että löysin tavan saada tuntuman nimenomaan peppuun, eikä reisiin ja pohkeisiin.

Jos haluat keskittyä pakaraan portaissa, kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin :

  1. Keskity askeleeseen, astu aina koko jalalla, painopiste hieman jopa kantapäällä. Ylös astuessa laita paino kunnolla kantapään päälle ja astu selkeästi ylöspäin, älä vain laahusta päkiällä ylös. Eli ryhtiä ja reippautta tekemiseen! Kunnollinen askel, ei mitään puolikasta.
  2. Vaihtele erilaisia askelia: 50 askelta joka toiselle portaalle astuen. Seuraavat 20 niin, että toinen jalka ponnistaa ja astuu aina kaksi porrasta kerrallaan ja sitten jalan vaihto.
  3. Kun tikkaat jokaista porrasta kerrallaan, muista silloinkin astua kokonaisia askelia.
  4. Käytä ja vaihtele eri leveyden askelia: keskity siihen, että polvet eivät lähde tässäkään treenissä kääntymään sisäänpäin, vaan astu mielellään jopa päkiät hieman ulospäin ja levein askelin, jolloin saat helpommin aktivoitua pakaran mukaan askeliin.
  5. Pidä keskivartalo ryhdissä, älä anna yläkropan romahtaa kasaan väsymyksestä, äläkä etene liian isossa etukenossa. Kun astut kokonaisella askeleella, paino hieman kantapäällä ,kunnolla reippaasti ylöspäin ponnistaen ja pidät keskivartalon suorassa, saat tuntuman paljon varmemmin pakaralle, kuin etuviistossa ja päkiäaskeleella edeten.
  6. EI OTETA TUKEA KAITEISTA, polvista tai mistään muustakaan. Kädet lanteille tai rytmiin mukaan!

Nyt vain portaisiin jos kotipaikkakunnalta sellaiset löytyy! Pienemmätkin portaat toimii, joten aina ei tarvitse ihan näitä lähes 500 portaan matkoja vetää. :)

Nyt on myös hyvä aika hommata itselleen tehokas nettivalmennus, koska syksy ja tuleva talvi ei ole mikään tekosyy jäädä himaan sohvalle ;) Tehokkaat valmennukset löytyy TÄÄLTÄ! Jos kiinnostaa kokeilla bikinifitness tyylistä treenaamista, testaa 6-viikon bikinitreeni. Jos taas haluat parantaa omaa kuntoasi nopeasti sekä kehittää suorituskykyäsi, sekä tietenkin polttaa tehokkaasti rasvaa niin suosittelen HIIT treeniä! Valmentajat tukevat sun matkaa kohti tavoitteisiin ja vastaavat sun kysymyksiin forumilla.

Fitnet.fi sivuston, 6-viikon HIIT- valmennuksen tulosta.

Fitnet.fi sivuston, 6-viikon HIIT- valmennuksen tulosta.


Nyt on expot ohi ja olo on näin klisheisesti sanottuna hyvin väsynyt, mutta onnellinen. Oli nimittäin aivan super hauska viikonloppu, kiitos vain jokaiselle mukana olleelle ja moikanneelle ! <3

14642207_10153956744265794_3631159224441712878_n

Messuilla näki NIIN paljon tuttuja sekä tutustui moniin uusiikin kasvoihin! Pääsi vaihtamaan ajatuksia monen ”mun kanssa samaan aikaan” aloittaneen kanssa ja oli todella siistiä nähdä miten moni oli kasvanut henkisesti niin paljon lajissa eteenpäin siitä mistä ollaan lähdetty. Osattiin olla iloisia niistä pienistäkin asioista lajiin ja erityisesti elämäntyyliin liittyen, sekä arvostaa lajia, terveyttä ja kokonaisuutta aivan eri tavalla kuin ennen. Sellainen tietynlainen putkinäkö, kuplaelämä ja häsääminen on jäänyt taakse. :D

On hauskaa huomata, miten ensimmäistä kertaa kisaavat ovat niin eri tavalla vielä mukana, niinkuin itsekin varmasti oli. Mulla tosin ei ollut mitään odotuksia, halusin vain nähdä onko musta koko lajiin, sopiiko rakenne ja tavoitteena olikin aloittaa junnuissa, mistä mut sitten siirrettiin yllättäen yleiseen sarjaan JKL karsintojen voiton jälkeen. Varsinkin uusien kisaajien pettymyksistä seuraama spekulointi kuuluu lajiin ja siellä taas ihmeteltiin samat tuomariasiat ja illuminatit läpi. Tottahan se on varmasti, että linjaukset ovat aina vähän erilaiset, eikä Suomessa koskaan ole vielä oikein osannut sanoa, mitä haetaan milloinkin. Sijoitukset muuttuvat jopa karsinnoista ja sitä sitten ihmetellään. Mä itse koen, että tänä vuonna haettiin selvemmin kansainvälisempää linjausta, mikä tottakai tuo toivottavasti kansainvälistäkin menestystä vielä enemmän! Nöyrästi mutta päättäväisesti kun menee eteenpäin ja jos tietää että on kaikkensa antanut, voi aina olla tyytyväinen omaan suoritukseen.

Kaikki mun lempparit taisivat voittaa tai sijoittua top 3:seen, joten ei siellä sinänsä mitään (muutamia lukuunottamatta) ylläreitä tullut vielä ainakaan mun korviin. En tosin ole edes nähnyt tuloksia. Aivan mielettömästi onnea erityisesti Johanna Hermans & Emmi Juhala, nämä mimmit ovat mulle mieletön motivaatio ja mahtavia esikuvia siitä, että kova ja pitkäjänteinen duuni palkitaan!

<3

<3 Johanna on alusta asti ollut mulle suuri inspis lajia kohtaan

Jokaiselle kisanneelle onnittelut, oli upean näköistä porukkaa liikenteessä ja taso senkuin kovenee! Suomessa on kyllä upean kova meininki, varsinkin kun ollaan vielä niitä ainoita maita tässä lajissa, missä ollaan hyvin rehellisin aamupuuroin liikenteessä ja oikeasti tehdään järkyttävästi duunia kunnon ja kehityksen eteen. Vaatii kovaa mielenhallintaa ja tahdonvoimaa. :)

14522769_10153956744175794_3791794111330787804_n

14666261_10153956744090794_4810347158652574195_n

Nyt on vähän semmoinen fiilis, että voisi nukkua viikon putkeen, mutta ei auta! Treenit tai aika ei valitettavasti odota ketään ja nyt kun on taas latautunut täyteen fitnestä, niin tällä motivaatiolla vedetään pitkään. Tosin mulle ei iskenyt minkäänlaista kisakuumetta yhtään sen enempää mitä sitä jo alunperin löytyi. Enemmänkin sellainen, että vitsi mä haluan rakentaa nyt itselleni niin kovan paketin kasaan, että kun seuraavan kerran menen niin siinä näkyy oikeasti kovan duunin tulos, eikä pelkästään hyvä rakenne ja ”ihan kiva” kehitys kun oikein tarkkaa vertailee. :D

14581508_10153956744275794_362235360327180039_n

Daddys Girlin vaatteet! <3

14650466_10153956744135794_1313075422507179041_n

Niinkuin jo totesin, super hauska vaikkakin rankka viikonloppu. KIITOS KAIKILLE <3

14611038_10153956760150794_7669496750162097286_n


…Kyllä.Joskus se tekee ihan hyvää. Mulla on ollut henkisesti todella rankka viikko. Tuntuu että tekeminen ei lopu millään ja kun menen nukkumaan heräilen siihen että käyn päässäni päivän asioita läpi sekä suunnittelen seuraavia asioita. Käyn aivan ylikierroksilla.

Onneksi JLO on paljon parempi. Kuitenkin JLO:n sairastuminen laukaisi mulle ensin kovan migreenin ja sen jälkeen mulla on ollut jatkuvasti pääkipeä. Lisäksi mulla alkoi hammas särkemään aivan julmetusti maanantaina, joten kävin keskiviikkona kahdeksalta istumassa päivystyksessä hammaslääkärin penkissä kuuntelemassa, että olen todennäköisesti vain unissani purrut hampaita niin kovaa yhteen, että olen aiheuttanut jonkinlaista painetta leukoihini, mutta muuten kaikki on täydellisessä kunnossa. Kiva! Noh, eikun takas töihin. Sain siinä kivan tunnin lenkin kun kiersin hieman pidemmän kautta kotiin.

Keskiviikkona kuulin myös, että nuoruuden tuttu, noin mun ikäinen tyyppi oli menehtynyt niinkin turhaan asiaan kuin syöpään ja sen jälkeen sainkin jonkun aivan hirveän ”koko maailma kaatuu niskaan, mitä järkeä missään” kohtauksen. Elämä tuntuu joskus niin älyttömän epäreilulta. Päästelin kunnon itkupotkuraivarina kaiken ulos. Heti sen jälkeen helpotti ja siitä lähtien onkin ollut taas mukavaa, pientä nousua. Päätin että en treenaa tällä viikolla enempää ja nukun niin paljon kun pystyn. Kaksi päivää se vaati, eilen tiputin aamukahvit macin päälle ja kaatuilin imuriin, mutta tänään heräilinkin jo naureskellen ja hyvällä fiiliksellä.

14516477_10153948959435794_8134292628116302787_n

Mun pitäis alkaa tässä pikkuhiljaa pakkailemaan ja odotankin jo, että pääsisin nukkumaan. Seiskalta lähtö, eli viimeistään VIIDELTÄ ylös. Vihaan kiireisiä aamuja ja haluan touhuilla rauhassa ennen lähtöä kaiken valmiiksi, joten ei auta kun napata se aikainen mato, vai miten se nyt meni.

Tulee varmaan hauskat kaksi päivää messuilla! En malta odottaa että pääsee pitkästä aikaa näkemään monia tuttuja <3

Processed with Snapseed.


Kyllä, mä meinaan olen koko vlopun NFE:ssä edustamassa Leaderia ja mä oon ihan kauhuninnoissani tästä asiasta.

Oon ollut nyt viime syksystä asti todella ulkona kaikista Suomen fitness piireistä. Tosin olen kyllä aina ollut ja vältellyt niitä ihan tietoisesti. Tykkään omasta rauhasta ja siitä, että se on minä vastaan minä, sekä pysyy sellaisena asiana mulle, jona itse sen haluan olevan. Kun kiinnostuin fitneksestä ja löysin lajin vuonna 2011, en todellakaan kiinnostunut siitä minkään muun vuoksi, kuin sen mitä se yksinkertaisimmillaan on. En koskaan halunnut harrastaa fitnestä tai käydä salilla, jotta kuuluisin johonkin piiriin tai ole hakenut sillä minkäänlaista yhteisöä ympärilleni.

14494607_10153944517845794_8305615950165725484_n

Oikeestaan vähän kaikessa on sama homma. Blogaamisessakin. Mua ei koskaan nää niissä lukuisissa eventeissä, tapahtumissa ja tilaisuuksissa joita bloggareille järjestetään ja joihin satelee kutsuja sähköpostit täyteen. Niitä olisi viikon jokaiselle kalenteripäivälle vähintään kaksi, jos vain olisi aikaa. Toivoisin pääseväni enemmän lanseerauksiin ja tapahtumiin, mutta rehellisesti sanottuna olen päivien ja muiden töiden, sekä treenien jälkeen niin loppu, että jos vapaa-aikaa löytyy, se pyhitetään levolle tai ystäville ja perheelle.

Sama fitneksessä. En käy seminaareissa, en leireillä, en tapahtumissa. En mitenkään hengitä ja elä vain fitnestä tai blogaamista. Teen ja toteutan lajia koska rakastan sitä ja mulla on palava intohimo treenaamiseen ja fitnekseen elämäntapana, en siksi että kaikki se muu siinä ympärillä hirveästi kiinnostaisi. Sama kirjoittamisessa; olen tehnyt sitä niin pienestä asti kuin vain muistan ja se on yksi tapani toteuttaa itseäni.

14492424_10153944517885794_3569459492580840424_n

Takki : Alpha Industries, Popot: Nellycom, Housut: Bershka

Kuitenkin on todella kiva mennä pitkästä aikaa kunnon fitness messuille sekä inspiroitumaan ja katselemaan kisameininkiä viikonloppuna. Mua vähän jännittää se, miten reagoin siihen kisaamiseen. Toivon todella, etten saa mitään järisyttävää kisakuumetta ja aloita kisakautta VÄLITTÖMÄSTI, vaan pysyn järjissäni NFE:n jälkeenkin ja osaan nyt nauttia siitä, että treenit kulkee ja olo on hyvä sen suhteen. Ettei taas mentäisi perse edellä puuhun. ;)

Seuraavana viikonloppuna onkin Blog Awardsit, joten ensin käydään imasemassa inspistä oikeen kunnolla fitneksestä ja sen jälkeen pääseekin inspiroitumaan blogijutuista! :D

Mulla ei oikeastaan ole minkäänlaisia ennakkosuosikkeja bikinissä, olen ollut niin pihalla kisaajista jo pitkään. En hirveästi ole seurannut, enkä yleensä seuraakkaan. Jos jotain on somesta oppinut, niin sen ettei ainakaan kannata instagram kuvien perusteella tehdä johtopäätökisä. Se mitä lavalle tulee voi olla aivan jotain muuta! Joten kisaajatkin huom; älkää verratko itseänne somessa kehenkään, keskittykää siihen omaan juttuun ja luottakaa omaan tekemiseen. Hirveästi tsemppiä kaikille kisaajille! <3 Nyt saa olla ylpeä itsestä!

Mua saa tulla ehdottomasti moikkaamaan Lahdessa jos eksyt paikalle ja törmäillään! :)


*Yhteistyössä Leader

Millainen suhtautuminen mulla on ruokaan?

No ai millanen? Jos mä en harrastais liikuntaa, olisin todennäköisesti aika isohko. Siihen nähden miten paljon ja millä tehoilla treenaan, olisin varmasti todella hoikassa kunnossa, ELLEN rakastaisi syödä. Ja paljon.

Rosa sanoi mulle eilen että ”sä käyt kyllä joka päivä kaupassa!”. Pakko käydä, kun syö kuin hevonen! Mulla menee päivässä helposti vähintään 1,5 kerää jäävuorisalaattia, pari kurkkua, rasiallinen minitomaatteja,avokado, pussi tai kaks porkkanoita, 4-6 kananmunaa ( max 2 kokonaista, loput valkuaisina puuron tai munakkaan mukana), 100g kanaa, toinen 100g yleensä kalaa, herneitä, maissia, paprikaa. Käytän munakkaassa paljon mummun puutarhasta poimittua pinaattia, tilliä, herneitä, persiljaa. Lisäksi luomu marjoja suoraan metsästä puolukoiden, mustikoiden sekä pensasmarjojen kuten viinimarjojen muodossa. Mulla on myös tyrniä, vadelmia ja mansikoita kaapit täynnä. Kaiken tän kukkuraksi multa löytyy ruoan seasta usein ananasta, fetaa, riisikakkuja tai riisiä. Omenoita ei saa unohtaa. Tänään kaupasta lähti mukaan myös parsakaalia sekä erilaisia juureksia ja vihanneksia, joista aijon huomenna tehdä uunijuureksia. Aamulla menee tietenkin usein puuro tai munakas. Jos uni ei meinaa tulla vedän iltapalaksi usein puuron. Joka pääaterialla (1-3xpäivässä) on mukana reippaasti oliiviöljyä. Veikkaan, että kaloreita sataa vajaan pari tonnia aika helposti päivässä, hyvin hh ja rasva painoitteisesti.

Mun duuni ei oo kovinkaan fyysistä, lähinnä kuvauspäivät ovat raskaita. Muuten asiat hoituu koneelta pääsääntöisesti, joten jos en treenaisi , on kulutukseni aivan liian pieni syömisiini nähden. Annoskooni ovat aika hillittömiä naiselle ja niissä pitäisikin vähän tsempata, etten aina olisi ihan pallona ruokailun jälkeen.

17-20 vuotiaana saatoin olla helposti pitkiäkin aikoja syömättä. Söin päivässä muutaman kerran ja sillonkin ruoka oli muutaman raaka-aineen salaatti tai maitorahka. Nykyään mä oon 3 tunnin välein aivan kuppi nurin, jos ei saa ruokaa. Voin fyysisesti aivan järkyttävän huonosti, jos mun keho ei saa tarpeeksi hiilihydraatteja, kun ennen elin monta vuotta pelkän hedelmistä ja vihanneksista tulevan hiilarin voimalla. Eilen en kerinnyt syömään kunnolla ja Rosalla ollessani luulin jo tulevani kipeeksi, vaikka todellisuudessa huono olo johtui syömättömyydestä.

Olihan mun kehonkoostumuskin aika eri luokkaa vuosia sitten. Ei paljoon erottunut lihakset, sillä ne oltiin hajotettu ravinnoksi jo aikoja sitten. Jatkuvasti vedettiin sellasella säästöliekillä, että  tuskin elimistössä tapahtui mitään, ellei ollut aivan pakko.

Miten se näkyi suorituskyvyssä ja jaksamisessa? Aika räikeesti. Ilman lihasmassaa tai energiaa ei kauheen merkittäviä suorituksia tehdä. Toki sä voit aina vetää sisulla ittes märäksi rätiks crosstrainerilla, mutta minkäänlaisia voimaa, räjähtävyyttä tai lihasmassaa vaativia suorituksia ei todellakaan tehty.

Arki oli aika selviytymistä. Kaikkeen toki tottuu, eikä siihen välttämättä osaa edes reagoida. Myös keho sopeutuu hiilarittomaan ja niukkaan ravintoon > alentamalla aineenvaihduntaa ja menemällä säästöliekkiin.Sitten ihmetellään miksi ei rasva pala tai mitään muutakaan kehitystä tapahdu, vaikka ei syödä mitään ja treenataan hulluna.

14520377_10153936490515794_2264293476615647031_n

Ja ei, enhän mä vieläkään ole siellä missä toivottavasti joskus ollaan, mutta pitkälle on tultu. Miten helposti sitä sokeutuukaan omaan suorituskykyyn ja kehoon, koska aina löytyy joku joka on kovemmassa kunnossa ja parempi. Siksi on hyvin tärkeää keskittyä siihen omaan tekemiseen ja matkaan kohti parempaa minää.

Processed with Snapseed.

Olen kyllä niin onnellinen siitä, että en enää pelkää ruokaa. Vielä 4 vuotta sitten se oli mun pahin vihollinen. Laskin jokaisen suupalan ja ruoka pyöritti mun elämää. Nykyään mua huolestuttaa se, että ehdinkö syömään tarpeeksi. Sen jälkeen kun on kerran ryssinyt oman aineenvaihduntansa ja joutunut sitä korjailemaan, on kyllä enemmän paniikissa siitä, ettei vain syömällä epäsäännöllisesti ja liian vähän ryssi sitä uudestaan. Ei ole kovin siistiä elää maitorahkalla, treenata hulluna ja silti lihota jos kalorinsaanti lähenee vaikkapa tuhatta päivää kohti.14089153_1069192576468145_4909817176263433222_n

Ravinto on mulle aina se, josta pyrin ensisijaisesti saamaan kaiken tarvittavan elimistölleni, mutta jotta palautuminen olisi nopeampaa ja treenaaminen tehokkaampaa, käytän lisäravinteista aminohappoja, kovien jalkatreenien jälkeen wheytä sekä joskus hyvin raskaiden, isojen lihasten (jalat/selkä) treeneissä myös vitargoa. Lisäksi käytän magnesiumia, sinkkiä, monivitamiineja & kalaöljykapseleita. Myös olon mukaan napsin d-c vitamiineja.

Joko olet jo muuten muistanut osallistua LEADERin unelmatreeni kuvakilpailuun instagramissa? Jos et, niin vielä kerkeää! Palkintona pääset kaverisi kanssa mun tai UFC ottelijan Makwanin vetämiin treeneihin sekä lisäksi voitat puoleksi vuodeksi itsellesi lisäravinteet!

Kilpailun tarkemmat ohjeet & säännöt löydät osoitteesta www.leader.fi