*Yhteistyössä fitnet.fi

Tekipäs edellinen postaukseni taas hyvää. Oli mielenkiintoista lukea lukijoiden palautteita ja ajatuksia minusta ihmisenä. Olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten kauniita ja ihania sanoja sieltä tulikaan! Olen melko varma, että tässä lähes 7 vuoden aikana lukijakuntani on muodostunut hyvin paljon itseni kaltaisista ihmisistä. Samankaltaisten ihmisten on helpompi ymmärtää ja samaistua ajatusmaailmaani, kun taas erilaisilla ihmisillä saattaa olla aivan eri käsitys ja elämänkatsomus. Ihmisillä on valitettavasti vähän hassu tapa vihata asioita ja piirteitä ihmisissä, joita ei itse ymmärrä. On myös aivan mahtavaa kuulla, miten lukija on täysin vastakohta, mutta osaa silti lukea ja seurata kirjoituksiani avoimin mielin. Se jos jokin on ihailtava piirre ihmisessä!

Tällaisissa postauksissa on aina vaarana itse provosoitua ja saada aikaan pahaa mieltä itselle tai muille. Oli kuitenkin virkistävää päivittää ajatuksia siitä, että ei, minun ei itseasiassa tarvitse puolustella itseäni saatika selittää tekemisiäni kenellekkään, joka tahallaan haluaa liioitella jotain asioita tai nähdä vain ne huonot piirteet minussa. Jokaisella saa olla oma mielipide ja kunnioitan sitä. Aina kun lukee vääristellyn, kaukaa haetun ja liioitellun kommentin/väittämän, täytyy vain vetästä hieman happea, kunnioittaa toisen näkökulmaa ja vain kiittää kommentista. Varsinkin silloin, kun itse tietää asian olevan vääristelty, ei ole tarvetta selitellä mitään.

img_5305

Huomaan selkeän eron nuorien sekä vanhempien ihmisten kommentoinnissa. Vanhemmat ihmiset ihailevat usein rohkeutta, tietynlaista pelottomuutta ja pokkaa olla oma itsensä, kun taas nuoremmat saattavat kokea sen itsekkyytenä ja ärsyttävänä. Luulenkin, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, mitä enemmän elämässä kokemusta karttuu, sitä vahvemmin ymmärtää sen, ettei muiden mielipiteillä ole loppujenlopuksi mitään väliä. Sitä oppii ihailemaan muidenkin rohkeutta, menestymistä ja onnistumisia. Ajatusmaailmalla on niin suuri vaikutus meidän tulevaisuuteen, että kannattaa aina välillä pysähtyä miettimään itsekseen, haluaako nähdä kaikessa aina vain sen negatiivisen asian, merkkaako sulle enemmän se että pääset haukkumaan vai kehumaan ja mitä sä itse haluat elämältä? Kenenkään ei tarvitse lähtökohtaisesti yrittää miellyttää ketään tai tehdä elämänsä valintoja ensisijaisesti muiden mielipiteitä ajatellen, kunhan vain pyrkii elämään muita kunnioittaen ja olemaan ystävällinen kaikille. Kun sulla on puhdas omatunto, voit tehdä valintasi aivan miten itse haluat.

img_5307

Lyhyesti haluankin antaa nuorille ja miksi ei vanhemmillekkin lukijoilleni neuvon, että antakaa muiden mielipiteille tilaa ja älkää turhaan selitelkö.

img_5306

Olipas hyvä viikon aloitus tänään! Nukuin aika pitkään ja herättyäni päivä lähti perinteisesti käyntiin mun ja J’lon 6km lenkillä. Vedin siinä lenkin aikana kaksi puhelinpalaveria, joten tuli tehokkaasti multitaskattua sekin 45 minuuttia. Kotiin päästyäni oli ruoan teon aika sekä muutamia duunijuttuja hoidettavana. Näiden jälkeen lähdin vetämään ihan hullun jalkatreenin! Lämmittelin pitkästä aikaa kunnolla, vanhan liiton porraskoneella pakarat jo valmiiksi tuleen, joten koko treenin ajan hiki lensi ja pyrstö oli aivan tulessa. Meillä oli TöölöGymille ilmestynyt uusi ”työntokone”, joka muistuttaa juoksumattoa, mutta sä itseasiassa työnnät itseäsi pakaroilla eteenpäin. Ihan mielettömän raskasta, mutta hauskaa! Katsokaapas mun snapchatista miltä se näyttää, vaikka siinä hieman pelleilenkin. (snapchat: lindamanuella)

img_5308

Muistattehan kaikki syksyn treenarit, että meiltä löytyy aivan super tehokkaita valmennuksia meidän fitnet.fi sivustolta. Vedän itse tällähetkellä Fit for bikini ohjelmaa muistuttavalla jaolla ja meiningillä. Tänä aamuna sainkin jo hieman pientä teaseria mun vatsalihaksilta, jotka alkavat pikkuhiljaa taas kuoriutumaan esiin!! Jesssssssss! :D

 


Näin eilen ystävääni aamupäivällä ja puhuttiin siitä, minkälaisen kuvan ihmisestä saa somen kautta. Tutustuttiin ystäväni kanssa vasta viime talvena & hänellä oli ollut miehensä kanssa musta tietynlaisia ennakkoluuloja somen ja median perusteella. Tämä on aihe, josta olen saanut kuulla koko elämäni. Jo ennen mediaa tai blogeja. Ihmiset jotenkin olettavat, että olen ilkeä, itsekeskeinen ja suomeksi sanottuna jopa vähän kusipäinen.

Jäin miettimään asiaa, kun se legendaarinen lause; ”kun meillä oli tietynlainen mielikuva susta, ja sitten sä oletkin siis niin todella hyvä tyyppi!” tuli ulos. Myönnän että olin nuorempana ajattelemattomampi ja jos joku on seurannut mun blogia silloin alkuaikoina niin varmasti huomaa eron ajatuksissani. Onhan tätäkin kirjoitettu jo kohta 7 vuotta, eli ei mikään ihmekään, jos on jutut ja ajatusmaailma hieman muuttunut tässä vuosien varrella.

On kuitenkin täysin mun vastuulla se, että ajatusmaailmani oli todella paljon suppeampi ja olin ihmisenä hyvin paljon kapeakatseisempi sekä ehkä jättänyt tietyn mielikuvan itsestäni. Koskaan en mielestäni koe olleeni ilkeä ihminen, mutta en ehkä ole osannut ottaa muita huomioon tarpeeksi tai ymmärtänyt, etteivät kaikki pidä jyräävistä, äänekkäistä persoonista, joilla on aina kaikkeen jokin mielipide. Mun koko perhe on sellainen & uskon, että se käsillä huitominen ja kilpaa huutaminen tulee sieltä Kreikan puolelta. Nykyään osaan ottaa rauhallisesti, antaa muille tilaa ja olla vaikkapa vain ihan hiljaa. Tosin silloin multa kysytään, onko kaikki ihan hyvin.

img_5146

Mä hymyilen ja nauran paljon. Toissapäivänä hain JLON Joelilta ja Joel nauroi, että miten mun nauruni ja ääneni voi kuulua suurin piirtein korttelin päähän. Ainakin tietää että olen lähellä. Lisäksi mun huumorintaju on aika hurja ja verbaalinen arkkuni hyvin varustettu, mikä saattaa pelästyttää ihmisiä. Sanon myös mielipiteeni usein suoraan, tietenkin ensin tilanteen arvioiden sekä kaiken perustellen. Mulla on periaate, että en puhu koskaan mitään mitä en pystyisi joka tilanteessa sanomaan selkä suorana. En koskaan yritä miellyttää ketään olemalla samaa mieltä, jos en ole, mutta en koskaan kuitenkaan väitä mitään ilman perustelua tai halua vain sanoa, vaikka en tietäisi asiasta mitään.

14199319_10153875576615794_3941337596754752388_n

Joskus sitä kuitenkin miettii, että herranjumala, saako ihmiset tosiaan musta niin helposti negatiivisen kuvan somen perusteella? Sen tiedostan, että esimerkiksi ulkonäköni on jopa hieman pelottava; tummat piirteet, perus ilmeeni on todella vihaisen näköinen ja erotun varmasti joukosta. Musta ei saa tekemälläkään lempeän naapurin tytön näköistä, eikä mulla ole miellyttämisviettiä. Kuitenkin pidän itseäni kilttinä, auttavaisena ja sydämellisenä ihmisenä joka rakastaa naurattaa jengiä. Olen todella lojaali ja rehellinen ja se onkin yksi heikkouteni, sillä annan itsestäni aivan liikaa esimerkiksi täällä bloginkin puolella ja olen aina se tyyppi porukasta, joka sanoo ääneen muiden puolesta asioita. En väitä, että mulla olis loppujenlopuksi mitenkään vahvemmat mielipiteet kuin muilla, mä vain uskallan sanoa ne ääneen. Ja mikään maailmassa ei muutu; ei parempaan eikä huononpaan jos me kaikki vain istumme kiltisti rivissä nyökytellen ja hymyillen ja vasta kotona puramme tunteemme facebookin statukseen tai anonyymisti jonnekkin palstalle.

Uus tukka: Gyyli Jesse Ripset: Ribella

Uus tukka: Gyyli Jesse
Ripset: Ribella

Mitä mieltä te olette, mikä musta tekee eniten ”ei niin lähestyttävän” ihmisen ja mikä mussa luo eniten niitä ennakkoluuloja? Nyt saa kertoa ihan luvan kanssa, otan mielelläni kaiken vastaan ja ehkä opin näkemään taas asioita uudesta näkökulmasta!

 


Seuraava teksti on luvan kanssa kopioitu tuttavani eilisestä facebook päivityksestä.

”Ota hetki ja lue tämä, sillä kerrompa nyt kokemukseni aiheesta: läski liikkuu!

”Liikunnasta tulee hyvä olo, mieli on virkeämpi ja duuniki maistuu paremmalta ja blaa blaa”

Miksi kukaan ei kerro miltä tuntuu, kun läski lähtee ekaa kertaa kunnolla liikkumaan? Käytän sanaa läski, koska ainakin itse olen ylipainoinen vähintään 70% omasta valinnastani. Ei kiinnostaa liikkua aktiivisesti paitsi talvella, kun lumi tulee maahan ja pääsee rinteeseen, viina on hyvää ja poppari vielä parempaa. 

Asiaan. Tulin juuri Cardio Start -tunnilta, jossa hiki virtas enemmän ku ammattilaisilla maratoonilla. Helvetin epämukava olo, tissit on tiellä, tuntuu että jäsenet menee sijoiltaan, kunto loppuu ja niin edelleen.
Tunnilla on yksi ylipainoinen mimmi mun lisäksi, tämä ei nosta motivaatiota. Tuntuu, että kaikki kattoo kuinka se lyllerö tossa porskuttaa. Näät ittes ryhmäliikuntatunnin peilistä ja haluut vetää ittes narun jatkeeks ja luovuttaa.

”Rakasta ittees sellasena kuin olet! Kurvit on kauniita” Älkää ny naurattako hyvät ihmiset ja naistenlehdet. Mä haluan olla terve, enkä läski, jota kutsutaan nykyään tredikkäästi muodokkaaksi.

Nyt jälkeenpäin, missä on se euforinen hyvä olo? Silmiä sumentaa ja oksettaa. Voimat on loppu. Kirjaimellisesti vituttaa.
Kertokaa, miten tästä motivoidut menemään samaan paikkaan jälleen huomenna? Sinne salille, jossa mimmit ja miehet näyttää suoraan Playboyn kannesta olevilta ylijumalilta ja napsii sosiaaliseen mediaan muutaman edustavan valokuvan vielä kesken treenin?

Onko tämäkin marmatus nyt vain läskin päähänpisto, jota höystää paska itsetunto ja maailman asettamat kauneusihanteet vai mitä helvettiä?
Mä kumarran kaikkia niitä, joille urheilu on elämäntapa ja se on niin SIISTIÄ! Mut miten lyllerö oppii saman?”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eräs tuttavani päivitti eilen kyseisen tekstin facebookissa ja vielä loppuun kyselikin minulta sekä muutamalta muulta alan ammattilaiselta vinkkejä sekä mielipidettä kyseiseen aiheeseen liittyen. Kysyin tänään luvan käyttää tekstiä blogissani, sillä aihe on varmasti JOKAISELLE (kyllä, myös minulle) tuttu.

Mikä mun mielestä särähti tekstissä ja ajattelutavassa eniten oli se yleinen virhe ja ajattelumalli, että mennään ryhmäliikuntatunnille, koska MeNaisissa suositeltiin tätä super tehokasta hypertehokasta uutuustreeniä ja koska kaikkien nyt pitää harrastaa tämäntyyppistä, tehokasta ja sydämen räjäyttävää liikuntaa keväisin ja syksyisin. Sen lisäksi sinne pitäisi nyt mennä se viisi kertaa viikossa, joka arkipäivä, kunnes olen -10kg. Mielellään jo huomenna olisin.

VÄÄRIN.

Kun ihminen, joka on ylipainoinen tai muuten vain jättänyt terveydestään huolehtimisen viimeaikoina hieman vähemmälle, aloittaa liikunnan harrastamisen ja terveellisten elämäntapojen vallankumouksen, pitäisi kaikki alku aloittaa pienistä muutoksista ja pikkuhiljaa asioita lisäten.

Kenenkään pää, kunto ja elämä ei kestä sitä, että lähes liikuntaa harrastamaton ihminen aloittaa kertaheitolla kuntosalin rankimmalla ryhmäliikuntatunnilla ravaamisen heti viitisen kertaa viikossa. Sen lisäksi että ruokavalio menee kertaheitolla täysremppaan. Se on aika raju shokki keholle mukautua kaikkeen päivässä, jonka aikana oletetaan jo sitä -5kg peilikuvaa ja mahtavaa fiilistä mistä kaikki aina puhuu.

On täysin luonnollista että tauon jälkeen on vaikeaa aloittaa taas treenaamaan täysillä. Aluksi treenaaminen tuntuu turhauttavalta, oma keho vieraalta ja sen toimintakyky täysin hallitsemattomalta. Niin se menee meillä kaikilla. Kirjoitinkin hetki sitten aiheesta, jonka voit lukea TÄÄLTÄ. Tekstissä totean, miten ensimmäiset kerrat tauon jälkeen ovat kirjaimellisesti aivan ahterista. Tuntuu että on maailman surkein ja koko salin huonokuntoisin tyyppi, eikä liikkeetkään kulje yhtään niin sulavasti kuin miten ne ennen sujuivat. Koko treeni on lähestulkoon kömpelöä heilumista ja kokeilua. Koko touhu lähinnä nolottaa.

Ammatikseen tai puoliammatikseen urheilevat sekä elämäntapaurheilijat ovat siitä ”onnekkaita”, että lihassolumuistin ansiosta homma on kivuttomampaa. Kunto, voimatasot ja treeni kehittyvät sekä palautuvat nopeasti siihen, mihin viimeksi jäätiin, mutta he jotka aina aloittavat muutamiksi viikoiksi tai kuukausiksi treenaamisen ovat hyvin lirissä, jos luulevat että koko homma toimii heti ekasta treenistä lähtien täydellisesti.

Jotta treenaamisesta tulisi elämäntapa ja se kantaisi tuloksia (säännöllisyyden sekä kärsivällisyyden seurauksena), tulisi jokaisen löytää ensin se oma juttu ja laji josta nauttii. Joskus on päiviä, kun pitää mennä läpi sen harmaan kiven ja lyödä päätä seinään, mutta liikunnan tulisi kuitenkin pääsääntöisesti antaa enemmän mitä se ottaa.

Itse en esimerkiksi mene koskaan ryhmäliikuntatunneille, koska haluan tehdä treenini rauhassa. Nautin tällä hetkellä aivan älyttömästi aamulenkeistä, sillä ne ovat mulle niitä hetkiä, jolloin on olemassa vain minä, maisemat ja musiikki. Jos on tarpeeksi kivipää ja pystyy haastamaan itse itseään, lenkkeily raikkaassa ilmassa on todella oiva tapa aloittaa liikkuminen. Lisäämällä ensiksi vaikkapa vain kolme aamulenkkiä viikkoon teet jo mielellesi ihmeitä sekä lisäät kulutustasi, mutta kuitenkin niin, että aloitus on tarpeeksi pehmeä liikkumiselle, eikä luo heti treenaamisesta sitä negatiivista horror kokemusta sekä mielikuvaa, jota ei halua kokeilla enää koskaan vapaaehtoisesti.

Kun muutama viikko menee aamulenkkien parissa, voi arkeen lisätä pikkuhiljaa vaikka yhden ryhmäliikuntatunnin tai salitreenin. Viikko viikolta, pikkuhiljaa lisäilee treenejä, siinä samalla myös hapenottokykysi sekä kuntosi kohonee luonnollisesti treenien tehon ja tason mukana ja kokemuksetkin ovat paljon mukavampia. Kaikki aloittavat jostakin, joten on aivan turhaa ajatella, että sun pitäisi heti hyvällä fiiliksellä kestää saman tasoista ja samoja määriä treeniä, kuin joku joka on tottunut siihen.

Liikunta ja liikkuminen on hyvis, ei pahis. Terveys ja kyky liikkumiseen eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan etuoikeuksia. Muistakaa, mitä ikinä päätättekin harrastaa, lähtekää aina liikkumaan sillä asenteella, että olette kiitollisia siitä, että ylipäätään pystytte. Silloin asian näkee eri näkökulmasta ja lähteminen sekä treenin toteuttaminen on paljon helpompaa.

 

 

 


Moikka!

Olipas kiva viikonloppu. Kirjoitinkin viime viikolla siitä, että haluan ottaa tiukemman asenteen syyskuulle ja treenata kunnolla sekä syödä tarkemmin. Sain houkuteltua Rosan mukaan haasteeseen joten vietettiinkin koko viikonloppu yhdessä ja vaikka hieman kokeiltiin kepillä jäätä lähtemällä selvinpäin baarissa käymään veljeni ja hänen kavereidensa kanssa, niin hyvin me suoriuduttiin!

14199360_10153867532195794_5580525543892933162_n

Valvottiin tosin rehellisesti sanottuna lähes koko la- su välinen yö höpötellen ja pelaten tietovisaa (jep…), joten Sunnuntaina kun noustiin sängystä about viideltä iltapäivällä, niin voin kertoa ettei illalla hirveesti väsytellyt. Nukahdin vasta kolmelta yöllä ja heräsin kuitenkin ennen yhdeksää tänään aamulla, joten ihan pikkasen oli vaikea aamun aloitus tälle päivälle.

Olen kuitenkin suhteellisen ylpeä tän päivän suorituksesta, sillä vaikka teki todella paljon mieli vain skipata kaikki ”vapaaehtoiset” asiat, kuten treenit, ja vain nukkua niin pitkään kunnes on pakko lähteä palavereihin, niin kävin kuitenkin aamupäivällä vetämässä olkapää+HIIT treenin salilla sekä työpäivän jälkeen jaksoin vielä lähteä yli tunnin lenkille Rosan kanssa.

Joskus sitä yllättyy itsekin positiivisesti! Onneksi jaksoin. Nyt on erittäin hyvä fiilis ja myös uni maistuu aika varmasti paremmin viimeyöhön verrattuna.

Sitten otsikkoon. Multa toivottiin postausta aiheesta, joka on varsinkin näin syksyn flunssaboomin alkaessa erittäin ajankohtainen; kuinka pian flunssan jälkeen voi mennä treenaamaan? 

Nuha, flunssa, nuhakuume, räkätauti, mitä näitä nyt on, on usein viruksen aiheuttama sairaus. Oikeastaan jokainen ”vuodenaika” alkaa aina jollain jylläävällä virustaudilla, joka aiheuttaa inhottavia flunssan oireita, kuten kurkkukipua,yskää,nivelsärkyä, nenänvuotoa sekä kuumetta. Flunssaan ei usein tepsi mikään muu kuin viruksen kärsiminen sekä yksinkertaisesti lepo. Antibiootit usein vain siirtävät tautia, eivätkä siis tehoa virustaudin uhriin.

Nuhakuume on rasittava tauti keholle ja sen vuoksi on hyvä kuunnella omaa kroppaa sekä jättää treenit väliin, jos on yhtään sellainen olo että flunssa olisi tulossa. Kipeänä treenaamista tulisi aina välttää ja sen mahdollisia seurauksia ei tulisi koskaan vähätellä. Jokainen on varmasti joskus kuullut miten kipeänä treenaaminen voi aiheuttaa jälkitautien lisäksi myös pahimmassa tapauksessa sydänlihastulehduksen, joka saattaa aiheuttaa jopa kuoleman. Minun tuttavapiireissä on valitettavasti kuollut nuori mies sydänlihastulehdukseen sekä kahdella kaverillani on ollut se, joten kyseessä ei missään nimessä ole mikään urbaanilegenda. Älä siis riskeeraa terveyttäsi vain, koska et malta olla treenaamatta.

Ei ole olemassa mitään sääntöä siitä, miten nopeasti treenaamisen voi aloittaa flunssan jälkeen, mutta mun mielestä treenaamaan voi palata kun kuumeettomia ja oireettomia päiviä on ollut vähintään kahdesta kolmeen päivään ja senkin jälkeen ottaa treenaaminen todella varovaisesti sekä kehoa tarkkaan kuunnellen.

Kipeänä tai puolikuntoisena treenaaminen todennäköisesti vain pitkittää tautia, eikä treenaamisesta ole mitään hyötyä, sillä kehon kaikki energia menee taudin selättämiseen. Sydän on kovilla jo viruksesta, joten treenaamalla kipeänä ja puolikuntoisena aiheutat ainoastaan harmia kehollesi ylirasittamalla jo valmiiksi rasittunutta sydäntäsi sekä elimistöäsi. Ajattele siis niin, että lepäät mielummin viikon ja parannut rauhassa, kuin että olet malttamattomuuden seurauksena viikoista kuukausiin kipeänä sekä pakkolevossa.

Nyt syksyn tullessa muistakaa lisätä sinkkiä, C-vitamiinia sekä muita ravinnerikkaita ravintoaineita ruokavalioonne!

14222247_10153853757305794_5664143223118150935_n

Nyt kannattaa lisätä puolukoita ja mustikoita ruokavalioon jos aikoo pysyä terveenä :)

 

 

 


*Yhteistyö Fitnet.fi

Moikka!

Huh kun on ollut rankkaa. Tai sitten ei! Tälläkertaa vitsailen, sillä lähdettiin eilen Rosan kanssa ihanaan Långvikiin vain olemaan ja lojumaan! Rosa oli varannut meille ihanan sviitin, jossa vietimmekin lähes koko eilisen illan.

IMG_4613

Käytiin toki heti ensimmäiseksi rentoutumassa SPA:n puolella. Saatiin aivan hirveitä naurukohtauksia, sillä olen Rosaa melkein 20cm lyhyempi ja hänelle juuri sopiva kylpytakki oli mulle nilkkoihin asti. Olisin voinut kääriä kylpytakin ainakin kaksi kertaa itseni ympäri. Ihailin katkerana miten ihanalta Rosa näytti kylpytakissa ja katsoessani peiliin en voinut olla nauramatta sitä näkyä, kun mua ei lähinnä edes näkynyt takin alta.

IMG_4670

SPA’ssa loikoilun jälkeen suunnattiin syömään Långvikin ravintolaan. Olin todella positiivisesti yllättynyt ruoasta, sillä olen hieman ”huono” syömään ravintolaruokia, varsinkin jos ne ovat kovinkin erikoisia. Mä todella todella todella harvoin syön punaista lihaa, koska en ole koskaan välittänyt lihan mausta enkä myöskään sen koostumuksesta. Tällä kertaa lihaa oli kuitenkin kokeiltava ja pihvi oli kieltämättä erittäin hyvää! Useimmin olen hienoimmissakin ravintoloissa lähinnä ihmetellyt, miten joku voi pitää lihan mausta…. Mulla on harvoja hyviä kokemuksia punaisesta lihasta ja tämä oli ehdottomasti yksi niistä. Tosin niitä kokemuksiakaan ei kovin monia ole. :D

Illallisen jälkeen kirjaimellisesti vain lojuimme, katsoimme telkkaria ja fiilisteltiin meidän moottorisänkyjä. Ne sai ihan mihin kulmaan tai asentoon vaan sekä tärisemään. Tuli naurettua niin paljon että nyt on vatsalihakset kipeinä, sekä pylly puutunut makaamisesta. Ulkona sataa, mutta mun on PAKKO päästä heittämään lenkki sekä kuntopiiritreeni ulos aivan just. Sade on sitäpaitsi vain virkistävä tunnelmanluoja ulkotreeneissä ;)

Nyt on muuten kesä viraalisesti loppu ja aika startata taas kunnon treenikausi, joten jos etsit tehokasta valmennusta, niin käyppä tsekkaamassa Fitnet.fi verkkovalmennukset! Sieltä löydät lähes mihin tarkoitukseen tahansa valmennusvaihtoehtoja. Valmennuksista löytyy niin minun, Janni Hussin kuin Mari Valosaarenkin käsialaa, jäsenillä on tukena omat valmentajamme koko valmennuksen ajan (sisältää 3kk jäsenyyden sivustolle), tukiverkosto muista treenareista sekä satojen liikkeiden liikepankit opastamassa miten treenit suoritetaan turvallisesti ja oikein! :)

Lisää valmennuksista löydät sivustolta, tai esimerkiksi tästä blogikirjoituksestani.