*kaupallinen yhteistyö

Moikka!

Multa kysyttiin kiinnostaisiko mua tutustua yhteistyön merkeissä LivBoxiin ja konseptiin tutustuttuani tuumein, että miksipäs ei! Kaikki paketit, lahjat ja kauneuteen liittyvät jutut ovat aina enemmän kuin tervetulleita arkeen.

Mikä ihme on LivBox? Kyseessä on konseptin, jonka ideana on kuukausittain lähettää naisille kotiin yllätyslaatikollinen kosmetiikka. Boksi sisältää 4-6 kauneustuotetta; uutuus trendejä & klassikoita, josta löytyy usein vuodenaikaan nähden ajankohtaisia tuotteita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

LivBoxin sisältö koostuu lähinnä ihon- ja vartalonhoidon tuotteista, hiustuotteista, meikeistä sekä kynsiin liittyvästä kosmetiikasta. Rakastan tutustua tuotteisiin sekä kokeilla niin klassikoita, kuin uutuus tuotteitakin, sillä olen todella utelias, mutta kuitenkin jokseenkin laiska hankkimaan mitään ”uutta” tai oma-aloitteisesti testailemaan tuotteita. LivBoxi on aivan huikea tapa päästä kokeilemaan erilaisia, vuodenaikaan sopivia tuotteita ja poikkeamaan hieman niistä omista rutiineista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minun kuvissani näkyy edellisen kuukauden LivBox, joka on ihanan kesäinen ja raikas, sillä uusin LivBox on aina ”yllätys” asiakkaalle, enkä siitä syystä paljasta tulevan kuukauden sisältöä. Sen verran on kuitenkin paljastattu, että pohjoismaiden suurimmat kauneuden alan messut, I Love Me 2016, järjestetään lokakuussa ja sen inspiroimana LivBox on myös luonut lokakuun boksin sisällön. Syksyinen boksi tulee sisältämään muun muassa uutuustuotteen Lumenelta. Sen lisäksi boksista löytyy hiustuotteiden suosikkibrändi TRESemmé, ja jotain kivaa on odotettavissa myös Vichyltä. Lisäksi pääset testailemaan ja ihastelemaan myös muita laadukkaita kauneuden tuotemerkkejä.

Paketteja rakastavat ja LivBoxista innostuneille LivBox tarjoaa blogini lukijoille koodilla *lindamanuella* ensimmäisen boksin hintaan 14,90€.  Tarjous koskee kaikkia tilauksia (myös lahjatilaukset ja määräaikaiset), ja tilauksen voi halutessaan päättää jo ensimmäisen boksin jälkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


Aivan ihana vastaanotto edelliselle postaukselle. Kirjoitin alkuun että mua jännittää julkaista tuon kaltaisia, diippejä postauksia. En tarkoittanut sillä suinkaan sitä, että mua pelottaa mielipiteiden puolesta, vaan sen puolesta, kuinka paljon haluan itsestäni antaa, kun kyse on oikeasti todella kipeistä asioista. Eihän tuossakaan ollut kuin pieni pintaraapaisu asiasta, mutta sekin jo niin arasta aiheesta, että tottakai sitä aina hieman jännittää.

Kyllä kuitenkin kannatti, aivan ihania kommentteja sain ja tuntuu että tällaiset vievät mua ja mun lukijoita aina askeleen lähemmäs vuorovaikutuksessa.

img_5557

Vitsi mä heräsin tänään taas niin kivoihin juttuihin. Ensiksi sain wazzuppiin mun etävalmennettavan 3-viikon muutoskuvat. Siis aivan mielettömän hyvältä näytti ja mikä parasta: asiakas oli itse täysin samaa mieltä. Todella motivoivaa ja ihanaa nähdä ja kuulla kun joku iloitsee onnistumisistaan ! Kova duuni kannattaa aina.  Sen jälkeen sain availla sähköpostista iloisia uutisia tyytyväiseltä asiakkaalta, joka oli kovan sairastelukierteen vuoksi ottanut muhun yhteyttä, eikä ole sen jälkeen ole ollut kipeänä lainkaan.

Tällä viikolla ilmestyi myös uusin Kauneus ja Terveys lehti, josta voi käydä lukemassa yhden mun uran mieleenpainuvimmista prokkiksista ihanan Wilman kanssa. Lyhyesti kerrattuna Wilma on ex-anorektikko, joka on käynyt todella kivisen ja koskettavan matkan sairautta vastaan. Autoin häntä pääsemään yli sairaudesta ja olen maailman ylpein tästä mimmistä <3 Lisää voit lukea esimerkiksi TÄÄLTÄ.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Nää on näitä asioita elämässä, joita ei rahassa mitata ja joista saa enemmän kuin mikään muu voi antaa. Muiden auttaminen, asiakkaiden tulosten sekä ilon näkeminen on parasta.

<3

<3

Syömishäiriöisen valmentaminen on todella kyseenalaistettu aihe. Siinä ei todellakaan voi toimia normaalisti, vaikkakin sairautta tulee kohdella mahdollisimman neutraalisti. Syömishäiriölle ei saa antaa liian suurta roolia paranemisprosessissa, ja itse anoreksian ja bulimian läpikäyneenä voin sanoa, että kauheinta on juurikin sulkea sut johonkin koppiin, pakottaa syömään ja tekemään asioita joita et edes ymmärrä, jos ja kun on muitakin vaihtoehtoja. Ensimmäiseksi asioista pitää voida puhua, uskottavan henkilön tulee kertoa ettei parantuminen ole pelottavaa (mitä se todellakin on sairautta vastaan kamppailevalle) ja sun pitää pystyä luottamaan siihen henkilöön joka oikeesti on susta kiinnistonut ja haluaa sua auttaa. Mikä onkaan paras apu, kuin asian jo läpikäynyt ihminen, joka esimerkillään pystyy todistamaan, ettei parantumisessa ole kuin pelkästään positiivisia asioita!

Käykää ihmeessä lukemassa Wilman tarina! Aivan mieletön taistelija.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

 

 

 


Mä en tiedä mistä tää teksti nyt tuli ja mitä mä haluan tältä, mutta jostain syystä mulla tulee aina välillä tällaisia vuodatuksia, jotka mun on vaan pakko saada ulos. Näitä jännittää aina julkaista, mutta nää on kuitenkin pakko saada sanottua.

Oon kuunnellut Sannin ja Paperi T:n uutta biisiä ”oo se kun oot” nyt kaks päivää putkeen ja oon jotenkin todella lumoutunut tähän biisiin. Tämän biisin inspaamana tulee taas jotain todella syvällistä. DIIPPI VAROITUS!

Isän kuoleman jälkeen musta varmasti kuoli pieni pala ihmistä mukana ja tottakai se on muuttanut mua sekä mun asennetta elämää kohtaan. Toipuuko noin isosta menetyksestä koskaan, helpottaako aika kipuun? Ei. Asian kanssa ainoastaan joutuu oppia elämään. Kannan kokoajan tyhjää oloa mukanani, jotain puuttuu nyt ja koko mun loppuelämän. Samanlainen tyhjä tunne löytyy jokaiselta meidän perheestä. Kipuun kai jollain tapaa tottuu, mutta se ei koskaan häviä, ei edes hetkeksi. Olen joutunut hyväksymään sen, että tuun olemaan koko lopun elämäni jollain tapaa rikkinäinen. Mut ei kukaan täällä kai oo kokonainen?

Näin taas viimeyönä unta mun isästä; tungin mun adidaksen snapbackia hänen päähänsä ja ihastelin miten komea isä mulla on. Nykyään voin jo ajatella häntä hymyillen ja näen hänestä paljon unia, toisin kuin esimerkiksi vielä vuosi sitten. Viime syksy oli mulle aivan helvetin rankkaa aikaa. Paljon rankempaa vielä, kuin itse menetyksen hetki, sillä silloin vaivuin jonkinlaiseen shokkiin, enkä pystynyt kunnolla ymmärtämään koko asiaa.

Samalla kun erosin syksyllä Robertin kanssa, sain diagnoosin vakavasta hermostollisesta ylikuormituksesta, jouduin jättämään kisat väliin joihin olin panostanut aivan hemmetisti sekä jättämään ainoan asian, joka mua oli pitänyt kasassa; treenaamisen kuukausiksi, ehkä puoleksi vuodeksi, jopa vuodeksi. Kukaan ei pystynyt lupaamaan mulle mitään; kauan toipumisessa menee, miten tässä pitäisi toimia ja palaudunko koskaan kunnolla. Mä olin niin rajoilla henkisesti ja fyysisesti, että lääkäri kysyi multa olenko mä aivan hullu. En ollut nukkunut vuoteen kuin pätkiä ja muistan miten pelkästään pään pitäminen pystyssä tuntui ylivoimaiselta.

11880661_10153065641835794_5795446776573221985_n

Viime syksynä

Mä olin aivan helvetin väsynyt, loppu ja rikki kaikesta. Halusin breikkiä mun elämästä ja hetkeksi annoinkin narujen valua hieman käsistä.

Jengi janoaa epäonnistumista ja verta. Samaan aikaan kun mä yritin toipua, en pelkästään ylikunnosta, vaan koko vuodesta, jengi käänsi mulle selän. Olin epäonnistunut koska mun kroppa petti. Sekin oli mun vika, koska olinhan niin paska ja luovuttaja. Kukaan ei osannut katsoa kokonaiskuvaa, kai ihmiset vaan kelas että mä haluan nyt bilettää? Mitä mä halusin oli ainoastaan pakoon hetkeksi, edes jollain tapaa hengähtää kaikkea vastuuta ja odotuksia, joita kannan mukanani. Enkä mä syytä ketään. On mun oma vika, etten näytä kipua ulospäin ikinä.

Samaan aikaan kun mä vastaanotin Afrikasta mun kuolleen isän tavaroita, kun mä sain kuulla miten mun hymy koristi sen tietokoneiden ja puhelimen näyttöjä, mä sain myös lukea, miten paska tyyppi olin, kun päästin hetkeksi naruista hieman irti. Kyllä mulla edelleen tulee kyyneleet silmiin, kun mietin miten julmia ihmiset osaavat olla. Mietin vain, miten edes olen edelleen tässä, edelleen niin rikkinäisenä mutta silti niin paljon vahvempana.

11836670_10153066734275794_6923405228078913025_n

Mietin mua ihmisenä tällä hetkellä kun kuuntelen tätä Sannin biisiä, joka kertoo rikkinäisistä ihmisistä. Oon käynyt läpi nuoreen ikääni verrattuna sellaisia taisteluja itseni ja elämän kanssa, että en usko olevan asiaa joka mua pelottais enää. Se tekee musta jopa ehkä hieman vaarallisen. Mulle voi sanoa lähes mitä tahansa, ilman että se tuntuu miltään. Tiedän mitä olen ja uskon siihen, että hyvyys voittaa aina.

Sillon kun isä kuoli, kävin tahtomattanikin läpi todella rankasti asioita, jotka loppujenlopuksi merkkaavat elämässä. Merkkasko sillon asiat, jotka olivat ärsyttäneet ja vieneet energiaa; muiden ihmisten mielipiteet, erimielisyydet muiden kanssa, materiaali, ylipäätään stressaaminen mistään muusta kun sun perheestä ja omasta onnellisuudesta, siitä että saat elää omaa elämääsi just niin kuin sä haluat. Sen jälkeen kaikkien tuntemattomien vihaajien kommentit, mielipiteet tai niiden vaikutus mun omiin valintoihin ovat olleet täysin mua koskemattomia. Ainahan vanhat ja viisaat kertovat, miten muiden mielipiteillä ei ole mitään väliä, mutta jostain syystä me ei osata vastaanottaa asioita, ennenkuin me ymmärretään mitä niillä oikeasti tarkoitetaan. Nyt mä tiedän, että lopussa niillä ei ole pienintäkään merkitystä, eikä ole nytkään. Ei mitään. Ja tahdon taas painottaa sitä, että niin kauan kun mä en satuta ketään tahallani tai tee tietoisesti ketään kohtaan väärin, mua saa vapaasti arvostella, mutta se ei tuu koskaan koskettamaan mua mitenkään syvällisesti.

Mikä elämässä oikeasti merkitsee? Se, että mun perheellä ja ystävillä on hyvä olla, että mä voin auttaa ja tehdä mahdollisimman paljon hyvää sekä asioita joita rakastan. Mä en pelkää kuolemaa enään, mutta haluan, että kun se päivä koittaa, mä lähden hyvällä fiiliksellä, en itseltäni anteeksi pyydellen tai jossitellen asioita, joita olis pitänyt vain uskaltaa tehdä.

Muistakaa arvostaa elämää, rakastaa läheisiä ja elää niin, että täältä lähdetään hymy korivssa. Mä näen elämän seikkailuna, jonka tarkoituksena on opettaa ja viedä meitä ihmisinä uusille leveleille seuraavaa seikkailua varten.

Paljon rakkautta ja tsemppiä kaikille oman elämänsä rohkeille seikkailijoille <3 Tiedän että niitä vilisee paljon mun lukijoissa!

 

 

 

ps! Vielä kerkeää äänestää blogiani awardseissa! Kiitos jos annoit äänesi ! 


Noniin! Saatiin Rosan kanssa tiistaina aivan huikea idea lähteä trampoliinipuistoon vetämään voltteja kaikkien samanhenkisten 7-vuotiaiden kanssa.

Tottakai ensimmäinen hyppy-yritys oli takaperinvoltti. Ihan perus sääntöjä on, että älä IKINÄ epäröi hyppäämistä. Jos epäröit niin älä jumalauta hyppää. Vedin hypyn vähän sillä fiiliksellä, että jo ponnistaessa mietin että mitenhän tämä nyt tehdään ja lopputulos oli se, että vedän koko painollani olkapääni päälle.

Kuului vaan ihan järkyttävä räsähdys ja mietin jo hetken mielessäni että noniin, tästä alkoi mun olkapääleikkaus kierre.

Hetken arvioin siinä damagea ja ei se nyt niin paljoon sattunut kuitenkaan, ettenkö olisi pystynyt jatkamaan hyppimistä… ja volttien vetämistä. Ja kaatuilua. Ja kaikenlaista tärähtelyä olkapäälle.

14344885_10153890193170794_3481773915060347426_n

Aamulla heräsin kuitenkin aikamoiseen vihlontaan ja särkyyn. Alkoi kevyt paniikki iskemään. Revähdykset, venähdykset, mitkä tahansa haavat ovat aina aamuisin kaikista kipeimmillään, joten päätin odotella hetken jospas kipu lievittyisi. Buranaa naamaan ja sänkyyn kököttämään.

Arvoin pitkään sen kanssa, lähdenkö päivystykseen vai suoraan asiaan erikoistuneen luokse. Juttelin frendin kanssa, joka vinkkasi Helsingin Urheiluhieronta nimisestä mestasta, jossa hoituu aikalailla kaikki urheiluvammoihin tai kehonhuoltoon liittyen.

Paikka sijaitsee ihan keskustassa, joten marssein sitten sinne näyttämään olkapäätäni ja sain tuomion venähdyksestä. Oli ihan mukavaa selittää, että miten vedin takaperinvoltin trampoliinipuistossa olkapään päälle. Sattuu kuulemma kaikille… Olkapäähän laitettiin vähän teippiä tueksi ja nyt sitten vaan odotellaan mihin suuntaan homma lähtee menemään.

Ja tietenkin pinkki teippi <3

Ja tietenkin pinkki teippi <3

Miten voikin olla, että ne 7-10 vuotiaat vain pinkoilivat siellä seinästä toiseen, ihan sama vaikka laskeutuvat niskoilleen niin mitään ei tapahdu. Juopon tuuria sanon minä. :D No, kävin lohdutukseksi poistamassa uusia treenivaatteita, joissa voin sitten taas ens kerralla treenata niitä voltteja!

img_5437


*Yhteistyö Gyyli & BPhair

Niinkuin varmasti jo huomasitte, mulla on uudet kutrit taas ja iso kiitos kuuluu luotto kampaamolleni Gyylille sekä tietenkin luotto kampaajalleni Jesselle <3 Kiitos myös BPhairille parhaista pidennyksistä, joihin olen jo 3-vuotta turvautunut!

Mun omaan tukkaan laitettiin ruskea sävy, sekä latvoja vaalennettiin jonkin verran. Sen lisäksi Jesse oli kehittänyt todella mielenkiintoisen mixauksen hiuksia mun päähän. Mulle laitettiin tyvin sävyistä tumman ruskeaa, keskivaaleaa sekä aivan platina blondia hiusta päähän. Jesse osaa laittaa pidennykset sillä tekniikalla, että lopputulos näyttää liukuvärjätyltä ja raidotetulta.

14224884_10153872226070794_7699653858559547226_n

Olen aivan super tyytyväinen lopputulokseen, taas kerran! Lyhyet hiukset olivat ihanan freshit ja tekivät hyvää omille hiuksilleni, mutta voi että miten ikävä mulla on myös ollut pitkiä hiuksia. Kyllä osaa taas arvostaa :D

Tuolissa istuskellessani kyselin Jesseltä ja Inkalta minkälaisia yleisiä harhaluuloja asiakkailla on hiuksiin liittyen ja koska itseäni ainakin kiinnostaa aihe, niin ajattelin kirjoitta tästä teillekkin!

  • Ensimmäisenä tuli esiin asia kampaajaan luottamisesta. Jos ja kun menet ammattilaiselle, niin anna hänelle työrauha sekä luota siihen, että alan ammattilainen tietää mitä tekee ja osaa työnsä. Älä siis ohjeista tai määrää liikaa kampaajaa, koska usein seurauksena on vain huonompi lopputulos. Joskus epävarma kampaaja kuuntelee asiakasta liikaa ja unohtaa ammattimaisuutensa. Asiakkailla on usein vääristynyt kuva todellisuudesta ja siitä, mitä hiuksille oikeastaan voi tehdä ja mitä ei. Jätä siis asia ammattilaisen hoidettavaksi. Liian monta kauhaa sopassa ei ole koskaan hyvä juttu.
  • Sitten päästäänkin siihen, että muista aina tuoda mukanasi realistiset toiveet sekä odotukset siitä, mitä lopputulos voi olla. Kysy kampaajalta miten toivomaasi lopputulokseen päästään, mitä se vaatii hiuksiltasi ja mitä mahdollisia riskejä siinä on olemassa. Usein asiakas tuo toiveeksi kuvan kuvaustukasta / photosopatusta tukasta, joissa hiukset ja niiden sävyt on tehty valoilla sekä muokattu photarilla.
  • Jesse ja Inka myös korostivat sitä, että kampaaja on sitä varten että voit KYSYÄ KAMPAAJALTA niksejä ja vinkkejä hiusten laittoon sekä hoitoon. Kysy reippaasti miten sinun hiuksesi olisi paras laittaa,mitä tuotteita hiuksesi tarvitsevat äläkä epäröi. Usein missä tahansa ammatissa oleva unohtaa, ettei itselle itsestään selvät asiat ole sitä kaikille  ja silloin saattaa unohtaa kysyä, tarvitseeko asiakas neuvoja esimerkiksi tukan laittamiseen.  Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, joten seuraavalla kerralla kun menet kampaajalle niin eikun vain suu auki ja kysymykset tulille!
  • Jos lopputulos ei ole toiveiden mukainen; sano reippaasti. Se on aina tärkeää tietoa kampaajalle . Jos lähdet huonolla fiiliksellä himaan, hätäpäissäsi etsit korjaajan ja alatte enemmän vielä häsläämään, niin lopputulos voi olla vieläkin epäonnistuneempi.  Jos et ole tyytyväinen ja sanot asiasta heti paikan päällä, kampaaja osaa mahdollisesti vielä korjata asian. Ja tiesitkö, että asiakkaalla on kahden viikon reklamaatioaika?
  • Kerro myös jos olet tyytyväinen!
  • Jos hiusten väri on todella kaukana omaa luonnollista väriä, pistää se helposti silmään negatiivisella tavalla. Meille on kaikille alun perin ”suunniteltu” geeneihimme sopivat värit ja niillä on usein luontainen taipumus sopia meille ja meidän piirteisiimme. Vastakohtavärit saattavat sotia todella pahasti toisiaan vastaan, sekä korostaa vääriä asioita kasvoissamme. Harvemmin luonnolliselle blondille sopii todella musta tukka tai todella tummalle blondit. Tavoittele siis kuitenkin omia sävyjä. Esimerkiksi minä säilytän aina tumman juuren hiuksissani, koska näytän aivan vieraalta koko blondilla. Kausivärejä voi toki kokeilla.
  • Hiusten tarkoitus on olla kehys kasvoille ja jopa saada illuusioita aikaan; niiden mallilla, sävyllä ja pituudella voimme vaikuttaa siihen miltä ihon värimme näyttää ja minkä muotoiselta kasvomme näyttävät. Kun ihmisellä on esimerkiksi saman sävyinen hius kuin mitä oma ihonväri on, niin silloin hiukset eivät kehystä kasvoja, vaan hiuksista ja kasvoista tulee yhtä suurta epäselvää massaa. Sävyn lisäksi mallilla on väliä. Esimerkiksi pyöreille kasvoille ei missään nimessä kuulu leikata otsatukkaa, sillä se saa aikaiseksi pallomaisen kypärä illuusion kasvoista ja korostaa pyöreyttä entistä enemmän. Hiuksilla pyritään siihen, että kasvot kehystävät kasvot täydelliseen ovaaliin. Tästä päästään myös siihen, että kannatta aina muistaa kun ihailet jonkun toisen tukkaa, että jos sulla on lähtökohdat aivan erit , niin sopiiko se hiustyyli just sulle ja onko se sulle paras vaihtoehto tuoda sun parhaat puolet esiin?

p1250302-1024x768

Jos haluat päästä Suomen taitavimpien kampaajien käsiin, niin varaa aikasi AJOISSA. Jengi tietää että nää osaa hommansa ja se näkyy aina varauskalenterissa.

Puh. 040 1272721