MÄ EN IKINÄ HALUA LAPSIA.

Kyllä. En ainakaan tämän päiväisen perusteella. Jlo on kipeenä ja oon aivan rikki ja poikki huolesta, seuraan sen jokaista liikettä ja pakko perua kaikki menemiset, koska ei voi jättää hetkeksikään yksin. Kaupassa uskalsin käydä.

Olen miettinyt monesti, että miten ylihuolehtivainen äiti mä varmasti olisin. Muistan kun mun pikkuveli oli 17 – vuotiaana Helsingissä kaverinsa kanssa ja saattelin heidät noin 500m päähän heidän hotellista, josta lupasivat kävellä suoraan kohteeseen.

Muistan vieläkin miten mun suojeluvaistot vaan jylläsivät ja olin aivan hermostunut jo siitä, että kaksi 17 – vutotiasta (?!?!?! mä asuin ulkomailla YKSIN tuon ikäisenä…) kävelevät 500m kahdestaan hotellille. Mitä jos jotain sattuu matkalla?

14519783_10153926174370794_2114921068202732428_n

Mä oon niin yliherkkä ja suojelevainen että alan melkein itkemään pelkästään ajatuksesta, että J’Lo:lla olisi mikään asia huonosti.  Ei ole montaa päivää siitä, kun viimeksi lenkillä mietin että en ikinä kestäisi jos tälle pienelle possulle tapahtuisi jotain.

J’Lo käyttäytyi viimeyön todella vaikeasti, väänsi ja käänsi ja märisi kokoajan jotain. Aamulla kun piti lähteä lenkille, huomasin että se on jotenkin kipeän olonen, joten soitin samantien lääkäriin ja otin neidon kantoon ja lähdimme kohti lääkäriä. On muuten yllättävän painava pötkö. :D

Ranskanbulldogit ei näytä kipua lähes lainkaan, joten on hyvin vaikeaa sanoa mikä vaivaa. Tyttö röngteniin, muutamat testit ja nyt ollaan kotona odottelemassa että saadaan lääkäriltä soittoa. Olen stressannut tätä niin paljon sekä samalla yrittänyt pysytellä rauhallisena, heti kotiin päästyäni mulle iski joku ihme mahakipukohtaus ja samaan aikaan puhkesi ihan hirveä migreeni, joka kesti melkein 6 tuntia putkeen.

14479775_10153926240990794_4885620340672486663_n

Mitähän siitä oikeasti tulisi, jos mä olisin äiti? Asettaisin varmasti jonkun mikrosirut mun lapsiin jonka kautta voin seurata niitä 24/7, koska oon just se tyyppi joka saa kohtauksen jos puhelimeen ei vastata heti, ollaan ulkona liian myöhään tai ei kerrota KAIKKEA rehellisesti, jotta pystyn olemaan mahdollisimman kartalla kokoajan kaikesta. Musta tulis vähintäänkin hullu ja tukehduttaisin mun lapset mun ylisuojeluvaistoillani. Tiedän, etten voi 100% kontrolloida kaikkea toisen ihmisen elämässä, joten päätyisin vähintäänkin jonnekkin laitokseen siitä stressin ja huolehtimisen määrästä.


19 Comments
  • Krista
    Posted at 22:19h, 28 syyskuun Vastaa

    Tohon lisäisin vielä, että sillon kun nukkuu näkee kaikkia painajaisia tapahtumista, jota voisi käydä, joka hereillä ei edes keksi pelätä…esimerkiksi että lentokone halkee kahtia just sun ja sun lapsen välistä.

    • linda
      Posted at 22:21h, 28 syyskuun Vastaa

      Tottakai halkeaa :D

  • marianna
    Posted at 23:22h, 28 syyskuun Vastaa

    Kannattaa ottaa röntgenkuvat (viralliset) koirasta; varsinkin selästä. Esim. Spondyloosi on todella kivulias ja yleinen ranskiksilla :(

    • linda
      Posted at 00:08h, 29 syyskuun Vastaa

      Joo otettiin kaikki kyllä. On nuo semmosia taistelupossuja kyllä !

  • E
    Posted at 08:26h, 29 syyskuun Vastaa

    Jlohan ei ollut puhdas ranskis? Tai paperillinen..? Meinaan jos on selässä tms jtn niin vanhempien/sisarusten röntgenkuvat yms voisi olla avuksi tai jos on jotain perinnöllistä. Kohtutulehdus on yksi mikä nartuilla on valitettavan yleinen.. :( Toivottavasti ei mitään pahaa.

    • linda
      Posted at 22:15h, 29 syyskuun Vastaa

      Röngtenissä oli lonkat ja ranka todella hyvä ranskikselle onneks, kun kuvattiin!

  • eeva
    Posted at 08:47h, 29 syyskuun Vastaa

    Ettei vain ole kohtutulehdus? Nartuilla on aika riski, etenkin jos ei ole koskaan saanut pentuja. Tosi kivulias koiralle :( toivottavasti kaikki selviää.

    • linda
      Posted at 22:14h, 29 syyskuun Vastaa

      Toivottavasti ei! Virtsanäyte otettiin kyllä ettei ole mitään virtsistä tms.

  • Mirka
    Posted at 13:40h, 29 syyskuun Vastaa

    Tiedän että huolehtiminen on ihan kamalaa, olen itsekin miettinyt miten sitä jaksaa kun tuntuu että kantaa kaikkia maailman huolia harteillaan. Ota kuitenkin huomioon yksi iso ero: koirat eivät osaa kertoa kivuistaan, lapset (alun jälkeen) osaavat. On iso ero kun lapsi osaa sanoa että vatsa on kipeä tai edes osoittaa siihen, ja ihmislapset osaavat jo hyvin pieninä kertoa omasta kivusta eri tavalla. Lapsilla on myös kykyä harkita asioita ja oppia eri tavalla kuin eläimillä. Pieniä lapsia ei voi yksin laskeakaan liikenteeseen, mutta kun sääntöjä on yhdessä opeteltu niin autotietkin opitaan ylittämään. Muistele millainen itse olit lapsena, varmaan osasit varoa asioita joista oli varoitettu? Joten kyllä ne lapset oppii pärjäämään, sanoisin että itse huolehdin lapsista paljon vähemmän kuin perheen koirasta, jolla ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa :)

    • linda
      Posted at 22:13h, 29 syyskuun Vastaa

      Kyllä oot aivan oikeessa. Mä oon vaan aivan ylisuojelevainen ihan mun äitiäkin kohtaan. Ei ole kauaa kun en saanut häntä puhelimella kiinni ja pakotin hänen veljensä käymään tsekkaamassa onko kotona ja onko kaikki hyvin; oli vain kuunnellut musiikkia niin kovaa ettei kuullut puhelinta XD

      • Jenna
        Posted at 00:21h, 05 lokakuun Vastaa

        Ai että! Kerrankin löydän jonkun joka on samanlainen kun mä tän asian kanssa! Kaikki perheem jäsenetkään ei ymmärrä tätä mun älytöntä huolta kaikista kokoajan. Mullakin tapana laittaa heti viestiä mun pikkusiskolle (asuu siis vanhempiemi kanssa vielä) onko äiti kotona jos ei 10 min päästä oo vastannut viestiin. :D tää on kyllä tosi raskastakin välillä, kun kokoajan ajattelee vaan sitä pahinta. Oon myös miettiny samanlailla tuota lapsi juttua- olisin varmaan myös ihan liian ylihuolehtiva. Yhtä tuskaa on myös kun poikaystävä lähtee juhlimaan ja mä oon kotona, en pysty nukkumaan ennen kun tulee kotiin ja pitäö tietää millon lähtee baarista kävelemään ja sitten pelkään ettei kotimatkalla tapahdu jotain :D oon miettinyt tarviiko tässä jotain ammatiapua :D

  • Ella
    Posted at 16:48h, 29 syyskuun Vastaa

    Mä kyllä niin tiedän ton tunteen! Itselläni on staffi, ja silläkin on ollut jos minkä moista vaivaa ja musta tuntuu et kun koira sairastaa niin mun koko elämä riippuu vain siitä enkä voi ajatella mitään muuta. Se on kamala fiilis :( Mun koiralta on mm. leikattu takajalan ristari viime vuoden puolella, siihen aikaan mä olin huolesta sekaisin :( En kans tiedä millainen mä olisin äitinä, varmaan ihan ylihuolehtiva ja stressaisin itseni kipeeksi jos lapsilla ois esim. terveyden kanssa jotain häikkää. :(

    • linda
      Posted at 22:12h, 29 syyskuun Vastaa

      Joo kyllä se vaikuttaa omaan elämään, en pysty edes ajattelemaan mitään muuta… Mutta kaikesta selvitään, ehkä meistä joskus tulee hyviä vanhempiakin :D

  • Ninna
    Posted at 19:25h, 29 syyskuun Vastaa

    Eläinten ”kipua” on todella vaikea tulkita, toivottavasti selviää mikä on ja pikaista paranemista. Ymmärrän huolesi, eläimet on mun mielestä yhtä tärkeitä ja rakkaita kuin ihmiset ovathan ne perheenjäseniä. Joskus saanut kommenttia ”sehän on vain koira” varsinkin silloin kun 16v yorkkimme kuoli 6v sitten. Nyt oma kanini on minun ”Pikkuvauva” ja todella rakas, en luopuisi mistään hinnasta.

    • linda
      Posted at 22:11h, 29 syyskuun Vastaa

      Kyllä on huoli kova, varsinkin kun on niin viaton otus ja ei pysty avuttomana kertomaan mikä vaivaa. :/

  • Babies
    Posted at 19:42h, 29 syyskuun Vastaa

    Välillä kyl mietin miksi kukaan haluaa lapsia ollenkaan :D Kaksi omaa löytyy, jotka ovat maailman rakkaimmat. Itse olen rennompi enkä se ylisuojelevin, mut kyl se on niin suuri vastuu ja ne on sun vauvoja vaikka olis viisikymppisiä :D ei se vastuu ja huoli koskaan lopu!

    • linda
      Posted at 22:11h, 29 syyskuun Vastaa

      Niin mun äitikin aina sanoo samaa, että se huoli ei tosiaan lopu siihen täysi-ikäisyyteen, oot aina vastuussa sun lapsista ja huolissaan niistä, oli minkä ikäisiä tahansa :D

  • ilari
    Posted at 20:50h, 10 lokakuun Vastaa

    noh mut sittenhän sulal varmaan olisi jo hyvä kumppani siinä vierellä joka osaisi rauhoitella ne suurimmat huolet pois? sillä et lapset nyt vaan välillä kompastleeee ja kopauttle päätä seinille ja kasvatus taphtuu ehkä silalin et pikku hiljalleen vapauksia ja hei lapsi on tyhjä taulu niin jos sitä lasta heti alkaa kasvataan oelmalla itte rehllinen niin eikös se siihen sitten niinkuin kasva kiinni eli vanhempien esimerkillä?. joten elä sano et ei ikinä hyvä äiti susta tulee varamstikkin :)..
    ja noi mistä murehdit ja ongelamt ainakin pienenee eiks niin?

  • steriloimislaki
    Posted at 15:32h, 22 toukokuun Vastaa

    Steriloimista Suomessa pitäisi helpottaa.
    Suomen nykylain 30 vuotta tai kolme lasta on holhoavaa vanhanaikaista lainsäädäntöä.
    Muissa Pohjoismaissa ikäraja on 25 vuotta.

    Nyt on käynnissä kansalaisaloite ”Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta”
    https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2401
    Aloitteen tavoitteena on 25 vuotta tai kaksi lasta steriloinnin perusteeksi.

    Joten jos kannatatte pohjoismaista oikeutta sterilointiiin, kannattakaa ja jakakaa kansalaisaloitetta.

Post A Comment