…No esimerkiksi silloin kun kuolaat päällesi tunnin verran nukkuessasi päiväunia pään kokoisen kahvikupin jälkeen.

Mä tunnistan nykyään itsestäni heti, kun keho huutaa välipäivää. Eilen alkoi olla sellanen fiilis, että huomenna nukun pitkään ja mahdollisesti syön ylimääräisen hiilariannoksen. Oon käynyt vasta kerran salilla tällä viikolla jalkapäivän merkeissä, mutta lenkkeillyt yli 30 km, tehnyt kaksi kuntopiiriä ja vetänyt yhden HIITinkin.

Tänään käytiin Rosan kanssa ulkoiluttamassa koiria Rajasaaressa. En oo ikinä ennen käynyt siellä, ihan huippu ihana paikka :) J’Lo veti itsensä ihan sippiin juostessa isojen koirien perässä. Nukkuu vieläkin vaikka tultiin kotiin noin 7 tuntia sitten.

Kävin lenkin jälkeen kaupassa ja moikkaamassa äitiä, joka on käymässä Helsingissä. Äidillä oli mulle noin kymmenen rasiaa marjoja pakastettavaksi! Aivan huippua. Sen jälkeen tulin kotiin ja huomasin, että mun aivotyöskentely oli sitä luokkaa, että olisin voinut nukahtaa pystyyn. Kokeilin kahvia, mutta turhaan, nukahdin tunniksi niin, että kerkesin näkemään kokonaisia unia ja kuolaamaan tyynylle. Olisin hyvin pystynyt jatkamaan unia ja heräämään vasta huomenna, mutta päätin kömpiä väkisin ylös.

13906670_10153798850935794_6550365188243030779_n

Mun mielestä viikossa olisi hyvä pitää vähintään kaksi totaalilepoa. Kevyt kävely on ok lepopäivänäkin ja se menee palauttavasta, mutta kovaa treeniä kun vetää vaikka 6-7 päivää putkeen liian pitkään, alkaa pikkuhiljaa treeni kääntyä itseään vastaan, palautuminen hidastumaan ja hermosto kiukuttelemaan.

Omien kokemusten, kivipäisyyden ja sen seurausten kautta liputan ehdottomasti mielummin säännöllisen levon, kuin ylitreenaamisen ja väsyneenä treenaamisen puolesta. Ihminen kyllä tunnistaa onko väsymys laiskuutta, viitsimättömyyttä ja vetelemistä, jolloin treenaaminen tuo lisää energiaa päivään vai onko kyseessä aitoa väsymystä ja levon kaipuuta. Lepo on hyviksien puolella, sitä ei kannata väheksyä tai vältellä. Kovat tyypit ei muka pidä lepopäiviä ja osaavat syklittää treeninsä niin, ettei totaalilepoa tarvita, mutta trust me, jos olet natu-urheilija etkä omaa taikavoimia, tarvitset säännöllistä lepoa ja palautumista sekä kehonhuoltoa riittävästi, jotta pystyt ylipäätään kehittymään optimaalisesti ja jaksat urheilla säännöllisesti pitkään, mielellään loppuelämäsi.

Mä olin itse ennen vähän sellanen, että pidin lepopäiviä lähinnä jonain asiana mikä piti ansaita, jotta sellaisen pystyi hyvällä omallatunnolla pitämään. Nykyään näen levon tärkeänä osana prosessia kehittyä paremmaks. Aijon myös pitää muutaman viikon päästä ihan totaalisen lepoviikon, jolloin vain käppäilen ja huollan kehoani. Lepoviikkoja suosittelen kovaa ja tavoitteellisesti urheilevan pitävän joka 5-6 viikko.

Jos haluaa, ettei omissa tavoitteissa tule tammikuu-efektiä, vaan treenaaminen säilyy elämäntapana, tulee sen rakentua ainakin seuraavista asioista:

  1. tavoitteellisuus ja välitavoitteet
  2. hyvin suunnitellut, motivoivat ja sopivasti haastavat ohjelmat
  3. järkevä treenikierto
  4. ravitseva ja tavotteita tukeva ruokavalio
  5. säännöllinen lepo ja riittävä uni
  6. kehonhuolto
  7. säännöllisyys, pitkäjänteisyys ja treenin miellyttävyys. Älä väkisin harrasta lajia, johon et saa kipinää syttymään. Jokaiselle löytyy oma lajinsa. :)

 

 


Multa kysyttiin mielenkiintoinen kysymys; miten yhdistää liikunnallinen elämäntapa ja koira, joka ei ole ”juoksijatyyppiä”?

Ne jotka eivät tienneet, niin mulla on 3 vuotias ranskanbulldoggi joka on mulle maailman rakkain olento. J’Lon onnellisuus, hänen hyvinvointinsa ja terveytensä ovat mulle todella tärkeitä asioita. J’Lo menee prioriteeteissä tärkeimmäksi. Jos esimerkiksi huomaan, että kello on jo paljon ja J’Lolta puuttuu ruokaa, niin se on kyllä J’Lo joka meillä syö viimeiset kanat kaapista ennen mua. Mä olen hänet ottanut ja olen hänen elämästään 100% vastuussa.

Mulle on tärkeää että J’Lo on hyvässä kunnossa, ihan oman jaksamisensa ja onnellisuutensa vuoksi. J’Lo painaa 8-9kg välillä ja on hyvin lihaksikas sekä terve pikku possu.

12508922_10153345914575794_3598634479480504304_n

Me vedetään J’Lon kanssa 6 x viikossa 5-8km lenkki, eli noin 45-75 minuutin pätkä, joka sujuu reippaasti kävellen. Vaikka J’Lo onkin todella energinen ja hyväkuntoinen ja hän aina tahdin määrääkin hyvin reippaaksi, en silti juokse J’Lon kanssa lenkkejä.

Pysähdytään myös lähes joka kerta aamulenkillä johonkin kahlauspaikkaan, jossa J’Lo saa vilvoitella vedessä, hakea keppiä ja leikkiä hetken aikaa. J’Lo rakastaa vettä ja vedessä touhuamista, lisäksi noutaminen vedestä on hyvää jumppaa koiralle.

Lenkkien lisäksi käydään illalla joko koirapuistoissa, jossa J’Lo juoksee rallia noin 30 minuuttia pysähtymättä tai sitten mennään takapihalle heittämään keppiä. Siinä tulee hyviä spurtteja ja täydellinen HIIT treeni, joka varmistaa myös sikeät yöunet.

Koirapuisto on ehdottomasti hänen lemppari juttu koko maailmassa, sillä tämä neiti RAKASTAA kaikkia koiria, ihmisiä ja mitä tahansa eläviä olentoja. En ole koskaan tavannut yhtä positiivista ja ennakkoluulotonta tapausta. Aina kaikkien kaveri ja valmis leikkimään!

IMG_3180

JLO on välillä myös exälläni Joelilla, sillä hän on meidän yhteinen erolapsemme. :D Asutaan melkein toistemme naapurissa, joten se toimii kätevästi. Joel ottaa J’Lon aina töihinkin mukaan ja on myös aktiivinen, joten possu pysyy molemmilla aktiivisena. J’Lo käy myös välillä ”mummolassa” landella, jossa saa juoksennella metsissä vapaana ja vaellella rauhallisesti kymmeniä kilometrejä. :)

Hänellä on siis hyvin aktiivinen perhe ja se kyllä näkyy energiatasoissa, ruumiinrakenteessa ja jaksamisessa.

Aina kun J’Lo on mulla niin aamulenkit menee reippaasti kävellen. Hän ei ole onneksi mikään haistelija, vaan kipittää hyvää vauhtia aina eteenpäin, joten menee kyllä mulla ihan kunnon liikunnasta pysyä perässä. Joskus jos väsyttää, niin J’Lo raahaa mutkin perässään. :D Välillä tekis tietenkin mieli juosta aamulenkit, mutta täytyy vain hyväksyä että koiran ehdoilla mennään ja myöhemmin on sitten omat kunnon treenit, jossa saa repiä, juosta ja treenata verenmaku suussa. Tavallaan mun jaksaminen on aina paljon parempaa, kun J’Lo on mulla, koska sillon en revi itseäni 2x päivässä ihan maximeihin ja finaaliin. :D

Tänäänkin olen ollut J’Lon kanssa yli tunnin lenkillä ja tulin juuri hetki sitten 5 km juoksulenkiltä sekä tekemästä hieman kuntopiiriä. Eilen kävin sitten salilla vetämässä oman treenin + HIITin. Oon nyt käynyt sellaisen 3 – max 4 x viikossa salilla ja muuten tykännyt hirveesti treenata ulkona. Ihan selkeää syksyn fiilistä ilmassa, joten nautitaan lämpimistä ulkoilukeleistä vielä kun voi!

Rakastan kyllä ihan älyttömästi treenata ulkona, kun ilma alkaa olemaan raikkaan syksyinen! <3

 


*Yhteistyössä fitnet.fi

Moikka!

Huh, olipas ”yllätys yllätys” vähän painavampi maanantain aloituis kuin normaalisti. Ei voi kuin itseään syyttää, sillä syy löytyy suoraan festivaali meiningeistä. Aamulla ärsytti kaikki. Jlo kuorsas lujaa ja puhelin pirisi heti aamusta. Huoh!

Mun teki mieli vain sulkea puhelin, vetää peitto korviin ja ignoorata JLO. Se rakastaa nukkumista, niin antais munkin nyt sitten vaan nukkua. :D

13876671_10153795807735794_2522734198904446340_n

aamun fiilis

Mulla oli kaks vaihtoehtoa; joko mä vellon tässä tuskanhiessä tänkin päivän, TAI istten mä otan itseäni niskasta kiinni ja aloitan päivän tehokkaasti! Unihiekat silmissä äkkiä Jlolle valjaat päälle ja lenkkipolulle mars. Hiki vaan valui pitkin selkää kun reippailtiin pitkin hietsun lenkkipolkuja, mutta oli ihanaa liikkua ja ”puhdistautua” lauantain bileistä.

Tääkin päivä muuttui ihan kivaksi, kun vaan vaihtoi asennetta ja otti itseään niskasta kiinni. Vielä lenkinkin jälkeen makasin sohvalla ja haaveilin vain siitä, mitä söisin seuraavaksi, kunnes yhtäkkiä muhun iski joku ”nyt jumalauta!” ajatus ja aloin hommiin. Nousin sekunnin sadasosassa pystyyn, nappasin koneen syliin ja aloin tekemään töitä.

13901543_10153795807730794_7161378706399686853_n

…asennetta kehiin! Jlokin ihmettelee mistä energiat tuli :)

Mun piti mennä tänään salille, mutta sen sijaan ajattelin että menisin illalla ennen nukkumaan menoa vetämään jonkinlaisen kuntopiirin ja hikilenkin vielä ulos juosten. Kaipaan raikasta ilmaa ja luulen, että se olisi tänään freshimpi vaihtoeho, kuin hieman kuuma ja huonohappinen sali. Sinne kerkee sitten huomennakin ja vuorossa olisi ah, niin ihana jalkapäivä <3

Jos joku kaipaa kannustusta ja uutta motivaatiota treeneihin kesän lomailun vastapainoksi, niin suosittelen kurkkaamaan fitnet.fi sivuston nettivalmennuksiin! Meillä on jo tuhansia tyytyväisiä ja onnistuneita elämäntaparemppaajia, kehonkoostumuksen muuttajia sekä diettaajia ympäri suomea! <3 Jos kuitenkin kaipaat henkilökohtaista apua ja räätälöityjä ohjelmia niin multa saa nyt super edullisesti räätälöityjä ruoka-ja treeniohjelmia! Voit kysyä lisää fit4ever@hotmail.fi

 


Moikka!

Katselin eilen aamulla peiliin ja ihan itsekin mietin että oho! Ompa kiva kun nyt jo selkeä, silmin nähtävä muutos kehonkoostumuksessa, vaikka olen pysynyt treenirytmissäni alkukesän landeilujen jälkeen vain alle kuukauden verran. Vasta nyt sellainen tasainen nestepöhö jatkuvasta alkuvuoden matkustamisesta, epäsäännöllisestä rytmistä ja aikaeroista alkaa pikkuhiljaa katoamaan ja olo kevenemään.

Perjantaina törmäsin aina niin pirtsakkaan Eeviin salilla ja Eevi multa kyseli, että tulenko syksyllä vai keväällä kisaamaan.  Mulla ei ollut oikeen mitään vastausta. Olen tällä viikolla käynyt 6 x aamuaerobisella , 3 x salilla ja tehnyt 3 HIIT treeniä, tuohon päälle vielä muutama sali niin lukujärjestys näyttäisi varttia vaille kisakaudelta. Ainoa ero vaan, että mä saan tankata kun musta tuntuu että kroppa väsyy ja mulla ei ole pakko tehdä mitään.

Treenaaminen ei ole vuosiin tuntunut näin hyvältä, viimeisen kuukauden aikana yksikään aamuaerobinen ei ole tuntunut vaikealta tai raskaalta enkä mä oikeastaan ole edes ajatellut koko hommaa sen enempää. Kunhan vaan menen ja nautin reippaasta sekä energiaa antavasta aamunavauksesta.  On aivan eri fiilis mennä esimerkiksi palaveriin, kun on käynyt jo käynnistämässä aivot ennen tapaamista.

13886339_10153788542250794_3567709872633788803_n

Kaikki tuntuu niin luontevalta treenien suhteen tällä hetkellä. Torstaina pidin välipäivän salista, koska nukuin hieman huonosti ja tuntui siltä ja perjantaina tein kolme treeniä, koska tuntui siltä. Ei ole mitään sääntöjä tai stressiä tekemisestä, ainoastaan rakkaus lajia kohtaan sekä tietenkin halu olla parempi ja hyvässä kunnossa. Mulla on nyt niin mahtava rauha mun tekemisissä ja mä musta tuntuu, että oon löytänyt vasta nyt viime syksyn hermostollisen ylikunnon jälkeen kunnolla rakkauden takaisin treenaamista kohtaan. Vähän kuin olisi saanut osan itsestään takaisin. Mä olen kokoajan tiennyt miten hyvältä sen kuuluisi tuntea ja etsinyt sitä tunnetta takaisin. Väkisin se ei tule.

Toisinkuin viime Syksynä sekä loppuvuodesta, nyt taas saan treenistä paljon enemmän kuin mitä annan. Muistan miten väsynyt olin ja miten paljon jouduin tsemppaamaan sekä psyykkaamaan itseäni, että jaksoin lähteä kävelemään aamulla, kun ennen olisin juossut 5km ja tehnyt kuntopiirin kylkeen reilussa puolessa tunnissa ilman ongelmaa.

Joskus sitä vain väsyy ja nyt kun tällaisen on kokenut ja käynyt läpi, niin osaa todella arvostaa sitä, kun liikkuminen ja treenaaminen tuntuu ihan hemmetin hyvältä. Mulle tuli tänään perjantaina kylmät väreet salilla, kun huomasin että jaksan taas vetää treenejä ”vanhaan tapaan” ja suorituskykyni palautuu ihan huikeaa tahtia.

IMG_2777

No, ettei mennyt liian täydellisesti viikko niin lähdinpähän kerrankin festareille mun spiritanimal Rosa-Maria Ryydin kanssa. Helsingissä järjestettiin Weekend festarit ja jälleen kerran kävin pitkän taistelun itseni kanssa siitä, menenkö vai en. Alkuviikosta lupailin jo innoissani että tottakai tulen, Jussi juonsi tapahtuman ja paikalla oli ihan hirveesti tuttuja ja frendejä. Mitä lähemmäs festaripäiviä tultiin, sitä enemmän aloin taas himoimaan kotona vellomista netflixin parissa.

Perjantain onnistuin jo feidaamaan, mutta lauantaina omien ajatusten kanssa vellomisen jälkeen pakotin itseni lähtemään, Ajattelin että ihan sama, pääsen sieltä heti kotiin jos haluan ja siellä on varmasti ihan huippu hauskaa! Ja niinhän meillä olikin. Musiikki ei ollut yhtään mun juttu, mutta meillä oli Rosan kanssa super hauskaa ja jatkettiin iltaa vielä teatteriin hyvällä jengillä. Siellä joinkin loppuillan vettä, eikä tänään ole ollut yhtään niin paha mitä pelkästin. Tosin kroppa on super nesteinen, väsyttää ihan hirveesti ja kauhee rasvaisen ruoan himo jatkuvasti, mutta oon yrittänyt pysyä vahvana, nukkunut koko päivän ja huomenna aamulla en anna itselleni armoa, vaan lenkille on mentävä. :D

fiilis nyt.

fiilis nyt.

Suoraan sanoen mua kyllä harmittaa että mä join eilen, mutta toisaalta, mulla on niin hirveä taipumus ”suorittamiseen”, että jotkut makkaraperunat, kebab tai pizza tähän loppuun olis varmaan tehnyt mullekkin välillä ihan hyvää, niin ei mene kaikki niin vakavaksi aina. :D

 


Moikka!

Ei vitsi, mä olin kirjottamassa aivan eri aiheesta postausta, mutta nyt tuli aiheen muutos. Tänään ei puhuta musta, vaan TEISTÄ!

Jotenkin tämä bloggaaminen on kuitenkin loppujen lopuksi hyvin pitkälle vain sitä itsestään antamista ja omien ajatusten esittämistä sekä purkamista. Jengi kommentoi jos jaksaa, mutta suurinosa vain lukee tekstit ja häippäsee. Jokainen kommentti on aina suuri piristys päivään sekä olen hyvin hyvin hyvin kiitollinen siitä, että jaksatte kommentoida, tsempata ja jakaa omia ajatuksia ja kokemuksia kanssani.

Mä en ole oikein tuohon snapchattiin päässyt kunnolla koskaan kiinni, vaikkakin sinne suhteellisen paljon snappailen. Mulla se on jäänyt lähinnä yksinkertaiseen raportoimiseen;  *Nyt treenaan. Nyt syön tätä. Nyt menen tänne. Nyt palaveriin. Nyt väsyttää.*

Mulla on monia tuhansia seuraajia snapissa ja olen aivan kokonaan jättänyt hyödyntämättä snapchatin helpon ja nopean tavan keskustella seuraajieni kanssa. Tänään varmasti ensimmäistä kertaa ikinä esitin seuraajilleni kysymyksen jota olen miettinyt vuosia. Positiivisena yllätyksenä olen saanut kymmeniä todella fiksuja vastauksia ja olen aivan super innoissani siitä mitä kysymyksestä seurasi. En todellakaan ole tullut ajatelleeksi miten mielenkiintoisia ja älykkäitä tyyppejä mua seuraa!

Olen tässä nyt katsellut monia, todella mukavien ja ihanien ihmisten perusteltuja, monipuolisia sekä kiinnostavia vastauksia ja aivan haltioissani kuunnellut heidän mielipiteitään asiasta. Pyrinkin jatkossa ottamaan ehdottomasti lisää kontakia seuraajiini snapchatissä ja kysymään mielipiteitänne asioihin. Mua voi seurailla snapchatissa nimellä lindamanuella ja mulle saa ehdotella postausideoita ja kysellä kysymyksiä.

Mä vaan niin tykkään teistä <3 En tiedä miks mä nyt tosta niin innostuin näin paljon, mutta halusin vaan sanoa teille että kiitos!

13907054_10153786270860794_2689853846052111080_n