Kuinka moni ymmärtää mitä eroa on painonpudotuksella aka. laihtumisella ja rasvanpoltolla/kehonkoostumuksen muuttamisella? Törmäsin seuraavaan kuvaan netissä ja musta se oli aivan loistava havainnollistaja näiden kahden täysin eri asian välille.

kuva: https://www.fitneass.com/weight-loss-and-fat-loss/

kuva: https://www.fitneass.com/weight-loss-and-fat-loss/

Kummassakaan ei sinänsä ole mitään väärää. Joku haluaa olla mahdollisimman pieni sekä välttää muodokasta tai lihaksikasta kroppaa. Jos kuitenkin toivoo mahdollisimman pientä rasvaprosenttia ja kiinteämpää kehonkoostumusta (enemmän lihasta>vähemmän rasvaa) tulee treenin ja ruokailun olla erilaista pelkkään painonpudotukseen verrattuna.

Painonpudotus on maailman yksinkertaisinta. Senkuin syöt vain hyvin kevyesti, tietenkin kulutuksesi alle, treenaat paljon kaloreita kuluttavia lajeja kuten juoksua, uintia, spinningiä, pyöräilyä, crosstraineria ja juot paljon vettä… Olen itse joskus aikoinani pudottanut pelkkää juoksua harrastaen ja porkkanoita syöden yli 20 kiloa puolessa vuodessa. Tosin rasvaprosenttini taisi olla lopussa aivan yhtä korkea kuin ”dieettini” alussakin ja nuppi meinasi seota sen hyvin kireän tunnelman myötä, joka syömättömyydestä seurasi.

Kun taas halutaan muuttaa kehonkoostumusta ja polttaa rasvaa, tulee ruokavalion, levon ja treenin olla balanssissa. Treeni vaatii painoharjoittelun ohella myös intensiivistä treeniä, kuten kuntopiirejä, HIIT treenejä ja muutamia aerobisia viikkoon. Ruokavaliossa tulee suosia hyviä rasvoja, laadukkaita proteiineja ja hiilihydraatteja. Treenikierto on myös tärkeä, koska liian rasittunut keho kerää helposti nesteitä eikä pääse palautumisongelmien vuoksi myöskään kehittymään, kun taas liian löysä treenaaminen ei välttämättä täsmää ruokavalion tarpeisiin. Laatu on kuitenkin aina määrää tärkeämpi, vaikka säännöllisyys onkin kehittymisen perusta. Tähän on usein hyvä palkata osaava valmentaja avuksi, jos oma tietotaito ei riitä tai olet epävarma treenien tai/ja ruokien sopivasta suhteesta. Se että ihmisen tulisi kärsiä nälästä ja olla syömättä on aivan väärä lähtökohta rasvanpoltolle tai kun lähdetään muokkaamaan kehonkoostumusta. Ruokavalion tulee olla rasvapolttoa tukevaa, mutta myös samalla antaa lihaksille ja elimistölle kaikki tarvittava palautumista ja kehitystä varten.

Muistakaahan aina ensin miettiä mitä itse haluat ja mikä sun tavoite on? Onko se yksinkertaista painonpudotusta, vai kehonkoostumuksen muokkaamista ja vasta sen mukaan laatia suunnitelmat treenien, ruokavalion ja levon ympärille.

Mä itse olen ehdottomasti tuon rasvanpolton ja kehonkoostumuksen puolella. Toki rakastan treenata kehoani ja kehittää omaa suorituskykyäni niin salilla, kuin myös lenkkipolullakin. Tavoite onkin, että kehoni olisi mahdollisimman toimintakykyinen, ketterä, vahva ja räjähtävä.

Mitä hyötyä ylipäätään lihaksikkaasta kehosta on?

  • Lihakset sopivassa määrässä parantavat suorituskykyä, kuten ketteryyttä, räjähtävyyttä ja kestävyyttä. Jaksat arkea paremmin ja hoidat vikkelätkin asiat iisimmin!
  • Lihasmassa lisää kehon energiankulutusta, joten poltat levossakin enemmän rasvaa ja saat syödä enemmän lihoamatta ;)
  • Lihasmassalla pystyt vaikuttamaan fysiikkaasi: pystyt muokkaamaan kehoasi haluamaasi suuntaan kuten treenaamalla pyöreämmät pakarat ja kiinteämmän vatsan
  • Pääset eroon ikuisesta kiusankappaleesta, eli puntarista. Painoindeksit ja puntarit voi unohtaa siinä vaiheessa, kun lihasta rupeaa olemaan kehossa. Ne ovat tietenkin suuntaa antavia välineitä ja hyviä työkaluja tietyssä määrin, mutta puntarin luku on kehonmuokkaamisessa turhempi fakta kuin peilikuva. Voit olla 10 kiloa painavampi kuin se laiha kaverisi, mutta omistaa kuitenkin huimasti matalamman rasvaprosentin ja kiinteämmän kropan kuin hän.

Mitä haittaa lihaksikkaasta kehosta on?

  • Todella harvat farkut tulevat todennäköisesti istumaan sun päällä. Joko ne ei mene reisistä tai ne roikkuvat vyötäröltä, jos menevät reisistä. Onneksi on jooga pantsit ja stretch housut :D
  • Joudut jatkuvasti vastaamaan kysymykseen ”paljoko nousee penkistä???” vaikka et edes tekisi penkkiä.
  • Thats it I guess.

 


Voihan ripuli. JLO ilmeisesti söi eilen liikaa luita, sillä yöllä heräsin siihen kun pikkuinen tyhjensi kirjaimellisesti koko mahansa vessaan. Olen varmaan ennenkin maininnut, että olen opettanut JLOn pienestä asti, että jos yllättää vessahätä eikä ulos pääse, niin neiti käy kylpyhuoneen lattiakaivon päällä asioilla. Paljon kätevämpi siivota, suosittelen kaikille koiranomistajille!

13567514_10153718469445794_224073906029237055_n 13645220_10153725501830794_5533457576215040775_n

Tarkoitus oli lähteä aamulla kohti SummerUp festareita ja viedä JLO hoitoon, mutta en sitten raaskinut viedä sitä kenenkään kotiin haisemaan ripulilta. :D Tällaista se on lasten kanssa, välillä joutuu muuttamaan suunnitelmia.

Tosin katselin aamulla jengin känni-festari-snäppeja, ja mulla tuli krapula jo pelkästään niitä katsellessa, joten ihan tyytyväinen olen tähänkin. Kävin salilla vetämässä pakarat pumppiin ja rutistamalla kuntopiirillä loputkin energiat itsestäni. Olen aivan loppu, mutta kyllä mä ihan mielelläni lähtisin nyt jonnekkin viinille ja nauttimaan kesäillasta. En kuitenkaan ole millään tasolla halukas kärsimään pienestäkään ylimääräisestä humppa väsymyksestä saatika krapulasta. Näin mun kesät ilmeisesti menee, olin kisakaudella tai en; kotona, treeneissä ja töissä. Tosin taisin kyllä viimevuonna käydä enemmän tuulettumassa, vaikka dieetillä olinkin.

Vanha kunnon TG peilie!

Vanha kunnon TG peilie!

Loppu illan mulla onkin koko ajan nälkä, sillä jalkapäivinä mun kroppa HUUTAA ruokaa jatkuvasti. Yleensä herään yölläkin aivan järkyttävään nälkään. Viinittelyn sijaan siis syöpöttelen ja kerään energioitani huomisiin treeneihin. Mulla on kyllä ihan sellanen kisadieetti fiilis tällähetkellä. :D

 

 


Tästä vähän kevyttä festari matka luettavaa tai viikonlopulle hyvä startti :D

Viimeaikoina on ollut hyvin paljon surullisia uutisia netissä, liittyen siihen miten paljon varsinkin mustia tapetaan julmasti poliisien johdosta jenkeissä. Pelkästään tämän vuoden aikana poliisi on tappanut 566 ihmistä jenkeissä. Viimevuonna poliisi tappoi 1146 ihmistä. Toki ongelmana ei ole pelkät poliisit, vaan myös se, että jenkit tappavat toisiaan mm. jengien sisällä. Pelkästään Chicagossa on ollut tänä vuonna jo 2038 ampuma-ase surmaa. Viimevuonna koko vuoden aikana tapauksia oli hieman alle 3000, joten uhrien lukumäärä on hyvää vauhtia nousussa.

Afganistanin sodassa on kuollut 2001-Nyt ajassa 2,349 jenkkiä, kun taas pelkästään Chicagossa on kuollut 2001-Nyt ajassa noin 9 403 ihmistä murhaan. Sairasta. Ja nämä on ainoastaan ase murhia.

Murhien lisäksi Jenkeissä ihmisistä on tehty business. Toisinsanoen orjuus on keksitty uudella tavalla. Tiesitkö, että niinkin arvostettu merkki, kuin Victorias Secret muiden yrityksen rinnalla teetti vielä hetki sitten alusvaatteensa vankiloissa toimivalla ”vapaakaupalla” , eli nykyaikaisella orjatyövoimalla. Mä olen itse sitä mieltä, että murhasta tuomittu rikollinen saakin tehdä vaikka koko loppuelämänsä ilmaista työtä, mutta ongelma onkin siinä, että jenkeissä tuomitaan järkyttävä määrä syyttömiä ihmisiä vankilaan, jotka sitten orjuutetaan, pahoinpidellään, raiskataan ja tuhotaan ihmisinä lopullisesti. Suurinosa näistä syyttömistä ihmisistä on mustia.

Jos joku on katsonut Orange Is New Black sarjaa, niin mun mielestä se sarja tuo esiin (tosin hyvin pehmeästi) sen, mitä vankiloissa oikeasti tapahtuu. Vankeja käytetään ilmaiseen työvoimaan, heitä pahoinpidellään, nöyryytetään ja raiskataan. Joko poliisien tai toisten vankien toimesta.

COaQcbSUAAEXkEX

Nyt tilanne on kärjistynyt niin pahaksi, että jenkeissä ollaan hyvin lähellä vanhaa kunnon sisällissotaa. Eilen Dallasissa järjestetyssä poliisiväkivallan vastaisessa mielenosoituksessa on puolestaan tapettu poliiseja. Uskon ja toivon, että asiaan ollaan tarttumassa vakavammin lähiaikoina, tai muuten seurauksena todellakin on täydellinen kaaos, koska ihmiset ovat varmasti tarpeeksi kyllästyneitä murhiin ja epäoikeudenmukaisuuteen.

Miten sitten Suomi? Miltä esimerkiksi Suomen talous näyttää tällä hetkellä? Suomen itsemurhaluvut ovat järkyttäviä ja meidän etsityimmät ”rikolliset” ovat kirjanpitorikollisia. Mä en syytä ketään, joka näkee yrityksessään sen verran potentiaalia, että vaihtavat yrityksensä pois Suomesta. Ei täällä ole mitään järkeä yrittää saatika menestyä, ellet halua joutua koko loppuelämäsi ahdinkoon verojen sekä kaikenmaailman maksujen kanssa, joita en itsekään vielä ymmärrä, vaikka olen ollut yrittäjä jo 4 vuotta sekä seurannut yrittämistä koko elämäni ajan perheen kautta.

Todella moni ei edes ymmärrä miten kallista yrittäminen on Suomessa ja silti siitäkin jaksetaan olla kateellisia ja kitistä. Must tää maa on hyvin kiteytetty siihen, kun suomalaisilta kysyttiin että mikä yrittämisessä ärsyttää & eniten vastauksia sai ”voiton tavoittelu”. Mun puolesta jokainen joka näkee valittamisen aihetta jonkun menestymisessä saa luvan kokeilla tehdä perässä. Vaatii aikamoista stressinsietokykyä ja pitkää pinnaa menestyä Suomessa. Menestyjät; nostan hattua ja ihailen!

Jos täällä ei tehdä pian jotain muutoksia verotuksiin ja yrittäjien tukemiseen, niin meillä on iso ongelma tulevaisuudessa, kun Suomesta lähtee yritykset pois. Sen seurauksena valtion tulot pienenevät ja työpaikat loppuvat. Mitäs sitten tehdään, kun ihmisillä ei ole enää töitä eikä valtiolla rahaa? Mun mielestä yrityksen ei ole Suomessa mitään järkeä edes palkata työntekijää, jos palvelu on mahdollista ulkoistaa. Sen lisäksi että yrittäminen ja työntekijän palkkaaminen on tehty Suomessa aivan helvetin kalliiksi, niin joka päivä törmää Facebookissa työntekijöiden rutinoihin sekä pomojen haukkumiseen, kun ei saatu juhannusviikonloppua vapaaksi tai kaikkia toivomiaan vuoroja. Ihmisillä ei ole mitään hajua siitä, miten onnekkaita he ovat, kun joku edes viitsii sut palkata. Sekin tulee kyllä tulevaisuudessa olemaan vieläkin harvinaisempaa, kun yhä useampi työ on mahdollista teettää roboteilla tai netissä. Ainoastaan ns. käsityö taidot ovat turvassa.

Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Miksi me reagoidaan vasta kun tarpeeksi ihmisiä on tapettu tai kun maan talous kaatuu ja jonkinlainen kriisitilanne laukeaa?

Tällaisia kevyitä pikku ajatuksia tänään. Mä en varmasti ole ihan paras ihminen näistä avautumaan, sillä olen kartalla vain omien kokemuksieni verran, mutta ainakin olen puhunut. :D Ja puhuin ihan vaan siksi, että mikään ei ainakaan muutu sillä, että me istutaan sormi nenässä ja valitetaan suomalaiseen tapaan hiljaa itseksemme kunnes joku päivä havahdutaan siihen, että kaikki on liian myöhäistä.

Kaikesta huolimatta, kivaa viikonloppua <3

 


Tämä on ollut aika puhuttava aihe ja multakin on kysytty asiasta monesti. Törmäsin kuitenkin hiljattain väitteeseen, jossa kerrottiin varsin asiantuntevasti, miten fitness on rikkonut mm. minun parisuhteeni. Onko todella niin, että fitness rikkoo parisuhteita?

Valehtelisin jos väittäisin, että fitneksessä kisaaminen ei vaadi itsekkyyttä kisaajalta. Sitä todellakin uppoutuu ikäänkuin tietynlaiseen kuplaan, ja niin pitääkin, jotta saa suljettua kaiken ylimääräisen ulos ja kanavoitua kaiken keskittymisen ja energian kisapreppiin. Olenkin monesti miettinyt, miten kisaaminen ja esimerkiksi perhe-elämä lasten kanssa on mahdollista. Itse olen todella temperamenttinen ja kovapäinen ja jos päätän jotain, niin usein menen vaikka läpi harmaan kiven jotta sen saavutan. Se on hyvä ja huono juttu. Pysyn hyvin päättäväisesti kiinni tavoitteissani, mutta se ei välttämättä tee minusta kaikista helpointa kumppania. Olenkin käynyt jo suhteellisen nuoreen ikääni nähden kaksi burn outia, joka on selkeä seuraus siitä, että teen kaiken täysillä ja menen niin pitkään yli jaksamiseni kunnes seinä tulee vastaan.

IMG_0679

Se, rikkooko fitness parisuhteen on mun mielestä vähän monimutkikkaampi asia. Kilpaurheilijan kanssa voi olla todella vaikeaa olla, jos ei ole itse kiinnostunut lajista tai kokenut kilpaurheilijan arkea. Siinä ollaan kisaajan puolesta todella herkillä ja käydään ajoittain hyvin syvillä vesissä. Toisaalta, jos energian osaa kanavoida oikein, se voi olla todella opettavainen kokemus ja tuoda täysin uuden syvyyden kumppanuuteen. Kumppanin tuki on korvaamatonta kisakaudella. Kisakausi on ohimenevää ja varmasti hieno kokemus, kun siihen asennoidutaan tiiminä positiivisesti.

Toisaalta jos tukea ei saa, se saattaa tuoda uuden piirteen molemmissa sekä synnyttää uuden tunteen esiin suhteessa. Jos kumppani ei ota huomioon tilannetta, kannusta tai tue, voi tulla todella turvaton ja epävarma olo suhteesta.

Mun oma mielipide on, että fitness kisaamisena ei itsessään riko parisuhteita. Se, miten kumppani tukee ja osallistuu kisakauteen merkitsee, kuin myös se, miten kisakuplasta osataan tulla ulos ja hetkellinen oma itsekkyys korvata toiselle merkitsee loppupeleissä. Jäädäänkö siihen ”vain minä ja minun aikatauluni” moodiin vai osataanko antaa myös toiselle tukea, arvostusta ja mikä tärkeintä; panostaa yhteisiin hetkiin, kokemuksiin ja yhteisiin tavotteisiin. Osataanko antaa tukea myös toiselle, kun hän sitä tarvitsee?

800_3114

Uutta parisuhdetta on kisakaudella mun mielestä hyvin vaikea alkaa rakentamaan, ellei toinen ole perillä siitä, mitä kisaamine henkisesti ja fyysisesti vaatii toiselta ja miten monista asioista ”luopumista” se on. Varsinkin nuorien ihmisten näkökulmassa. Onko toinen valmis siihen, että ravintoloissa ei käydä, spontaaneja kesäiltoja kuplivien kanssa ei vietetä, nukkumassa ollaan viikonloppuisinkin aikaisin ja päivät menee hyvin rutiinimaisesti saman kaavan mukaan. Treeneistä ei tingitä ja ruoissa ei huijata!

10608458_10152355927610794_357706260034899033_o

Sitten se monien veikkaama totuus siitä, erottiinko me Joelin kanssa fitneksen vuoksi? Ei. Me ei erottu, koska me oltaisiin kärsitty mun dieetistä tai riidelty sen vuoksi. Meillä oli ongelmia suhteessa, koska oltiin tultu viimeisen vuoden aikana enemmänkin hyviksi ystäviksi, kuin kumppaneiksi suhteessa. Joel oli mulle lähinnä kuin veli lopussa. Rakkaus ei missään vaiheessa loppunut, Joel on edelleen mulle tärkeä ja ollaan paljon yhteydessä.

Yksi merkittävimpiä syitä miksi mä halusin erota oli se, että mä koin että olin itse muuttunut ihmisenä todella paljon siitä 19-vuotiaasta Lindasta, joka olin kun tapasin Joelin. Meillä oli sillon paljon yhteistä ja meillä oli hauskaa yhdessä. Joel oli kuitenkin jo 29-vuotias kun tavattiin, eli ihmisenä hyvinkin paljon jo löytänyt itsensä. Koen, että muutuin aika radikaalisti hyvin nopeasti ja yhtäkkiä huomasin, että meillä on hyvin erilaiset elämäntavat, tavoitteet ja ajatusmaailmat monissakin asioissa. Joel on työnsä puolesta paljon bileissä, festareilla ja erilaisissa tapahtumissa. Mä taas aloin enemmän ja enemmän lähinnä välttelemään clubeja ja viihtymään salilla, työskentelemään yhä enemmän hyvinvoinnin parissa. Me ei enää oikeen nähty, koska elettiin ihan erilaisia elämiä. Tuntui siltä, että mä menin oikeelle kun Joel kurvasi vasemmalle.

Kisojen aikana ja jälkeen huomasin, että meidän mielipiteet ja ajatukset eivät kohdanneet monessakaan asiassa enää. Mulla oli jatkuvasti huono omatunto siitä, etten ollut enää se ihminen joka olin suhteen alussa. Mua hävetti se, että Joel näki ja tapasi festareilla iloisia biletyttöjä ja kotona häntä odotti kollarit päällä sohvalle nukahtanut mimmi, joka teki vain töitä ja treenasi. Koin huonoa omaatuntoa siitä, että olin muuttunut siitä menevästä tsirpulasta tuulipukukansalaiseksi.

1487989_10152355928345794_5517590446678277050_o

En ole ennen sanonut julkisesti asiasta koska en koe asiaa mitenkään dramaattisena tai halua syyttää ketään, mutta fitness ei kaatanut meidän suhdetta, vaan merkittävin tekijä ratkaisussa oli, kun sain Joelin kiinni uskottomuudesta mua kohtaan.

Se ei kuitenkaan ollut ylitsepääsemättömän vakavaa, mitään fyysistä pettämistä ei ollut tapahtunut. Valehtelua ja salailua kuitenkin tarpeeksi luottamuksen menettämiseen ja tietynlaisen arvostuksen katoamiseen. Oltaisiin varmasti päästy sen yli, mutta mä kuitenkin tiesin, että olin löytämässä itseäni ja omaa juttuani, eikä me oltu valitettavasti enää menossa samaan suuntaan. Mulle on todella tärkeää suhteessa kumppanuus ja se tunne, että mennään yhdessä tiiminä tai ei mennä lainkaan.

Eli rikkoiko fitness meidän suhteen? Ei rikkonut. Ihmiset kasvaa ja muuttuu, varsinkin nuoret. Fitness on ehkä ollut monille suuri kasvunpaikka ja tekijä tulevaisuuden suunnitelmien suhteen, mutta jos pelkästään yksittäinen kisadieetti pilaa jonkun suhteen, niin silloin se menisi pilalle ensimmäisen yhteisen kriisin, vastoinkäymisen tai muun tiimityötä ja tukea vaativan elämäntapahtuman kohdalla.

Kaikenkaikkiaan uskon itse siihen, että kaikella on tarkoituksensa, eikä se, että minä muutuin tai että varmasti molemmat tekivät tietoisia ratkaisuja tarkoita sitä, että jompikumpi olisi väärässä/huonompi. Jokaisella on oma tiensä kuljettavana ja jokaisen tietä, valintoja ja tapaa elää tulee kunnioittaa. Itse olen kiitollinen Joelille kaikesta ja toivon hänelle pelkästään parasta!

Pus <3


Eilen mulla oli niin super ärsyttävä juttu, että pakko jakaa se teidän kanssa. Olin lähdössä aamulla lenkille, kun huomasin että mullahan oli kuulokkeista loppunut akku edellisen päivän treeneissä ja olin unohtanut kokonaa laittaa kuulokkeet lataukseen!

Söin aamupalan, laitoin kuulokkeet lataukseen, pissatin JLON ja menin hetkeksi sänkyyn takaisin   odottelemaan että aamupala laskee ja kuulokkeet latautuvat.

Noin tunnin kuluttua pääsin toteamaan, että kuulokkeet olivat ilmeisesti menneet rikki, sillä en saanut niitä enää millään päälle. Yritin, yritin ja yritin, mutta ei mennyt päälle. Mä en todellakaan pysty juoksemaan tai ylipäätään treenaamaan ilman musiikkia. Se on mulle treenissä niin tärkeä tekijä, että siitä en luovu. En pysty, ei.

13620361_10153714452520794_5678456959057355538_n

kuulokkeiden lataamisen odottelua

Aloin tekemään töitä ja töiden jälkeen lähdin kaupungille etsimään uusia kuulokkeita ja hyväksyin sen, että treenit siirtyvät illalle. Kaupungilla menikin ajateltua kauemmin, sillä jouduinkin hieman metsästämään haluamiani kuulokkeita. Kuulokkeita etsiessä mulla ehti akku loppua, joten kotiin päästyäni mun piti ladata mun puhelinta. Tein pari duuni juttua ja otin 30 minuutin tehopäikkärit, joiden jälkeen ampaisin reippaasti sängystä valmiina treenaamaan ja testaamaan uusia kuulokkeita!

Kuulokkeet paketista ja korville. Käynnistys nappia painaessani tajusin, että ei jumalauta, näistäkin on akku loppu! Enhän mä ymmärtänyt, että ne tulee akku tyhjinä kotiin ja että ne pitää ladata ennen käyttöä.

13537512_10153714452500794_6023184888635496091_n

fiilis.

Kello oli jo yli kahdeksan illalla, enkä ollut edes syönyt vielä kunnolla, koska odotin kokoajan, että söisin kunnolla treenin jälkeen. Hyväksyin sen, että universumilla on ilmeisesti jotain treenaamistani vastaan ja että eilisestä päivästä tulikin lepopäivä. Ei väkisin.

Onneksi tänään on uusi päivä, uudet treenit ja UUDET, L A D A T U T KUULOKKEET! Yassssss, lets go!