Minä itse haluan tehdä – syndrooma.

Tämä on varmasti aihe joka joissain ihmisissä aiheuttaa ärsytystä ja joitakin se ihastuttaa. Varsinkin siitä kirjoittaminen on todella vaikeaa, jottei aihe kuulosta ärsyttävältä. Itsetietoisuus ja siitä kirjoittaminen koetaan helposti ylimielisyydeksi, jos siihen ei pysty samaistumaan.

Mä olen todella vaikea ihminen monien mielestä, jotka näkevät mun touhuamisen läheltä, eivätkä samaistu mun tapaani elää ja tehdä asioita. Myönnetään, mä kulutan itseni helposti loppuun enkä välttämättä ota apua vastaan, koska haluan tehdä kaiken yleensä itse. Puhuin juuri äidin kanssa eilen siitä, että miks mulla täytyy aina olla joka ikinen naru omassa kädessä ja miks mun täytyy saada elää tätä elämää suorittamalla niin että savu sauhuaa korvista.

13654268_10153731871105794_4159087516810410866_n

vaatteet : Spalt PR

Suorittaminen, päättäväisyys, kovapäisyys ja se, että haluan tehdä asioita itse, eivät ole jotain mitä elämä on musta muovannut, vaan ne on mun luonteenpiirteitä olleet syntymästäni saakka. Mä olen ollut pienestä asti ollut sellainen, että kun jotain päätän niin sen myös teen. Äiti aina nauraa, että kun esimerkiksi itse yhtäkkiä päätin että enää en halua olla tissillä, niin päivästä yksi sen jälkeen mä kieltäydyin siitä, työnsin kannut sivuun ja vaadin oikeaa ruokaa, kun taas poikia on saanut väkisin vierottaa. Alle yks vuotiaana halusin jo myös syödä itse ja sitä ihmettelevät ihmiset saivat toki yrittää syöttää mua, mutta se ei mulle sopinut. Minä itse syön, muuten ei suu aukea. Kädellä ruoka lusikkaan ja lusikalla suuhun, kun motoriikkani ei parempaan vielä kyennyt. Suttuista hommaa, mutta kuulemma helpompi vain antaa olla ja vaihtaa ruokailun jälkeen uusi paita päälle, kuin kuunnella sitä huutoa jos ei itse saanut tehdä.

Olen aina ollut tyytyväinen, hiljainen touhuilija pienestä asti joka vain nukkuu tai nauraa, mutta tietyt jutut oli tärkeitä mulle ja se oli se, että sain tehdä itse asioita. Samanlainen mä olen edelleen.

Entä kun halusin alkaa kävelemään? Kontilta pukkasin itseni vauhdilla ylös ja samalla vauhdilla millä kaaduin eteenpäin, otin askelia niin paljon kun kerkesin, kunnes kaaduin naama edellä maahan. Sitten vaan uudestaan. En ole koskaan jumppaillut vanhempieni sormissa tai pöydän kulmassa, kuten esimerkiksi veljeni tekivät. Jos joku yritti auttaa, siitä seurasi hillitön hermoromahdus. Minä itse.

Sama pyöräilyn kanssa.  Tämän muistan itsekin. Opin ajamaan pyörällä ajamalla täysillä alamäkeen, polkemalla minkä kerkesin ja sen jälkeen kaatumalla ojaan, kunnes en enää kaatunutkaan. Mä en ole oikeastaan koskaan halunnut tai pyytänyt apua oikeen mihinkään, mutta mielelläni kyllä auttaa ja opettaa muita, jos joku apua pyytää.

13606824_10153732115810794_5181796270392546720_n

Ongelmia usein mun kanssa syntyy siinä tapauksessa, kun joku yrittää kertoa mulle miten mun tulisi elää ja tehdä asioita. Todellakin otan tietoa ja taitoa vastaan, mutta en pidä siitä, jos joku tulee pyytämättä neuvomaan mua esimerkiksi tavassani tehdä työasioita. Varsinkin jos olen kokenut ne mulle parhaiten toimiviksi. Mä olen nuoresta iästä huolimatta erittäin itsetietoinen sekä käyttänyt vuosia itsetutkiskeluun ja tutustunut hyvin syvällisesti omiin tuntemuksiini. Mä tiedän täsmälleen miten mä pysyn virkeänä ja mikä rytmi toimii mulle. Kai mä olen jotenkin omalla tavalla siinä mielessä erikoinen tai ehkä mulla on joku syndrooma, jonka vuoksi mun pasmat menee sekaisin, jos joku yrittää sekoittaa mun tapaa toimia tai tulee kertomaan mulle mitä mä teen väärin, kun kyse on musta ja mun elämästä. Enkä ymmärrä miksi edes pitäisi, musta jokaisen on elettävä omien valintojen mukaan ja parhaitenhan sitä oppii omien virheiden kautta, jos on jotain opittavaa. Mä olisin varmasti oppinut kävelemään myös jonkun tukemana tai voinut odottaa, että mun motoriikka riittää siihen lusikan käyttöön, mutta onneksi mun vanhemmat antoi mun tehdä asiat mun omalla tavallani ja antaa vieläkin.

Mun läheisimmät ihmiset eivät ikinä yritä sekoittaa mun kaavaa tai kertoa mulle miten mun tulisi toimia. Kaikki mun läheisimmät tyypit, yhtiökumppanista lähtien ymmärtävät mua ja mä niitä. Tai ainakin hyväksyvät sen, että mulla, kuten jokaisella muullakin on tapansa elää ja tehdä asioita. Jotkut kaipaavat enemmän ihmisiä lähelleen, apua ja tukea kuin toiset. Tottakai mullakin tulee hetkiä, kun tuntuu ettei kaikki narut enää pysy kädessä ja koko maailma kaatuu, mutta sillon mä en kaipaa ketään pelastamaan mua, ainoastaan sanomaan, että kyllä kaikki järjestyy.

En myöskään itse puutu kenenkään tapoihin toimia tai ratkaisuihin, ellei ne liity jotenkin muhun itseeni tai koe, että siitä olisi todella jotain hyötyä. Mä sanon harvoin, mutta kun sanon, se on harkittua sanomista.  Musta oli ihanaa, kun Jussi kerran sanoi, että joka kerta kun mulla on jotain argumentoitavaa tai olen eri mieltä jostain, niin mulla on aina siihen erittäin hyvä syy ja selitys. En ikinä puutu mihinkään tai lätise vain lätisemisen tarpeesta, jos mä en oikeesti tiedä miten se asia tehdään paremmin tai jos mulla ei ole hyvä perustelua asiaan. Ehkä sen pohjalla on jonkinlainen ”kohtele muita kuin haluisit itseäsi kohdeltavan” tapa toimia, koska mä itse oletan, että jos jollain on joku idea tai ajatus, niin sen pohjalla on myös mietitty perustelu ja ymmärretty kokonaisuus. En ylipäätään koe, että olisin missään nimessä huono ottamaan vastaan eriäviä mielipiteitä, ideoita ja ratkaisuja, varsinkaan työelämässä, mutta ne ovatkin täysin eriasia, kuin se, että joku tulee opettamaan mua miten elää.

13590434_10153731665635794_4772837775618106887_n

Nimittäin yksi ja merkittävin asia mitä ihmiset eivät suorittaja luonteisessa ihmisessä ymmärrä on se, että me ihan oikeesti rakastetaan tehdä duunia, kehittää uusia juttuja ja pysyä vauhdissa. Stressaaminen ja duunien kanssa vauhkoaminen on osa tietynlaista viha-rakkaus suhdetta, jota mä kaipaan mun elämään. Mua ahdistaa todella nopeasti, jos en pääse tekemään tarpeeksi ja siksi esimeriksi mun Espanjassa asumisesta ei tullut mitään. Mä en pysty vain kivaan tasaiseen arkeen, jossa tehdään vähän töitä ja harrastellaan. Musta ei ikinä ole siihen, eikä se ole mun tavoite. Mun on pakko olla siellä, missä mulla on mahdollisuus kehittää ja tehdä jatkuvasti jotain. Vaikka mulla olisi miljoonia, mä en koskaan lopettaisi töiden tekemistä.

Mä toteutan itseäni työn kautta ja se on mulle todella tärkeää. Eräs ihminen sanoi mulle juuri muutama päivä sitten, että kyllä minäkin sitten jossain vaiheessa rauhoitun ja vertasi mua itseensä, jolloin hän oli nuorempana ollut kireämpi duunien suhteen, mutta nykyään ottaa todella lungisti kaiken elämässä. Tällainen tyyppi unohtaa sen, että hän vertaa elämänvaihettaan, jolloin hänen on ollut pakko tehdä enemmän duunia, ihmiseen, joka valitsee tehdä, luoda ja kehittää jatkuvasti uusia asioita. Ei rahan vuoksi, vaan sen vuoksi, että haluaa. Mä olen elämässäni tehnyt valintoja sen harrastelu elämän ja chillauksen sekä duunin ja luomisen välillä, ja valitsisin aina vain uudestaan ja uudestaan jälkeisemmän.

13620999_10153731871070794_2431042106201436616_n

Munlaisen ihmisen kanssa voi kuitenkin olla todella haastavaa esimerkiksi luoda parisuhdetta. Mä en oikeestaan koskaan vain ole tekemättä mitään, mä en hirveesti osaa ottaa lungisti tai tykkää jättää töitä tekemättä huvien vuoksi. Nukkuminen on asia joka rentouttaa mua ja siksi mä ehkä pyrin nukkumaankin niin paljon. Ja auta armias jos joku häiritsee mun unia. :D Nyt kun olen taas alkanut nukkumaan pitkän ja vaikean unettomuuden jälkeen, olen hyvin itsekäs unistani ja niistä en luovu. :D

Treenaamisen listaisin myös asiaksi, jolloin rentoudun ja vien itseni pois työasioista. Toisaalta, sekin menee usein helposti suorittamiseksi. Harvemmin mä palaan treeneistä ilman, että hiki valuu ja olo on kuin maratonin juosseella. Siihen olen yrittänyt nyt puuttua ja tänäänkin olen saanut hokea itselleni koko päivän, että vain yksi treeni päivässä riittää. :D

Onko lukijoissani muita suorittaja tyyppejä? Kuulostaako yhtään tutulta?

 


51 Comments
  • v
    Posted at 20:47h, 18 heinäkuun Vastaa

    Melkoista kehupaatosta

    • linda
      Posted at 22:13h, 18 heinäkuun Vastaa

      Niinhän ne jotkut sen itsetietoisuuden kokee jos siitä ääneen kirjoittaa

      • Maria
        Posted at 23:57h, 18 heinäkuun Vastaa

        Itsekehua tai itsetietoisuutta, mutta kyllähän meissä jokaisessa on jotain mitä kehua. Saa sitä itseäänkin kehua, toki kun ei ihan siis överiksi mee… Sä oot kyllä tyyppi joka tosiaan ihastuttaa ja vihastuttaa. Kirjoituksesi ovat huippuhyviä, ihan omaa luokkaansa! Hyvää loppukesää, hyvää alkanutta viikkoa jne.! Toivon myös postauksillesi mahdollisimman paljon positiivisia kommentteja ja ei ollenkaan negatiivisia!

      • Maria
        Posted at 07:42h, 19 heinäkuun Vastaa

        Kommentoin tähän, mutta sitä ei julkaistu… Toivottavasti et ymmärtänyt väärin… Oli ihan positiivinen tarkoitus! Ihanaa kesänjatkoa joka tapauksessa! Jatka samaan malliin!

  • Sanna
    Posted at 21:26h, 18 heinäkuun Vastaa

    Hyvä Linda, onneks oot jo noin nuorena tajunnu minkälainen ihminen sä oot ja kyllä samaistuin. Teen ehkä eri juttuja, mutta genre on sama. Minä itse ei myöskään tarkota itsekkyyttä vaan sitä että tietää mitä haluaa ja toteuttaa tekemällä sen. Älä koskaan ikinä muutu 😘

    • linda
      Posted at 22:13h, 18 heinäkuun Vastaa

      heh, mahtavaa että meitä kovapäisiä on !! Ärsytetään ja ihastutetaan sillä piirrellä :D

  • Nea S
    Posted at 21:28h, 18 heinäkuun Vastaa

    Mä oon puolestani aina toivonut olevani tuollainen! Pidän suurimpana huonona puolenani nimittäin tietynlaista saamattomuutta ja sitä, että vaikka mulla on usein suuret haaveet ja suunnitelmat, en lopulta osaa oikein tehdä mitään niitten eteen.
    Mä olen koko ikäni saanut kuulla lähisuvultani, että kaikista ei vaan ole keskinkertaisuutta paremmiksi ja on ihan hyvä elää vaan ookoosti sen suurempia haaveilematta. Mä vihaan, että mulle on niin vahvasti iskostettu tätä ajatusmaailmaa ja aina kertoessani suunnitelmistani ne on lytätty jolloin olen itsekin vain antanut niitten olla.

    Nyt viimeisen vuoden aikana oon yrittänyt selvästi muuttaa ajattelutapaani, mutta hitto miten vaikeeta se on kun on yli 20vuotta kasvanut siihen!
    Ensimmäinen oma unelma on kuitenkin jo toteutettu, sillä rohkaisin itseni hakemaan ulkomaille opiskelemaan ja sain paikan!

    Inspiroiduin tästä tekstistä niin paljon, ettei varmasti jäänyt viimeiseksi tämä saavutus, vaan nyt lähden täysillä tekemään töitä omien haaveitteni eteen, olivat ne kuinka utopistisia tahansa!

    • linda
      Posted at 22:11h, 18 heinäkuun Vastaa

      Rohkeasti vaan, ei kukaan päätä sun puolesta miten sä haluat elää ! Tuo ulkomaan opiskelupaikka on varmasti sulle hyvä juttu ja tuut vielä löytämään sen oman juttusi , oon ihan varma siitä :)

  • minni
    Posted at 21:42h, 18 heinäkuun Vastaa

    no vau kun olet mahtava ja erilainen ihminen. kiitos tästäkin infosta, mutta olisko tänne”fitnessblogiin” tulossa enää ikinä juttuja siitä itse fitneksestä? vai käytkö enää edes salilla?

    • linda
      Posted at 22:10h, 18 heinäkuun Vastaa

      Esittelyssä lukee kyllä lifestyle blogi , pelkkiä fitness blogeja on varmasti jos haluaa vain treeniblogia lukea :)
      Ja kyllä, treenaan noin 3-4x viikossa salilla, kesällä tykkään todella paljon ulkona treenata (:

      • Kaisa
        Posted at 07:08h, 19 heinäkuun Vastaa

        Musta taas on ihanaa, kun on muitakin kuin tässäpäivänruokani-postauksia! Oon lukenut sun blogia alusta asti ja jotenkin voin iän ja aktiivisuuden myötä suhun samaistua. You go girl! Itse jatkan suorittamista pallon toisella puolen Australiassa ja voin kertoa, että täällä on paljon enemmän samanhenkisiä ihmisiä kuin kotona Helsingissä :D

        • linda
          Posted at 13:53h, 19 heinäkuun Vastaa

          Joo, Suomessa on ihan perinteisesti kiellettyä sanoa ääneen jotain luonteenpiirteitä tai edes mitenkään kuvailla itseään; hyvässä tai huonossa. Kunhan vaan sulautuu joukkoon ja on hiljaa niin on hyvä tyyppi. :D Tämä näkyy taas ulkomailla, jossa kannustetaan ihmisiä uskomaan itseensä ja toteuttamaan itseään :)

  • Heli
    Posted at 23:06h, 18 heinäkuun Vastaa

    siis aamen! monesti sun tekstejä lukiessa oon löytänyt niin paljon itteäni, ja on alkanu tuntumaan et hei, on ihan ok olla tällänen! tuntuu että monet ei sitä ymmärrä ja aina sanotaan vaan että ”rauhotappas nyt vähän” mutta kun ei niin ei :D sun tekstit on rohkassu vaan lisää olemaan täysin oma itteni, eikä semmoinen kuin ehkä jotkut ajattelevat että pitäisi olla. tätä kautta tietty ympärillekin jääny vain tietynlaiset ihmiset, täysin erilaiset kun mä ite, mut sellaset ihmiset jotka hyväksyy ja tajuu mut just sellasena kun aidosti oon, sillon mä sitä parasta seuraa heillekin olen kun en turhaa yritä olla jotain muuta vaan ”koska pitäisi olla tämänlainen”.

    • linda
      Posted at 23:46h, 18 heinäkuun Vastaa

      Moikka, ihanaa kun jotkut osaavat ottaa nämä juuri näin. Ihmisten tulisi uskaltaa olla juuri sellaisia kuin ovat, toteuttaa itseään miten haluavat ja kunnioittaa muita myöskin siinä, millaisia he ovat ja miten he elämänsä valitsevat elää! :)

  • Vau!
    Posted at 23:43h, 18 heinäkuun Vastaa

    Vau, kuulostat erinomaiselle lahjakkuudelle, jolle varmasti olisi tilausta esimerkiksi tieteen saralla! Saatatpa siellä jo vaikuttaakin, sillä mainitset kirjoituksessasi useamman kerran, että luot ja kehität uutta. Mitä se käytännössä tarkoittaa?

    • linda
      Posted at 23:44h, 18 heinäkuun Vastaa

      :D jep.

  • Kiira
    Posted at 23:52h, 18 heinäkuun Vastaa

    Mua huvittaa tää kun kerrot aina olevasi tosi kova ja tavoittellinen, ja oot joku pt niinkuin joka toinen nykyään :D mut viihdyttävä blogi, siitä dropsit.

    • linda
      Posted at 12:24h, 19 heinäkuun Vastaa

      Mä en täällä blogissa ole kertonut kuin 20% siitä mitä teen työkseni tai missä yrityksissä olen mukana (: blogi ja valmennus on asioita joita näkyy , niitä YHTÄÄN väheksyttämättä. (:

  • Vau!
    Posted at 23:56h, 18 heinäkuun Vastaa

    Ihan oikeasti olisi asia kiinnostanut :) Oli se uuden luominen sitten tiedettä, taidetta tai mitä tahansa.

    • linda
      Posted at 13:50h, 19 heinäkuun Vastaa

      Joo voit laittaa mulle yhteydenoton niin voidaan vaikka yhdessä luoda jokin uusi kemiallinen yhdistelmä!

      • Vau!
        Posted at 16:22h, 19 heinäkuun Vastaa

        Se ei ollut kysymykseni pointti. Ponttini oli se, että näin lukijana toivoisi, että avaisit vähän, mitä uuden luominen kohdallasi tarkoittaa. PT-hommat ja blogin kirjoittaminen kyllä käyvät ilmi, ja vihjaat lisäksi, että on myös jotain muuta, jolla on paljon panavampi merkitys menestyksessäsi kuin sillä, mikä suoraan käy ilmi blogisivusi kautta. Oletettavasti uuden luominen liittyy siihen, ja siitä kiinnostaisi kuulla :) .

        • linda
          Posted at 20:20h, 19 heinäkuun Vastaa

          Moikka. Osa elämästäni ja luonnollisesti blogaaminen ja valmentaminen ovat julkisia ja julkista työtä mulle. Olen myös mukana projekteissa, joita en itse joko omista tai olen vain osakkaana, enkä näin ollen ole päättäjänä siinä, kuinka julkista työhöni liittyvät projektit ja sisältö on. :) Sen verran saan paljastaa että tällä hetkellä töihini kuuluu blogin, valmentamisen, kouluttamisen ja kuvausten lisäksi myös mm. kirjan sisällön kehitys ja tuottaminen (sitä en paljasta onko kirja minun henkilökohtainen vai eikö. ) sekä olen mukana erään lehden sisällön kokoamisessa, johon kolumninikin fitbodystä siiryy. Sekin on luonnollinen tieto, kun ensimmäinen minun työni lehdessä ilmestyy. Sen lisäksi tällä hetkellä hyvin suuri osa ajastani menee tammikuussa lanseerattavan tapahtuman kehittämiseen,tuottamiseen ja suunnittelemiseen, sekä siihen liittyvien pientapahtumien järjestämiseen. :) Ei ole myöskään salaisuus, että olen Syksyllä myös Dubaissa markkinointiin ja kuvaamiseen liittyvän yrityksen kanssa erään projektin kimpussa sisällöntuottamiseen liittyen. Melkein unohdin myös sen, että olen toimitusjohtaja fitnet.fi yrityksessä, jossa on noin 100 henkilöä töissä valmentajista, nettivelhoista, myyjistä ja bloggareistamme koostuen. Se vaatii myös oman aikansa ja vastuunsa. Että vaikka en kemiallisia reaktioita luokkaan, niin kyllä tässä ihan projektia ja työtä riittää niillä julkisillakin puolilla ainakin mun omaan arkeeni, sen lisäksi että treenaan lähes päivittäin. Mä en vaan ymmärrä, miksi tällaisia asioita tulisi tuoda esiin blogissani, kun ne eivät ole asioita, joita voin täysin avata. Toki voin mainita olleeni palaverissa jostain tapahtumasta tai mukana suunnittelemassa kirjaa tai tapaamassa tulevia projektipäälliköitä projektiin X liittyen, mutta mikä järki siinä on? Itse koen että ne tulevat esiin luonnollisesti, kun niiden aika on. Tai sitten eivät tule koskaan. En ole tietääkseni koskaan luvannut, että raportoin tänne yritysten ja projektien tiedot, ideat ja suunnitelmat. Kerron vain asioista, jotka liittyvät 100% vain minuun. Työssäni hauskinta on se, etten koskaan varmaksi voi tietää, millainen viikko mua odottaa.

          • Vau!
            Posted at 21:58h, 19 heinäkuun

            Tosiaankin Vau, monessa olet mukana! Tämä selvensi paljon kysymykseeni uuden luomisesta, kiitos tästä kommentista :) Ei ole kuitenkaan syytä vetää herneitä nenään uteliaisuudestani. Liene ihan luonnollista, että ihmisiä kiinnostaa tekemisesi, kun kuitenkin julkista blogia kirjoitat, jossa selkeästi vihjaat, että paljon tapahtuu ”pinnan alla”? Minkälaista vuoropuhelua toivoisit kommenttiosioosi, jos minun uteliaisuuteni ei ollut soveliasta? Kaikkea hyvää joka tapauksessa projekteihisi!

  • Justnäin
    Posted at 03:30h, 19 heinäkuun Vastaa

    Tää oli kuin mun kynästä kirjoitettu. Oon just samanlainen jääräpää ja haluan tehdä asiat itse enkä koskaan luovuta jos jotain oikeasti haluan. Jos joku mulle sanoo etten johonki pysty niin varmasti sen teen! Tästä esimerkkinä parin kk harjottelun myötä saavutettu arvomitalli.
    Eikä musta oo mitenkään itsekehuskelua sanoa tätä ääneen, sillä samalla tiedostan ja myönnän ääneen myös piirteen huonot puolet, nimin burnoutin ja pahan ylikunnon kokenut. Rakastan myös auttaa muita ja kuuntelen mielellään paremmin tietävien ohjeita mutta silti teen asiat useimmiten omalla tavallani jos en kunnon perusteluja saa ja vakuutu.
    Musta on mahtavaa että kirjoitat nykyään muustakin kuin reenistä, pelkkiä fitnessblogeja harvemmin jaksaa enää selata.

    • linda
      Posted at 13:52h, 19 heinäkuun Vastaa

      Nimenomaan. Ja ihminen joka ei itse ole luonteeltaan tällainen, ei tosiaankaan ymmärrä meidän kaltaisia ihmisiä ja kokee meidät ylimielisinä. (: helppo vihata jos ei ymmärrä.

  • Viivi
    Posted at 07:05h, 19 heinäkuun Vastaa

    Kirjotat hyviä tekstejä! :) kyllä jokaista ärsyttää, jos joku tulee neuvoo miten elämä pitäis elää.

    • linda
      Posted at 13:52h, 19 heinäkuun Vastaa

      Niin varmasti ! :)

  • Tina
    Posted at 08:37h, 19 heinäkuun Vastaa

    Ihan todella huippu kirjoitus ja voin samaistua moneen juttuun aivan täysin! En ookkaan aiemmin tänne kommentoinut, mutta nyt oli vaan jotenki pakko kehua. Tää postaus on todella hyvä ja hirmuisen rehellinen. Arvostan sitä miten uskallat tuoda itsestäsi niin paljon esille kerta toisensa jälkeen. Myöskin vaikka tuollaisia joitain yllä olevia turhia kommentteja tänne tuleekin. Sun rohkeus ja päättäväisyys vie sut vielä vaikka ja minne hei! Saat olla ylpeä itestäs! Keep up the good work! ;)

    • linda
      Posted at 13:54h, 19 heinäkuun Vastaa

      Joo, no sanotaanko näin että siihen tottuu, että aina joku haluaa ymmärtää kaiken negatiivisesti, eikä Suomessa ylipäätään ole hyväksyttävää todeta itsestään hyviä, eikä huonoja puolia ääneen :D Hiljaa ja riviin!

  • Lindaisabella
    Posted at 10:50h, 19 heinäkuun Vastaa

    Oon lukenut sun blogia jo 3,5 vuotta ja aina keksit uusia hyviä kirjotusten aiheita! Olen monta monta kertaa samaistunut sun mielipiteisiin, sekä sun persoonallisuuteen. Olen muutaman vuoden nuorempi kuin sä, ja välillä juuri tällaiset tekstit auttavat itseäni itsetuntemuksessa kun joku kirjottaa sen tekstiksti. Tajuaa just, että hei tämä ja tämä juttu johtuu, koska olen tällainen. 😊 Keep it up girl! Tee juuri niin kuin sä haluut ;)

    • linda
      Posted at 13:55h, 19 heinäkuun Vastaa

      Ihana kuulla! rohkeasti vain luotat omiin tuntemuksiin ja kuuntelet itseäsi, sieltä se oma juttu ja onnellisuus löytyy (:

  • Aakoo
    Posted at 11:25h, 19 heinäkuun Vastaa

    Hei,
    Mahtava kirjoitus! Vieläkö seurustelet sen miehen kanssa, jonka luo muutit Espanjaan? :) ihmettelen vain kun et ole hänestä pitkään aikaan blogissa puhunut.

    • linda
      Posted at 13:55h, 19 heinäkuun Vastaa

      Moikka, en seurustele. Mulla on siitä videopostaus jos haluat sen katsoa:)

  • Beenthere
    Posted at 12:36h, 19 heinäkuun Vastaa

    No totaa, sähän et halunnut kommentteja sun tekemisistä, etten tiedä viittiikö tätä edes kommentoida. Se pää märkänä tekeminen, kun nyt yleensä on vaan itseensä pakoon menemistä. Ei riitä itselleen ilman sitä suorittamista. Kaikki sun somet ja itseensä panostamiset nyt vaan huokuu sitä, ettet ole täysin kosketuksissa itseesi. Voi olla, että olet 10 vuoden päästä hieman eri mieltä siitä olitko tällä hetkellä hyvin tietoinen omasta itsestäsi, niin kun sanot jo nuoresta pitäen olleesi. Enkä tätä millään pahalla sano, itsekin olen ihmisenä keskeneräinen ja sitä pakoon mennyt ja menen kaikenlaisella suorittamisella. Muita ihmisiä kannattaa ihan oikeasti kuunnella nöyryydellä, muilta voi saada arvokasta tietoa itsestä ja omista toimintavoistaan. Enkä nyt toki tarkoita itseni, enhän minä sinua tunne. Ihmisistä vaan kuitenkin pystyy luomaan jonkinlaisen profiilin myös somen välityksellä, olet varmasti itsekin huomannut. Sinäkin selvästi osaat ajatella ja ilmaista itseäsi sanalliseti, joka on ehdottoman positiivista. Sitäkin kautta niitä uusia puolia varmasti löytyy, kun elämää on eletty vielä lisää. Tsemppiä ja mukavaa kesää!

    • linda
      Posted at 13:48h, 19 heinäkuun Vastaa

      Moikka. Mä taas koen, että me ei täysin sun kanssa olla ihan samalla ”tasolla”, eikä näin ollen ymmärretä toisiamme, etkä sinä tekstin pointtia. Tämä teksti ei ole tarkoitettu sitä varten, että kertoisin miten paljon töitä teen, vaan sitä varten, että kerron millaista on, kun ihminen on luonteeltaan suorittaja ja ne piirteet eivät ole laisinkaan iän mukana tulleita, vaan luonteenpiirteitä jotka ovat olleet mussa aina. Mikä näkyy selkeänä erona käytöksessä vauvasta saakka, vaikkapa veljiini verrattuna.Tulee varmasti ihan suvusta, koska meidän suku on täynnä ”työnarkomaaneja” ja kaikenlaisia touhuujia, jotka eivät edes eläkkeellä osaa levätä, vaan ovat kuudelta aamusta kehittämässä kaikenlaista. :D
      Se että koet (tämän kommenttisi perusteella näin ymmärsin) jonkinlaiseksi itsensä etsimiseksi, niin luet ehkä tekstiä enemmänkin juurikin sinun itsesi kautta ja näkökulmasta, jolloin mä en ole vastuussa siitä, miten tekstin ymmärrät ja käsittelet.
      Kiitos kuitenkin kommentista. :)

  • keltainen
    Posted at 18:14h, 19 heinäkuun Vastaa

    Oiskohan kyseessä temperamentti? Toiset on tavoitteellisia ja määrätietoisia ”johtajia”. Toiset analyyttia introverttejä. Jotkut taas pelkäävät konfliktejä ja rakastavat harmoniaa. Toisilla hauskuus on kaikkea muuta tärkeämpää. Itse olen innostuessani hyvinkin määrätietoinen mutta kivaa on kuitenkin oltava. Innostus tosin saattaa lakata hyvin nopeastikin. Suosittelen tekemään dunderfeltin persoonallisuustestin : )

    • linda
      Posted at 21:23h, 19 heinäkuun Vastaa

      Varmasti osana sekin. Tosin mun veljet ovat mua vielä temperamenttisempia, mutta silti aivan erilaisia kuin minä mitä tulee tähän aiheeseen. :)

    • Tietoa
      Posted at 22:40h, 19 heinäkuun Vastaa

      Sitä kutsutaan omaehtoisuudeksi, eikä se ole ihailtava piirre, jos ilmenee kovin vahvasti. Yleensä ihmisen kasvaessa omaehtoisuutta saadaan kitkettyä, jolloin elämä helpottuu niin itsellä, kuin ympärillä olevillakin, toisilla se jää sitten aikuisiällekin. Hyvä, jos kokee itse menestyvänsä, mutta on se kurja jos 90% sosiaalisista suhteista kariutuu pian alettuaankin.

  • Anniina
    Posted at 18:59h, 19 heinäkuun Vastaa

    Moikka! Ajattelin kysäistä jos vaikka osaisit sanoa tästä jotain. Eli mulla on koko kesän oikeastaan yöunet ollut 4-7h, kerran viikossa tulee yhdet 10h yöunet nukuttua mutta muuten ne jää todella lyhyiksi työn takia.
    Nyt reilu viikon oon kuitenkin nukahdellu kesken työpäivän muutamiksi minuuteiksi kun ei vaan silmät pysy auki ja heti kun tuun kotiin nukahdan muutaman tunnin päikkäreille. On ihan hillitön nälkä myös jatkuvasti, vaikken oo pariin viikkoon juuri päässyt treenaileen kunnolla tän väsymyksen takia.

    Kiinnostaisi siis vaan tietää että mitä mun kehossa tällä hetkellä tapahtuu ja suosittelisitko jättämään treenejä välistä kunnes tää väsymys lähtee vai yritänkö olla nukkumatta niitä päikkäreitä ja meen treenaamaan? En oo ikinä ennen nukkunut päikkäreitä mutta nyt tosiaan tän reilu viikon ajan oon jokapäivä vaan nukahtanut heti kun pääsen kotiin töistä.

    • linda
      Posted at 21:22h, 19 heinäkuun Vastaa

      Moikka, ehottomasti treenit pois jos siellä on jonkinlaista ylikuormitusta kehossa.
      Uni on KAIKISTA tärkeintä palautumisen ja jaksamisen vuoksi. Ihminen kestää nälkää ja janoa, mutta voi jopa kuolla viikossa unettomuuteen.
      Pyri välttämään päiväunia ja keskittymään kunnon yöuniin, mutta toki jos sulla ovat yöunet katkonaisia niin sillon mielummin ne päiväunet, kuin että vetäisit monta unenlaadultaan heikkoa yötä putkeen ilman päikkäreitä.
      Jos kuitenkin nukut yösi hyvin, niin mene aikaisemmin nukkumaan jos vain mahdollista ja ole ainakin muutama viikko treenaamatta. Jos väsymys ei lähde niin suosittelen että käyt tsekkaamassa lääkärissä sun kaikki arvot ja kertomassa asiasta.

  • Noora
    Posted at 18:26h, 20 heinäkuun Vastaa

    Arvostan että kirjoitat myös itsestäsi. Jokaisen olisi tervettä tehdä itsetutkiskelua ja -analyysia ja vielä parempi jos jakaa sen julkisesti, se voi toimia vertaistukena ja esim. kannustimena muille!
    Joku sen aina tulkitsee itsensä korostamiseksi tai narsismiksi (lol) mutta nämä taitavat olla niitä yksilöitä jotka harvemmin katsovat peiliin. ;)

  • Emilia
    Posted at 18:59h, 20 heinäkuun Vastaa

    Oon tässä asiassa niin samanlainen kuin sä! Jätkä jota tapailen niin kerran jopa sano, että ajattelen vain itteeni, vaikka se on täysin bullshittia! On eriasia elää elämää itseäsi varten sun omilla ehdoilla kuin olla ajattelematta muita. Mä ajattelen muita. Musta on ihanaa auttaa muita ja saada muut hyvälle mielelle yms. Mutta mä oon puolet ajasta elämässäni hukannu muiden ihmisten miellyttämiseen ja oman terveyteni pilaamiseen, että nyt on mun aika keskittyä täysin itseeni! Nukkumaanmenoajoista eikä ruokatauoista tingitä! Sen oon kans huomannu töissä olleena, että pomon ja mun mielipiteet menee usein täysin ristiin, ja mua välillä niin ärsyttää toimia sen ohjeiden mukaan😂 Sama näkyy kyllä oikeastaan muuallakin…

  • ilari
    Posted at 16:34h, 11 lokakuun Vastaa

    sisi kumpi on tärkeempi matka vai päämäärä? vai se et nauttii matkasta ja ssaavuttaa sen päämärään hiukka rauhallaissemin?
    mut tiiäks mulal oli noit kanssa mut sitten huomasin et kuinka hyvältä ja oikeesti lämpimälät tuntuu olal vaan toisen avustetavana siis et se toinen autaa sua se oikeesti tuntuu hyvälle ja matkaan tulee kepeyttä mitäs sä oot meiltä?

  • ilari
    Posted at 16:38h, 11 lokakuun Vastaa

    jep meissä on kaikki tunteet ja joitan vaan voi koittaa treenata ja pehmentää itteään jos se oikeesti stressaa ja syö suo kun sit sulla menee niissä toipumis päivissä ja mielentereys jutuissa kuitenkin aikaa ja ei oo kivaa niin pääsiskö samaan loppu tulokseen taaas sillä vähän rauhallsiemalal statsilal ja koko ajan pysyy rauhallinen mielei ja hyvä olo eikä tuu niit burn outtei delegoiminenkin keventää tiiän ei oo aina helppoo kun ne aivot vie samaan mut sitähän voi harjoitelal yksi juttu kerrallaan ja siit pikku hilajlelen lisätä juttui lisää luottamusta ihmisiin?.

  • ilari
    Posted at 16:48h, 11 lokakuun Vastaa

    niin jatoho äsköseen viel sen verta et kun jsut tulee niit uusia asioita vastaan ja uskaltaa kysellä niin vaik se toiselle oliskin itsestäänselvä niin sä voit ollla ihan hyvin se vauva kun miljoonittain asioita johon ei oo viellä syntynykkään mut juu nyt täytyy lähtee ulos :)

  • ilari
    Posted at 17:46h, 11 lokakuun Vastaa

    joo siis tosta oon smaa mieltä et se tungettelva minä olen aian oikeassa tyyppi ärsyttää ja niille ku nsanoo oman mielipiteensä niin ne on jsut niitä jotak loukkaantuu tai alkaa vähäteleen sua ja se vitutttaa kyl varsinkin jos se o njoku sukulainen :D

  • ilari
    Posted at 17:50h, 11 lokakuun Vastaa

    Mun läheisimmät ihmiset eivät ikinä yritä sekoittaa mun kaavaa tai kertoa mulle miten mun tulisi toimia. Kaikki mun läheisimmät tyypit, yhtiökumppanista lähtien ymmärtävät mua ja mä niitä. Tai ainakin hyväksyvät sen, että mulla, kuten jokaisella muullakin on tapansa elää ja tehdä asioita.
    mut tiiäks mitä tykkäät itte selalsesta keksutelusta jossa kuitenkin kaikki voi vapasti heitellä ideoita siis sulla tulee vai kjoku juttu mieleen ja mulla tulee siit tää juttu mielen ja tolta toi niin sehän on jo yhdessä rakentamista ja vaikka oliskin ollut hyvä ja kaikkee niin sekin voi parantuu tollain?

  • ilari
    Posted at 18:04h, 11 lokakuun Vastaa

    mut onko se esim sellasta et jos oisit kotona niin pitää olal koneella? vai jaksakko keksutella kun onhan sitä mnekinlaista tekemisät ja mihkä aikaa laittaa? siis tiiäks mä tykkään kans jos kun isnpiroituu ja tulee uusia ja asioita mitä voisi kehittää se on toki itellekin rakkaus mut kyl tykkään vaan tsillailla ja olihan sulalkin noit rentouli kuvii ? :) josksu jää lukeen liian painokkaasti sitä toisen tekstii ja sit siitä tulee se sun tämän hetkinen fiilis siis mulle kun aina yleensä lukee tosisaan jotain selalsta tyypillist jargonia osaan jo kippaa kun se pyörii paikallan se keksutelu. mut paras tunen kyl pysyy kun lukee niinkuin se on ja sit vaikka jälkeenpäin kuvista hokaa jotain muuta on kyl monipuolista mites sulla kun luet toisten tekstei?

  • ilari
    Posted at 18:08h, 11 lokakuun Vastaa

    siis joo selalsta kehittävää suorittamista mut kyl selalstakin et laittaa aivot narikkana ja räiskii vaik tsombei. tää tuli kerran mieleen et kiinassahan on monii aavekaupunkei ja sit kun luin yhen nuoren naisen tain näin sen video niin sinne voisi rakentaa vaik selalsen virtuaali todellisuuden jossa sitten joutuu juokseen ympäri kaupunkii ne lasit päässä ja kelaa siellä on ne lasit päässä vitun spuukkei huoneita ja tulee kaikilel kuntoilua huomamatta kun tsombit on sun perässä ja siihen selalst akauhu musaa ja juokset pilvenpiirtäjissä karkuun ja sinne vo ikehitellä ihan mitä maailmoi vaan :) oliskko silloinkin koko pivän suorittamasa ja töissä? balanssia harjoittaa on smun juttu kyl digaan ite siit tunteesta :)

  • ilari
    Posted at 18:16h, 11 lokakuun Vastaa

    tiiäks friikahdakko sää koskaan liian suuria tunteita ? sii välillä heilahtaa ja sit tuntuu hetki tosi kurjalle?

    mut soi tää msua ja se rauhottaa :)

    https://www.youtube.com/watch?v=Mb1ZvUDvLDY
    tää hän voisi olla jo koulussaoppiainenakin never live a lie ja sitkun huomaa niin heti alkaa korjamaan sitä joskus kyl lipsahtaa.
    Mut miten itte reagoit jos näinpääsee käymään? vai pääsekö? ku ite alkaa sit miettii missä vika se tunen oon vähän sellaine rulla ja ja joutuuu pyöräyttää sitä homma et mistä löytyy vuoto. mut tässä biisissä on hyvin silalin tunteessa kerrotteu et mihin se sit aina johtaa siihen sydämmen varjoon ja pimeyteen askel kerrallaan. ja mitä enempi muistaa ton niin sen skarpimpana kaikki ollaan aj sitä henksitä puolta vois ehkä alkaa jo kehittää pikkuhiljaan kouluis :)?

  • ilari
    Posted at 18:18h, 11 lokakuun Vastaa

    ja sit vaan kertoo tai puhuu sen pois niin pääsee eroon siitäkin väärästä tunteestaan joak syntyy siiitä .

Post A Comment