01 touko Ocean Club Opening – white and silver party

Moikka!

Pahoittelen pitkästä postaus välistä. Mä itseasiassa kirjoitin teille Torstaina postauksen, mutta se olikin aihe jota oli todella vaikea käsitellä tekstinä, joten päätinkin olla julkaisematta tekstiä ja tehdä sen uudestaan video muodossa heti huomenna! 🙂

Perjantaina oltiin mun ystävän Mariannen sekä muutaman muun tytön kanssa Ocean Clubin avajaisissa, joka itseasiassa sijaitsee meidän naapurissa. Jep. Naapurissa.

Meidän kotia suoraan vastapäätä on Plaza Beach banus club, ja tarkoitan siis kirjaimellisesti vastapäätä. Suoraan portin toisella puolella.  Sitten taas samalla puolella katua, viereisessä rakennuksessa sijaitsee Ocean club Marbella, joten ollaan tässä tällaisen mukavan musiikin ja kiljunnan ristitulessa.

Oikeesti aika karseeta, en olis koskaan kuvitellut että tää on olemista bileiden keskellä päivästä toiseen kun käytiin tätä asuntoa aikoinaan katsomassa ja Niko vähän varoitteli noista kesän bileistä. 😀

Jos olis linda 17-18 vee, niin täähän olis vaan törkeen siistiä, mutta tällä hetkellä hieman ristiriitanen fiilis. Toisaalta ei ole koskaan sellanen olo, että olis yksin, mutta toisaalta en jaksais koko päivää, iltaa ja yötä kunnella musiikin pauhetta ja ne ilotulituksetkin alkaa kyllä jossain kohtaa ärsyttämään. Hauska lähteä lenkille aamulla kun känniset turistit ryömii tossa toisella puolella! Jej. 😀

No, anyway. Mentiin avajaisiin kivalla porukalla ja meillä oli kyllä aivan mielettömän hauska ilta! Tanssittiin jalat kipeiksi, tutustuttiin uusiin ihmisiin ja pidettiin hauskaa tyttöjen kesken. Lähdin hieman ennen kahta kotiin ja nukahdin välittömästi sänkyyn päästessäni. Mulla ei oo hetkeen ollut niin kipeet jalat kun perjantai yönä, hah. Lisäksi tanssittiin niin paljon, että olin pelkästään siitö aivan loppu. Ei onneksi ainakaan ollut pitkä matka kipittää rantapolkua kotiin.

Teemana oli white and silver (jackie ei tottele pukukoodeja, joten…) ja mulla oli klassisesti pieni vaate paniikki päällä, sillä harvemmin mä pukeudun kokonaan valkoiseen ja kaikki mun korut on suurimmaksi osaksi valko-kulta/kulta, kuin hopea. Sovitin valehtelematta 20 mekkoa ja löysinkin upeita, mutta en raaskinut ostaa upeaa kallista mekkoa, sillä tiesin etten tule valitsemaan valkoista mekkoa asuksi kovin mielelläni uudestaan. Mielummin ostan sitten mekon värissä, jota varmasti käytänkin enemmän ja jossa viihdyn.

Olin ostanut juuri muutama päivä sitten kuvan housut Zarasta ja heitin sen kaveriksi aivan basic topin. Isot hopeiset korvikset korviin ja hopeat kengät jalkaan = volà. Paljon enemmän mun näköinen kokonaisuus, kuin väkisin ängettynä valkoiseen pikkumekkoon.

Nuorempana paljon helpommin puin kauniin mekon ainoastaan sen mekon upeuden vuoksi, vaikka en olisikaan todellisuudessa edes viihtynyt mekossa kunnolla. Nykyään mulle on todella tärkeetä että mulla on hyvä fiilis vaatteissa; ei tarvitse repiä ylös eikä alas ja olo on mukava ja omalla tavalla varma. Tärkeetä on että näyttää itseltään. On aivan karseeta olla vaatteissa, jossa sun tarvii stressata tai olo on epämukava. Se taas vaikuttaa ihan koko fiilikseen ja näkyy ulos epävarmuutena ja lähinnä pilaa koko illan.

Ilta sisälsi todella upean ilotulituksen ja kaikenlaista mageeta meininkiä! Avajaisissa oli sen verran vauhdikas meininki, että oon ollut kaks päivää aivan törkeen väsynyt. Siis totaalisen loppu. 😀

Olin Lauantaina aivan kuin rekan alle jäänyt. Mentiin päivällä Mariannen kanssa tallille ja odotin hirveesti että pääsen nauttimaan päivästä Bahrin kanssa. Harmikseni sain kuulla, että Bahrin kavioon oli tullut halkeama ja se odotti kengittäjää, joten jouduin menemään toisella hepalla. Mulle annettiin sellainen todella kaunis, espanjalaiskaunotar, joka oli todella kiva ja helppo hoitaa. Tämä oli mukavaa vaihtelua siihen jatkuvaan Bahrin egoiluun.

Mä en kuitenkaan ihan hirveesti lämmennyt tälle mini mimmille, sen laukka oli niin pomppuisa ja hevonen tuntui todella luihulta. Se pelkästi ihan hassuja juttuja ja teki lujissa vauhdeissa ihmeellisiä sivuväistöjä aivan yllättäen. Mun vatsalihakset oli ihan tulessa kun yritin jotenkin näyttää järkevältä siinä meiningissä.

Tänään oli sama juttu, ratsastin tällä valkoisella kaunottarella, koska Bahrin kavio piti leikata lyhyeksi ja sen täytyy antaa parantua ainakin viikon verran.

Mentiin tänään uusi reitti maastossa ja ohitettiin muutama polo clubi ja päätettiinkin, että mennään joku päivä dinnerille jollekkin kivalle polo clubille, tutustumaan vähän lajiin. Hevonen oli paljon kivempi ratsastaa, kun tiesin vähän millainen neiti kyseessä, mutta jep, kyllä mulla oli kova ikävä Bahria. Ihan sama vaikka puris mua miljoona kertaa, on se vaan loistava ja joka kerta ihanampi ratsastaa.

Oli muutenkin todella kiva huomata tänään miten erilailla Bahri nykyään reagoi muhun. Se selkeästi tunnistaa mut ja alkaa hyväksymään mut ihan erilailla kuin ennen. Ego on edelleen todella suuri, mutta pienin askelin kohti yhteisymmärrystä. 🙂

Jokatapauksessa viikonloppu on ollut hauska ja meininkiä on riittänyt. Nyt mulla on kasa duunia tehtävänä huomiseksi, joten palataan huomenna videopostauksen merkeissä! Toivottavasti kaikilla oli hauska vappuviikonloppu ja ootte muistanut käyttäytyä!;)