Annatko ulkopuolisten vaikuttaa valintoihisi elämässä?

Heippa!

Ihanaa uutta viikkoa kaikille! Mulla on pieni flunssan poikanen taas yrittämässä läpimurtoa, mutta en ajatellut tulla kipeeksi. Mulla on täällä vähän väliä päiviä, kun olo on todella flunssanen ja vilustunut. Johtuu varmasti siitä, että lämpötilat näyttää +23 mutta tuuli on edelleen todella kylmä ja keväinen. Sitten kun sitä lähtee innoissaan rannalle juoksemaan pelkässä topissa ja hyytävä merituuli puhaltaa niskaan niin tässä on lopputulos.

Tänään pidän lepopäivän salista, mikä on vaan hyvä, sillä oon viettänyt koko pääsiäisen urheillessa ja ulkoillessa. Lisäksi saan tästä sitten torstaihin asti painettua huomisesta lähtien treeniä ja torstai yönä lennänkin jo suomeen, jonka jälkeen on varmasti yks lepopäivä taas tervetullut.

Mulla on niin järkyttävä ikävä JLOta, että joutuu tosissaan välillä itkua pidätellä. Myös super kivaa tulla moikkaamaan ystäviä <3 Mun viikko Suomessa näyttää niin hullulta töiden puolesta, että oon jo nyt lopen uupunut visiitistä valmiiksi, mutta oon silti innoissani tulossa.

12501607_477479992451303_2117811456_n

Nyt on ollut niin hyviä treenejä, että harmittaa pitää välipäivä tänään. Oonkin odottanut tätä että mulle tulee taas näin hyvä draivi treenien kanssa, että välipäivien pitäminen harmittaa. Treenaamisen kuuluu olla hauskaa ja asia, josta saa enemmän kuin mitä sille antaa.

Sitten otsikkoon. Puhuin tänään ystäväni Marren kanssa puhelimessa siitä, minkä takia ja mikä saa ihmisen rakentamaan koko identiteettinsä ja elämänsä vain yhden asian ympärille, kun meillä on niin ainutlaatuinen tilaisuus elää ja kokea niin paljon asioita elämässä. Esimerkiksi fitness on joillekkin asia, josta tehdään NIIN SUURI asia arjessa. Mä olen tahallani ollut pitkään kirjoittelematta hirveesti treenaamisesta ja fitneksestä, sillä sitä on niin paljon, että varmasti lukemista ja blogeja asiasta riittää. Ja ainahan mun blogi on sisältänyt kaikenlaista, treenaamisen ja ruoka-asiat mukaan lukien. Kyllähän itse kisakaudella asia vie enemmän aikaa, varsinkin ajatuksellisesti ja niitä on hauska purkaa blogiinkin, mutta elämä on niin kallisarvoinen, että sitä pyörittäisi vain yksi asia.

Tottakai ihmisiä on erilaisia ja se mikä tekee kenetkin onnelliseksi on juuri se tapa elää. Ihmisillä on erilaisia vaiheita elämässä, tulee projekteja sekä monenlaisia asioita jotka ottavat sillä hetkellä enemmän aikaa. Esimerkiksi kisadieetti vaatii paljon ihmiseltä ja siihen täytyy oikeesti keskittyä, mutta kun sä jo muutenkin elät ilman jokaviikonloppuista humppailua ja urheilisit jokatapauksessa, niin ei siinä tarvitse loppujen lopuksi niin isoista asioista luopua. Siks oon itse sitä mieltä, että jos vaikkapa dokaaminen tuntuu jostain asiasta luopumiselta, ja treenaaminen lähinnä efortilta, niin mee ja dokaa se vaihe ohi ja kokeile sitten uudestaan. Kisoja tulee kyllä.

Ihmisten tulisi muutenkin kokeilla ja kokea enemmän. Ei kaikkien tarvitse olla samassa lajissa parhaita ja tehdä sitä mitä suoraan sanottuna media käskee. Mistä sä tiedät, jos sä ootkin luonnonlahjakkuus jossain lajissa, jota sä et ole koskaan kokeillutkaan? Mä ainakin itse haluan fitneksestä huolimatta kokeilla mahdollisimman monia eri lajeja, vaikka tiedänkin aika hyvin omat vahvuuteni ja tunnen itseni. Kyllä sen aika nopeasti huomaa mistä nauttii ja mikä on sulle luontevaa ja mikä taas tuntuu todella vieraalta sun päälle ja kropalle.

Fitness on edelleen vahvasti muodissa ja se on tuonut monia innokkaita lajin pariin sekä tuo edelleen, mutta mä itse pystyn sanovani että fitness on mun juttu, kun mun treenaaminen ei ole riippuvainen kisaamisesta, eikä mun elämä tai identiteetti ylipäätään ole rakennettu kisaamisen ympärille, vaan fitness on mun harrastus ja kisaan siinä, koska mä nautin treenaamisesta; kisasin tai en.  Sä voit olla kunnossa ilman että kisaat ja se on mun tavote. Mä treenaan 5 x viikossa salilla, sen lisäksi noin 3-4 x ulkona ja mun seuraajat tietää sen, niin olen tehnyt vuosia ja teen varmasti vuosia edelleenkin, mutta mun elämässä tapahtuu niin paljon muutakin, josta haluan teille mielelläni kertoa näiden asioiden lisäksi.

Mites sitten ulkopuolisten mielipiteiden ja tekijöiden vaikutus sun omaan elämään ja valintoihin? Kuinkakohan moni ylipäätään tekee elämässään asioita, esimerkiksi vaikkapa kisaa, koska on kerrottu ääneen että halutaan kisata ja vaikka huomaatkin ettei se ole ollenkaan asia josta nauttii, niin ei uskalleta kuitenkaan luovuttaakkaan, koska ei haluta antaa ihmisille iloa sun luovuttamisesta. Voin vaan kuvitella kuinka hillittömän onnellisia jotkut olivat, kun itse en kyennyt kisaamaan viime Syksynä. Mutta arvatkaa mitä? Mua ei vois vähempää kiinnostaa jos jonkun elämää ilahduttaa mun loukkaantuminen, päinvastoin, haluaisin kertoa tälle ihmiselle että elä ja koe hieman enemmän. Mutta toki suon sen ilon hänelle, ei se multa pois ole.

Ihmisten tulisi muistaa miten iso tämä maailma on, miten pienistä asioista me tehdään suuria ja miten naurettavaa on välittää muiden mielipiteistä, elää muiden painostuksen ja odotusten alaisena tai pelätä jonkun muun ajatuksia? Maailmalla on niin paljon annettavaa.

Mua ei oo ikinä hirveesti kiinnostanut muiden mielipiteet, ei niin pitkään, kun en ole esimerkiksi satuttanut jotain ihmistä tai tahallisesti aiheuttanut jonkinlaista syytä ihmisille juoruilla minusta negatiiviseen sävyyn. Esimerkiksi minun isäni kuolema ja sen aiheuttamat fyysiset ja henkiset seuraukset minulle eivät ole minun syyni, enkä minä voi asialle mitään. Silti siitäkin saatiin spekuloitavaa ja iloa sekä kummastelua ihmisille, minut kyseenalaistiin urheilijana, vaikka oikeasti tilanteen tietävät ihmiset valmentajani lukuunottaen kunnioittivat minua nimenomaan urheilijana joka ottaa vastuun terveydestään, jotta voi parannuttuaan jatkaa lajiaan. Mä olin todella huonossa kunnossa terveyden puolesta, eikä mua siltikään tulla koskaan näkemään syyttämässä siitä ketään tai osoittelemassa lajia tästä asiasta. Ja jos totta puhutaan niin mä olen aivan helvetin ylpeä miten vahvasti oon pärjännyt tapahtuman jälkeen ja ihmettelen sitä, miten edes pystyin menemään niin pitkälle. Mun isä oli mulle niin läheinen ja rakas,  että olisin mielelläni maanut koko loppu elämäni masentuneena jossain pehmustetussa boksissa, mielellään kevyeissä höyryissä, ettei tarvitsisi kohdata sitä faktaa, kipua ja surua tapahtuneesta tai katsella miten koko perheeni mureni surusta sekunnissa. Tämä olisi kuitenkin kauheinta mitä voisin tehdä isälleni.

Varsinkin nyt kun olen kaukana siitä tavallisesta arjesta ja niistä pikku kuplista joita Suomessa on, ymmärrän miten vähän kenenkään mielipiteellä siellä tai täällä, missä tahansa, on pienintäkään merkitystä mun elämässä tai mun valinnoissa. Kukaan muu ei elä mun elämää, tunne mitä mä tunnen tai mieti vanhana että mitä tuli koettua ja tehtyä omalla elämällä. En koskaan halua ajatella, että sen asian jätin tekemättä, koska joku olisi saattanut ajatella toisin, tai sen minulle tärkeän ajatuksen jätin sanomatta, koska joku olisi saattanut olla toista mieltä. Se, että mä eläisin muiden ihmisten mielipiteiden vankina on mulle yksi pahimpia pelkoja. En ylipäätään halua elää niin, että ajattelen jatkuvasti vain mitä pahaa ihmisillä on sanottavaa tai miten joku ajattelee pahaa valinnoistani. Miksi en mielummin eläisi niin, että lähtökohtaisesti oletan ihmisiltä vain positiivisia reaktioita. Liian paljon keskitytään niihin pahan ilman lintuihin ja jätetään ne positiiviset ja kannustavat sanat huomioimatta. Toki se on ihmisen tapa suojautua; kasvattaa muurit ja olettaa valmiiksi pahaa, jolloin negatiiviset asiat on helpompi käsitellä.

Mä haluan elää tätä elämää vähän niinkuin lapsen silmin, innostua mahdollisimman monesta asiasta ja oppia joka päivä jotain uutta. Mä oon iloinen siitä, että mä tuun onnelliseksi kun saan kerätä simpukoita kulhoon rannalta tai siitä, että mä saan niin paljon iloa eläimistä. Mä tiedän, etten mä osaa mitään hienoja koulu juttuja tehdä vaikkapa hevosen kanssa, koska ne eivät mua koskaan ratsastuskoulussa niin kiinnostaneet, mutta mä silti voin kertoa innoissani miten upeeta oli kun sain Bahrin kuuntelemaan mua hetkeksi ja olla aidosti ylpeä siitä. Silti joku haluaa tulla kertomaan miten paska mä oon ratsastamaan, tai miten tyhmä mä oon kun luulen että yhden pennun kuljettaminen Suomeen uuteen kotiin on mainittava asia tai miten lapsellista on kerätä simpukoita kulhoon. Mutta kun mä tuun iloiseksi tai onnelliseksi noista asioista niin niitä mä teen ja niistä mä teille kerron.

Mä en oo koskaan halunnut olla paras missään tai antaa sellaista kuvaa itsestäni että mä oon missään asiassa ketään parempi, mutta mä haluan toivottavasti olla jonkinlainen esimerkki siitä, että elämässä saa ja pitää kokeilla ja kokea, tehdä rohkeita valintoja ja tarttua elämän tarjoamiin tilaisuuksiin. Se mitä niistä seuraa on asioita, joita me ei tiedetä, mutta pääasia että koetaan ja eletään tää elämä!

12803085_10153498461890794_5611826505899047369_n

Kiitos kaikista ihanista kommenteista joita saan; jokaisella on aina suuri merkitys ja ne piristää todella paljon mun päiviä. <3 Musta on ihanaa kun jaksatte innostua mun mukana kaikista mun hömpötyksistä.

 


30 Comments
  • Iida Savonjousi
    Posted at 00:28h, 29 maaliskuun Vastaa

    Jälleen kerran ISO kiitos! Sä innoitat mua ja piristit just pikku naisen iltaa. Ihanaa viikkoa!! :)

  • Kalle Havunen
    Posted at 03:11h, 29 maaliskuun Vastaa

    Aika ironista väittää että et elä muiden mielipiteitten vankina jos esim, pidät ”muotivaatteita”.

    • Milla
      Posted at 15:40h, 29 maaliskuun Vastaa

      Mitä hittoa?? :D :D :D

      • linda
        Posted at 16:31h, 29 maaliskuun Vastaa

        :D

  • Terhi
    Posted at 07:04h, 29 maaliskuun Vastaa

    Hyvä kirjoitus!Laittoi kyllä ajatuksia liikkeelle💕🌸
    Ihanaa kevättä sinulle!
    -Terhi

    • linda
      Posted at 16:32h, 29 maaliskuun Vastaa

      Kiitos <3

  • Emmi
    Posted at 07:52h, 29 maaliskuun Vastaa

    Hyvä postaus, niin totta 👍😊

    • linda
      Posted at 16:32h, 29 maaliskuun Vastaa

      Kiitos <3

  • Emilia
    Posted at 10:09h, 29 maaliskuun Vastaa

    Hei kysyisin semmoista että teetkö nykyään vielä treeniohjelmia? Ja minkä hintasia? :)

    Kiitos etukäteen!

    • linda
      Posted at 16:31h, 29 maaliskuun Vastaa

      Teen aina kun kerkeän, noin kerran viikkoon raivaan niille tilaa :)

  • Nora
    Posted at 16:26h, 29 maaliskuun Vastaa

    Haluisin kirjottaa tähän jotain tosi positiivista ja ylistävää, sillä oon ihan täysin samaa mieltä sun kanssa! Mut oikeesti ei mun tartte, koska great minds think alike, ja sä oot tarpeeks vahva suodattamaan negatiiviset (siis ne jotka ei oo asiallista kritiikkiä) pois. Kirkkaan värinen ulko-ovi lenkkimaisemassa tai inspiroiva teksti vessanseinässä saa joskus niin hyvälle tuulelle ettei mitään rajaa! Just silleen saa elämästä irti kaiken❤️ Muista, että aina jokaista paskamyrskyä kohden mä oon mielessäni (ja toivottavasti sun kanssa) keränny popparikulhon syliin ja seurannut ruudun takaa!:)

    • linda
      Posted at 16:33h, 29 maaliskuun Vastaa

      Kyllä , just näin ! Ja mä oon ihminen joka todella innostuu niistä quoteista seinillä hahah :D kiitos ihanasta kommentista <3

  • ellinen
    Posted at 16:43h, 29 maaliskuun Vastaa

    Vitsi miten paljon sä inspiroit mua! Oot aivan ihana, jatka samaa rataa :* <3

    • linda
      Posted at 18:56h, 29 maaliskuun Vastaa

      Voi ihana kiitos <3

  • Janita
    Posted at 17:18h, 29 maaliskuun Vastaa

    Ihana kirjoitus, kiitos tästä Linda <3

    • linda
      Posted at 18:56h, 29 maaliskuun Vastaa

      Kiitos kommentista <3

  • Alice
    Posted at 19:25h, 29 maaliskuun Vastaa

    Moi Linda! :)

    On aika hassu sattuma, että itse oon muuttanut samoihin aikoihin kuin sinä ulkomaille (tosin eri maahan) ja sun postaukset muuttoon liittyvistä ajatuksista ja fiiliksistä on aivan kun mun kirjoittamia. Tämä, ja etenkin se miten kirjoitit aikaisemmassa postauksessa koti-ikävästä. Ihanaa, että joku muu kokee samoja ajatuksia!
    Se mihin voin tämän kirjoituksen osalta samaistua on juurikin tämä positiivisuus ja millaisessa mittakaavassa asiat rupeaakin näkemään ulkomaille muuton yhteydessä. Ja tähän liittyy vahvasti tämä ulkomaille muutto, se ei nimittäin ole kovin helppoa yksin ja vaatii aika paksua nahkaa koti-ikävän ja käytännönasioiden järjestelyn kanssa. Tuntuu, että olisi henkisesti kasvanut ihan kamalan paljon näiden muutaman kuukauden aikana, mikä on upea juttu :). Jos joku mun kaverinkaverinkaveri olis puhunut musta pahaa Suomessa silloin kun siellä asuin, olisin oikeesti ollut tosi järkyttynyt. Kyynel. Nyt kun on ottanut elämässään näin ison askeleen (kuin muuttanut yksin ulkomaille), ei voi muuta todeta kun että antaa kateellisten puhua, antaa heidän märehtiä negatiivisuudessaan, onnea vain heille valitsemallaan tiellä. Kun olin Suomessa (juurikin näissä kuplissa :D), ihmisillä tuntuu olevan niin hirveä tarve höpöttää typeryyksiä toistensa selkien takana ja kateellisuus on aivan omaa luokkaansa rakkaassa kotimaassamme. En väitä, etteikö tätä ilmiötä nyt muualla maailmalla esiintyisi, mutta ainakin tää on mun subjektiivinen kokemus asiasta.

    Pidä sun positiivinen asenne yllä, sun blogia on tosi kiva lukea etenkin nyt kun eletään hiukan samankaltaista murrosta elämissämme, you go girl <3!

  • Emilia
    Posted at 21:26h, 29 maaliskuun Vastaa

    Hei!
    Kävitkö sillon sen on ramp-kurssin loppuun?
    Ajattelin itse käydä sen ja haluisin kuulla millaseksi sä sen koit?

    • linda
      Posted at 22:09h, 29 maaliskuun Vastaa

      Kävin! Se on tosi kiva ja hyödyllinen niin sali-, kuin crossfit treeneihin (:

  • Sofia
    Posted at 10:19h, 30 maaliskuun Vastaa

    Mun kaveri kerran sano mulle et on ärsyttävää että jaksan fiilistellä iha pikkujuttuja. Sanoin takas et se on mun paras piirre ! Jatka samaan malliin ;-)

    • linda
      Posted at 11:02h, 30 maaliskuun Vastaa

      Joo no mulle on myös sanottu monesti et miten jaksan vielä edes puhua jostain asiasta joka on niin pieni ;D samoin , innostutaan kaikesta !!

  • Jenna
    Posted at 13:52h, 30 maaliskuun Vastaa

    Aivan ihana postaus, just tämmöistä tsemppiä ja hyvää mieltä elämään kaipaakin joka päivä! Välillä sitä meinaa huomaamattaan ottaa stressiä kaikesta mahdollisesta mistä ihmiset voisi ajatella jotain pahaa ja väkisin alkaa rajoittamaan tekemisiään sekä turhaan pahottaa oman mielen. Olen täysin samaa mieltä pienistä jutuista innostumisesta ja siitä, että omasta elämästä pitää nauttia just sillä omalla tavallaan :)

  • Sini
    Posted at 19:37h, 30 maaliskuun Vastaa

    Todellakin upea teksti sinulta taas. Olen seurannut vasta hetken mutta on ihanaa lukea näitä ja varsinkin kun asustat ulkomailla ja Espanja on minunkin tavoitteena löytää koti vielä jokin päivä.

    Mulla on äiti kuollut kun olin 14 ja nyt 25-vuotias kun olen niin isä sairastaa als-tautia ja hoidan häntä siskoni kanssa. Juuri puhuttiin siskon kanssa että elämä on tässä ja nyt. Minä tein tänään uuden käänteen ja soitin velkaneuvojalle kun elämä on heitellyt todella paljon taloudessa ja itse olen mokannut myös kun lakkasin välittämästä. Nyt sain loistavia neuvoja ja jos löydän vakityön niin saan apua talouteen. Elämä on nyt ja nyt alan myls elää ja jos kaikki menee hyvin niin kolmen vuoden kuluttua olen velaton. Kiitos kun annat voimia teksteilläsi<3

    • linda
      Posted at 13:04h, 31 maaliskuun Vastaa

      Karua , mutta joitakin asioita ymmärtää viineistään kun joutuu kokemaan jotain läheisen menettämisen kaltaista :/ kiitos kommentista <3

  • lissuuuu
    Posted at 07:24h, 31 maaliskuun Vastaa

    Tämä postauksen lukeminen jäi mulla ekan kerran kesken… ja eilen illalla otin omaa aikaa ja halusin lukea kirjoituksesi loppuun. Ja se kannatti!!! Ihana kirjoitus! <3 Kaikki on niiin totta mitä kirjoitit. Pienistä asioista iloitseminen on mahtava piirre, täällä myös on yksi sellainen ;) Ihana nähdä & kuulla että Sinulla menee siellä Espanjassa mukavasti :)

    • linda
      Posted at 13:03h, 31 maaliskuun Vastaa

      No kiiiiiitos tuhannesti <3

  • Tinja
    Posted at 10:10h, 31 maaliskuun Vastaa

    Sä oot aikoinaan Linda ollut mm. täällä blogissasi kova tuomitsemaan ihmisryhmiä/niiden tekemisiä, siis sellaistenkin, jotka ei toiminnallaan loukkaa muita. Toivottavasti oot myös itse kasvanut tässä suhteessa; annat yhtälailla muiden kukkia, myrkkyä viljelemättä.

    • linda
      Posted at 12:18h, 31 maaliskuun Vastaa

      Mulla on ollut jo muutaman vuoden prioriteetti 1) blogaamisessa etten tahallani, ilkeyttäni tuomitse tai arvostele ketään ja jos esimerkiksi ylipainosta otan puheenaiheen niin terveysriskien kautta, eli olisi kiva että
      Antaisit vaikka esimerkin milloin olen ihmisiä arvostellut :) 5 , kohta 6 vuotta sitten oon kyllä ollut hyvin Erilainen, mutta väittäisin että oon nytkin hyvin erilainen kuin vielä vuosi sitten olin monessa asiassa.

  • Saara
    Posted at 19:53h, 01 huhtikuun Vastaa

    Ihana postaus!<3 ei mulla muuta, kiitos.

  • ilari
    Posted at 12:33h, 13 lokakuun Vastaa

    noh ensinnäkin mun o nvaikee ymmärtää tota sun maailamssa tai eihän se sua olekkaan vaan siinä ympärillä että jostain oamsta päätöksestä tosiaan nillitetään tänään olen tälläinen ja huomenna tollainen who knows. mut ehkä se ryhmä ajatelu vaan alkaa tosiaan sielät koulsuta kun opetetaan että miten pitä äelää ja lukea ja noh kun sitä lapsesta asti on koulutettu siihen ajatus maailmaan että näin on hyvä on aivot luoneet juuri sen urautuneen mielen ja on vaikea nähdä mudien ratkaisui hyväksi ja jokainen reagoi tilanteisiin niinkuin itse näkee ei niinkui se toinen esim mekin ”häröiltiin” koulussa ja meit pidettiin apinoina siellä kun halsu tehä juttui jo silloin mikkä oikeesti kiinnosti sitä monipuolissuutthan ei kouluissa ollut siihen aikaan ja sitä tuettu erilaisia tapoi olla jaelää ja saada kuitenkin sama lopputulos aikaan mutta monipuolistuuneena ja totta vuorovaikuts taitoi vois alkaa harjottmaan joa alasteella ja alkaa kuuntelee et mitä sillä lapselal on sydämmesssään luo se taas rohekutta hälle kokeilla niti juttui sit vaikka myöhemmin on selalsia viikkoi et käydään monissa eri duuneissa ja katotaan kenellä syttyy se lamppu mihkäkin hommaan siis kun on alettu myös oepttaa et kaikesta voi kysellä ja sillä tavalal lapset löytävät niitä todellisa unelma juttujaan ja niitä kohti tuetaan sitten silloin ku nsydän o nvaloisa ja kirkas haluaakin antaa eri pankosen kuin pakon sanelemana

Post A Comment