Keep going.

Hei!

Täällä on niin kaunista. Huomasin kaupassa käydessäni että sisäpihan allasta aletaan täyttämään. Aivan ihanaa! Täällä on päivisin jo nyt todella lämmin, yli 20 astetta. Asutaan aivan rannalla, joten tuuli on ajoittain vielä kova, esimerkiksi eilen lenkillä tuntui etten päässyt eteenpäin kovan vastatuulen vuoksi ja takaisin tulo taisi mennä osittain lentäen.

IMG_1913

Mulla oli eilen jostain syystä vähän vaikee päivä ilman sinänsä mitään painavaa syytä. Sanotaanko näin että niin paljon duunia ja yksi pää, niin välillä stressi ottaa vallan tästäkin naisesta. Mä oon sellanen ihminen, että mulla täytyy olla ajatukset ”muutama askel edellä” ja kaikki narut omissa käsissä. Siksi esimerkiksi tämä muutos asumiseen on laittanut mut tilanteeseen, että olen joissain asioissa riippuvainen Nikosta, en tiedä mihin suuntaan mun täytyy lähteä kun astun ovesta ulos,eikä mulla oo puhelimessa vielä edes nettiä josta navigoisin paikkoja ja sen lisäksi en ole kokoajan ”valmiina” jos tulee jokin akuutti duuni juttuja, mikä on mulle aika välttämätöntä. Moni asia on kesken…

En tietenkään voi saada kaikkea toimimaan päivässä, en edes viikossa ja en voi osata ulkoa Marbellaa näin lyhyessä ajassa. Eikä mulla ole mitään oikeaa hätää, kaikki hoituu todella hyvin, mutta kun olen tällainen kontrollifriikki joka haluaa hallita 100% kaikkea mitä omassa elämässä tapahtuu.

Mä oon tottunut elämään lähinnä treenille ja duunille. Oon tottunut siihen että kun herään, käyn joko treenaamassa tai aloitan duunit ja illalla käyn treenaamassa, jonka jälkeen saatan vielä suunnitella duuneja yöhön asti. Ja aamulla taas sama homma. Viikonloppuja mulla ei sinänsä ole ollut aikoihin, silloin saatan nähdä frendejä. Moni mun läheisistä ystävistä elää aika samanlaista elämää, joten me ymmärretään toisiamme ja sitä, että meillä menee helposti jouluaatotkin duunin parissa. :D

Noh, eilen sitten menin mukaan Nikon palaveriin, koska meillä oli hieronta sen jälkeen ihan vieressä ja se meni kätevästi niin. Tän jälkeen käytiin etsimässä työpöytää meille kotiin. Siinä meni noin 3-4 tuntia ilman nettiä sekä duunia ja mä aloin käymään ylikierroksilla ja potemaan järkyttävää omantunnon tuskaa koska laiminlyön mun töitä, mun pitäis olla himassa suunnittelemassa uutta valmennusta. Sen lisäks pitäis tehdä sitä ja tätä ja tota ja hetkellisesti kaikki tuntui kaatuvan päälle. Sen seurauksena tuli ihan järkyttävä ikävä isää ja harmitti kun ei voi soittaa hänelle ja jutella asioista. En voinut vieriville kyynelille mitään. Isä oli aina mulle sellainen tukipilari, että mikä tahansa stressasin tai kävin läpi elämässä, niin sen sanat korjasi kaiken mahdollisen.

Onneks Niko on todella tasapainoinen ja rauhallinen tyyppi ja osaa ottaa rennosti mun ahdistus-paniikki-sekoilu kohtaukset. ;)

Joskus on ihan hyvä lyödä vähän yli ja sen jälkeen käydä mielessä läpi se fakta, että asiat on oikeesti todella hyvin ja se, että mulla on niin paljon duunia että välillä tuntuu hukuttavansa itsensä niihin, on loppujen lopuksi vain positiivista. Varsinkin kun saa tehdä mitä rakastaa ja itselle duunia mahtavien ihmisten kanssa.

Tänään onkin ollut taas todella kaunis ja ihana päivä. Mielenrauha on taas saatu takaisin. ;)

IMG_1929

Uudet asiat on aina pelottavia, mutta niin niiden kuuluukin olla. Jos aina pysyttäisiin siinä tutussa ja turvallisessa ympäristössä, niin helposti jäisi elämässä paljon kokematta. Ja siitähän tässä on loppujenlopuksi kyse; elää joka ikinen päivä täysillä ja ahmia tästä maailmasta niin paljon kuin vain mahdollista.

Täytyy vaan tehdä parhaansa ja uskoa siihen, että jokainen askel on aina eteenpäin. Niin se menee myös treeneissä! Vaikka kuinka tuntuisi välillä epätoivoiselta, niin uskokaa siihen, että jos on treenit ja ruokavaliot suunniteltu oikein ja ne on kunnossa, niin sitä tulosta myös tulee.

Varsinkin dieetin alussa, uudessa lajissa tai missä tahansa kestää aina hetki, ennenkuin tuloksia alkaa näkyä, mutta joka ikinen toisto tai askel jonka ottaa, vie sua eteenpäin ja kohti tavotteita. :)

Nyt mä alan pakkaamaan, me lähdetään nimittäin YLLÄTYS YLLÄTYS kohti lentokenttää. Lennetään Valenciaan katsomaan Nikon siskon estekisoja!! HEPPOJA, IHANAAAAAAA!

Palataan <3


15 Comments
  • Eve / Queen Of Everything
    Posted at 18:21h, 25 helmikuun Vastaa

    Ihana kuva susta toi lippiskuva. Näytät onnelliselta :)

    • linda
      Posted at 00:09h, 26 helmikuun Vastaa

      Kiitos <3

  • Valencian girl
    Posted at 19:54h, 25 helmikuun Vastaa

    Kuule Linda, I know todellakin ton tunteen.. ;) Itse muutin tänne Valenciaan pari vuotta sitten ja olin täysin riippuvainen kans mun poikaystävästä alussa.. ei ollut nettiä kk:een, en osannu kieltä, en voinut hoitaa asioita yksin koska en osannut kieltä.. en tuntenu paikkoja.. tuntui että olin niin kuin lapsi isän mukana, se oli niin turhauttavaa ja hämmentävää.. kunnon tunteiden vuoristorata! Mutta tämä elämä olis NIIN tylsää ilman haasteita! Tsemppiä sinne, kyllä kaikki lähtee sujumaan hyvin siellä! :)

    • linda
      Posted at 00:09h, 26 helmikuun Vastaa

      Ihanaa etten ole ainut , sitä vähän toivoinkin että joku jakaisi samanlaisia fiiliksiä niin ymmärtää
      Itsekin että se on aivan normaalia (:

      • Valencian girl
        Posted at 01:05h, 26 helmikuun Vastaa

        Jep, don’t worry! ;) onko sulla/teillä tarkoitus asua pidempäänkin Espanjassa? Jos sulla on mitään kysyttävää tai tuntuu et tarvit apua jossain asiassa niin laita ihmeessä meiliä mulle, me suomen espanjalaiset autamme mielellämme toisiamme! ;) :)

        • linda
          Posted at 13:28h, 26 helmikuun Vastaa

          Pidempään olisi tarkoitus :) kiitos ihana kuulla !

        • Johanna
          Posted at 17:26h, 28 helmikuun Vastaa

          Hola Valencian girl! Onko sulla omaa blogia? Itse olen muuttanut tässä kuussa Valenciaan ja olis kiva kuulla vinkkejä jo kaupungissa pidempään asuneelta :) Poikaystäväni opiskelee täältä käsin ja itse hengailen turistina aina silloin tällöin miten omilta opiskeluiltani ehdin. Meillä on nyt väliaikainen kämppä Russafassa (mun lempi alue, harmi vaan aika kallis :)) ja pitäs löytää pidempiaikainen mahd pian. :)

  • Heidi
    Posted at 22:50h, 25 helmikuun Vastaa

    Kuulostaa aika tutulta. Itsekkin tappelin esimerkiksi netin saamisessa kotiin ja olin oikeasti purskahtaa välillä itkuun Orangen liikkeessä kun ne ei voineet hoitaa asioita heti kuntoon. Mutta luulen että se on jonkunlaista kulttuurishokkia ja sitä, että ei ole vielä muodostunut kunnollisia rutiineja. Rutiinit auttaa ja sitten vielä helpottaa kun tietää mistä kaikki löytyy, banus ja nueva andalucia on kyllä sekava mesta ainakin aluksi, liikaa liikenneympyröitä. :D

    • linda
      Posted at 00:09h, 26 helmikuun Vastaa

      Joo sitäpä juuri ja jotenkin on kuitenkin niin ”yksin” aluksi ja ihan vieras kieli ja maa :D mutta kai tää tästä , ihanaa kun muutkin samaistuvat !! :D

  • Milla
    Posted at 23:15h, 25 helmikuun Vastaa

    Voi Linda! Varmasti elämä alkaa rullailee siellä pikkuhiljaa, vaikka aikansa se tietysti ottaa. Oot ihanan aito ja rehellinen ihminen! Odottelen innolla seuraavaa valmennusta fitnettiin, mutta koita nyt hyvä ihminen rentoutua ja ottaa vapaa-aikaakin kunnolla. :)

    • linda
      Posted at 00:07h, 26 helmikuun Vastaa

      Kiitos <3 joo varmasti tää tästä pikkuhiljaa lähtee , mutta kun on niin heti nyt ihminen :D

  • mammama
    Posted at 11:06h, 26 helmikuun Vastaa

    Toivottavasti olet oikeasti rakkaudesta Nikon kanssa. Hän sulle kuitenkin kustantaa lomat ja lennot pääasiassa sekä asumisen siellä, niin älä satuta häntä niinkuin aiemmissa suhteissa on käynyt. Olette ihanan onnellisen näköisiä yhdessä <3 Terkkuja pintulille aka Nikolle!

    • linda
      Posted at 13:28h, 26 helmikuun Vastaa

      Minun vai Nikon suhteessa ja keltäs terkut kerron ? ;)
      Ja elättäjä löytyisi kyllä lähempääkin , jos sitä etsisin (:

  • Minna
    Posted at 13:06h, 28 helmikuun Vastaa

    Hei! Tiedätkö tarkistaako Gyyli luottotietoja jos ottaa laskulla maksun?

    • linda
      Posted at 14:57h, 28 helmikuun Vastaa

      Menee jonkun yrityksen kautta joka olettaakseni joko myöntää tai ei myönnä laskua luottotietojen mukaan :) en ole varma …

Post A Comment