23 tammi Attitude kinda savage but heart is gold.

”Her attitude kinda savage but her heart is gold”

Tuli tuollainen lause vastaan muutama päivä sitten ja jotenkin samaistuin lauseeseen. Oon nuorempana varsinkin ollut se tyyppi, joka tekee muiden puolesta ne riskeimmät ja rohkeimmat jutut. Mä olin yks niistä, jota pidettiin nuorena porukassa sinä tyyppinä, jonka käskettiin tehdä asioita joita muut ei uskaltaneet tai tahtoneet, koska kiinni jääminen johti rangaistukseen tai ei haluttu ottaa vastuuta teosta. Mua ja tietenkin muutamaa muuta tyyppiä kun ei hirveesti kylminyt. 😀 Mut jopa siirrettiin yhdeltä luokalta ala-asteella pois, koska opettaja koki mun kavereiden käyttävän mun rohkeutta hyväksi. Mä oon aina ollut kiltti, mutta mua oli hyvin helppo manipuloida pienenä. Lisäksi mulla on kasvatuksen kautta aivan mieletön puolustus- ja suojeluvietti sekä lojaalisuus mun läheisiä kohtaan, joka myös näkyy käytöksessä. Tein paljon tyhmiä asioita kavereiden puolesta, mutta kyllä mullakin on ystäviä jotka on mun rinnalla seisonut monet asiat läpi ja seisoo edelleen.

Vieläkin oon se tyyppi joka sanoo asiat niinkuin ne on, se tyyppi joka ei osaa miellyttää teennäisesti ketään ja se joka puolustaa aina ystäviä. Tiiän etten oo mikään nöyrin tai helpoin ihminen, mutta en koe kuitenkaan olevani paha tai satuttavani muita tarkoituksella, tai toivo kenellekkään pahaa. Viimeksi kesällä eräs ystäväni totesi huokaisten, että onneksi olen paikalla, sillä joutuu ehkä käsittelemään erään tilanteen, mutta ei pelkää koska mä oon vieressä. Tavallaan ihana kuulla, että ystävät tietävät ja luottavat siihen, etten koskaan jätä ketään pulaan, mutta joskus olis kiva olla se tyyppi joka on hiljaa taustalla ja vilkuttaa… tai sitten ei. En pystyisi elää niinkään, vaikka se olisikin paljon helpompaa.

Oon mä kyllä oppinutkin olemaan hiljaakin ja jättämään monia asioita omaan arvoonsa. Mua ei hirveesti haittaa mitä musta ollaan mieltä tai musta sanotaan, niin kauan kun asia ei koske mun perhettä tai ystäviä. Esimerkiksi toissapäivänä Joel laitto mulle screenshotin kun eräs tyyppi oli jakanut tekstini, joka käsitteli julkisuutta ja kommentoinut että mikä julkkis luulen olevani ynm. hauskaa. Tää oli sitten tosi magee juttu ja rohkee veto tältä tyypiltä ja frendit tykkäs ja oli kivaa naureskella porukalla mulle. En siis tiedä kuka tämä ihminen on, eikä tiennyt Joelkaan, vaikka onkin meidät molemmat frendeiksi facessa pyytänyt. Kuitenkin, kyseisestä tilapäivityksestä oli tykännyt mm. Maisa Torppa. Tykkäsin tilapäivityksestä ja jätin asian siihen, mutta vielä muutama vuosi sitten olisin vähintäänkin ohimennen kysäissyt, olisinko ollut heidän mittasuhteessaan enemmän julkkis tai parempi ihminen, jos olisin esimerkiksi suostunut Maisan juontamaan tuulitunneliin? Vaikka formaatti olikin ihan hauska, enkä missään nimessä tuomitse kenenkään valintaa esiintyä missä ikinä itse haluaakin, mutta tämänkaltainen julkisuus ei kuitenkaan ole tavoitteeni, joten olen mielelläni heidän mukaansa ”oman elämäni julkkis”, aka. Niko Saarisen legendaarinen ”mä oon niin nevöhööd susta!”, kuin tuulitunneli Linda.

Vaikka olenkin hieman sähäkkä, niin koen kuitenkin omistavani hyvän sydämen. Mun tavoite onkin, etten ota keneltäkään tarpeetonta paskaa, mutta olen kuitenkin hyväsydäminen ihminen. Uskon karmaan ja haluan tehdä asioita elämässäni, joita toivoisin itselleni tapahtuvan.

Mä olen usein löytänyt edestäni tekoni; niin hyvät kuin ne huonotkin. Kyllä se paska kiertää siinä missä se hyväkin ja osuu aina omalle kohdalle. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta opetuksesta, jopa niistä huonoimmistakin, sillä omien virheiden maksamisesta oppii kaikista parhaiten elämässä.

Tänään salille käppäillessäni mua vastaan tuli mummo, joka näytti hieman eksyneeltä. Kävelin ohi, mutta mua jäi häiritsemään asia, joten pysähdyin ja palasin kysymään tarviiko hän apua. Talutin mummon ja kannoin hänen kassinsa kotiovelle asti, jossa mummo purskahti kyyneliin ja kiitteli ”enkeliään”. Nää on niitä pieniä asioita elämässä, joista oikeesti saa niin paljon itsekin. Oli ihanaa köpötellä ja höpötellä mummon kanssa Etu-Töölön huudeista, jossa hän oli asunut 60 – luvulta saakka. Voi kuinka mä haluaisinkin itselleni jonkun mummo frendin, jonka tarinoita kuunnella. Mä hengailin pienenä paljon meidän äidin-äidin-äidin kanssa, joka eli yli 90 – vuotiaaksi ja oli loppuun asti aivan järjissään ja mieletön teräsmummo. Ihan hirvee ikävä hänen jännittäviä tarinoitaan. <3

Mä en halua että mun ympärillä on ihmisiä, jotka haluavat muille pahaa, nostaa itseään ylös nolaamalla muita tai ihmisiä hankkimassa huomiota ja sisältöä elämäänsä muiden kustannuksella. Mä haluan ympärilleni hyväsydämisiä ihmisiä, jotka tekee elämässä oikeesti hyviä asioita, duunia omien unelmiensa eteen sekä kannustaa myös muita menestymään ja osaa iloita muiden puolesta. Mä haluan myös itse kasvaa sellaiseksi ihmiseksi, jonka ei oikeesti edes tarvitse huomioida ilkeitä ihmisiä ja joka osaa tehdä pyyteettömiä tekoja elämässä odottamatta konkreettista vastapalvelusta tai palkintoa teoistaan.

Mäkin joudun käsittelemään vihaamista mm. blogini kautta todella paljon ja lähes päivittäin. Siksi muistuttelen itseäni usein siitä, miten vihaaminen tai siihen mukaan lähteminen ei vie mua eteenpäin mitenkään ja mun on vain hyväksyttävä se tosiasia, että se on osa joidenkin elämää ja jotkut parantavat oloaan sekä ilmaisevat itseään mm. vihakommenteilla tai jauhamalla suomeksi sanottuna paskaa ihmisistä, parhaimmillaan sen anonyymieyden takaa, todella pelkurimaisesti,  esimerkiksi siellä suomi24 sivuilla.

Mua nauratti kun Niko oli yks kerta aivan järkyttynyt Seiskan artikkelin alle tulleista kommenteista ja kehotti mua järkyttyneenä katsomaan mitä ihmiset kommentoivat tuntemattomista ihmisistä. Se ei ollut mitään ja mietinkin että voi kun Niko vaan tietäisi miten pahoja ihmisiä täällä onkaan. Muistan kun mun isä kuoli ja jotkut iloitsivat asiaa, koska se oli joidenkin mielestä mulle oikein. Onneksi ihmistä ei saastuta mitä hänen korvansa kuulevat, vaan se mitä hänen suustaan tulee.

Hate and judge as much as you like, it still won’t change anything.

Tehkää hyviä tekoja elämässä, se tekee ihmisestä onnellisen ja antaa niin paljon iloa omaan elämään. Mä oonkin nyt niin innostunut tästä muiden auttamisesta, että ollaan suunnittelemassa uutta super hauskaa haastetta Suomalaisille fitnetin kautta, jonka tuotosta aijomme Jussin kanssa lahjoittaa osan hyväntekeväisyyteen.

Peace ! <3