Moikka!

Tänään on ollut jännittävä päivä. En meinannut saada lainkaan unta, sillä kävin muutama viikko sitten Bulevardin Klinikalla kyselemässä, joskos mun ylähuulessa olevan lävistys arven saisi jotenkin nätisti piiloon. Mun yhtiökumppanilla Jussilla on ollut venytyksen korvissa ja hän kertoi että on käynyt ne laittamassa umpeen Bulevardin Klinikalla, joten siitä se idea sitten lähti.

Reikä ei oo koskaan ollut mitenkään ylitsepääsemätön, mutta kyllä siitä aina joku kysyy ja se on yllättävän näkyvä.Tietenkin itse olin jo tottunut siihen.

12197241_10153384180773558_1673414022_o

Kävin Kaarlo Ståhlbergillä konsultaatiossa viimeviikolla ja sainkin todella nopeasti ajan itselleni itse operaatioon. Kaarlo on ihan Suomen parhaimpia kirurgeja ja todella osaava ammattilainen. Mä vähän vaiheilin tän idean kanssa, koska en halua että joku sohasee mulle vähän sinnepäin jonkun vielä häiritsevämmän arven ylähuuleen, eli en halunnut hypätä ongelmasta toiseen, joten halusin etsiä luotettavan ja osaavan kirurgin asialle. Yks tietenkin mikä auttoi päätöksessä oli Jussin kokemukset asiasta, joten oli helpompi mennä oikeaan paikkaan pyytämään apua.

Itse operaatio tehtiin tänään ja olin eilisen ja tän aamun todella huonovointinen. Olo johtui selkeästi jännityksestä, sillä paha olo lähti heti operaation jälkeen. Tai oikeastaan operaation alettua, sillä helpotuksekseni mä en oikeesti tuntenut yhtään mitään.

Mä pelkäsin ihan älyttömästi. En oo ikinä jännittänyt mitään operaatiota näin paljoa. Ajatus siitä että sun naamaa leikataan samalla kun oot hereillä on aika hirvittävä.

Miten se sitten meni? Ensin tietenkin mun naama puhdistettiin perusteellisesti ja sitten mun naamalle asetettiin sellanen ”lappu”, etten oikeastaan nähnyt mitään. Sen idea on enemmänkin suojata kovilta valoilta mitä leikkauksessa tarvitaan, ja on se kivempi niin, kun saa vähän ”suojaa” eikä kaikki tapahdu siinä silmien edessä. Lapussa oli kuitenkin nenän ja leikattavan kohdan kohdilla aukko, joten olisin mä pystynyt vähän kurkkimaan mitä tapahtui, mutta en ole ihan niin utelias kuitenkaan. :D Kaarlo ja leikkauksessa mukana ollut hoitaja olivat todella ihania mua kohtaan ja saivat mulle todella rennon ja turvallisen fiiliksen.

Ensin puudutettiin, joka tietenkin nipistää hieman. Kaarlo kertoi kokoajan missä mennään ja käski kertoa heti, jos tuntuu ikävältä, sillä se ei kuulu asiaan. Ekan puudutuspiikin jälkeen en tosiaankaan tuntenut enää mitään. Oli todella huvittavaa kun Kaarlo rupesi operoimaan arpea, ja tunsin vaan miten mun huuli liikkui mukana ja että siellä jotakin touhuttiin, mutta kipua en ollenkaan. Jännitin niin että puristin mun paitaa jo valmiiksi, mutta kun tajusin etten tosiaan tule tuntemaan MITÄÄN, niin uppouduin jo ihan omiin ajatuksiin ja kävin mm. illan kalenteria läpi mielessäni. En olisi koskaan uskonut sen menevän noin helposti! Usein ”ei tämä satu” lääkäreiden suusta tarkottaa sitä että siitä selviää ehkä hengissä. :D

Esimerkiksi kulmien nyppiminen on 100 x tuskaisempaa kuin tämä operaatio! Ja muuten vertaisin esimerkiksi kasvojen pesun olevan kivuliampaa, mutta ensimmäinen puudutuspiikki ja puudutsaine kirvelivät ja nipistivät hieman.

Mun snapchatista voi katsoa miltä mun huuli näyttää nyt. Siinä on yks tikki sekä ihoteippiä pinnassa. Ei oo ainakaan vielä turvonnut mitenkään tai alkanut muutenkaan sattumaan, vaikka puudutusaine on jo lakannut vaikuttamasta.

Miten se sitten tehtiin? Näin maallikon sanoin reikä leikattiin irti ja ommeltiin tikeillä kiinni. Koko homma puudutuksineen kesti varmaan 15 minuuttia?

Laitan vielä myöhemmin ennen-jälkeen kuvat kun tikit on poistettu. Näin miltä huuli näytti tikin kanssa ja voi herranjestas miten niin pieni muutos saa jo ihan eri meiningin kasvoille. Sitä ei niin edes tajua kun on tottunut ammottavaan reikään ylähuulessa.

Tässä sitä maksellaan taas nuoruuden hölmöilyistä. Oli aivan pakko saada teininä se hemmetin iso koru ylähuuleen ja repiä sitä aina hampailla alaspäin. :D Tää ”lävistin naamani” menee melkein samaan kategoriaan ”tatuoin exäni nimen ihooni” kanssa.

Jos jotakin kiinnostaa niin menkää ihmeessä käymään Bulevardin Klinikalla! Siellä on aivan mielettömän ihana ja ystävällinen henkilökunta sekä oikeasti ammattilaiset asialla!

www.bulevardinklinikka.fi 

 

 


Heippa ja ihanaa marraskuuta sekä uutta viikkoa ! <3

Olipas taas viikonloppu, kuinka moni kävi Messuilla tai juhli Halloweeniä? Jos juhlitte, niin miksikä pukeuduit?

Itse käväsin perjanyaina digiexpossa,- säbä&lätkä messuilla ja mitähän kaikkea muuta messua siinä oli samaan aikaan?  Käväsin oikeastaan pääasiassa moikkaamassa kaikki messuilla työskentelevät yhteistyökumppanit ja kaverit ja sitten jatkoinkin matkaa kotiin. Ilta meni kotona JLON kanssa. :)

Lauantaina oli tarkoitus laittaa ekaa kertaa vuosiin Halloween teeman mukainen maski ja lähteä juhlimaan Halloweenia. Mä olin päättänyt että haluan half skull – maskin, joten Päivi, joka on ammatiltaan meikkaaja-maskeeraaja tuli taiteilemaan mulle pohjan naamaan. Päivi joutu kuitenkin lähtemään kohti Merikarviaa kesken meikin, joten mun vastuulle jäi viimeistellä maski. Aluks hirvitti, mutta siitä tulikin tosi hyvä, vaikka itse sanonkin!

IMG_0842 IMG_0841

Tehtiin maski ns. meikillä, joten sitä oli helppo korjailla ja muokata, tehdä varjostukset jne. Kasvomaaleilla on hieman vaikeampi enää muokata, kun ne ikäänkuin jähemttyy ja kuivuu iholle. Tää liikkui ja muokkaantui samalla tapaa kun esimerkiksi meikkivoide.

Yks huono puoli siinä on, että ei hirveesti voi riehua tai sekoilla, kun lähtee hampaat naamasta. :D Hyvin pysyi kuitenkin meikki koko illan .

12109242_10153202701565794_4882877748452971956_n

Mentiin alkuillasta Jussin kanssa Cantina Westiin syömään ja siitä Tunnelbanan kautta Apolloon. Apollo oli aivan täynnä, mutta oli super hauskat bileet kun todella moni oli pukeutunut. Parhaimpia oli ehdottomasti meidän bloggari Eevi Teittisen mies Dan, joka oli pukeutunut Eeviksi. :D Nauroin niin paljon. Oli protskusheikkii ja etuposee. Huikeeta :D

12187760_1500754340220630_953517561261972847_n

Tänään on taas herätty 6:30 ja touhuiltu raivolla vaikka ja mitä. JLO ei oikein tykännyt kun mamma halus ottaa kuvan ja hänellä oli kiire koirapuistoon leikkimään ystävien kanssa. Ilme kertoo kaiken. JLo rakastaa ulkoilua, se on todella reipas ja sporttinen pieni neiti, mutta kyllä se rakastaa myös lämpöiseen peittoon kääriytyneenä tuhista. Joko se juoksee ja sekoilee ihan täysillä tai pötköttää rennosti jossain lämpöisessä spotissa ja tuhisee. Joko tai. ;)

Moni kyselee miten mulla sujuu arki J’LON kanssa. Hyvin se sujuu kun vaan jaksaa nähdä vaivaa ja kyllä JLO on mulla ehdottomasti ykkös sijalla arjessa. Käydään lenkillä tai koirapuistossa 3x päivässä, sen lisäks mulla on myös nykyään assari jonka kanssa JLO pääsee ulos useamminkin jos on tarve. JLO on myös mulla mukana aina kun mahdollista, koska se on hyvin koulutettu ja erittäin hyväkäytöksinen. Voi siis huoletta ottaa mihin tahansa mukaan, hän rakastaa ihmisiä, eläimiä, uusia mielenkiintoisia paikkoja, elämää ylipäätään :D. JLO ei hauku ollenkaan, käyttäytyy aivan upeasti lasten kanssa ja on todella ”järkevä koira”. Moni sanoo aina, ettei JLO ole koira, vaan enemmänkin kuin ihmislapsi. :D Huvittavinta on, että JLO käy myös itse vessassa. Eli jos jostain syystä sille tulee hätä eikä pääse ulos esimerkiksi yksin kotona ollessaan, niin se käy  kotona sekä vieraidenkin luona suoraan vessassa laittiakaivon kohdalla pissalla. Vein sen aina pienenä suoraan vessaan jos se meinas pissata jonnekkin, joten se oppi pienestä asti että vessassa asioidaan jos on pakko. Kätevää. :D

Muistan ikuisesti kun JLO oli vielä pentu ja oltiin tupareissa meidän ystävien luona. Yhtäkkiä eräs mies tuli hämmentyneenä kertomaan miten oli hieman outo tilanne, kun oli itse pissalla ja samaan aikaan koira pissaa lattiakaivoon vieressä. :D

J’LO ei oo ikinä rikkonut mitään, mutta kalvaa luita ja leikkii leluilla aivan hulluna. J’LO rakastaa noutaa keppiä, palloa ja leluja aivan hulluna ja käydäänkin usein iltaisin heittelemässä keppiä, jotta tulee paremmin uni ja yö menee levollisesti. Myös koirapuisto riehat toimii iltaisin, jotta saa energiat veke ja tyytyväisen käärön jalkopäähän tuhisemaan.

JLO on myös Joelilla aina sillon kun mulla on extra kiire, käy myös usein mummolassa jossa pääsee pitkille metsäreissuille juoksemaan. Hän on ylipäätään meidän perheessä, mulla ja Joelilla aivan ykkössijalla ja hyvin rakastettu otus. <3

 

IMG_0679

J’LO on nyt 2 ja puoli vuotias ja meidän onneksemme ollut terve neiti koko tämän ajan. <3 Oon alusta asti ollut tarkka mm. ruokinnassa ja perusasioissa. En kuitenkaan halua olla hysteerinen vaan ollaan menty niin että J’LO nauttii elämästä mahdollisimman paljon. Hän on persoona ja sen mukaan mennään. Oon kaikenkaikkiaan niin tyytyväinen siihen millaiseksi J’LO on kasvanut, enkä voisi olla ylpeämpi tuosta pienestä neidistä. Niin upeasti käyttäytyy ihmisten ja muiden eläinten kanssa ja on niin mahdottoman kiltti sekä epäluuloton, leikkii kaikkien kanssa, ei pelkää mutta ei myöskään rähise ikinä kenellekkään ja on niin positiivinen sekä kiitollinen aina kaikesta.