Posted at 18:54h
in
Yleinen
by Linda Manuella
”mun todellisuus on erilainen kun sulla….” räppää Cheek. Mä oon ihan samaa mieltä tästä ja oon nyt viimeaikoina törmännyt somessa todella paljon kuviin ja artikkeleihin siitä, mikä on ”todellisuutta” ja mikä ei.
Ihmiset provosoituu todella helposti asioista, joita ei ymmärrä. Niin myös minä. Mä oon aina ollut aikamoinen sottapytty ja mä en oo ikinä ymmärtänyt miten vaikkapa jonkun ihmisen astiasto tai vaatekaappi voi olla NIIIIN tip top. Mä kun etsin paitaa itselleni niin räjäytän koko vaatekaapin sekunneissa aivan tuhoisaksi ja ei mulla todellakaan oo aikaa alkaa niitä järjestelemään värien mukaan kaappeihin.
Siksi esimerkiksi kun mä nään somessa kuvia, joissa istutaan aamulla täydellisen asunnon ikkunalaudalla, täydellisessä lookissa ja juodaan aamukahvia täydellisestä mukista ja täydellinen koira istuu täydellisesti vieressä niin mä en ymmärrä alkuunkaan miten se on mahdollista. Mulla menis niin kauan lavastaa tollanen kuva, että en edes lähde yrittämään. Mä lähinnä ”keitän mikrossa” mun aamupuurot niin että ne lentelee pitkin mikroa, enkä usein jaksa edes ottaa kunnollista astiaa alle, vaan vedän nekin jostain hemmetin rumasta muovikulhosta, joka nyt sattuu osumaan ekana käteen.
Somessa leviää artikkeli nuoresta mallista, joka päätti paljastaa maailmansa täydellisen some- illuusion takana.
http://elitedaily.com/social-news/former-model-reveals-truth-fake-instagram/1268924/
Mun mielestä hemmetin hyvä että näitä nostetaan esiin! Mä oon itse ollut monessa reissussa mukana, jossa ns. some-maailman eliitti kirjaimellisesti lavastaa tilanteita. Heitetään näitä ”hihih tässä nauran niin onnellisesti, oi kun meillä on niin ihanaa” hetkiä jonkun tuotteen kanssa ja sekunti sen päästä istutaan nurkassa naama norsunperseellä. Sitten jälkeenpäin lukee sitä postausta, miten hauska ja ihana reissu/tilaisuus oli ja liipadaapa ja todellisuus on kuvan takana aika erilaista. Hallitaan todella paljon ylipäätään mitä sinne someen laitetaan, jotta IG feedi näyttää täydelliseltä ja yhteensopivalta.Se on nykyäaikaa se. Tottakai mäkin pyrin pitämään sen jotenkin inhimillisen näköisenä, mutta tykkään postailla fiiliksen mukaan.
Mä oonkin aina saanut todella paljon paskaa niskaani, koska mä postailen ihan mitä sattuu ilman sen suurempaa sensuuria.
Blogimaailmassa on kahdenlaisia blogeja. On niitä kaupallisia, turvallisia ja tasaisen kivoja blogeja, joissa jokainen postaus pohjautuu johonkin markkinointiin tai ainakin jonkin mielikuvan myymiseen tai luomiseen. Sitten on niitä blogeja, joista ei koskaan voi tietää mitä siellä seuraavaksi postataan, jotka provosoivat ja puhuttavat. Mun blogi kuuluu näihin jälkimmäisiin, enkä ole itse keksinyt kuuluvani tuohon kategoriaan, vaan kuullut olevani siellä monien alan ihmisien luokittelemana.
Ihanaa! Mä en ikinä perustanut blogia rahan takia tai koska haluaisin miellyttää massaa. Mä en ole ikinä halunnut myydä itsestäni mitään tiettyä kuvaa, mä en todellakaan halua että mut lokeroidaan mihinkään. Mä haluan olla minä ja se sisältää juuri sitä mitä mä teen, eikä kukaan voi koskaan tulla sanomaan mulle mitä mä saan ja mitä mä en saa tehdä, niin kauan kun mä en loukkaa ketään.
Sitten päästään itse otsikkoon. Meidän kaikkien todellisuus on erilaista ja niitä on ihan turhaa lähteä vertailemaan. Loppujen lopuksi kenenkään todellisuudesta on turha provosoitua ja aivan turhaa on kertoa millaista ”oikea todellisuus on”. Kuka täällä määrää mikä on juuri se oikea todellisuus? Mikä on kellekkin tavallista arkea?
Lehdissä näkee paljon artikkeleita otsikoilla ”tavalliset naiset pukeutuivat bikineihin, tavalliset naiset mallikuvissa…” Mikä on tavallinen nainen/ihminen/arki? Meitä on maailmassa aika monta ihmistä ja veikkaan että meidän todellisuudet ja käsitys siitä, mikä on tavallista eroaa aika paljon toisistaan. Jotain saattaa ärsyttää se, että jollakin on varaa ostaa upea auto ja se ei omasta mielestä ole normaalia todellisuutta, mutta jotakin saattaa myös ärsyttää se, että on varaa asua muualla kuin pahvilaatikossa tai varaa ruokaan, eikä se ole taas jollekkin lainkaan normaalia todellisuutta.
Joku ottaa raskauden aikana 20 kiloa, joku ottaa 4 kiloa ja nekin lähtee synnytyksessä. Toista dumataan koska lihosi niin paljon ja käytti raskautta tekosyynä lihoamiselle, eikä välitä yhtään millaista esimerkkiä antaa lapsilleen ja toista dumataan koska ei antanut vauvalle tarpeeksi ravintoa ja on itsekeskeinen ja pinnallinen kun pääsi niin hyvään kuntoon heti. Aina täytyy olla joko-tai, koskaan ei voida vaan hyväksyä että ehkä molemmissa on äiteinä todella hyviä puolia ja kumpikaan tuskin haluaa lapsilleen mitään pahaa tai olla äiteinä huonoja. Panostavat vaan ehkä eri asioihin ja elävät elämäänsä oman todellisuutensa ja tärkeysjärjestyksen kautta.
Äitejä on erilaisia, isiä on erilaisia, blogaajia on erilaisia, koiria on erilaisia, koteja on erilaisia, lapsia on erilaisia…niin monta erilaista todellisuutta.
Joku rakastaa puunata kotiaan vapaa-ajalla, joku rakastaa tehdä satoja vatsalihaksia vapaa-ajalla, joku rakastaa tehdä erilaisia meikkejä vapaa-ajalla, joku rakastaa harrastaa koiransa kanssa agilityä vapaa-ajalla, joku rakastaa maalata tauluja, shoppailla, tehdä vapaaehtoistyötä… what ever. Ihmisiä on niin paljon erilaisia, me kaikki käyttäydytään erilailla, me kaikki panostetaan eri asioihin ja kuka sen määrää mikä on oikein ja mikä väärin, niin kauan kun mitään ei tehdä ketään satuttaakseen? Ja mä en nyt puhu ihmisistä, jotka vaikkapa luodakseen jonkinlaisen mielikuvan elää yli varojeen tai todellakin elää ”väärässä todellisuudessa” omaan tilanteeseen nähden, mutta niin kauan kun ansaitaan arkemme, niin musta jokainen saa päättää oman tapansa elää ja panostaa siihen mihin haluaa.
Mä rakastan olla verkkareissa, urheilla vapaa-ajalla ja tehdä paljon töitä. Joku rakastaa sisustaa kotiaan ja nauttii kauniisti visualisoiduista ympäristöstä. Hän ei ehkä tajua miten mä jaksan olla niin ”pinnallinen” että treenaan niin paljon ja puhun vain urheilusta ja mä en taas ymmärrä miten sen koti on niin täydellinen tai miten älyttömän raskaalta sen täydellinen vaatekaappi näyttää mun silmään ja lähinnä ahdistaa mua. Mä haluaisin huutaa sille että se on turhamainen ja se taas mulle että mä oon. Mutta me molemmat tehdään asioita mitkä saa meille hyvän fiiliksen ja eikö se oo pääasia?
Niinkun mä kirjotin ylempänä, oon nähnyt paljon tässä työssä tätä ”hymyillään nyt tässä koska on pakko” -meininkiä ja tottakai mä oon itsekin sortunut siihen välillä. Siksi esimerkiksi ylempänä julkaisemani artikkeli nuoresta mallista kosketti mua. Mä en kuitenkaan ensisijaisesti oo ikinä halunnut lähteä tekemään mun blogista tai somesta kovinkaan kaupallista ja tämäkin postaus tavallaan sotii kaikkea sitä illuusioita vastaan, jota mä, jos olisin ”järkevä” ja ajattelisin ”omaa taloudellista etuani” puolustaisin. Mutta mä en halua, se ei ole mua. Mulle on moni sanonut miten mun tulisi enemmän panostaa kuviin ja kuvienkäsittelyyn. Haluan tehdä yhteistyötä yritysten kanssa, jotka sopii mun arkeen ja elämäntyyliin. Jotkut tykkää mun tyylistä, jotkut taas haluaa sitä kaupallisempaa, eikä kummassakaan ole mitään väärää.
Tiedostan että mä oon henkilö joka herättää mielipiteitä, mutta mä en koskaan ookkaan halunnut asettaa itseäni jonkun tiettyjen raamien sisälle, vaan mennä fiiliksen mukaan. Täällä eletään kuitenkin itselle, enkä missään nimessä halua olla somen tai julkisuuden vanki. Olen ennenkin kirjottanut siitä, että voisin hyvin feikata ja rakentaa kunnon kulissit kaiken ympärille, postata vaan niitä” oi, niin ihanista” asioista, mutta siihen en lähde, vaikka siten pääsisinkin niin paljon helpommalla. Kirjottaminen on mulle ollut aina todella tärkeä asia ja hyvin terapeuttista, haluan käsitellä blogissani asioita jotka koskettaa mua ja jotka mietityttää mua.
Muistetaan kuitenkin, ettei ole mitään yhtä ja oikeaa tapaa elää tai yhtä ja oikeaa todellisuutta, vaan meidän kaikkien todellisuudet on erilaiset. Lopetetaan siis se ”tässä oikea todellisuus” – meininki. Ei sellaista olekaan.
Ihanaa keskiviikkoa kaikille <3
