08 marras Tuskan värisuora.

Noniin, tossa kerroinkin miten kivasti mun torstai sujui, olin todella energinen ja fiiliksissä kaikesta, vaikka tuli vuosi isän kuolemasta. Sen jälkeen oonkin ollut todella väsynyt. Koko viikonloppu on oikeesti mennyt nukkuessa ja leffoja katsellen. En oo oikeen saanut mitään aikaseksi, kaiken siirrän ”huomiselle” ja tekis mieli vaan nukkua. Kaikista oudointa on, että sitä unta riittäisi vaikka kuinka paljon. Yleensä oon todella huono nukkumaan kun kiintiö tulee täyteen, mutta nyt ei näytä olevan mitään rajoja nukkumiselle. Hyvä kun oon jaksanut JLON kanssa käydä lenkillä ja kaupassa. Siinä ne mitä oon tehnyt kodin ulkopuolella viikonlopun aikana.

<3

Kunnon tuskan värisuora ollut tässä viimepäivinä. Ensin isän kuolemasta tuli vuosi ja nyt isäinpäivä. Seuraavaksi tulee äidin ja isän hääpäivä ja sitten Joulu.  En tietoisesti oo pelännyt tai masennellut tätä päivää lainkaan, mutta oon ihan selkeesti alitajuntaisesti vältellyt tänään mm. somea ja pysynyt erossa puhelimesta ja netistä. Odotin että tuo torstai olis ollut pahempi, mutta kyllä tää menee sen edelle 6-0. Ehkä siksi, että tähän päivään liittyy niin paljon muistoja, jotka vielä enemmänkin sattuu kun tuntuu hyvältä muistella. Menin eilen nukkumaan about 1 yöllä ja nousin sängystä vasta 15:30. Sama homma perjantaina. Olisin voinut nukkua koko päivän, mutta oli pakko mennä JLON kanssa koirapuistoon.

Ulkona iski ihan mieletön ulkopuolisuuden tunne. Mun ohi tepasteli valehtelematta ainakin viis onnellista perhettä kukkapuskineen ja herkkuineen. Mulle tuli niin masentava fiilis kun käppäilin siinä kaatosateessa JLON kanssa ja ei nää tikit huulessakaan ihan hirveesti luo tähän kokonaisuuteen mitään hohtoa. 😀 Oh no… Onneks saan nää huomenna pois.

Tosiaan, ekaa kertaa ikinä tunsin todella voimakkaasti kuuluvani kaiken tän ihanan hömpötyksen ulkopuolelle. Ja mä en oo koskaan ollut juhlapyhien fani, koska meidän perheessä niissä tulee aina vaan hirveetä säätöä ja joku alkaa aina kiukuttelemaan. Nyt mä ottaisin vaikka tuhat kiukuttelua ja riitaa vastaan hymyillen jos saisin olla osa tätä juhlapyhää ja toivottaa isälle hyvää isienpäivää. Ikävää on, että nyt sen todella tajuaa miten ihanaa ja tärkeää tätäkin päivää on juhlia ja miten onnekkaita on ne, jotka saavat olla osa tätä.

Mä oon ollut maailman onnekkain, kun mulla on aina ollut iskä jonka rakkautta ei oo hetkeäkään tarvinnut epäillä ja joka tuli vaikka läpi harmaan kiven jos mulla oli joku hätänä. Ihan uskomattomia juttuja isä on tehnyt mun puolesta. Ihan hirvittävä ikävä.

Ihanaa Isäinpäivää isille, jotka ottavat vastuun lapsistaan. <3

Meidän hipseri perhe <3 Äiti on tässä about mun ikänen ja iskä pari vuotta vanhempi. Pikkuveli puuttuu vielä <3