Tuskan värisuora.

Noniin, tossa kerroinkin miten kivasti mun torstai sujui, olin todella energinen ja fiiliksissä kaikesta, vaikka tuli vuosi isän kuolemasta. Sen jälkeen oonkin ollut todella väsynyt. Koko viikonloppu on oikeesti mennyt nukkuessa ja leffoja katsellen. En oo oikeen saanut mitään aikaseksi, kaiken siirrän ”huomiselle” ja tekis mieli vaan nukkua. Kaikista oudointa on, että sitä unta riittäisi vaikka kuinka paljon. Yleensä oon todella huono nukkumaan kun kiintiö tulee täyteen, mutta nyt ei näytä olevan mitään rajoja nukkumiselle. Hyvä kun oon jaksanut JLON kanssa käydä lenkillä ja kaupassa. Siinä ne mitä oon tehnyt kodin ulkopuolella viikonlopun aikana.

IMG_1015

<3

Kunnon tuskan värisuora ollut tässä viimepäivinä. Ensin isän kuolemasta tuli vuosi ja nyt isäinpäivä. Seuraavaksi tulee äidin ja isän hääpäivä ja sitten Joulu.  En tietoisesti oo pelännyt tai masennellut tätä päivää lainkaan, mutta oon ihan selkeesti alitajuntaisesti vältellyt tänään mm. somea ja pysynyt erossa puhelimesta ja netistä. Odotin että tuo torstai olis ollut pahempi, mutta kyllä tää menee sen edelle 6-0. Ehkä siksi, että tähän päivään liittyy niin paljon muistoja, jotka vielä enemmänkin sattuu kun tuntuu hyvältä muistella. Menin eilen nukkumaan about 1 yöllä ja nousin sängystä vasta 15:30. Sama homma perjantaina. Olisin voinut nukkua koko päivän, mutta oli pakko mennä JLON kanssa koirapuistoon.

Ulkona iski ihan mieletön ulkopuolisuuden tunne. Mun ohi tepasteli valehtelematta ainakin viis onnellista perhettä kukkapuskineen ja herkkuineen. Mulle tuli niin masentava fiilis kun käppäilin siinä kaatosateessa JLON kanssa ja ei nää tikit huulessakaan ihan hirveesti luo tähän kokonaisuuteen mitään hohtoa. :D Oh no… Onneks saan nää huomenna pois.

Tosiaan, ekaa kertaa ikinä tunsin todella voimakkaasti kuuluvani kaiken tän ihanan hömpötyksen ulkopuolelle. Ja mä en oo koskaan ollut juhlapyhien fani, koska meidän perheessä niissä tulee aina vaan hirveetä säätöä ja joku alkaa aina kiukuttelemaan. Nyt mä ottaisin vaikka tuhat kiukuttelua ja riitaa vastaan hymyillen jos saisin olla osa tätä juhlapyhää ja toivottaa isälle hyvää isienpäivää. Ikävää on, että nyt sen todella tajuaa miten ihanaa ja tärkeää tätäkin päivää on juhlia ja miten onnekkaita on ne, jotka saavat olla osa tätä.

Mä oon ollut maailman onnekkain, kun mulla on aina ollut iskä jonka rakkautta ei oo hetkeäkään tarvinnut epäillä ja joka tuli vaikka läpi harmaan kiven jos mulla oli joku hätänä. Ihan uskomattomia juttuja isä on tehnyt mun puolesta. Ihan hirvittävä ikävä.

Ihanaa Isäinpäivää isille, jotka ottavat vastuun lapsistaan. <3

IMG_1014

Meidän hipseri perhe <3 Äiti on tässä about mun ikänen ja iskä pari vuotta vanhempi. Pikkuveli puuttuu vielä <3

 


13 Comments
  • Avatar
    Mari
    Posted at 17:15h, 08 marraskuu Vastaa

    4 isänpäivä ilman juhlittavaa, vieläkin ahdistaa haudalle kynttilä viedä. Toivotaan että se joskus helpottaa <3

    • Avatar
      linda
      Posted at 16:44h, 10 marraskuu Vastaa

      kyllä, toivottavasti <3

  • Avatar
    vieras
    Posted at 18:07h, 08 marraskuu Vastaa

    Ei se kaipuu kyllä ikinä helpota..ihana tuo perhekuva. Ja viisaasti kirjoitettu että isille jotka ottavat vastuun lapsistaan,sekun ei suinkaan ole itsestään selvyys..miksi niiden parhaiden pitää lähteä ja ne luuserit vaan porskuttaa,joskus kaikki tuntuu niin epäreilulle..
    Voimia tähän synkkään aikaan!

    • Avatar
      linda
      Posted at 16:44h, 10 marraskuu Vastaa

      Joo, se ei valitettavasti ole ihan sama asia olla isä ilman että ottaa vastuun ja oikeasti isä jollekkin pienelle olennolle.
      Kiitos paljon ja kaikkea hyvää sinnekkin!

  • Avatar
    Nimetön
    Posted at 14:07h, 09 marraskuu Vastaa

    Täällä vietettiin eilen ensimmäinen isänpäivä, kun perinteisen isänpäivälounaan viettämisen sijaan vietiinkin kynttilä haudalle. Itsekin kyseisestä syystä pyrkinyt välttämään somen selaamista ja kauppakeskuksessa pyöriessä ihmettelin ääneen sitä ihmispaljouden määrää lauantaina, kunnes siskoni tajusi todeta, ”koska isänpäivä on huomenna”. Ehkä alitajuntaisesti yrittänyt blokata koko päivän mielestäni, kunnes eilen se todellisuus sitten hautausmaalla valitettavasti iski.

    Tää samoissa fiiliksissä vellova lähettää sinne paljon voimia ♥

    • Avatar
      linda
      Posted at 16:43h, 10 marraskuu Vastaa

      Se on super jännää miten alitajusesti yrittää väistää kipeitä asioita, ilman että edes itse tiedostaa koko juttua!
      Paljon voimia sinnekkin <3

  • Avatar
    Salla
    Posted at 16:31h, 09 marraskuu Vastaa

    Älä pakota itseäsi enempään kuin kykenet ottamaan vastaan. Jos tunnet itsesi väsyneeksi , ota torkut tai mene aikaisin nukkumaan. Osa hermojärjestelmän hienoutta on siinä , että se säätelee itseään kokoajan. Se mitä et pysty käsitteleen tänään, on tavoitettavissa joku toinen kerta – silloin, kun tunnet itsesi vahvemmaksi, kun sinulla on enemmä voimavaroja ja kykenet paremmin jatkamaan etenemistä. ( Lainattu Peter A. Levinen kirjasta Kun tiikeri herää, lukemisen arvoinen kirja)

    • Avatar
      linda
      Posted at 16:43h, 10 marraskuu Vastaa

      Oi vitsi , tuo oli ihana. Kiitos vinkistä <3

  • Avatar
    kaisa
    Posted at 17:10h, 09 marraskuu Vastaa

    Pakko huomauttaa että oot kyllä ihan samannäkönen ku äitis nyt ku kattoo noita kuvia! :) Itellä sama juttu, eka isänpäivä isäni kuoleman jälkeen, ja kyllähän se toi paljon muistoja mieleen. Tsemppiä sulle, vaikka tuntuu pahalta niin ne hyvät muistot kuitenkin vähän lämmittää :)

    • Avatar
      linda
      Posted at 16:43h, 10 marraskuu Vastaa

      heh, paljon kuullut tuota. :) Äidin näköinen mutta isän ilmeet ;)
      Kyllä ne muistot varmasti jossain kohtaa muuttuu lohduttaviksi, vielä ne kuitenkin kirpaisee aika lujaa.

  • Avatar
    Lotta
    Posted at 13:53h, 10 marraskuu Vastaa

    Oon nyt viettänyt aamun ja päivän enemmän ja vähemmän sun blogipostauksia lukiessa, ja halusin vaan tulla toivottamaan sulle ihan hirveesti tsemppiä. Pystyn samastumaan itse sun moniin tunteisiin ja ajatuksiin ja tiedän myös miltä isän menetys tuntuu. (”Ulkona iski ihan mieletön ulkopuolisuuden tunne. Mun ohi tepasteli valehtelematta ainakin viis onnellista perhettä kukkapuskineen ja herkkuineen. Mulle tuli niin masentava fiilis kun käppäilin siinä kaatosateessa…” – toi oli just niin kun mun suusta.) Koita, Linda, levätä nyt niin paljon kun vaan mahdollista ja tehdä paljon asoita joista nautit. <3

    • Avatar
      linda
      Posted at 16:41h, 10 marraskuu Vastaa

      Ihana kuulla että oot lukenut ja että löytyy ”sielunsiskoja”. Nyt todellakin on aika levätä ja parannella itseään , varsinkin henkisesti :)

  • Avatar
    maya
    Posted at 20:00h, 10 marraskuu Vastaa

    Hei :D voisitko sanoa oliko se lävistysarpikorjaus hinnan väärti? :) kaduttaako?

Post A Comment