Elämäni vaikein päivä ja Lajipetturi!

*Teksti on krijoitettu aikaisemmin 2:30 torstai yönä 5.5

Huh mikä PÄIVÄ.

Tää on ollut kirjaimellisesti varmasti raskain päivä mun kuluneessa vuodessa, nimittäin tänään tuli tasan vuosi täyteen kun menetin mun isän äkillisesti. Aika menee niin pelottavan nopeasti. Tosin tästä vuodesta onki menty muutamat kuukaudet täysin sumussa.

Oon stressannut ja odottanut kauhulla tätä päivää. Oon ollut koko viikon ajoittain todella surullinen, vihainen, ahdistunut. Pelottaa miten mä reagoin päivään, jona vuosi sitten ajattelin että tässä tää oli; nyt mä romahdan ja joudun varmasti jonnekkin suljetulle vähintään. Ajattelin että päivästä tulee sietämätön.

Kas kummaa. Heräsin 5:30 todella pirteänä ja hyvällä fiiliksellä. JLO ulos ja suihkun kautta kaupungille. Lähdin ystäväni Oonan kanssa H&M:lle 7:45 odottamaan että ovet aukeaa ja päästään tsekkaamaan Balmain x HM mallistoa. Hahahah, ei voi kun nauraa sitä meininkiä. Katottiin vaan silmät pyöreinä miten vaatteet KATOSI sekunneissa rekeistä. PUFF. Kaikki oli viety.

11934652_519958811501827_629838718_n

Onnistuin kuitenkin nappaamaan kaksi takkia itselleni joita olin himoinnut, sekä sormuksen jonka olin päättänyt haluta. Sain siis lähteä tyytyväisenä kaupoilta. Kuulin että koko mallisto on myyty koko maailmassa loppuun. Älytöntä!!

Kotiin tultua lähdin JLOn kanssa pitkälle lenkille. Voi miten kaunis päivä olikaan, aivan mahtava. Ei liian kylmä, mutta mukavan kirpeä ja kaunis. Aurinko paistoi todella lujaa.

11254471_726172817516867_801506502_n

Sen jälkeen oonkin paiskinut duunia, käynyt aina välillä haukkaamassa JLON kanssa happea ulkona ja fiilistellyt sitä, että pääsen tänään kokeilemaan uutta lajia, nimittäin aloitin tänään Crossfit Basementilla ON-RAMP kurssin, jossa käydään tekniikat ja lajin perusteet läpi. Sen jälkeen saakin alkaa harrastaa lajia kunnolla.

Oli ihan mielettömän hauskaa ja siistiä käydä tekniikkoja läpi pitkästä aikaa niin että joku tsekkaa ne sulle. Niitä kun ei koskaan voi hioa liikaa! Opeteltiin kolme erilaista tekniikkaa ja sen jälkeen vedettiin 10 minuutin tehotreeni. Vähän jänskätti kun ei oo päässyt kunnolla repimään hetkeen, mutta hyvin se sujui! :) Fiilis oli tosi hyvä treenien jälkeen. Kaipaan jotain uutta vastapainoa salille, varsinkin kun en tällä hetkellä ole lyönyt kisoja lukkoon. Nyt keskitytään siihen hyvinvointiin ja treeni-ilon metsästykseen!

JLO piti vielä viedä tietenkin iltalenkille ja käytiin sanomassa heipat muutamalle frendille heidän työpaikallaan. Nyt oonkin istunut himassa ja miettinyt että olipas kiva päivä. Mä oon etukäteen surrut ja stressannut tän päivän jo niin monesti läpi, että oon oikeastaan vaan ollut hemmetin ylpeä itsesäni koko päivän. Mä nimittäin oikeesti selvisin mun elämäni järkyttävämmästä vuodesta ja oon taas niin paljon vahvempi ihmisenä. Mä en kaatunutkaan, ainakaan kokonaan ja mä oon oikeesti onnellinen, vaikkakin hieman rikkinäinen. Vuosi sitten tähän aikaan muistan ajatelleeni, tuunko mä enää ikinä esimerkiksi aidosti nauramaan. Mä en ikinä tuu unohtamaan sitä fyysistä kipua kun sun sydän särkyy.

Aika parantaa haavat, vaikka vielä onkin paljon päiviä, kun on todella vaikeeta ja järkyttävä ikävä.

Nyt mä oon valvonut 2 tunnin päästä vuorokauden, joten sammutan koneen ja painan pään tyynyyn. Ei pitäisi treenata niin myöhään… Ihanaa viikonloppua kaikille <3

 

 


11 Comments
  • Avatar
    suvi
    Posted at 14:17h, 06 marraskuu Vastaa

    Tuli tosi hyvä mieli sun puolesta :)
    Kyllä kaikki aina järjestyy – se on mun motto.

  • Avatar
    Tintti
    Posted at 14:26h, 06 marraskuu Vastaa

    Olipa kiva postaus, tästä oikein huokui vilpittömyys sun blogikirjoittamiseen :)

    tää on vähän offtopic mut oot puhunut paljon siitä miten netin avulla voi muokata toisten näkemystä itsestä ja nettikiusaamisesta, niin kannattaa tutustua sellaiseen parivaljakkoon kuin kaktu ja futura, kaktu kirjoittaa hevosestaan blogia ja oli ensimmäisiä tämän genren blogeista joista tuli todella suosittuja ja sen myötä myös raskaasti nettikiusattu. Ajattelin että tää vois kiinnostaa sua koska niiden tarina on tosi inspiroiva 😊 (ja oot vissiin itsekkin ollut joskus heppatyttö? :D)

  • Avatar
    Peppi
    Posted at 14:29h, 06 marraskuu Vastaa

    Mikä tossa mallostossa on? Tai siis miksi myytiin loppuun? Oon vaan nähnyt mainoksia mutta ei oo mulle tuttu niin voisitko avata vähän? :)

    • Avatar
      linda
      Posted at 16:48h, 10 marraskuu Vastaa

      käy tsekkaa hm x balmain, sieltä löytyy :)

  • Avatar
    tarjonta kysyntä
    Posted at 14:30h, 06 marraskuu Vastaa

    Osaisipa suomalaisetkin valmistaa tuotteita joita maailman ihmiset haluaisivat ostaa

    • Avatar
      linda
      Posted at 16:48h, 10 marraskuu Vastaa

      jep :)

  • Avatar
    katja
    Posted at 15:11h, 06 marraskuu Vastaa

    Moikka! Monesti oon sulle halunnut kirjoittaa, en vaan oikein tiedä mitä haluan sanoa. Olin 17 vuotias kun mun äiti kuoli syöpään. Uskoin etten selviä siitä ikinä. Että miten ilman noin rakasta ihmistä voi elää. Nuoruus vuodet menikin aika lailla bilettäen joka viikonloppu. Sitten tapasin mun nykyisen miehen, jonka kanssa ollaan oltu nyt 7 vuotta onnellisesti yhdessä. Viime vuoden toukokuussa mentiin naimisiin, oli mun elämän onnellisin päivä. Vuosi sen jälkeen eli viime toukokuussa menetin mun isän. Yllättäen. Miten mulle voi käydä näin.. oon alle 30 ja menettänyt molemmat vanhempani, jotka oli mulle rakkainta maailmassa. Tultiin tosi läheiseksi isän kanssa kun mun äiti kuoli. Hän oli todellakin mun suurin sankari, ihailun kohde tässä maailmassa. Onneksi mulla on ollut ihana mies, joka on tukenut mua joka päivä ja jaksanut rakastaa.
    Oon lukenut sun blogia ja kun kerroit isäsi pois menosta olin tosi järkyttynyt ja muistan miettineeni, että onneksi isällä on kaikki hyvin.
    En tiedä miten ikävästä pääsee eroon, mutta helpommaksi se muuttuu. Jollain tavalla tää ei ollu mulle niin iso shokki kun se äidin kuolema. Tiesin että kaikkea kamalaa voi tapahtua, kun olin sen menetyksen kerran jo kokenut. En osaa selittää, mutta sen jälkeen kun menetin äitini niin olen koko aikuisiän jollain tavalla tiedostanut, että kenet tahansa voi menettää hetkessä. On paljon onnekkaita ihmisiä joiden ei ole tarvinnut ikinä kokea menetyksen tuskaa. En sano, että se tekisi kellekkään mitään hyvää mutta se kasvattaa ihmistä..vahvistaa ja oppii ymmärtämään ja arvostamaan elämää eri tavalla.
    Toivon sulle kaikkea hyvää ja tsemppiä jatkoon. Kaikesta selviää, kun niin päättää ja oppii näkemään sen valon siellä tunnelin päässä, vaikka välillä se niin hemmetin vaikeaa onkin.. ja joinain päivinä se valo ei vaan näy eikä sen aina tarvitsekaan. Kyllä se sieltä kuitenkin aina esiin tulee. Onneksi sulla on rakas perhe tukena :)

    • Avatar
      linda
      Posted at 16:47h, 10 marraskuu Vastaa

      Ihanaa kun ootte olleet niin pitkään yhdessä <3.
      Otan osaa sun molmepien vanhempien osalta, todella epäreilua että oot niin nuori ja menettänyt molemmat vanhemmat :( Onneksi sulla on ihana mies <3
      Ja tiedän mitä tarkotat tolla ettei jonkun menettämine oo enää niin iso shokki… ihan hirveetä, mutta kaikki ihmiset jotka oon "menettänyt" mun elämästä isän kuoleman jälkeen (parisuhde tms…) ei oo tuntunut enää lainkaan niin isolta jutulta kun ennen. Jotenkin on tietyllä tapaa hyväksynyt asioita ja se, että on menettänyt niin rakkaan ihmisen , sen jälkeen jotkut "tapailut" tms ei tunnu läheskään niin sydäntä särkeviltä jutuilta enää. Osaa ottaa vähän eri asenteella elämän ja tietää mitä oikeesti menettäminen tarkottaa.

  • Avatar
    helena
    Posted at 22:18h, 06 marraskuu Vastaa

    Ihana postaus ja ajatuksia herättävä!!! Varmasti annat uskoa ja energiaa muillekin joilla on elämässään vaikea aika. <3

    • Avatar
      linda
      Posted at 16:44h, 10 marraskuu Vastaa

      kiitos paljon<3

  • Avatar
    Tanja
    Posted at 09:34h, 14 marraskuu Vastaa

    Ensimmäinen vuosi läheisen kuoleman jälkeen on se vaikein, voimia sinulle.

Post A Comment