Ciao!

Tänään lähdin Tampereelle, sillä olen huomenna Wellness tapahtumassa edustamassa Biancaneven osastolla. Tulkaa kaikki moikkaamaan Tullintorille klo 10-15! Mukana myös ihana Mari Valosaari <3

Päivä on mennyt äidin kanssa hömppäillessä. Ollaan shoppailtu ja naureskeltu ja vietetty aikaa, juteltu kaikesta ja oltu vain. Ihanaa, just sitä mitä oon kaivannut. Mulla on ollut jotenkin todella vaikeeta ja raskasta viimiset kuukaudet, niinkuin ehkä blogiteksteistäkin on voinut aistia, mutta nyt eilisestä asti mulla on ollut todella kevyt ja hyvä fiilis. Oon tänään vaan hyppinyt, nauranut ja ollut pitkästä aikaa oma itseni. Mun valmentaja tosiaan laittoi mut jäähylle melkein viikoksi, olin jo lopettamassa kisadieettiä ja kas kummaa, paino tippui yli 2 kiloa parissa päivässä heti. Aina enemmän ei ole enemmän, vaan päinvastoin väsyneenä kannattaa vain osata levätä!! Määrä ei korvaa laatua ;) Nyt olis 8 viikkoa maanantaina kisoihin ja noin 3-4 kiloa koutsin mukaan kisapainoon. Duunia painetaan täysillä, mikään ei tuu nyt mun tielle, oon aivan super motivoitunut ja täynnä energiaa !!!

On myös tapahtunut isoja juttuja duunien puolella ja olen jopa hieman jännittynyt tulevaisuudesta, sillä en malta odottaa miten siistejä juttuja sieltä on tulossa ja miten isoja askelija oon ottanut.

Kävin äsken tulikuumassa kylvyssä rentoutumassa ja nyt istun tässä tikut silmillä, mutta en millään malttanut odottaa huomiseen, jotta pääsen esittelemään mun uudet super ihanat kengät!

11836719_10153063651475794_735794467405855007_n

 

Oon aivan rakastunut näihin. Mulla on yhdet toisetkin nahkaset, paksut ylipolven saappaat, mutta nää on todella ohuet ja sopii siksi myös kesäkäyttöön!

Shoes – HERE*

Paita – GinaTricot

Shortsit – SIMILAR HERE*

Käsikoru – Hermes

IMG_9445

 

 


Kaupallinen yhteistyö: SportyFeel

Heippa hei!

Mulle iskettiin eilen lepoa ensviikon tiistaihin saakka! Se on aikamoinen duuni, sillä multa kiellettiin KAIKKI mikä rasittavaksi liikunnaksi lasketaan. Tietenkin koiraa saa lenkittää, mutta nyt on ideana lähinnä vain nukkua ja antaa kehon sekä mielen levätä. Jännä nähdä miten onnistuu. Nyt täytyy vain luottaa valmentajiin ja mennä heidän ohjeiden mukaan.

Varsinkin kisadieetillä on todella tärkeää huomioida palautuminen. Mulla on käytössä vitamiinien ja aminohappojen lisäksi lisäravinteina proteiinijauheita sekä palautusjuoma treenin jälkeen. Palautusjuomasta voi hieman kiistellä, jotkut tykkäävätkin ottaa sen mielummin puhtaana ravintona heti treenin jälkeen, mutta palkkarin ideana on juurikin se, että se imeytyy nopeammin ja kuljettaa nestemmäisessä muodossa lihaksille kaiken tarvittavan nopeasti.

11866345_10153060798545794_7289695898639959747_n

 

Sportyfeelin RecoPro sopii mainiosti salitreenin jälkeen ja WheyPro toimii lisäproteiinina, tai vaikkapa korvaamaan jauhoja leivonnassa, kuten aamupalapannarissa. Lisäksi helppo välipala tai lisä aamusmoothiessa!

Mä oon hullu suklaa fani ja suosinkin aina lisäravinteissa suklaata, niinkuin näkyy.  Pienenä vinkkinä palkkareista: juoma pysyy paremman ja täyteläisemmän makuisena, kun ei täytä palkkaripulloa ihan täyteen vedellä, vaan vaikkapa 3/4!

Treeniä ennen ja sen aikana huolehdin aminohapoista, jotka ovat tärkeitä lihasten raaka-aineita.  Sportyfeel tarjoaa tähänkin sopivat tuotteet: Pre Workout BOOST EAA ja On time Stamine BCAA jauheet. Molempien maku on hyvä, joten ei tarvitse pitää nenästä kiinni kun vetää aminot alas!

Pre-Workout BOOST on nimensäkin mukaisesti tarkoitettu nautittavaksi ennen harjoitusta ja On time Stamina harjoituksen aikana! Molemmat ovat mauiltaan Lemon.

11222455_10153060813010794_5230104728727724617_n

Eli sen lisäksi, että huolehdin treenien yhteydessä tarvittavista lisäravinteista, ravinnosta ja nesteytyksestä ylipäätään, tarvitaan myös riittävä määrä lepoa ja kevyt viikko on tässä kohtaa mulle varmasti enemmän kuin hyvä idea. Oon pitänyt noin parin päivän kevyitä ja palauttavia jaksoja, mutta en yhtäkään kunnon lepojaksoa. Näitä on jokaisen todella hyvä muistaa pitää jos esimerkiksi paino junnaa, väsymys painaa. Kevyt viikko ja lepo on hyvä huomioida nimenomaan ennen kuin väsymys tai muut oireilut alkavat! Perus kuntoilijakin saa itsensä helposti ylikuntoon, sillä siihen saattavat ajaa tai edesauttaa treenaamisen lisäksi myös elämäntilanne, kuten työstressi ja ihmissuhteet! Levosta ja palautumisesta huolehtiminen on yhtä tärkeää kuin itse treeni ja ravinto. Suosittelen kevyttä viikkoa ja laadukkaita lisäravinteita edesauttamaan palautumista noin 5 viikon välein jokaiselle liikkujalle lajista huolimatta, jolloin lähinnä lenkkeillään kevyesti, huolletaan kehoa ja jumppaillaan maltilla. On myös hyvä pitää viikossa vähintään yksi kokonainen lepopäivä!

Koska oot itse viimeksi pitänyt kevyen viikon? ;)

_DCF8250

Vielä loppuun kutsun kaikki innokkaat temppuilijat mukaan Sportyfeel – käsilläseisontahaasteeseen, joka järjestetään WhatsUpissa!

Haaste alkaa 1.9 ja ideana on oppia seisomaan käsillä syyskuun aikana! Tarkemmat ohjeet löydät sportyfeel.fi/sportyfeelchallenge sivustolta, mutta ideana on, että saat ilmaiset treeniohjeet jokapäivä suoraan puhelimeesi ja kilpailun pääpalkintona on vuoden Sportyfeel – tuotteet!

Ohjeet pähkinänkuoressa:

Tallenna numero 040 630 0173 puhelimeesi ja lähetä siihen WhatsApp-viesti ”haaste” ja olet mukana! Ensimmäinen treeniviesti tulee 1.9. Kilpailu ei vaadi aiempaa kokemusta käsilläseisonnasta.

Eiku vaan opettelemaan! ;)


Mä oon itse ollut vuodesta 2011 töissä liikunta-alalla ja siitä asti ”fitness” on ollut vahvasti osa mun arkea. Kisaaminen on mulle vain pieni osa sitä ja syy miksi rakastan tehdä tätä ja miksi laji/ala on intohimoni. Tosin erittelen kisaamisen ja liikunnan-sekä hyvinvoinnin todella jyrkästi toisistaan, mutta kuitenkin. Se mitä yritän tässä sanoa on, että kisaan tai en, teen tätä silti joka päivä, koska rakastan mitä teen.

Fitness on tällähetkellä todella suuri muoti-ilmiö ja bikini fitness on kaappaamassa missikisojen paikan. Vielä muutama vuosi sitten oli melkein harvinaista jos joku ei omistanut Showroomissa jonkinlaista Missi-etuliitettä. Missikisat ovat kuitenkin kärsineet aikamoisen inflaation, muistan kuulleeni että Suomessakin taidetaan järjestää vuodessa n. 300 erilaista missikisaa ja pahoin pelkään että Bikini Fitness on seuraava, joka tulee kärsimään saman kohtalon.

Fitness on selkeästi muoti-ilmiön lisäksi myös hyvin kova business ja jokainen haluaa nyt siivunsa siitä. Ala houkuttelee ihmisiä ja ammattilaisia ilmestyy kuin sieniä sateella.

No, mitä fiiliksiä tää herättää itsessä? Rehellisesti sanottuna kyllä mullekin välillä tulee enemmän ja vähemmän ristiriitaisia tuntemuksia. Tuntuu että aina kun kertoo harrastavansa ja kisaavansa bikinissä, niin tulee vähän ehkä jopa hölmö olo. Vähän sellanen, että tekis mieli mielummin sanoa, että harrastaa vaikkapa palapelien kokoamista tai postimerkkien keräämistä. En tosin koe, että harrastan bikiniä. Treenaan lajinomaisesti ja kisaan Bikinissä. Huomaan etten enää halua postailla jatkuvasti treeneihin tai lajiin liittyviä kuvia someen, enkä jaksa haipata lajia koska sitä tulee joka tuutista. Ristiriitaista siitä tekee kuitenkin juurikin se, että todella rakastaa sitä mitä tekee. Välillä on käynyt jopa mielessä, että treenailisi vaan hiljaisuudessa ja kisaisin seuraavaksi vasta vaikkapa parin vuoden päästä, kun buumi on laantunut ja uudet buumit on tulleet. Fitness on kuitenkin laji, jossa ei kauhean kauan jaksa ilman että rakastaa sitä mitä tekee. Tietenkin on olemassa sitten tämän lajin ”kauneuskirurgia” eli doping, jolla päästään nopeasti tuloksiin ja kiristytään samalla kun pakarat kasvaa, mutta ne on sitten jokaisen omia valintoja.

Mitä mieltä te ootte?

_DCF6496

Aivan ihana ilma ollut ja on vihdoin päässyt nauttimaan kesäpäivistä! Koko viikonloppu vierähti treenien, duunien ja rakkaiden kanssa. Ollaan veneilty, remppailtu Robertin kämppää, JLO on päässyt monet kerrat uimaan ja aamuaerobiset ei oo tuntunut lainkaan niin kamalilta kun ilma on ollut niin hyvä! Mun snapchatista löytyy paljon matskua ja hauskoja videoita lisää mun arjesta, seurailkaa ihmeessä! Löytyy nimellä lindamanuella, shokki! ;)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

IMG_8990

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 


Haluan kirjoittaa tälläkertaa hieman erilaisesta aiheesta, nimittäin erityisherkkyydestä. Se on samaan aikaan kirous sekä lahja, sillä koen kaiken todella voimakkaasti; hyvän ja pahan. Siksi olen usein todella väsynyt, rakastan rauhassa olemista, tarvitsen paljon omaa rauhaa ja lepoa.

Erityisherkkyys on synnynnäinen, hermostollinen ominaisuus. Erityisherkän ihmisen (engl. Highly Sensitive Person, HSP)  hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa tavallista laajemmin ja syvällisemmin. Käytännössä se ilmenee tarkkana havainnointikykynä, kokemisen syvyytenä sekä monipuolisena ja syvällisenä asioiden käsittelykykynä.

 Herkän ihmisen voimakas kokemusmaailma on vaikeasti avattavissa ihmiselle, joka ei itse ole erityisherkkä. Monet erityisherkät tuntevat olevansa ulkopuolisia ja erilaisia tämän vuoksi. Erityisherkkyys lisää alttiutta kuormittua ja herkät voivat kokea ristiriitaa ympäristön vaatimusten ja omien tarpeidensa välillä. HSP:stä on myös erilaisia versioita.

Tässä on muutamia erityisherkkyyden piirteitä, jotka itse allekirjoitan päivittäisessä elämässäni. Annan myös tilanteista esimerkkejä.

Käytän muita enemmän energiaa varotoimenpiteisiin ja siihen, että pohdin, mikä voisi mennä pieleen. Mulla saattaa olla sekunneissa jo analysoitua esimerkiksi miten toimin jos joku onnettomuus tapahtuisi tai jos esimerkiksi ravintolassa ollessani siellä syttyisi tulipalo. Mitä tekisin jos joku murtautuisi kotiini tai käivisi kimppuuni kaupungilla.

Olen hyvä huomaamaan uusia mahdollisuuksia sekä inspiroidun helposti ja keksin monia hyviä ideoita.  Sanotaanko vaikka näin, että keksin töitä ja projekteja itselleni enemmän kuin voisin koskaan toteuttaa.

Tiedän, että maailmassa on enemmän kuin mitä voimme nähdä ja kuulla. Tämä on ollut mulle AINA päivänselvä asia.

Koen usein, että se mikä vaikuttaa olevan helppoa muille, on vaikeaa minulle. Vaikka olen mielestäni ahkera ja monessa asiassa hyvä, on kuitenkin asioita jotka tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Ne on usein ihan perus asioita: kuten ajokortin hankkiminen tai että oppisin olemaan parempi kotitöissä: siivoomisessa, järjestelyssä tms. Vaatekaappini on ja tulee aina olemaan kuin pommin jäljiltä ja ylipäätään sotkematta oleminen on mahdotonta.

Minun pitää saada olla yksin joka päivä. Kyllä, mun on vaan pakko.

Uuvun helposti, jos olen yli 2-3 tuntia toisten seurassa ilman että saan olla välillä itsekseni. Riippuu ihmisestä, mutta varsinkin jos kyse on ihmisestä jota en tunne tai se ei tunne mua tai ei olla ihan samalla aaltopituudella.

Kiukku kuormittaa minua, vaikkei se kohdistuisikaan minuun. Tänään esimerkiksi ahdistuin jo valmiiksi eräästä tilanteesta, kun kuulin että sitä edelsi pieni kiukuttelu eräältä henkilöltä. Se ei liittynyt millään tavalla muhun, mutta ahdistuin silti.

Vältän kaikin keinoin ikäviä yllätyksiä ja erehdyksiä. En voi sietää yllätyksiä! Joku niissä pelottaa, hallitsemattomuus, en tiedä.

Taide voi toisinaan täyttää minut ilolla. Kävelen aina salille erään taidegallerian ohi ja saan jotain aivan käsittämättömiä tunnekohtauksia pelkästään tauluista, joissa on ihania värejä sotkettuna toisiinsa.

Minulla on tuntosarvet virittyneinä muita ihmisiä kohti, tunnen kuinka he voivat. Jep, mä aistin heti jos jokin on huonosti tai jos kaikki on hyvin. Välillä mietin, että nyt mä taas ylireagoin, anna olla, mutta aina kun kysyn olen kuitenkin oikeassa toisen fiiliksestä.

Minulle tulee helposti huono omatunto. Todella todella helposti, siksi olen huono valehtelemaan tai salaamaan mitään. En vain kestä sitä.

Stressaannun helposti, jos joku seuraa, kun työskentelen. En pysty laittamaan edes hiuksia ponnarille jos joku tuijottaa.

Tajuan, mikä on aitoa, ja näen usein muiden esittämien roolien läpi ja minulla on vahva intuitio. Moni tuntemani ihminen kutsuu mua noidaksi ja mut on raahattu moniin palsuihin ja tilanteisiin vaan kertomaan mielipide siitä, oliko ihminen aito vai ei. Ja tää on auttanut mua todella paljon elämässä esimerkiksi töiden suhteen. Monesti on päästy sanomaan sanat ”I told you so.”

Olen todella läsnä ja minuun saa syvän yhteyden. Rakastan mennä pintaa syvemmälle kaikessa missä vain voi.

Minua voi todella häiritä ääni, joka ei vaikuta häiritsevän muita. Olen hyvin varma, että kärsin misofoniasta, josta kerron pian lisää. Se on todella rasittavaa.

Osaan nauttia yksin olemisesta. Rakastan oikeastaan yksin olemista, vaikka nautinkin läheisteni läsnäolosta. Parasta on olla ihmisen kanssa, joka ei ns. vaadi multa energiaa. Voi vaan olla.

Kovat äänet, vahvat hajut tai kirkkaat valot saattavat ärsyttää minua kovasti. Mulla on aina verhot kiinni sekä valot poissa päältä. Ainoastaan hämärät lamput voivat olla päällä ja kynttilöitä rakastan ylikaiken.

Minulla on muita suurempi tarve saada olla rauhassa.

Jos minulla on nälkä tai kylmä, minun on vaikea jättää se huomiotta. Kylmyys on mulle aivan ylitsepääsemätöntä. Nukun talvet ja kesät villasukissa.

Mulla on kaikenlaista ihme herkkyyttä siis ollut aina ja siinä oli lyhyesti yliherkkyydestä ja ”oireista” joita itse koen päivittäin. Faktahan on, että meitä kaikkia ärsyttää joskus joku ja jokaisella on varmaan joku asia mikä ärsyttää tai saa aikaan vahvaa reagointia, mutta uskon että päivittäin yliherkkyydestä kärsivä kyllä tietää, mitä tarkoitan kirjoituksilla. Kyse ei ole vaan sillon tällöin tapahtuvista asioista, vaan ihan arkisia, jokapäiväistä ylireagointia tiettyihin piirteisiin tai asioihin. Jos kuulostaa tutulta tai aihe kiinnostaa, niin lisää tietoa löytää täältä.

On helpottavaa ymmärtää, että reagoi asioihin herkemmin kuin muut ja ei ole vain yksinkertaisesti kusipää, kun huomaa ärsyyntyvänsä tietyistä asioista tai väsyy ihmisten seurassa nopeasti. Rakastan ihmisiä, mutta tarvitsen paljon aikaa latautuakseni taas uudelleen.

Kaikista rajuin näistä mun yliherkkyyksistä on tosiaan tuo yliherkkyys äänille, jota Misofoniaksi kutsutaan. Olen aina joutunut joko heräämään esimerkiksi aamupalalle muita aikasemmin, tai odottamaan että muut ovat lähteneet, sillä aamuisin ärsyynnyn kaikista helpoiten mm. jonkun tapaan syödä äänekkäästi. Mulla saattaa mennä todella pahasti hermot pelkästään siinä, kun JLO haukottelee sellaisella ”limaisella” äänellä tai nuolee tassujaan. Sama on ollut kaikkien meidän koirien kanssa aina. :D

Tästä on tapeltu monet kerrat, jengi pitää mua usein kusipäänä, draamalilijana tai itsekkäänä kun kerron että mua ärsyttää jokin tietty ääni, enkä voi asialle mitään. Meidän perhe on tottunut asiaan eikä äiti esimerkiksi edes uskalla juoda jos puhuu mun kanssa puhelimessa, sillä se nielemisen ääni ärsyttää mua, mikä on jo aika huvittavaa. Asian ymmärtäminen on tosin rauhoittanut hurjasti mun mieltä ja nykyään ymmärrän että todellakin reagoin ääniin todella herkästi, joten osaan hallita asiaa paremmin. Nuorempana reaktiot aiheuttivat itsessäkin hämmennystä, miten jokin asia jota kukaan muu ei välttämättä edes huomaa, voi aiheuttaa mussa voimakkaan reaktion; hyvässä kuin pahassa. :D Nykyään ymmärrän itseäni ja elämä on PALJON helpompaa näin.

11351974_108486679500934_2106996080_n

 

PS. Dieetti iloja: mahduin mun kaapin naftimpiin nahkahousuihin taas, eikä edes puristanut! :D


Moikka!

Multa toivottiin sellasta ”perus päiväni” postausta! Kuvia mulla ei ole mutta kerron millainen on mun normaali päivä. Mulla ne harvemmin on samanlaisia, johtuen siitä että työni on milloin mitäkin: kuvauksia, kolumnia, blogia, edustusta, valmentamista, matkustusta, treenaamista…

Tänään nukuin pitkään, sillä mulla oli päivä vapaa kaikesta ”fyysisestä” duunista, eli kalenterissa ei ollut tapaamisia tai menoja muihin mestoihin. Lähdettiin JLOn kanssa aamulenkille, joka kesti noin tunnin verran. Ilma oli aivan mieletön ja kävin myös hieman uittamassa possua.

Ihmiset on kyselleet millaista mulla on arki koiran kanssa. JLO on välillä mulla, välillä Joelilla. Riippuu ihan meidän molempien työkuvioista, mutta se kummalla on rauhallisempi viikko ja enemmän aikaa koiralle pitää JLOn. JLO on meille molemmille törkeän tärkeä ja siitä pidetään huolta kuin omasta lapsesta. Hän on myös kovasti lomaillut mummolassa, jossa pääsee metsiin riehumaan ja lenkkeilemään luontoon päivittäin! JLO on tosi sporttinen ja energinen pakkaus ja tarvitsee liikuntaa paljon.

IMG_8875

Mä itse ulkoilutan JLOn usein aamuisin ja lenkki on pituudeltaan 5-8km, säästä tietenkin riippuen! Kovin kuumalla ei ihan hirveesti yli 5km mennä ja jos mennään niin välissä täytyy päästä viilentymään, kuten vaikkapa uimaan. Jos mulla on juosten tehtävä aamuaerobinen, niin JLO pääsee aamusta heti koirapuistoon purkamaan energiaa. Meillä on myös mukavan kokoinen sisäpiha, jonne pääsee heittelemään keppiä ja purkamaan energiaa kiireisinä aamuina!

Lenkin jälkeen hoidin sähköpostiasioita, annoin yhden haastattelun MeNaisille ja suunnittelin FitNetin uusia ohjelmia, joita kuvataan huomenna mm. Mari Valosaaren kanssa yhteistyössä.

Äippä on stadissa käymässä ja tuli mun luo kylään kun olin saanut kiireisimmät pois alta. Siinä samalla mä siivoilin kotia; imuroin, pesin pyykkejä, pyyhin pintoja ja laitoin ruokaa….

Robert tuli hakemaan meidän duunin jälkeen jätskille. Tosin mun rooli oli syödä silmillä ja ai että mikä korvapuustin tuoksu lumosi mut kahvilassa. Onneksi mua ei juurikaan haittaa muiden herkuttelu, enkä tee siitä itselleni ongelmaa tai suurta numeroa. En koskaan ole ollut karkkien, pullien, pizzojen tms. mussuttaja, mutta kyllä tällaisilla low kaloreilla tekee mieli vaikka ja mitä kun joku perus miniluumutomaatti maistuu karkilta!

Siinä vähän aikaa kerittiin nauttia auringosta kun piti taas jo mennä. Päivän toiset treenit odottivat! Äkkiä kaupan ja kodin kautta ja reippaillen salille. Mä käyn lähes jokapäivä kaupassa ja ruoka on sellanen mistä en tingi. Mua ahdistaa jos jääkaappi on tyhjillä tai siellä ei ole tarpeeksi ruokaa. Kodin tekee ruoka. :D

Mulla oli  takareisi/pakara painotteinen plyo-kiertoharjoittelu treeni vuorossa ja onnistuin jotenkin muljauttamaan mun polven ihan treenin lopussa. Tosin toivon että ei ollut mistään sen vakavammasta kyse ja annoin sille vähän shokkihoitoa kylmä-kuuma tapaan ja nyt pidän peukkuja, sillä huomenna kuvauksissa olis polvelle käyttöä!

IMG_8876

 

Treenin jälkeen tultiin kotiin ja äkkiä ruokaa naamaan. Kyllä se riisi ja jauheliha on vaan hyvää. Nyt jos sais jotain niin söisin sitä vaan kiloittain, paljon oliiviöljyä vaan sekaan! :D

JLO menee usein tässä kohtaa joko puistoon tai pienelle iltalenkille. Keppiä heitellään hetki usein myös sisäpihalla ja puretaan energiaa, jotta yö nukutaan hyvin. JLO kyllä nukkuu aina hyvin, mutta huvittavan sikeesti kun siltä saa energiat purettua yöksi.

Kohta oliskin jo nukkumaanmenon aika. Robert on opettanut mut menemään 21-22 välillä nukkumaan, sillä se herää joka aamu 5-6 välissä ja mäkin herään sillon vähintäänkin tekemään aamupalat Robertille. Mun tekemä puuro maistuu kuulemma paremmalle, joten mun on tehtävä aamupala….

Enköhän mä kömmi väsäämään mun munakasta ja pikkuhiljaa tuonne makkariin tuhisemaan, jotta huomenna taas jaksaa. Kummasti piristää tuo aurinko ja lämmin ilma!! :)

IMG_8860

Kuvat – Petri Mast