Misofonia ja HSP, ärsyttävän yliherkkä tyyppi.

Haluan kirjoittaa tälläkertaa hieman erilaisesta aiheesta, nimittäin erityisherkkyydestä. Se on samaan aikaan kirous sekä lahja, sillä koen kaiken todella voimakkaasti; hyvän ja pahan. Siksi olen usein todella väsynyt, rakastan rauhassa olemista, tarvitsen paljon omaa rauhaa ja lepoa.

Erityisherkkyys on synnynnäinen, hermostollinen ominaisuus. Erityisherkän ihmisen (engl. Highly Sensitive Person, HSP)  hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa tavallista laajemmin ja syvällisemmin. Käytännössä se ilmenee tarkkana havainnointikykynä, kokemisen syvyytenä sekä monipuolisena ja syvällisenä asioiden käsittelykykynä.

 Herkän ihmisen voimakas kokemusmaailma on vaikeasti avattavissa ihmiselle, joka ei itse ole erityisherkkä. Monet erityisherkät tuntevat olevansa ulkopuolisia ja erilaisia tämän vuoksi. Erityisherkkyys lisää alttiutta kuormittua ja herkät voivat kokea ristiriitaa ympäristön vaatimusten ja omien tarpeidensa välillä. HSP:stä on myös erilaisia versioita.

Tässä on muutamia erityisherkkyyden piirteitä, jotka itse allekirjoitan päivittäisessä elämässäni. Annan myös tilanteista esimerkkejä.

Käytän muita enemmän energiaa varotoimenpiteisiin ja siihen, että pohdin, mikä voisi mennä pieleen. Mulla saattaa olla sekunneissa jo analysoitua esimerkiksi miten toimin jos joku onnettomuus tapahtuisi tai jos esimerkiksi ravintolassa ollessani siellä syttyisi tulipalo. Mitä tekisin jos joku murtautuisi kotiini tai käivisi kimppuuni kaupungilla.

Olen hyvä huomaamaan uusia mahdollisuuksia sekä inspiroidun helposti ja keksin monia hyviä ideoita.  Sanotaanko vaikka näin, että keksin töitä ja projekteja itselleni enemmän kuin voisin koskaan toteuttaa.

Tiedän, että maailmassa on enemmän kuin mitä voimme nähdä ja kuulla. Tämä on ollut mulle AINA päivänselvä asia.

Koen usein, että se mikä vaikuttaa olevan helppoa muille, on vaikeaa minulle. Vaikka olen mielestäni ahkera ja monessa asiassa hyvä, on kuitenkin asioita jotka tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Ne on usein ihan perus asioita: kuten ajokortin hankkiminen tai että oppisin olemaan parempi kotitöissä: siivoomisessa, järjestelyssä tms. Vaatekaappini on ja tulee aina olemaan kuin pommin jäljiltä ja ylipäätään sotkematta oleminen on mahdotonta.

Minun pitää saada olla yksin joka päivä. Kyllä, mun on vaan pakko.

Uuvun helposti, jos olen yli 2-3 tuntia toisten seurassa ilman että saan olla välillä itsekseni. Riippuu ihmisestä, mutta varsinkin jos kyse on ihmisestä jota en tunne tai se ei tunne mua tai ei olla ihan samalla aaltopituudella.

Kiukku kuormittaa minua, vaikkei se kohdistuisikaan minuun. Tänään esimerkiksi ahdistuin jo valmiiksi eräästä tilanteesta, kun kuulin että sitä edelsi pieni kiukuttelu eräältä henkilöltä. Se ei liittynyt millään tavalla muhun, mutta ahdistuin silti.

Vältän kaikin keinoin ikäviä yllätyksiä ja erehdyksiä. En voi sietää yllätyksiä! Joku niissä pelottaa, hallitsemattomuus, en tiedä.

Taide voi toisinaan täyttää minut ilolla. Kävelen aina salille erään taidegallerian ohi ja saan jotain aivan käsittämättömiä tunnekohtauksia pelkästään tauluista, joissa on ihania värejä sotkettuna toisiinsa.

Minulla on tuntosarvet virittyneinä muita ihmisiä kohti, tunnen kuinka he voivat. Jep, mä aistin heti jos jokin on huonosti tai jos kaikki on hyvin. Välillä mietin, että nyt mä taas ylireagoin, anna olla, mutta aina kun kysyn olen kuitenkin oikeassa toisen fiiliksestä.

Minulle tulee helposti huono omatunto. Todella todella helposti, siksi olen huono valehtelemaan tai salaamaan mitään. En vain kestä sitä.

Stressaannun helposti, jos joku seuraa, kun työskentelen. En pysty laittamaan edes hiuksia ponnarille jos joku tuijottaa.

Tajuan, mikä on aitoa, ja näen usein muiden esittämien roolien läpi ja minulla on vahva intuitio. Moni tuntemani ihminen kutsuu mua noidaksi ja mut on raahattu moniin palsuihin ja tilanteisiin vaan kertomaan mielipide siitä, oliko ihminen aito vai ei. Ja tää on auttanut mua todella paljon elämässä esimerkiksi töiden suhteen. Monesti on päästy sanomaan sanat ”I told you so.”

Olen todella läsnä ja minuun saa syvän yhteyden. Rakastan mennä pintaa syvemmälle kaikessa missä vain voi.

Minua voi todella häiritä ääni, joka ei vaikuta häiritsevän muita. Olen hyvin varma, että kärsin misofoniasta, josta kerron pian lisää. Se on todella rasittavaa.

Osaan nauttia yksin olemisesta. Rakastan oikeastaan yksin olemista, vaikka nautinkin läheisteni läsnäolosta. Parasta on olla ihmisen kanssa, joka ei ns. vaadi multa energiaa. Voi vaan olla.

Kovat äänet, vahvat hajut tai kirkkaat valot saattavat ärsyttää minua kovasti. Mulla on aina verhot kiinni sekä valot poissa päältä. Ainoastaan hämärät lamput voivat olla päällä ja kynttilöitä rakastan ylikaiken.

Minulla on muita suurempi tarve saada olla rauhassa.

Jos minulla on nälkä tai kylmä, minun on vaikea jättää se huomiotta. Kylmyys on mulle aivan ylitsepääsemätöntä. Nukun talvet ja kesät villasukissa.

Mulla on kaikenlaista ihme herkkyyttä siis ollut aina ja siinä oli lyhyesti yliherkkyydestä ja ”oireista” joita itse koen päivittäin. Faktahan on, että meitä kaikkia ärsyttää joskus joku ja jokaisella on varmaan joku asia mikä ärsyttää tai saa aikaan vahvaa reagointia, mutta uskon että päivittäin yliherkkyydestä kärsivä kyllä tietää, mitä tarkoitan kirjoituksilla. Kyse ei ole vaan sillon tällöin tapahtuvista asioista, vaan ihan arkisia, jokapäiväistä ylireagointia tiettyihin piirteisiin tai asioihin. Jos kuulostaa tutulta tai aihe kiinnostaa, niin lisää tietoa löytää täältä.

On helpottavaa ymmärtää, että reagoi asioihin herkemmin kuin muut ja ei ole vain yksinkertaisesti kusipää, kun huomaa ärsyyntyvänsä tietyistä asioista tai väsyy ihmisten seurassa nopeasti. Rakastan ihmisiä, mutta tarvitsen paljon aikaa latautuakseni taas uudelleen.

Kaikista rajuin näistä mun yliherkkyyksistä on tosiaan tuo yliherkkyys äänille, jota Misofoniaksi kutsutaan. Olen aina joutunut joko heräämään esimerkiksi aamupalalle muita aikasemmin, tai odottamaan että muut ovat lähteneet, sillä aamuisin ärsyynnyn kaikista helpoiten mm. jonkun tapaan syödä äänekkäästi. Mulla saattaa mennä todella pahasti hermot pelkästään siinä, kun JLO haukottelee sellaisella ”limaisella” äänellä tai nuolee tassujaan. Sama on ollut kaikkien meidän koirien kanssa aina. :D

Tästä on tapeltu monet kerrat, jengi pitää mua usein kusipäänä, draamalilijana tai itsekkäänä kun kerron että mua ärsyttää jokin tietty ääni, enkä voi asialle mitään. Meidän perhe on tottunut asiaan eikä äiti esimerkiksi edes uskalla juoda jos puhuu mun kanssa puhelimessa, sillä se nielemisen ääni ärsyttää mua, mikä on jo aika huvittavaa. Asian ymmärtäminen on tosin rauhoittanut hurjasti mun mieltä ja nykyään ymmärrän että todellakin reagoin ääniin todella herkästi, joten osaan hallita asiaa paremmin. Nuorempana reaktiot aiheuttivat itsessäkin hämmennystä, miten jokin asia jota kukaan muu ei välttämättä edes huomaa, voi aiheuttaa mussa voimakkaan reaktion; hyvässä kuin pahassa. :D Nykyään ymmärrän itseäni ja elämä on PALJON helpompaa näin.

11351974_108486679500934_2106996080_n

 

PS. Dieetti iloja: mahduin mun kaapin naftimpiin nahkahousuihin taas, eikä edes puristanut! :D


71 Comments
  • Avatar
    K
    Posted at 23:33h, 06 elokuun Vastaa

    jotenki tää kirjotus iski , aivan kun olisin itse kirjoittanut.. En oo aikasemmin tämmösestä kuullutkaan , mutta mulla on aika vahvasti samanlaisia tuntemuksia omassa elämässä :o kiitos tästä <3

    • Avatar
      linda
      Posted at 00:00h, 07 elokuun Vastaa

      Hyvä kuulla jos auttoi !! (:

  • Avatar
    Mitävit
    Posted at 23:36h, 06 elokuun Vastaa

    Ihan itsekö diagnosoit? Ei luoja… Aina tekemässä itestä jotain uniikkia lumihiutaletta. Jooh, vai että misofonia… Jaa että sua vai ärsyttää kovat äänet… Mm. Aspergereilla on ihan oikea ongelma aistiyliherkkyyden kanssa, joten lakkaa diagnosoimasta itsellesi jotain helvetin pilipalisairauksia vain, koska haluat olla erityinen.
    Tuntuu, että joka hiton käänteessä sun on korostettava täällä sun blogissa, kuinka sinä olet sitä ja sinä olet tätä. Väität olevasi nöyrä ja silti kehut itseäsi joka välissä. Tällaisistakin asioista luulet vaan, että sä voit päättää, että nyt minä olen aistiyliherkkä jne. Voi jeesus, ei se ihan kuule niin mene. Olet erittäin naiivi, jos luulet, että jokainen vitutus tai mässytyksen kuuntelun inhoaminen on automaattisesti jotain yliherkkyyttä ja erikoisuutta, jolle on saatava diagnoosi. Pidät varmaan itseäsi vielä älykkönä siitä syystä. Huomaa, ettei joku ole perehtynyt millään lailla luonnontieteisiin, ihmisbiologiaan tai lääketieteeseen, vaan lähinnä keittiöpsykologiaan ja mututuntumaan.

    ”Käytän muita enemmän energiaa varotoimenpiteisiin ja siihen, että pohdin, mikä voisi mennä pieleen. Mulla saattaa olla sekunneissa jo analysoitua esimerkiksi miten toimin jos joku onnettomuus tapahtuisi tai jos esimerkiksi ravintolassa ollessani siellä syttyisi tulipalo. Mitä tekisin jos joku murtautuisi kotiini tai käivisi kimppuuni kaupungilla.”

    Siis miten sulla voi olla näin lapsellisen itserakas käsitys omasta ajattelustasi? Luuletko tosiaan, ettei tällaiset ajatukset risteile muiden ihmisten päässä? Se tahti, jolla ihmisaivot ajattelee on ihan älytön (et edes itse tajua kaikkia ajatuksia) ja varmasti kaikki maailman ihmiset miettivät mm. kuvailemiasi tilanteita. En voi yksinkertaisesti sietää kun joku korostaa olevansa syvällinen yms. Kertoo minulle tyhmyydestä.

    ”Jos minulla on nälkä tai kylmä, minun on vaikea jättää se huomiotta. Kylmyys on mulle aivan ylitsepääsemätöntä. Nukun talvet ja kesät villasukissa.”

    Kylmyys on yhteydessä kipureseptoreihin ja on biologisesti mahdotonta tottua kipuun, vaikka ihmiset sitä väittääkin. Kukaan ihminen tässä maailmassa ei jätä itseään hytisemään, jos on mahdollista pistää sukat jalkaan. Nyt valoja.

    • Avatar
      linda
      Posted at 00:00h, 07 elokuun Vastaa

      No, on ihan normaalia ettei ymmärrä jos ei itse koe näitä asioita ja odotinkin tämän kaltaista kommenttia joltain joka ei ymmärrä mistä puhun ja kokee asian ihan hölynpölynä. Tää on aika yleinen ongelma, jotkut reagoivat eri asioihin eritavoin ja varmasti jokaisella on jotain mihin reagoi erityisen herkästi, mutta joillakin niitä on ärsyttävänkin paljon. (: Ja jos olen niin ärsyttävä, niin ehkä sun ei kannata lukea mun blogia enää. (:

      • Avatar
        Ninni
        Posted at 22:32h, 09 marraskuun Vastaa

        Toi edellinen oli varmasti trolli, mutta pakko vääntää ihan vaikka yleisen tiedon eduksi muutamaan kohtaan.

        ”Huomaa, ettei joku ole perehtynyt millään lailla luonnontieteisiin, ihmisbiologiaan tai lääketieteeseen”

        -Niin, nykyaikana ei olekaan saatavilla tietoa kuin keittiöpsykologien päiväkirjoista. Ehkä kuitenkin kannattaa
        (jo oman edun vuoksi) uskoa ihmisiä ja tieteellisiä julkaisuja, joilla ja joiden takana on se vaadittava tutkinto asian tutkimiseen ja kartoittamiseen, kuten esim HSP-tutkimuksen pioneerilla, psykologian tohtori Elaine Aronilla.

        -Misofonia on täysin tahdosta riippumaton neurologinen onglema; tiettyjen äänien ja liikkeiden aistiärsykeratojen hermokudos on epänormaalisti linkittyneenä Limbiseen järjestelmään, joka on tunteiden säätelyalue. Äänet ja liikkeet toimivat laukasijoina erinäisille tunteille, joita on mm. voimakas raivon ja vihan tunteminen. Tämä on siis täysin tahdosta riippumatonta ja äärimmäsen vittumainen tila ihmiselle, joka KÄRSII tästä. Valitettavasti Suomessa ei ole tälle (vielä) tautiluokitusta, mutta esim. Briteissä ja U.S.A:n puolelta tämä on jo virallista diagnosoitavaa asiaa.

        Sitten vielä sulle LINDA: mulla on misofonia, omalääkärini on tietoinen tästä oireyhtymästä (jos sitä voi siksi sanoa) ,mutta suurimman osan tietoa olen noukkinut artikkeleista ja tukisivustoilla. Mulla on on käynyt tuuri ,että mulla on lääkäri joka on asiaa opiskellut, kuitenkaan tällaisia lääkäreitä ei ole paljon ja varsinaisia asiantuntijoita vielä vähemmeän, niitä on, mutta muuhun maailman verrattuna vähän.
        Mä olen itse facebookin puolella parissa tukiryhmässä (esim Misophonia support group) , siellä saa vinkkejä arkeen. Joillakin misofonia on edennyt todella pahaksi, milloin triggreitä on joka puolella.
        Itselleni, ruokailuäänet, jalan heilutukset-äänineen, kaiken maailman nipsutupset ja napsutukset ovat niitä suurimpia. Mulla on ollut nuorena valtavia ongelmia koulussa, koska en ole voinut yksinkertaisesti olla luokassa. Mä kuvailen sitä sitä raivon ja inhon tunnettä sillä, että ”oon niin vitun ärsyyntynyt,että voisin mätkästä lasta” . Näinhän ei käy, mutta toi kuvaa, että tunne on äärimmäisen voimakas ja invalidisoiva.

        Tukkaa silmille ja tulpat korviin :-)

        nimim: yksin ruokailua 25 perhejoulun verran.

        • Avatar
          linda
          Posted at 16:42h, 10 marraskuun Vastaa

          Olis kiva tietää kuka tuo lääkäri on? :) mulla on välillä niin överiä tää, että tekis mieli hyppiä ihmisten kimppuun, mutta pakko vaan pahotella ja poistua kun onneksi ymmärtää että se vaan on mulle niin sietämätöntä ja pakko hyväksyä se :D

          • Avatar
            Ninni
            Posted at 20:17h, 18 marraskuun

            Eli, Suomen lääkiksessä misofoniasta ei luennoida, mutta Virossa kylläkin. Omalääkärini on nuori, viroilainen nainen. Ehkä tämä auttaa lääkärin löytämisessä. Ilmeisesti ne vanhemmat, virossa kouluttautuneet lääkärit ei kuitenkaaan tästä tiedä, koska koko asia on uusi diagnoosi rapakon takanakin.

            Ja, et ole överiraivojesi kanssa yksin. Kuten tossa aiemmin kuvailin, se ärsyyntymisen tunne on VALTAVA.
            Toivottavasti vastauksistani oli apua edes vähän :-)

          • Avatar
            linda
            Posted at 01:05h, 19 marraskuun

            kiitos paljon!:)

    • Avatar
      Linnea
      Posted at 09:54h, 07 elokuun Vastaa

      Ohhoh nyt tais mennä yli hilseen. Harmi että kirjoitit asiasi näin vihan/katkeran sumussa. Olisit ottanu lindan tekstin jälkeen tunnin omaa aikaa ja sitten kirjoittanut oman mielipiteesi, koska nyt kuulostat vain todella tyhmältä. Jokaisella on mielipiteet ja se on hyvä , mutta asiat voi ilmaista muutenkin kuin vihan ympäroimänä.

    • Avatar
      Ansku
      Posted at 16:29h, 07 elokuun Vastaa

      Outs, aika täpäkkää tekstiä yllä ^…

      Olin juuri aikeissa kirjoittaa kuinka mulla on sama juttu ton koiran tassujen nuolemisen kanssa! Se on jännä, mutta todella todella ärsyttävää että se ärsyttää niin paljon :D Erityisherkkä olen minäkin, mutta en ole koskaan ajatellut olevani sen vuoksi ”uniikki lumihiutale” :D Joskun kyllä mietin että olen liian herkkä tähän maailmaan. Ja kaikki me kai uniikkeja ollaan :)

    • Avatar
      Hanski
      Posted at 19:02h, 08 elokuun Vastaa

      Heibaaa,
      Taas yksi mielenkiintoinen postaus ja herättää varmasti monenlaisia ajatuksia ihmisissä. Usein olen huomannut, että tänne blogimaailmaan on vain tervetulleita positiiviset, kehuvat ja ylistävät kommentit. Satelee sydämmiä ja hehkutuksia. Myös hieman lapsellista muilta lukijoilta alkaa puolustelemaan kirjoittajaa, sekä myös Lindan oma kommentti ”jos kerran olen niin ärsyttävä, niin ehkä sun ei kannata lukea mun blogia enää” :D Ehkä myös minulta lapsellista asiaa kommentoida, mutta tulipahan sekin tehtyä!!

      Oikeasti olin kommentoimassa tekstiisi liittyen, joka käsittelee sellaista aihetta mitä monet eivät varmasti ole ajatelleet. En tiedä kuinka paljon sinun elämääsi häiritsevänä tätä yliherkkyyttä pidät, mutta on sitä muillakin. En vain ole koskaan ajatellut asiaa sinun esille tuomalla tavalla, että olisin jotenkin erityinen, kun minulla tälläinen on. Tekstistä hieman paistaa nimittäin minustakin sellainen fiilis (ehkä tulkitsin väärin tai jotain..). Mutta pointtina se, että äänet ja kirkkaat valot ovat minulle se herkkyys. Kovat äänet ja etenkin tuo toisten ihmisten mässyttäminen syödessä on sietämätöntä, ja siskoni siitä ovat vuosikaudet ärsyttäneet :D Olen jotenkin ajatellut vain että se kuuluu minun persoonaani, enkä tiennyt sille olevan noin hieno nimityskin. Valoherkkyys ja hajut taas saavat pääni särkemään, joten festarit, diskot ja hajuvedet eivät kuulu arkeeni tai edes kerran puoleen vuoteen :)
      Jatka samaan malliin vain, jos jotakin ärsyttää tyylisi niin olkoon sitten lukematta. Ja negatiiviset palautteet joko jättää omaan arvoonsa tai ottaa asiallisimmat niistä rakentavana palautteena :) Mukavia hellepäiviä, ja intoa treeneihin!
      -H

    • Avatar
      Samaa mieltä
      Posted at 02:04h, 09 elokuun Vastaa

      ”Käytän muita enemmän energiaa varotoimenpiteisiin ja siihen, että pohdin, mikä voisi mennä pieleen.” Missä tämä on tutkittu? Tutkimustietoa siitä, että käytät muita huomattavasti enemmän energiaa tällaiseen toimintaan?

      ”Tiedän, että maailmassa on enemmän kuin mitä voimme nähdä ja kuulla. Tämä on ollut mulle AINA päivänselvä asia.”
      Hyvä, jos olet sitten ratkaissut henkimaailman kysymykset, sitä kun ei ole kukaan muu aiemmin pystynyt todistamaan. Olisikohan tämä ehkä ennemmin mielikuvitusta?

      ”Koen usein, että se mikä vaikuttaa olevan helppoa muille, on vaikeaa minulle.”
      Moni asia, joka näyttää helpolta, ei sitä välttämättä ole. Tätäkään on tuskin mitattu tieteellisesti kohdallasi.

      ”Minulla on tuntosarvet virittyneinä muita ihmisiä kohti, tunnen kuinka he voivat. Jep, mä aistin heti jos jokin on huonosti tai jos kaikki on hyvin. Välillä mietin, että nyt mä taas ylireagoin, anna olla, mutta aina kun kysyn olen kuitenkin oikeassa toisen fiiliksestä.”
      ”Tajuan, mikä on aitoa, ja näen usein muiden esittämien roolien läpi ja minulla on vahva intuitio. Moni tuntemani ihminen kutsuu mua noidaksi ja mut on raahattu moniin palsuihin ja tilanteisiin vaan kertomaan mielipide siitä, oliko ihminen aito vai ei.”
      Et voi olla edes tosissasi :D

      ”Olen hyvin varma, että kärsin misofoniasta, josta kerron pian lisää.”
      Oletko harkinnut oikeasti käyväsi juttelemassa jollekulle ammattilaiselle? Diagnosoit jatkuvasti ties mitä erityispiirteitä itsellesi.

      ”Mulla on muita suurempi tarve saada olla rauhassa.”
      Edelleen, varmasti on asia tutkittu ja todistettavissa. Personal trainerin papereilla melko luotettavat tutkimustulokset. Ei hyvää päivää :D

      Kaikki sun mainitsemat esimerkit pätee varmasti jokaiseen ihmiseen. Itsekin tunnistan itseni jokaisesta kohdasta, ja aiheeseen perehtyneenä tiedän asiasta hieman enemmän. Työskentelen nimittäin erityislasten kanssa opintojeni ohella, ja voin kertoa, että on lähes loukkaavaa oikeasti kärsiviä ihmisiä kohtaan yrittää kerätä jotain säälipisteitä tällä tavalla.

      Koetappa hankkiutua oikeasti erityisherkkien, esim aistiyliherkkyydestä kärsivien seuraan. Edes arkipäiväinen elämä ei meinaa sujua. Pienet on kyllä murheet joillakin.

      • Avatar
        Roosa
        Posted at 09:52h, 10 elokuun Vastaa

        Voin omasta kokemuksesta kertoa, että on myös muita kuin autistisia tai asperger ihmisiä joilla on aistiyliherkkyyksiä. Poikani on sokea, joten hänelle ihan jo näköaistia korvatakseen on muodostunut herkemmät muut aistit. Tunnen myös aikuisia ihmisiä joilla on aistiyliherkkyyksiä ilman muita diagnooseja ja ne eivät ole mitenkään harvinaisia. Harvemmin niitä vaan diagnosoidaan sillä ihmiset eivät tiedä, että kyse voi olla muustakin kuin luonteenpiirteestä ja toiseksi tälle ei yleensä voida tehdä juurikaan mitään muutakun hyväksyä. Yleensä tieto omasta tilasta ja oman käyttäytymisen selittyminen helpottaa aistiyliherkän ihmisen elämää. Onkin siis hyvä jos joku saa tuotua asiaa julki ja se helpottaa jonkun toisen elämää. :) Turha täällä on huudella että haetaan huomiota erityislasten kustannuksella kun sitä ei tosiaan tehdä. Eihän kohta voisi mitään kirjoittaa kun jollain on vakavampia ongelmia. Rauha kaikille! T. Erityislapsen äiti

    • Avatar
      Mimmu
      Posted at 23:33h, 20 elokuun Vastaa

      Tässä on ihminen joka ei todella ole yliherkkä ja joka ei ymmärrä että joku voi todella kokea vahvemmin asioita kuin toiset.. edes vähän empatiaa kiitos!! ( itse allekirjoitan täysin plogin kirjoittajaa, koe hyvin paljon samoja tuntemuksia joista olen tuntenut vahvaa huonommuutta ja kokenut itseni oudoksi,mutta nyt vanhempana ymmärrän itseäni enemmän ja hyväksyn itseni tällaisena)

      • Avatar
        Mimmu
        Posted at 23:36h, 20 elokuun Vastaa

        Alku kirjotus tarkoitettu siis mitävit kirjoittajalle..

    • Avatar
      Johan nyt
      Posted at 16:41h, 10 elokuun Vastaa

      Meni nyt vähän ohi sulta tää kirjoituksen kokonaisuus. Liian kiire provosoitua? Kysymyksessä on biologinen, neurovegetatiivinen ominaisuus, jonka jokapäiväisiä ilmenemismuotoja tässä yhden esimerkkihenkilön kautta kuvailtiin. Ota nyt pikkusen selvää ennen kuin alat läyhäämään. Tri Elaine N. Aronin työstä ja julkaisuista viimeisen 30 vuoden aikana on hyvä aloittaa.

  • Avatar
    MaryVonJane
    Posted at 23:46h, 06 elokuun Vastaa

    Voi että! Aivan ihana lukea tämmöinen juttu ja samaistua sanoihisi. Lohduttavinta tietää ettei ole yksin ja että on muitakin jotka kärsii ihan samanlaisista jutuista. Onneksi läheiset ymmärtää, koittaa huomioida vaikka hassultahan se voi tuntua kun ei itse koe asioita samalla tavalla. Kuitenkin näiden ihmisten lähellä on helpompi olla ja se ei syö niin paljoa energiaa. Toi Misofonia on kaikista pahin, koska itselläni saattaa joskus oikein kuohahtaa sisällä jos mieheni syö jotain :D Hassua miten voi tullakkin sellainen vihainen olotila pelkästään tollasesta pienestä jutusta!

    • Avatar
      linda
      Posted at 00:01h, 07 elokuun Vastaa

      Ihanaa että on sielunsiskoja :D

      • Avatar
        Elina
        Posted at 22:23h, 20 huhtikuun Vastaa

        Mulla on kaksi poikaa jotka kärsivät (ja minä äitinä siinä samalla, päivittäin) erityisherkkyydestä esim. sosiaalisella puolella. Ja paljon muutakin. Hyvää tekstiä on myös Suomen erityisherkät ry:n sivulla. Ensin poissuljettiin pojiltani ADHD, asperger ja autismi. Nykyään vain mennään hetki kerrallaan ja raivari kerrallaan. Ja me muut vain yritetään ymmärtää.

        • Avatar
          linda
          Posted at 13:45h, 21 huhtikuun Vastaa

          Jep, ei niin kivoja juttuja. :/ meilläkin koko perhe samanlaisia :D

  • Avatar
    Viivi
    Posted at 00:18h, 07 elokuun Vastaa

    Mulla on ollut aina monia näitä samoja ”oireita” ja olenkin joskus netistä tutkinut juuri tuota yliherkkyytä ja tullut tulokseen, että saatan kärsiä siitä. Jotkut asiat, joista ”kärsin”, ovat välillä etenkin muille vaikeita ymmärtää, esim. itselläni juuri myös tuo yliherkkyys äänille on todella suuri. Poikaystävälle olen jo yli 2,5v joutunut tasaisin väliajoin selittämään, että en esim. siedä musiikkia kovalla, jos olen kotona. Koti on minulle sellainen rahoittumisen tila, jossa tykkään olla rauhassa ja hiljaisuudessa. Myös valot etenkin iltaisin alkavat ihan ahdistamaan minua ja ahdistus iskee yleensä todella äkkinäisesti. Aamulla herkkyys on kaikista pahinta. Olen AINA alkanut voimaan jopa pahoin, jos joku naksuttelee sormiaan ym. niveliään. Tätä listaa eri stressaavista äänistä voisin jatkaa loputtomiin :D…

    Olen myös aina alkanut itkemään todella herkästi, enkä välillä itsekään tiedä itkuni syytä. Kuten sanoit tästä yliherkkyydestä on sekä hyötyä että haittaa. Nyt, kun olen vähitellen alkanut ymmärtämään, että tämä kaikki herkkyys voi olla synnynnäistä, alan todennäköisesti löytämään siitä enemmän hyviä puolia, sen sijaan, että miettisin jatkuvasti mikä minussa itsessäni on vikana.

    Kiitos Linda blogistasi ja tästä kirjoituksesta, oot huippu! :) <3

    • Avatar
      linda
      Posted at 00:27h, 07 elokuun Vastaa

      Mulla oli aina todella vaikeeta sietää kun mun isä sillai jännästi heilutteli jalkojaan :D teen sitä vielä itsekin tosi usein!
      Meitä on tosi paljon ja kuten kirjoitin niin HSP tyyppejä on erilaisia eri yliherkkyyksillä (:
      kiitos itsellesi kun jaoit fiilikset <3

  • Avatar
    Milla
    Posted at 00:42h, 07 elokuun Vastaa

    Onko sulla ihan diagnosoitu tämä?

    • Avatar
      linda
      Posted at 00:57h, 07 elokuun Vastaa

      Mulla on diagnosoitu vaikka mitä yliherkkyyttä ja ahdistuneisuutta elämäni aikana, on määrätty lääkkeitä sun muita aiheen ”ohittavia”, joidenkin mielestä on vain kuulunut ikään ja vaikka mitä, mutta HSP:Stä en ole koskaan lääkäreiden suusta kuullut mitään tai keskustellut asiasta (: Enkä itse koe asiaa vaivaavaksi, nykyään kun sen ymmärtää. Nuorempana tuli kummasteltua itsekin omaa reaktiota moniin pieniin asioihin, mitä muut eivät edes huomioineet.

    • Avatar
      Erityisen herkkä
      Posted at 13:59h, 07 elokuun Vastaa

      Erityisherkkyys ei ole sairaus, vaan hermoston ominaisuus. Siksi se ei myöskään ole diagnoosi. Suurin osa erityisherkistä on diagnosoinut itse itsensä, koska ei ole olemassa yhtä rajaa, joka määräisi, onko erityisherkkä vai ”perusherkkis”. Mutta me erityisherkät usein tunnetaan itsemme niin hyvin ja näiden HSP-piirteiden listaaminen herättää sellaisen ahaa-elämyksen, että just näin mä olen koko ikäni tuntenut! Pointtina ei siis ole hankkia diagnooseja vaan oppia ymmärtämään paremmin itseä ja läheisiä, niin elämisestä tulee helpompaa :)

      Ja vielä sulle, Mitävit: on hyvin loukkaavaa ja alentavaa tulla vähättelemään toisen ihmisen kokemuksia erityisherkkyydestä. Jokainen on itsensä paras asiantuntija, toisen pään sisään ei voi päästä. Joten pidetään huoli omista asioistamme, eikös vain :)

  • Avatar
    Rilla
    Posted at 00:43h, 07 elokuun Vastaa

    Ihanaa että tämä aihe on nykyään enemmän esillä! Kiva lukea muidenkin kokemuksia asiasta ja löytää itsestä samoja piirteitä, nimenomaan sen takia että oppii hyväksymään ne piirteet itsessään koska niihin on syy.. Pisti silmään kirjoituksessa kohta asioista, jotka ovat muille helppoja ja mainitsit ajokortin. Itselläni juurikin tuo ajokortti on jäänyt hankkimatta, vaikka autokoulun aloitinkin. Muille sen hankkiminen kuuluu ”elämänvaiheeseen” kun täyttää 18 vuotta, mutta omalla kohdalla se tuntuu ylitsepääsemättömän hankalalta :D samaistun tekstissäsi useaan kohtaan, mutta huomaan myös kuinka erilailla erityisherkkyys voi ilmetä, koska jotkut asiat koen täysin päinvastaisesti kun sinä kertomasi mukaan :)

    • Avatar
      linda
      Posted at 00:54h, 07 elokuun Vastaa

      Sepäs siinä onkin, kun näitä HSP ”tyyppejä” on 4 erilaista päätyyppiä ja niilläkin kaikilla vielä 3 alakategoriaa ja kaikilla eri erityisherkkyytensä, vaikkakin paljon samojakin :D Tää on kyllä mielenkiintoinen aihe ja varmasti auttaa monia jotka kokee näitä asioita ymmärtää että meitä on muitakin ja se on suht normaalia, olisko ollut about joka viides ihminen kokee näitä. Voin muistaa väärin, mutta yllättävän moni (:

      • Avatar
        Päivi
        Posted at 10:48h, 31 joulukuun Vastaa

        Mihin viittaat näillä HSP-päätyypeillä ja niiden alakategorioilla? Mitä nämä ovat ja mistä tällaisen jaottelun löytää? Olisin kiitollinen tiedosta :-)

  • Avatar
    tiippa
    Posted at 01:47h, 07 elokuun Vastaa

    Hassua, kuinka jotkut takertuu tuohon, onko diagnosoitu :D yliherkkyys osana persoonaa on vähän kuin onko henkilö intro- vai ekstrovertti. Ei joka asiaan tarvi mustaa valkoisella.
    Mä ymmärrän täysin, mistä puhut. Itse olen melko introvertti ja mullakin aistit on erittäin herkkiä ja äänet koen toisinaan ahdistavaksi. Esimerkiksi naapurin koiran haukkuminen saa mut helposti itkemään ja ahdistumaan ja pitkään jatkuessa jopa paniikkikohtauksen partaalle. Lisäksi kuulen esim. seinään laitettavan sähköisen hiirikarkoittimen korkean äänen, jota kukaan muu mun tuttava, joka on käynyt ikinä meidän mökillä, ei kuule.
    Lisäksi aistin ihmisten mielialoja jopa ärsyttävän tarkasti. Yritän välillä vaimentaa omaa intuitiota, koska kyllä ystävätkin voi haluta pitää tunteensa välillä vain itsellään :D. Hyvä esimerkki omasta intuitiosta on myös kun tapasin ekaa kertaa henkilöt a, b ja c. A ja b seurusteli, mutta tapaamisen jälkeen totesin miehelleni, että a ja c tulee vielä joskus olemaan yhdessä, vaikka mikään tapahtuma illan aikana ei viitannut siihen. No vuosi sitten tanssittiin a:n ja c:n häitä :D

  • Avatar
    suvi
    Posted at 01:52h, 07 elokuun Vastaa

    Mä oon oikeesti miettiny monesti että mun pitää varmaan hankkiutua jonnekin terapeutille tai vastaavalle, koska mulla on myös osaa näistä ongelmista :D Pahin on nuo syömisäänet!! Se on jotain sanoinkuvaamatonta mitä raivoa mä joskus tunnen kun joku jyystää purkkaa tai makustelee jotain karkkia tai ylipäätään syö silleen mässyttämällä. Pahinta mitä mä tiedän. Ja mua ärsyttää itteenikin se että se häiritsee mua niin paljon, koska en mä jaksais olla tällänen… Välillä oikeesti aika raskasta.
    Mulla on myös aina ollu outo tapa ”pelätä tilanteita etukäteen”… en osaa selittää paremmin, muuta kun että saatan kuvitella mitä ihmeellisempiä tilanteita, mitä niissä saattais sattua. Esimerkiksi ennen kun kuljin paljon bussilla, niin usein talvisin ennen kun nousin bussista ”näin” tilanteita kuinka vaikk liukastun astuessani ulos ja kaadun esimerkiksi sinne bussin alle… Tai että just joku vastaantuleva tyyppi käy kimppuun. Vähän niinkuin sullakin, mutta mä en oo oikeestaan suunnitellu koskaan niitä pakenemisia ;)
    Tää itseasiassa on vaan pahentunut nyt viime vuosina kun mulle sattu sellanen pieni onnettomuus, niin jotenkin saan näitä ”pelkonäkyjä” nykyään ihan hirveen usein. Autolla ajaessa, töissä, kotona, ihan missä vaan. Oon ajatellu et mulle on vaan jäänyt joku trauma siitä onnettomuudesta, mikä osittain varmaan pitääkin paikkansa, mutta koska näitä on ollut iät ja ajat niin joku muukin tässä sitten täytyy olla.
    Kiva kuulla etten (ehkä) ookkaan ihan niin sekasin kun luulin :D
    Ja kiitos muutenkin hyvästä blogista <3

  • Avatar
    Anu
    Posted at 02:22h, 07 elokuun Vastaa

    Kiitos Linda tästä. Totuuden nimissä, aloin ensin lukemaan tekstiä että mitähän hittoa nyt. Olen aina ollut superherkkä aikalailla kaiken suhteen ja vaikka mitään diagnoosia en kaipaakaan, on jotenkin huojentavaa ymmärtää olevansa silti ihan ok. En oo ikinä ajatellut asiaa tältä kannalta, vaan lähinnä miettinyt että miksi niin monet asiat ärsyttää/ahdistaa ihan luvattoman paljon. Hyvää jatkoa sulle Linda ja tsemppiä kisoja kohti. Ja muutenkin tietty :)

  • Avatar
    piai
    Posted at 04:39h, 07 elokuun Vastaa

    Mulla on ihan samanlaisia ongelmia ja mulle on ihan diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, ahdistuneisuus ja vaikea masennus :P Ja kannattaa oikeasti käydä lääkärissä puhumassa. Koskaan ei kannata diagnosoida itse-itseään. Sitä omistaa hyvin äkkiä ties mitä sairauksia ja tauteja, jotka sekottaa pään. Mun oma äiti tekee tätä ja on tosi raskasta kun siitä on tullut oikeasti luulosairas ihminen. Tää ei ole siis mitään vittuilua, uskon kyllä että sulla on kaikkia noita ongelmia, mutta toi itse-itsensä diagnosointi ei vaan oo ehkä kaikkein fiksuinta.

  • Avatar
    Jarna
    Posted at 09:40h, 07 elokuun Vastaa

    Siistämä postaus on kuin olisin itse kirjoittanut :D En koskaan oo edes miettinyt että kaikille mun ”omituisuuksille” on joku selkeä syy. Kiitos tästä Linda!
    Tosiaan toi syömisen ääni.. maailman raivostuttavin ja juomisen ääni myös. Joskus jopa ärsyttää oma juomisen tai ruoan nielemisen ääni :D

  • Avatar
    Mari
    Posted at 09:58h, 07 elokuun Vastaa

    Saatan olla joo erityisherkkä myös – mutta en tykkää lokeroida itseäni (tai muita) erilaisiin lokeroihin psyykkisiltä ominaisuuksiltaan.
    Introvertti, ekstrovertti, erityisherkkä… Sitä helpompaa elämä on oman itsesi ja persoonasi kanssa, kun ei lokeroi ja ”opiskele” liikaa. Helposti jos takertuu johonkin vaikka erityisherkän ”tuntomerkkeihin”, niin niitä ”tuntomerkkejä” alkaa huomata ja kaivaa itsestään, vaikka mitään ”poikkeavuutta” ei olisikaan.
    Mukavaa päivää sulle! :)

  • Avatar
    Laukki
    Posted at 10:52h, 07 elokuun Vastaa

    Mulle psykiatri joskus vuosia sitten selitti, että koen monet asiat ”eri tavalla” siksi, että olen selkeästi erityisherkkä ihminen. Ajattelin silloin, että olipahan kommentti. Että tottakai olen, kun elämässä on joutunut näkemään ja kokemaan ihan liikaa. Myöhemmin aloin ymmärtää että näinhän se varmasti on, mutta en ollut kai kiinnittänyt niihin fiiliksiin ja ajatuksiin ennen huomiota, koska äitini oli ihan samanlainen. Ne kaikki fiilikset ja esimerkiksi ruuan maiskuttamisesta raivostuminen oli meille ihan normaalia.

    Sitten tapasin nykyisen mieheni – ja heidän perheensä. Ja heidän perheessään ei ole opetettu ketään syömään suu kiinni ruokaansa. Pahinta on, kun mies syö banaania… Se ihmettelee aina, miten mua voi ärsyttää se ääni muka niin paljon ja alkaa uhittelemaan, kuinka se saa syödä banaaninsa kuten tahtoo :D Tämä maiskuttaja-perhe on saanut mut ymmärtämään, että ei nämä mun erilaiset äänistä ärsyyntymiset sun muut olekaan ihan normaalia.

    Noita muita juttuja, mitä luettelit, tunnistan hyvin paljon itsessäni. Esimerkiksi tuon intuition ja ihmistuntemuksen. Näen ihmisten läpi ja usein mulle ollaan tultu sanomaan, että olit hei ihan oikeassa siitä tyypistä. Välillä mietin, että jätänkö turhaan tutustumatta hyviin tyyppeihin, kun luotan liikaa vaistooni. Mutta aina jos ”antanut mahdollisuuden”, olen todennut ettei kannattanut. Samoin noi kaikki toisten ihmisten fiilisten tuntemiset… Tiedän niin mistä puhut.

    On tää jännää :D

  • Avatar
    Severi Madetoja
    Posted at 11:15h, 07 elokuun Vastaa

    Hieno kirjoitus!Tunnistin kirjoituksestasi samoja piirteitä itsessäni.Minullakin on ollut pienestestä pitäen aistiyliherkkyyksiä.Ääni-sekä valoherkkyyksiä.Vaadin itsekkin välillä omaa rauhaa ja tykkään olla itsekseni.Oireilujen takia on hankala olla isossa porukassa.Monet ovat myös käsittäneet minutkin väärin oireilujen takia, joka ei ole todellakaan mukavaa…Kiva tietää, että en ole yksin näitten asioitten kanssa. Tsemppiä!

  • Avatar
    Myy
    Posted at 12:27h, 07 elokuun Vastaa

    Olipa lohduttava postaus. Täällä toinen samanlainen! Yleensä en itke surullisista asioista lainkaan (ellei ne liity eläimiin), mutta ilosta ja raivosta kylläkin. Kerran olin lääkärin luona, joka ei ymmärtänyt yhtään mitä yritin saada hänelle menemään perille ja mun oli hirveä työ pidätellä itkua, kun olin niin raivoissani! Onneksi ei mitannu verenpainetta, olis ollu ihan huippulukemat mittarissa! ;-)

  • Avatar
    Jenni
    Posted at 13:18h, 07 elokuun Vastaa

    Mikset vastaile aiempiin postauksiin kommentteihin?:(

  • Avatar
    kaisa
    Posted at 14:34h, 07 elokuun Vastaa

    Postaus selvästi ärsyttää monia ja en itsekään tiedä voiko tähän pakko-oireiluun diagnoosin saada :D mutta onpa silti hauska kuulla että muut ihmiset voivat olla yhtä rasittavan ärsyttäviä kuin minä. Meidän perheessämme on vuosien varrella muodostunut vitsi tuosta maiskutus fobiasta. Nykyään kärsimään joutuu mun poikaystävä kun mun kanssa elää. Kamalaa kun tietää itsekin olevansa hölmö.. yritän antaa muitten syödä rauhassa vaikka kuola suupielessä mutta pahaa se tekee. Saatan vääntelehtiä ahdistuneena ruokapöydässä ja odottaa että toinen on lopettanut ennen kuin pystyn itse edes maistamaan ruokaa siltä ääneltä tai etenkin aamuisin syön eriaikaan kuin muut riidan välttämiseksi. Tiedän että se on ihan kahjoa mutta joka kerta kun päätän muuttua itsekurini ei riitä vaan räjähdän lopulta.

  • Avatar
    Jansku
    Posted at 15:19h, 07 elokuun Vastaa

    Kyllähän tuo yliherkkyys on varsin todellinen reagointitapa tai ominaisuus, oli siitä lääkärin paperia tai ei. On jopa sähköyliherkkiä ihmisiä, ja varmasti kuka tahansa voi ymmärtää, jos hieman tsemppaa empatiasolujaan, että millaista on kokea äänet, levottomuus, melske ja ihmispaljous rasittavana ja ahdistavana.

    Mulla on lievää misofoniaa, ärsyynnyn turhasta kovasta metelistä esim. turhan huutamisesta tai telkkarin pauhaamisesta. Toisten ruoka- ja hengitysäänet ovat kaikista pahimpia, en voi sietää sitä kun joku mässyttää tai hotkii ruokaa tai hengittää nenä vinkuen. Syke nousee, hampaat kiristyy ja tekee mieli paeta paikalta juosten. Anoppi mässyttää ruokaansa suu auki (pojaltaan olen saanut sen kitkettyä…), ja hänen seurassaan on karmivaa syödä. Hrr.

  • Avatar
    KaDa
    Posted at 15:31h, 07 elokuun Vastaa

    Pakko kommentoida..moni asia samalla tavalla, kuin itselläni, mutta erityisesti tuo ääni asia. Televisiossa ei voi ikinä olla volymet yli 4 tai 5. Jos aamupuurokattilan kansi jää pyörimään pöydälle kun sen ottaa kattilan päältä..mun on pakko pysäyttää se en kestä sitä. Samoin vesihanan valuminen, kiehuvat muna….mitä tahansa. Aamulla pahinta. Mutta myös pitkin päivää…äkkinäiset kovat äänet..ambulanssi, lasten kiljuminen tai äännähteltäy..mikä vaan. Edellisessä parisuhteessq mies huudatti monesti musiikkia kun tulin töistä…eikä ymmärtäny mitä tarkotan, ku sanoin että en JAKSA kuunnella. Siis nimenomaan en jaksanu. Kaikista hirveintä jos yhtaikaa on monia hallitsevia ääniä..televisio, vesihana, musiikkia, joku puhuu. Ei hermo palaa ihan totaalisesti!! Mutta en oo ikinä ajatellu et sille on oma diagnoosi..oon luullu, et oin vaan jotenki mulkku ku haluan että on hiljasta.

  • Avatar
    Jenni
    Posted at 16:09h, 07 elokuun Vastaa

    Kiitos<3 mua on haukuttu niin paljon…kiva tietää ettei ole yksin

  • Avatar
    Katariina
    Posted at 17:15h, 07 elokuun Vastaa

    Moi! Kun luin tota tekstiäsi, tuntui kuin olisin itse sen kirjoittanut. Olen kokenut paljon samanlaisia fiiliksiä. Ihanaa että en ole ainut. <3

  • Avatar
    Jenny
    Posted at 17:21h, 07 elokuun Vastaa

    On todella lohduttavaa kuulla etten ole ainoa. Välillä mietin, että oon niin kauheen vaikee ihminen ja, että pitäs hirveesti tsempata mutta ei se ookaan niin simppeliä.
    Ärsyynnyyn poikaystävän ruuan mässyttämisestä, jalkojen tärisyttämisestä/heiluttamisesta, ja esim siitä jos hän kauhoo ruokaa lautaselle ja sitten kopisuttaa kauhasta ylimääräset ruuat pois kattilaa vasten ja kuuluu semmosta kolinaa.
    Työni takia joudun joka kerta uusiin tilanteisiin uusien ihmisten kanssa ja koen ne todella uuvuttaviksi tilanteiksi. Samaten jos työtiimi on todella iso niin hiljennyn jossain vaiheessa päivää kun olen niin väsynyt etten jaksaisi enää edes reagoida mihinkään saatika jutella.
    Äkkinäiset kovat äänet ovat kamalia. Yleensäkin kun olen yksin kotona, tykkään olla hiljaisuudessa. Ei tv:tä tai edes musiikkia taustalle. Alan kyllä itse rupattelemaan itselleni, mutta mikäs siinä :D
    Ahdistun todella paljon, jos joku seurassani on vihainen tai surullinen ja otan todella henkilökohtaisesti sen jos joku äksyilee minulle, vaikka se johtuisikin vain huonosta päivästä.
    Kaiken tämän jälkeen haluan silti tehdä työtä, jossa olen paljon ihmisten ympärillä ja jossa joudun haastamaan itseni joka kerta.
    Ennen pidin itseäni outona ja vaikeana, mutta pikkuhiljaa sitä pitää vaan hyväksyä millainen itse on ja jos joku pitää minua ärsyttävänä, niin sitten pitää. :)
    Hyvää kesää!

  • Avatar
    Hanna
    Posted at 18:05h, 07 elokuun Vastaa

    Linda, et oo yksin!

    Kuulostaa tosi tutulta, varsinkin tuo ääniyliherkkyys. Poikaystävän oon saanut syömään melko siististi, mutta esim. vanhempien luona käydessä yhteiset ruokahetket on vaikeita. Syömisen ääni on jotain niin karmivaa, että se tuntuu ihan fyysisinä oireina rinnassa ja mahassa ja ruokahalu katoaa. Tänäkin kesänä hain jo itelleni jäätelön pakastimesta, mutta kun kaksi muutakin perheenjäsentä otti jäätelön, vein omani pois ja pakenin jäätelön imeskelyn ääntä toiseen huoneeseen. En vaan kehtaa olla ’kusipää’ ja huomauttaa asiasta, mieluiten vain pakenen ja jätän muut ihmettelemään.

    Iltaan ja nukkumaanmenoon liittyvä ääniyliherkkyys sen sijaan on jo melkein vitsi lähipiirissä. Mun on vaikea kestää kellon tikitystä päivälläkin, mutta iltaisin se muuttuu äärimmäisen ahdistavaksi. En voi pitää edes rannekelloa siinä huoneessa, jossa nukun. Jos telkkari on auki samassa talossa, on käytettävä tehokkaita korvatulppia. Jopa tietokoneen piuhan on oltava irti seinästä, koska kuulen sen ’virran’ äänen.

    Oon monesti miettiny, pääsiskö näistä eroon, jos vaan altistaisi itsensä ja totuttelisi sietämään?

    Toisenlaisesta herkkyydestä ei varmasti mitenkään pääse eroon. Itken helposti niin ilosta, surusta kuin vihastakin. Toisten negatiivinen mieliala saattaa aiheuttaa mulle fyysisiä oireita, esim. kädet alkaa vapista. Joskus pystyn arvaamaan, mitä keskustalukumppani ajattelee, vaikka sitä ei mitenkään loogisesti voisi päätellä (ja se välillä pelottaa mun poikaystävää). Muutaman kerran on käynyt myös niin, että poikaystäväni kyydissä ollessa oon yhtäkkiä käskenyt sitä hiljentämään, ja seuraavan mutkan takaa on tullut poliisiauto. Nää tapaukset on kyllä ihmetyttäny mua itseänikin…

    Näitä esimerkkejä on varmaan satoja… Ihanaa, että kirjoitit aiheesta! Tsemppiä Linda, oot ihana <3

  • Avatar
    lissukka
    Posted at 19:28h, 07 elokuun Vastaa

    No huh! Aivan uskomatonta miten iski tämä teksti! Ihan kuin itse olisin kirjoittanut. Olen siis aika…tai oikeastaan todella yliherkkä esim. juuri erilaisiin ääniin. Otan yleensä pienetkin asiat tosi vakavasti ja alan pohtimaan liian syvällisesti :/ Jotenki hassua/ outoa, että muillakin ihmisillä on tällaista… koska olen luullut, että vain minä olen tässä maapallon päällä yliherkkä neitokainen kaikenmaailman kummallisiin asioihin x/ Tämä aihe on mielestäni hiukan kiusallinen ja vaikea aihe. Olen itseasissa yrittänyt opetella ja välttää tätä ”ominaisuutta” itsessäni. Kai olen ajatellut, että pystyisin parantamaan ajatustapaani paremmaksi mutta toisaaltaan… miksi minun pitäisi yrittää muuttaa minun omaa perusluonnettani?? Jos nyt vain satun olemaan yliherkkä juurikin esim. äänille tai ihmismassassa liikkumiselle liian pitkään, niin mitä sitten? Minä en vain satu sopimaan sellaiseen ympäristöön niin hyvin…. ja sillä sipuli :) Viidyn myös todella paljon yksin olemisesta, liika ihmisten läheisyys alkaa minua helposti ahdistamaan.. tarvitsen siis omaa aikaa! Joskus on tullut vaikeita tilanteita esim. parisuhteessa kun puoliso ei aina tahdo sitä ymmärtää, että tarvitsen sitä omaa aikaa kuten ruoan teko, lenkkeily, SALI <3

    Vitsi oot kyllä niin mahtava Linda!! :) <3 Olen joskus aikaisemminkin lukenut tekstiäsi jossa olet kertonut olevasi "yksinäinen susi", olemme siis aika samanlaisia!

  • Avatar
    a
    Posted at 20:29h, 07 elokuun Vastaa

    Tää on jotenkin niin iso aihe etten tiedä kuinka kommentoida. Pitäis enemmän keskustella aiheesta, että tietäisin miten samanlaisia meidän ”oireet” on, mutta kuulosti niin tutulta. Erityisesti misofonia. En oo aiemmin tuota sanaa tiennyt, mutta oon kyllä jossain vaiheessa aikuisena tajunnut, että mun on pakko olla jotenkin yliherkkä äänille. Mun lapsuus oli osittain oikeasti helvetillisen hankalaa sen takia ja mun perhe ei todellakaan ymmärtänyt, mulle suututtiin ja huudettiin mun reaktioiden takia. Nukahdin monta vuotta sormet korvissa ja esim. kesken ruokailun jouduin käydä vessassa suunnilleen itkemässä raivonkyyneleitä :/ En oo koskaan kuullut, että kellään ois samaa. No, enpä oo aiheesta oikeestaan edes koskaan kellekään puhunut, koska se kuulostaa niin sairaalta enkä usko että kukaan ymmärtäis. Lisäksi nykyisin tää ei aiheuta yhtä paljoa ongelmia enää elämäntilanteen ja elinympäristön vuoksi. Mutta mielenkiintoista tekstiä :)

  • Avatar
    Toinen uniikki Lumihiutale
    Posted at 23:19h, 07 elokuun Vastaa

    Täällä toinen ”uniikki Lumihiutale” ;)

    Oot niin superpaljon parempi kirjoittamaan kuin itse olen niin oli kiva lukea esimerkkejä miten sinä olet itseäsi analysoinut ja herkkyyttäsi tulkinnut.

    Mulla herkkyys näkyy just samalla tapaa monessa asiassa kuten että rasitun helposti porukassa, tarviin omaa rauhaa ja palautumisaikaa, rutiineja, aistin ihmisten tunnetiloja ja mielialoja herkästi, mua on tosi vaikea kusettaa tai hämätä millään tapaa, intuitio ja empatiakyky on voimakas, havainnoin ympäristöä ja ihmisiä tarkasti ja yksityiskohtaisesti ihan automaattisena toimintatapana jne jne. Tuota mahdollisuuksien näkemistä ja ideointia, innostumista en oo osannut pitää herkkyyden piirteenä vaan enemmänkin persoonallisuuden piirteenä.

    Mulla on joitakin ääniä mitä en kestä yhtään kuten ihmisten aivastaminen, etenkin semmonen kirkas ja korkea tyyli :D :D En toki tuo sitä esiin mitenkään vaan ”hillitsen itseni” kun ei ne aivastukset kovin kauaa kestä.. Oon ainoa joka jumpissa sanoo ohjaajalle, että voisitko laittaa pienemmälle tai jos kysytään niin sanoo että ”joo on liian kovalla volyymit”.. En taida olla kovin pidetty hahmo salillamme..

    Kiitos kun nostit aiheen esiin ja kuvasit sitä hyvällä tavalla. En mä nyt nää että tää olis mikään semmoinen hirveen hieno ja prassailun arvoinen piirre, mutta hyvä tämä(kin) on itsessä tunnistaa niin sen kanssa oppii paremmin elämään ja ehkä jopa hyödyntää vahvuutena.

  • Avatar
    Emilia
    Posted at 01:14h, 08 elokuun Vastaa

    Ei vitsi Linda. Oon miettiny kauan, et mikä piru mus on vikana, kun koen olevani niin erinlainen kun muut ihmiset. Ja just tää kirjotus, iski ja lujaa. Huh kylmät väreet virtaa, kun kerrankin voin samaistua johonkin toiseen ihmiseen. Ai että tuli hyvä mieli ja olo tästä, kiitos <3

  • Avatar
    Janna
    Posted at 11:39h, 08 elokuun Vastaa

    Kiva, että aihe saa taas näkyvyyttä. Auttaa kaikkia kanssa eläjiä, kun tiedetään mistä on kyse. :)
    Mutta Linda, olis kiva jos laittaisit lähdeviitteet poimintoihin, jotka on otettu muilta sivuilta. Menis krediitti oikeeseen osoitteeseen ja siten tois kieltämätttä uskottavuutta myös sun teksteihin, kun olis asiat poimittu luotettavista lähteistä.
    Ja ihan periaatteenkin vuoksi :)

  • Avatar
    JM
    Posted at 13:34h, 08 elokuun Vastaa

    Voin kyllä allekirrjoittaa tän tekstin. Ärsyttääkö sua jos joku laulaa? Mä en voi sietää sitäkään :D

  • Avatar
    J
    Posted at 13:35h, 08 elokuun Vastaa

    Ihana teksti! Koen että itselläni on samanlaisia ”oireita” ja tää teksti autto kyllä ymmärtämään että en olekaan mikään ”sekopää”! Kiitos tästä :)

  • Avatar
    Johanna
    Posted at 23:06h, 08 elokuun Vastaa

    Täällä myös yksi ääniherkkyydestä kärsivä. En siedä tv:tä tai musiikkia kovalla. Pahiten äänuherkkyys vaikuttaa nukkumiseen. Musta on tullut ihan paranoidi sen suhteen. Patterin naksuminen tai esim. hotellissa minibaarin hurina saa hermot kireälle. Pahinta on miehen kuorsaus ja raskas hengitys yöllä, en kestä. Vaikuttaa parisuhteeseen tämä… 😢 Rakastan nukkua yksin!

  • Avatar
    Liina
    Posted at 03:11h, 09 elokuun Vastaa

    Voi elämän kevät. Tämä erityisherkkyysbuumi on nyt niin pinnalla, ja ei voi kuin odottaa että milloin kyseinen älyttömyys menee ohitse. Kyllä, minä kyllä tunnistan itseni monista kirjoittamistasi piirteistä. Mutta ei ole olemassa mitään tiettyä erityisherkkyyttä! Jotkut ihmiset ovat herkempiä kuin toiset, mutta tämä buumi antaa huomionhakuisille raukoille vain tilaisuuden taas korostaa omaa spesiaalisuuttaan.

    Tuntuu että joka toinen somessa vastaan tuleva tyyppi sanoo olevansa erityisherkkä. Tajutkaa jo, että on normaalia ärsyyntyä joistakin asioista, kukin erilaisista. Näitä noloja diagnooseja omasta erityisherkkyydestään tekevät vain tyypit, jotka eivät tajua, että ärsyyntymisen aiheita on monia.

    • Avatar
      lela
      Posted at 13:05h, 09 elokuun Vastaa

      kieltämättä muakin vähän psykan opiskelijana harmittaa tää että nykyään normaalit luonteenpiirteet luokitellaan heti joksikin häiriöksi/erityisominaisuudeksi. Todellisuudessa me kaikki ollaan temperamenteiltämme vaan erilaisia, toiset ei edes huomaa jos joku syö suu auki ja toisia se raivostuttaa :D ominaisuuksiaan ei kannata jäädä jauhamaan liikaa tai etsiä mitään hienoja nimiä. Tietenkin on olemassa ihmisiä joille aistiyliherkkyys aiheuttaa todellisia ongelmia ja jos arjesta selviäminen tuntuu vaikealta niin kannattaa miettiä sitä diagnoosia. Muutoin omasta persoonastaan kannattaa vaan olla ylpeä ja olla iloinen että meitä on erilaisia, Nyky-yhteiskunnassa usein korostuu suorituskeskeisyys ja kova luonne, mutta se ei missään nimessä tarkoita että herkkyys ja ujous olisi sairaus tai edes poikkeavuus. :)

      • Avatar
        Näinpä
        Posted at 14:34h, 09 elokuun Vastaa

        Nimenomaan. Itsekin olen aistiyliherkkien kanssa työskennellyt, eikä kyse ole enää pienestä ärsytyksestä esimerkiksi ääniä, tai makuja kohtaan. Arjesta selviytyminenkin on vaakalaudalla.

        • Avatar
          linda
          Posted at 17:56h, 09 elokuun Vastaa

          Olen myös työskennellyt aistiherkkien kanssa monet monet kerrat sekä myös ihmisten kanssa joilla ei taas ole aisteja ollenkaan, tämä nyt on hieman eri asia (:
          Ja jos tarkoitus on kertoa mulle, että mulla on pienet ongelmat enkä tiedä ongelmista mitään niin kyllä mä jotain tiedän ja olen nähnyt, kun olen vammautuneiden, kehitysvammaisten(asteilta lievästä todella vaikeisiin) ja vaikeiden nuorten kanssa työskennellyt äitini yrityksissä vuosia ja seurannut hyvin läheltä niin monia ongelmia, että voidaan jutella niistä hamaan hautaan asti.

          • Avatar
            Saija
            Posted at 19:47h, 09 elokuun

            Apua mitä liioittelua taas, työskennellyt VUOSIA ?? Missä välissä? Aika kauan oon sun blogia lukenut ja koko sen ajan oot tehny ptn hommia, sulla ei myöskään tuota ikää ole kauheasti joten älä jaksa taas valehdella ja esittää taas niin kaikkitietävää. Mistä tuo sun tarve olla erityinen ja oikeassa kaikessa oikein juontaa juurensa? Selvitäppä ensin syy siihen ennen kuin alan näitä trendikkäitä diagnooseja itselles tekee.

          • Avatar
            linda
            Posted at 13:02h, 10 elokuun

            no kyllä siinä 18 vuotiseksi asti kerkesi tekemään duunia:D

          • Avatar
            Kotilääkäri?
            Posted at 22:08h, 09 elokuun

            Sitä suuremmalla syyllä, luulis sun tietävän näistä asioista.

      • Avatar
        Emilia
        Posted at 21:40h, 09 elokuun Vastaa

        Komppaan Liinaa ja Lelaa! Itse myös opiskelen psykologiaa, ja siitä hieman tietävänä voin myös sanoa, että nämä herkkyydet ovat aivan normaaleja. Jokainen ihminen on erilainen temperamentiltaan ja luonteeltaan. Jos joku kokee tietyt asiat herkemmin, niin ei se tarkoita sitä, että se olisi jotenkin epänormaalia ja siitä pitäisi heti kehittää jokin diagnoosi. On eri asia, jos on oikeasti HERKKÄ. Ja tässä tarkoitan sitä, että tämä tietty tai tietyt herkkyydet pyörittävät tämän kyseisen henkilön elämää.

        Itse en ollut ennen kuullutkaan HSP:stä enkä misofoniasta, mutta heti postauksen ja nuo linkit luettuani läpi, tunnistin niistä itseni. En kuitenkaan koe olevani mitenkään muista poikkeava, tai että minulla olisi nyt jokin ”sairaus” tai ”häiriö”, joka pitäisi diagnosoida :D

        Eiköhän toi HSP ja misofonia viittaa enemmänkin niihin henkilöihin, joille nuo herkkyydet ovat ongelma, kuten esim. pakkoneuroosi.

        Mutta on mullakin usein tapana diagnosoida itseäni. Musta tuntuu jatkuvasti siltä, että oon yksinäinen ja outo, eikä kukaan, KUKAAN muu ihminen ikinä milloinkaan oikeasti ymmärrä mua. Itsekin anoreksian ja masennuksen sairastaneena, mulla on parantumisen jälkeen ollut pakonomainen tarve olla muita parempi ja muita erikoisempi ihminen, jotta saan sitä kaivattua huomiota, mistä jäin lapsuudessa paitsi.

      • Avatar
        yks_tollo
        Posted at 00:51h, 13 elokuun Vastaa

        Tähän kohtaan on pakko heittää joitain argumentteja:
        Itse koen olevani ainutlaatuinen. Eikä niin että olisin välttämättä muita parempi ja niin, että se on heti pois joltakin. No, joku DNA:ni täydellinen genomikartoitus sen voisi osoittaa, joskin kalliilla. Enpä koe sen arvoiseksi: Vikojeni kombinaatio ei tee minusta ällistyttävää eikä oikeuta minua mihinkään. Ei myöskään sillä asialla briljeeraamiseen; on hiekanjyviä ja hiekanjyviä. Oikeastaan erilaiset ”torien, asemien ja ostoskeskusten laitamien ja bensiskuppiloiden ihmiset” kilpailevat kyllä jo sillä kellä menee huonoiten. Sillä voi yrittää hakea sitä erityisyyttä. Ja halvalla.

        Siitä johtaen paitsi että joka iikka muukin on samaan tapaan ainutlaatuinen, omine omituisuuksineen, yrittää lyhytnäköinen maailma/media/some/ihminen yhä laatikoida toisia ihmisiä jotta osaisi käsittää samperin monitahoista maailmaa. Siis joka kutkalle ja rehellisesti vaan mulkvistille oma kryptinen terminsä ja mielellään niin että joka vaivaan löytyy spesialisti ulkomaisella praktiikalla ja lääkitys tai joku terapiahommeli. Yhtään väheksymättä oikeasti sairaita ja kärsiviä ihmisiä, paitsi jos joku vaatii erityiskohtelua jonkun hataran ufofobian nojalla. Varaan kyllä oikeuden olla väärässäkin, mutta varmasti löytyy erilaisia fobioita ja fonioita jos vaan joku siitä HYÖTYY. Ja tämä juuri syö maata oikeasti kipeiden ihmisten jalkojen alta.

  • Avatar
    ensq
    Posted at 20:56h, 09 elokuun Vastaa

    itelläni ei oo yliherkkyytä, mut ai että kun syömisäänet on raivostuttavia!!!:D mulla on yks kaveri joka maiskuttaa usein syödessään, niin siinä on kyllä hermoissa pitelemistä.. :D ja aiheesta poiketen, löysin ihan hetki sitten tän sun blogin ja jäin kyllä ihan koukkuun!:) saan kyllä niin paljon motivaatiota sun kirjotuksista ja kuvista sekä täällä että instagrammissa :) ja aika hauska että oot merikarvialta, ku ite oon porista! :D

  • Avatar
    R
    Posted at 23:49h, 09 elokuun Vastaa

    Moikka! Kiinnostais tietää, että miten se sun motdkarikortti? Joko oot suorittanu ajokoulun loppuun ja päässyt tien päälle :)

  • Avatar
    Elisa
    Posted at 02:19h, 10 elokuun Vastaa

    Jostain nyt noussut pinnalle tämä yliherkkyys ja ainakin 70% facebook kavereistanikin kokee omaavansa tämän ja jakaa kohisten linkkiä minkä ilmeisesti sinäkin olet lukenut tekstisi lainauksista päätellen. Jännä että tästä yliherkkyydestä tuntuu yhtäkkiä kärsivän näin suuriosa ihmisistä (kuten myös kommenttiboxistasi huomaa). Kyllä itsekin voisin linkittää omakohtaisesti kaikki luetteloimasi asiat mutta en nyt alkaisi pitämään itseäni ”yliherkkänä”. Tällä perusteella 70-80% ihmisistä kärsisi yliherkkyydestä ja loput ilmeisesti jonkun sortin tunnevammasta

  • Avatar
    Julia
    Posted at 17:54h, 10 elokuun Vastaa

    Kiitos ihanasta tekstistä! Tämä kaikki sisältö on kuin suoraan omasta elämästäni, olen aina jotenkin kuvitellut olevani hyvin erilainen ja aivan liian varautunut kaikkeen mitä teen ja nään. Kovat ärsykkeet saa helposti ahdistuneen olon ja yksin rauhoittuminen helpottaa. + uudempi tekstisi fitneksestä, olen täysin samaa mieltä! Olen muutaman vuoden treenannut ja haaveillut bikini fitness kisoista jo kolme vuotta sitten mutta en ole vielä kokenut olevani siihen valmis. Etsinnässä tällä hetkellä joku hyvä ja omanlainen valmentaja :)

  • Avatar
    mia
    Posted at 00:25h, 12 elokuun Vastaa

    Ootko tosissas ton misofonian kanssa? Kuulostaa aika vakavalta jutulta mitä wikipediasta katsoin.. :O

  • Avatar
    Vierailija
    Posted at 14:12h, 13 elokuun Vastaa

    Mitä ihmettä! Mul on melkeen kaikki samat!!:D

  • Avatar
    Paula Åkerman
    Posted at 15:48h, 15 lokakuun Vastaa

    Huh! Olisin voinut itsekkin kirjoittaa saman tekstin. Googletin misofoniasta, koska se on aina haitannut elämääni jantörmäsin tähän.
    Mun lapsella on diagnosoitu yliherkkyyttä monellakin elämän osa-alueella, mutta en koskaan miettinyt, että mulla voisi olla ihan samaa, mutta kaikki kohdat tässä kirjoituksessa kyllä osu ja uppos.

  • Avatar
    Anniina
    Posted at 14:20h, 04 heinäkuun Vastaa

    Kiitos Linda tästä tekstistä! Olen aina miettinyt, että miksi mua vaivaa kaikki äänet, mutta muilla perheenjäsenilläni ei ole mitään:( Misofonia on aiheuttanut mulle joskus raivokohtauksia, kun olemme syömässä. Isällä on tapana hakata hampaita yhteen, vaikka söisi mitä tahansa pehmeää tai kovaa:S Muut sitten kyllästyvät jatkuvaan valitukseeni ja joskus odotankin, että toiset ovat syöneet:D Ylhäällä oli sellasia kommentteja, että alko verenpaine nousemaan. Kellään lähipiirissäni ei ole samaa ongelmaa kuin minulla ja heillä on vaikea ymmärtää ”herkkyyksiäni” ja tapaani ärsyyntyä tavallisista asioista. Mutta näillä mennään! Hyvää kesää sinulle Linda! :)

  • Avatar
    ilari
    Posted at 15:26h, 14 lokakuun Vastaa

    sit ne on välillä ärsytt’vi’ kun oo nmiettimässä jotain nii nsitten jsotai nsuunalta tulee ajtaus tai jokin kun tiiäks ku nsen jotenki ntuntee mikä on omaa meittimistä ok olin tässä kerran juna asemalla ja meitin yhtä juttuu sit yhtäkkiä kuului ääni miks toi kundi ei ees akto mua tai ei kato mau sit käänsin päätä ja joku nainen meni siit ohi mut siis tollasia juttui tulee välillä. mä tykkään jutella ihmsiten kaa ja oikeitten kaa jakssaa kauemmin ja tarttee kyl kanssa sitä omaa rauha paljon ja tulee paljon ideoita ja kaikkee mitä voisi toteuttaa mut sitte ntaas mulal on ne byrokaartit ja se sekopäisysy väsyttävän tekijänä ja silalin et vittu kun sen asia nvoi hoitaa yksinkertasemmin ja siksi en pysyt sitä niin tampiosti hoitmaan aj sitetn en pääse eteenpäin mitä rakastaisi nmyös tehdä tai kokeilla .

    sit juu jotenkin sydän tietää ennalta pelin lopputuloksen jos oo nrauhakseen mut raha taas luo ristiridian koska se on saannut ihmiset juuri sitä oma sydäntään vastaan ja sisi on näin ollen sydämemn kannalta valhetta ja pahaa ku nsiitä johtuu moent sodat tapot ja muu ahneus ja nää siis jos mä vosin tehä rakstamaani homma mä tekisin sitä pelksätä sydämemni ilsota ja tietty katto pään pääll äsafkaa ja juomaaa ja reissuu ja selalsii juttui :)

    okei tää o nmulel vähän paha kun mut pitää kohdata vähän silalin oikeella tavalal ei sillä perusteeskennellyllä kysmyksellä kun huomaan sen äänestä ja sit jänä meittimään sitä ääntä ja en osa vastata mitään kuin ehkä jotenkin tönkösti. kun ymmärrän et kysytään joku normi juttu mut sitten onko siinä tunettta mukana vai ei nin o nse juttu ku jotkut kysyy vaikka ei oikeesi tarkoittaiskaan sitä sit joku voi kysyä sen normi jutun äänellä jolla on oikea tarkoitus ja oikeesti haluaa kysyä ei vain kysyä kymyksen vuoksi ku nse o nsitten selalsta väkinäistä toki varmasti itekkin sorrun siihen kun antaa ajtuksen viedä se on jsut onelma et välillä se ajatus on meittinyt valmiiksi erilasiin kysmyksiin kymmenittäin eri vaihtoetoi mut sitten kun tulee tilanne niin en voikkaan vastat ku nse tunne on jo niissä ajatteluissa ja se o nsitten vanhaa ja siinä ongelma tietty tai sitten ssa vastaus on kutienkin jotain muutakuin se mitä ajattelin aj jännitynty sitten oon.

    mut siis yllätykset niitäkin on mone tyyppisiä jso joku kehuu nii nsiten en osaa vastaa oikeen mtusitten on sellane tsemppi homam et voi kajauttaa vitun hyvin tehty aj se tuntuu hyvälel sanottunua ku ite alkaa sitten tas meittiin missä vosin tehdä sen homam napremmin.
    tai sit jollain o nvaik usu huulipuna ja siihen kiinnittyy huomio ja se o nmukava yllätys niinkuin itelel tai jok utollanen nyt vast huomannu sen.
    se on kyl kanssa et jos joku jrkännyt jonkin jutun niin sitten jos mulal onkin kauheen huono fiilsi asiasta jsutsillä hetekllä niin joduun siihen ristiriitaan et oii ku se järkkäs tollasen kvian jutun ja joutuu väksin vääntäytymään mut ei saa sitä parasta iloo irti ehkä. mut sit taas toisaalta jos yhdessä vaan mennään niin ja lähetään ilman miettimistä niin se toimii se meittimis aika tekee sen väsyneisyyden ku päähän pölähtää jotain les go jso se kummalekkin sopii ja sit ei mietitä mitä seuravaksi taphtuu.
    totta tunne maailmaa on hellpo kyllä puhau ja itelle se kuullsotaa luonnoliselle ja helpolel ymmärtää ymmärän kyllä järki ihmsienkin puheet iha nsuoraan yleensä on tietty insnöörikieli. mut siis sit toiste päin ne pitää et oot vaan hodion tarpeessa oeleva vaikka vittu ekrroit kuinak tunnet nii nse ärsyttä äsitten kansa

Post A Comment