Blogit on todella kovassa huudossa nykyään. Lähes jokaisella on jonkinlainen blogi, joka käsittelee omaa harrastusta, työtä, jotkut käyttävät sitä ikään kuin päiväkirjana tai markkinointi välineenä.

Itse laitoin blogin pystyyn 2010 muutettuani Helsinkiin. Se oli hauska tapa jakaa kuulumisia ystäville ja purkaa omia ajatuksia. Lisäksi silloin fitness ja sen ihannointi ei ollut niin siistiä kuin nykyään, joten suurin syy blogin perustamiseen oli se, että sain kirjoitella sinne omasta treenaamisestani. Olin todella innostunut liikunnasta ja tervellisistä elämäntavoista,  työskentelin vielä itsekin kuntosalilla, mutta ongelma oli, ettei ketään sillon kiinnostanut kuunnella jatkuvaa hehkutusta aiheesta, enkä viitsinyt kuormittaa ystäviäni asialla. Blogi oli siis lähinnä itseäni varten, että pääsen höpöttämään asiasta johonkin.

En koskaan ajatellut, että ketään kiinnostaisi lukea blogiani. En ole koskaan tyrkyttänyt sitä kenellekkään ja vieläkin kiertelen jos joku kyselee blogistani, sillä olen hyvin kummissani blogini tunnettavuudesta. En koskaan linkitä tekstejäni henkilökohtaiseen facebook tiliini, vaan perustin aikoinaan facebookkiin oman ryhmän blogilleni; jos joku haluaa seurata, niin sieltä pääsee seuraamaan uusia postauksia.

10254293_301049183394562_222649838_n

Nykyään kun muistelen blogipostauksiani alkuaikoina, niin kyllä hävettää. Paljon. Kaikki piti sanoa ääneen ja hyvä kun en nimillä kirjottanut postauksia, jos joku vähän ärsytti. Kaikesta mikä edes vähän särähti korvaan piti päästä sanomaan ja ” ei v*ttuakaan kiinnosta mitä muut ajattelee” oli tosi siisti asenne.

Kun itse selailee tuoreiden bloggaajien blogeja, niin en voi olla kiinnittämättä huomiota räikeään uhoon tai teksteihin, jotka alkavat sanoilla:  ” mä en tajua kun joku tosissaan sanoo näin, kirjottaa näin, pukeutuu näin, luulee näin, musta se on aivan naurettavaa jos joku sanoo/tekee näin… kun se asia on NÄIN!”. Ihminen jos on yhtään utelias, pystyy laskemaan 1+1 ja tajuaa, että jaahas, tällä tekstillä tarkoitetaan tätä henkilöä/asiaa/tapahtumaa tms. muuta ulkopuolista tekijää.

Itsekin otan toki kantaa edelleen moniin asioihin, mutta sillon pyrin kertomaan, mihin vertaan, mikä minut sai ajattelemaan asiaa tai mistä inspiroiduin. Blogissa on kuitenkin aina hyvin haastavaa se, että kukaan ei kuule kirjoituksesi äänensävyä tai näe ilmeitäsi. Positiiviseksi tarkoitettu asias, vitsi tai ajatus saattaa kuulostaa toisen korvaan ilkeilyltä.

Toinen hauska piirre uusissa blogeissa usein on, kun ollaan otettu nokkiin jostain mitä joku sanoi tai teki yksityiselämässä, kirjoitetaan teksti ikäänkuin jollekkin henkilölle, usein todella kärkkäästi ja ilkeästi, mutta ei muisteta sitä, että lukija ei todellakaan tiedä mitä taustalla on ja teksti saa ainoastaan kirjoittajan näyttämään usein ilkeältä.

Kaikki nämä edellämainitut virheet tunnistan, koska niinkuin kerroin, olen itse sortunut niihin kaikkiin. Yksi suuri tekijä kehittymisenä bloggaajana ja ylipäätään ajattelijana ja asioihin suhtautujana on ollut juurikin ne kommentit, joissa joku ulkopuolinen on kertonut miten ilkeältä kuulostan tai miten mustavalkoisesti ajattelen. Sillä hetkellä ne kommentit saattaa tuntua naurettavilta, mutta kyllä varmasti jokainen kehittävä ja asiallinen kritiikki on jättänyt jälkensä ja avannut mun silmiä pikkuhiljaa.

Jos pitäisi sanoa muutama asia, jotka olen tässä 5 vuoden sisällä oppinut, on se, että blogiin

  1.  Ei kuulu henkilökohtaiset asiat/riidat
  2. Aina ennen tekstiä, käy asia läpi myös toisesta näkökulmasta ja ota happea: yritä nähdä myös muiden silmin, ymmärtää. Harvemmin mikään on niin mustavalkoista, kuin sen itselleen kehittää sillä hetkellä, kun kunnolla provosoituu jostain.
  3. Ei kannata ikinä kirjoittaa ”totuuden torvena” asioita, vaan painottaa, että teksti pohjautuu SINUN mielipiteisiin, kokemuksiin ja tunteisiin, eikä ole absoluuttinen totuut jokaisen kohdalla, sillä mikään asia harvemmin on jokaisen kohdalla sama. Oli kyse kisadieetistä tai vaatemausta. Sillon kenenkään ei tarvitse loukkaantua, kun lukija ymmärtää, ettet vaadi muilta samaa ajattelutapaa tai mielipidettä, etkä yleistä.
  4. Vaikka itsellensä tulee olla uskollinen ja mielipiteet tekee ihmisestä mielenkiintoisen, niin silti kaikkea ei tarvitse jakaa, kaikkea ei tarvitse ymmärtää , eikä kaikkea tarvitse aina kommentoida, JOS ei osaa olla satuttamatta muita tekstillä.  Jokaisella on tietenkin oikeus mielipiteeseensä ja niitä tulee kunnioittaa, mutta toisten tahallinen lynkkaus, tai mielipide jonka tarkoituksena on mollata toista, ei ole blogikamaa. Ellet halua antaa itsestäsi tietynlaista kuvaa lukijalle. Mistä päästäänkin seuraavaan:
  5. Älä ole tahallasi ilkeä. Se ei tee kenestäkään coolia. Valitettavasti jotkut, varsinkin nuoret saattavat ajatella, että on siistiä vihata. Se ei ole.
  6. Älä mene siitä missä aita on matalin: on paljon helpompaa olla ilkeä ja elää ”ei kiinnosta mitä muut ajattelee”- asenteella, kuin yrittää hyväksyä erilaiset mielipiteet ja ihmiset, sekä olla mukava vaikka ei ajatellakkaan kaikesta samoin.

Ja tärkein: Ihmistä ei saastuta se mitä hän kuulee, vaan se mitä hänen suustaan tulee. ;)

Mietä kaikkia ärsyttää joku, me kaikki provosoidutaan ja joskus ei voi vain ymmärtää, mutta se on sitten asia erikseen, tarviiko niistä välttämättä kirjoittaa. Siihen hommaan löytyy ystävät ja perhe, joille voi purkaa. Itse yritän tässä bloggaamisessani muistaa, että sen sijaan, että kirjoittaisin jonkun negatiivisen postauksen jostain mitä joku teki tai ei tehnyt, sanoi tai ei sanonut, mikä mua ärsyttää,  niin keskityn mielummin niihin positiivisiin juttuihin. Täällä on tarpeeksi inhottavia asioita, joten miksi ruokkia niitä myös blogeissa. Paljon on kuitenkin itselläkin vielä kehittymistä, mutta on kuitenkin positiivista huomata, että eteenpäin on kuitenkin jollain tapaa menty tässäkin.

10517228_10152253157460794_1866449666557848279_o


Kello on puoli kuusi illalla ja olen jutellut tänään vähintään kymmenen ihmisen kanssa univaikeuksista, sairastelusta ja jatkuvasta väsymyksestä. Myönnän, itse nukun tällä hetkellä todella huonosti, unirytmini on järkyttävässä kunnossa ja kärsin ajottain väsymyksestä.

Mennäänpäs takasin ajassa, suoraan niihin luoliin. Mä itse uskon biologiaan ja joskus tällaisiin yhteiskunnallisiin oireisiin löytyy juurikin sieltä hyvinkin looginen syy. Kaikki oli hyvin, kunnes joku tuli ja käski ajatella järjellä. Kokoajan täytyy kehittyä, tehdä, kokea, ansaita. Harvemmin muistetaan miten tärkeää on joskus vain olla, tekemättä yhtään mitään. Okei, nyky-yhteiskunnassa ei paljoa vaistojen varassa eletä, eikä joutenololla edetä, mutta en kuitenkaan voi olla välillä ajattelematta sitä, miten paljon me soditaan meidän luontoa vastaan. Varsinkin me suomalaiset olemme aikojen alussa tottuneet lähinnä nukkumaan talvet ja kesä oli sitten sitä työn ja aktiivisuuden aikaa. Talvet tehtiin mitä oli pakko, mutta enimmäkseen levättiin, ladattiin pattereita ja kesällä tehtiin suurinosa töistä ja täytettiin varastot. Nykyään ihminen saa niin paljon jatkuvia ärsykkeitä pelkästään kotona ollessaan, ettei ihme jos väsyttää. Joka puolelta tulee informaatiota jatkuvalla syötöllä. Telkkari löytyy olohuoneen lisäksi monilla myös makuuhuoneesta, ekana kun silmät saa auki avataan kännykkä, asunto on niin täynnä kodinkoneita että pelkkä ilmasto on niin täynnä sähköä, ettei ihme jos tekee levottomaksi. Miten ihanaa olisi välillä päästä harmaaseen kivimökkiin, jossa ainut valo on oikea tuli ja äänenä kuuluisi vain säästä riippuen tuuli tai sade.

Pysähdyn hetkeksi ja katson ympärille: TV auki, sieltä tulee MTV:ltä catfish, mutta kukaan ei katso. Mulla on läppäri sylissä, jossa on kuusi välilehteä auki; sähköposti, facebook , blogini sekä muutamien yhteistyökumppanien kotisivut. Facessa on muutama keskustelu auki ja äiti laittaa tekstaria, että on eksynyt keskustassa, joten sitä pitää neuvoa. Valot on onneksi vain eteisessä päällä, mutta keittiön spottilasit ottavat ärsyttävästi hämärän keskellä silmiin. Näen liikaa sähköjohtoja lattialla ja treenikassi on levällään keskellä olohuonetta, huutaen jo tälle päivälle neljättä kertaa salille lähtemistä. Just mä vasta tulin. Kuuntelen spotifystä musiikkia, mutta en ole huomannut sammuttaa telkkarista ääniä, joten taustalla kuuluva selostus sekoitettuna musiikkiin on lähinnä raastavan kuuloista. Ja tän pitäis olla se hetki, kun mä otan happea ennenkuin pitäis taas mennä. Nimittäin oman treenin jälkeen mulla olis illaksi töitä koneella vaikka koko naapurustolle.

Sitten mä ja monet muut ihmetellään miks väsyttää, vaikkei tässä sen kummempia tehdäkkään? Tietenkin me kehitytään maailman mukana ja pystytään vastaanottamaan enemmän, mutta onhan tää aivan hullua välillä. Kaiken lisäksi asun niin keskustassa, ettei mun tarvitse kuin astua ovesta niin mun maailma täyttyy pimeyden keskellä kerrostalojen kokoisista mainostauluista, jotka räiskyen vaihtavat mainoksia sekunneissa, erivärisistä jättikokoisista valoista sekä kylteistä, liikenteestä, melusta ja muusta sekavasta informaation tulvasta. Mun seuraava projekti vois olla se, että raahaan makkarista jokaisen sähkölaitteen pois, hommaan kunnon pimennysverhot ja kiellän sieltä kaiken mikä aktivoi liikaa.  Tekis mieli kirjoittaa, että puhelinta en katso tuntia ennen nukkumaanmenoa ja koneen sammutan pari tuntia ennen… mutta en edes viitsi lähteä siihen. Pelkän duunin vuoksi joudun olemaan jatkuvasti käytettävissä, sillä vastaan kaikesta itse ja useinmiten kukun vielä aamulla duunien parissa, joten… Elämä on. :D

Joskus on mukavaa kuitenkin rauhottua arjenkin keskellä ja itse esimerkiksi vietin edellisen yöni Hotellissa. Ei duunijuttuja, puhelin äänettömällä, ei ärsykkeitä ympärillä. Sotkea saa ja sänkyä ei tartte pedata.

250428_10152626425665794_858258749738059925_n

Kaikista parasta on tietenkin hotelli aamupala, josta täytyy lähteä vähintäänkin räjähdyspisteessä pois ;)

10918998_10152626425655794_8690697162123391825_n

Mukavaa piristettä arkeen tuo myös hyvät tyypit! Vertti oli käymässä Helsingissä duunireissulla, joten sain hänestä ja Teemusta treeniseuraa. Vertistä oonkin kertonut täällä ennenkin, mutta kertauksena näin lyhyesti sanottuna hän on mm. personal trainer ja kisaa shortsisarjassa. Teemu Karppinen on myös personal trainer, ravintovalmentaja, elämäntaidon valmentaja, luennoitsija sekä fitness-valmentaja ja halukkaat pääsevät tutustumaan Teemuun lisää hänen bloginsa kautta.  Siellä on paljon hyviä vinkkejä ja fiksuja ajatuksia jokaiselle!

Pääsin taas treenailemaan tarkkojen silmien alle ja varmasti tuli itsekin opittua uutta. Kiitos tyypeille seurasta !

Nyt mä voisin kuitenkin jatkaa, jotta saan päivän joskus purkkiin.

10372590_770605273027719_1879097634113352519_n

Kuvauksista, joissa olin niin kuumehöyryissä, että en paljon jaksanut istua meikissä. ;D A-lehdet/Joonas Vuorinen

 

 


Ciao!

Mäpäs kotiuduin tänään taas treenileiriltäni. Teemana oli bodata like nevö before ja siltä tuntuukin taas. On niin siistiä kun saa ympärille ihmisiä, jotka ovat itsekin niin täysillä lajissa mukana. Se motivoi ihan hirveesti, kun pääsee seuraamaan muiden intohimoa lajia kohtaan sekä oppimaan paljon uutta.

Usein yksin treenatessa, jos ei saa tarpeeksi kipinää ympäriltä, saattaa tekeminen mennä vähän sellaseksi semi-jees-suorittamiseksi. Kunhan nyt tekee ne mitä täytyy, ihan kivaa ja hiki tulee, mutta missä focus? Treenit ei jää tekemättä, mutta niissä ei aina olla ihan täysillä mukana. Liian usein mieli lopettaa ennenkuin kroppa ja merkatut 10 toistoa tyydyttää, vaikka pystyisi viemään itsensä sinne 15. Täytyy aina muistaa, että me tehdään tätä itsellemme, ei kenellekkään muulle ja se mitä siellä salilla ja keittiössä tehdään on joko meille itselle tai meiltä pois.

Vaikka sulla olis maailman paras valmentaja, se ei kuitenkaan sitä treeniä sun puolesta tee. Se, että pystyy pitämään sen focuksen joka ikisessä treenissä, siinä hetkessä ja viedä se treeni aina loppuun asti, vaatii ainakin omalla kohdallani motivoivia ihmisiä ympärille ja tietynlaista muistuttelua siitä, mihin se tekeminen kuuluis viedä AINA, jos joskus haluaa olla paras.

Helposti myös jää paikalleen. On joskus saanut kyykättyä 50 kilolla, niin jäädään siihen. Ei uskalleta mennä eteenpäin, vaikka se olisikin tavoitteena. Tehdään mielummin sillä tutulla ja mukavalla sarjapainolla samat sarjat ja loppuun vähän kyykkyhyppyjä, vaikka tosiasiahan on se, että myös meidän naisten tulis tavoitella niitä maksimeja ja seurata mielummin kehonrakentajien mallia kuin bodypumpin esimerkkejä. Kehonrakennuksessa ideana on rakentaa lihasta, ja jos se sama idea on meilläkin, niin MIKS me tehdään boxihyppyjä ja ne kehonrakentajat kyykkää niin että suonet poksahtaa päästä, jos tavoite on kuitenkin molemmilla kehittyä?

Tietenkin tavoitteet on erit jokaisella, mutta kirjoitan tekstiä oman tavoitteeni pohjalta: kehittää lihasta seuraavia kisoja varten.

10890868_778301058884731_1417001216_n

Usein teen jalkatreenissä n. 5 liikettä, mutta tänään olin jo perus kyykyn, bulgarialaisen ja takareiden koukistuksen jälkeen niin loppu, että homma jäi siihen ja oli pakko siirtyä paukuttamaan vatsoja. Keskityin jokaiseen liikkeeseen ja toistoon kunnolla, enkä vain juosten kussut treeniä läpi. Katsotaan jos tällä uudella asenteella sais sitä pakaraa syksyyn ja vois sitten ylpeenä laittaa vertauskuvaa vierekkäin.

10860019_1541747082747727_1255918143_n

 

Olkapäät sais myös kasvaa ja hartialinja ylipäätään. Uskon että hyvä tulee ja saan ensi syksyksi uutta pakkausta kehiin. Täytyy pian ottaa taas poseerausta mukaan arkeen ja kehitellä uutta lookkia. Ajatus on jo päässä ja haluan jotain hyvin erilaista. Turvallinen on tylsää ;)

10895232_632823060178292_1129690413_n

Oikein mukavaa viikkoa kaikille! Focukset kohdilleen ja täysillä kohti tavotteita, mitä ikinä ne onkaan (:


Ciao!

Jätin tahallani vastaamatta kysymyspostauksen kysymykseen, millainen on normaali arkipäiväni. Päätin koota siitä postauksen, niin saatte vähän selkoa siitä mitä meikäläinen oikein touhuaa nää päivät.

Aamun piti alkaa aamu treffeillä ja palaverilla ystäväni kanssa, mutta asiakkaan aikataulut muuttuivat ja treenit oli pakko siirtää aamulle, joten aamu alkoi sittenkin treenien parissa. Kyykättiin niin hemmetisti heti aamusta ja minä sain taas nostella loppu treeneissä tyttöjä lattialta. ;)

Treenien jälkeen suuntasin Mayorsille sokeroimaan itseni Marikalle. Kävin sokeroinnissa Marikalla ensimmäisen kerran kisoja varten ja oon jäänyt siihen aivan koukkuun. Niin helppoa ja vaivatonta, varsinkin PALJON liikkuvalle ihmiselle. Marika on muutenkin ainut, jolla se on oikeesti suht kivutonta hommaa.

Marika lupasi antaa lukijoille tarjouksen: brassi&kainalot 45€ (norm. 80€). Lisäksi Marika tekee ripsiä, jotka saa nyt uusina 70e (norm.110€) ja huolto 50€ !

ajanvarauksen yhteydessä voi Marikan kanssa jutella lisää, jos sokerointiin tai ripsiin tulee jotain kysyttävää: 045-1878940

10460582_10152382283115794_953197361712582567_o

Sokeroinnin jälkeen palasin salille vetämään vielä ohjauksia. Ne menee aina niin mukavasti, kun tytöt on niin motivoituneita ja antaa kaikkensa. Sai taas lopettaa ohjaukset tältä päivältä todella ylpeänä asiakkaista!

Treenien jälkeen kävin ruoka -ja luontaistuotekaupassa täydentämässä vähän varastoja. Sen jälkeen äkkiä kotiin syömään ja valmistautumaan iltapäivän palaveriin, josta en sen enempää vielä voi kertoa. Palaverissa meni oma aikansa ja sen jälkeen olikin hetki aikaa ottaa happea ja lösähtää sohvalle.  Kävin treenaamassa selän city gymillä, jossa olen käynyt tänään taas vasta kolmesti.

Kotiin päästyäni olen lähinnä syönyt, katsonut hieman telkkaria ja siivonnut raivolla. Pesin lattiat ja pyykkiäkin aivan hulluna! En väitä että siivoaminen menisi liikunnasta, mutta onhan se nyt aivan hemmetin kuluttavaa hommaa. Kyllä mulle ainakin hiki tuli. :D Oon muutenkin Joelin muutettua pois touhuillut päivittäin tän kämpän kanssa, vallottanut vaatekaappeja ja järkkäillyt kotia uuteen uskoon.

kengät: Nike Housut: Nike

kengät: Nike
Housut: Nike

Nyt olis vuorossa tän kirjotuksen jälkeen asiakkaiden ohjelmien tekoa. Se on yllättävän raskasta ja aikaa vievää hommaa, kun jokaiselle tulee kuitenkin tehdä omansa, omiin tarpeisiin ja tavotteisiin räätälöity ohjelma. Veikkaan että pääsen kahdeltatoista irti duuneista ja sen jälkeen täytyy vielä pakata, sillä lähden viikonlopuksi reissuun.

10906157_10152615274265794_1182703353559605287_n

 

Mutta sellainen päivä tänään. Melko samanlaisia ne on jokainen, joskus vähän enemmän ja joskus vähän vähemmän touhua ja menininkiä.


I CAN I WILL. Aika hyvä slogani, varsinkin kun on vuorossa jalkatreeni.

Oon nyt yrittänyt vähentää pumppipamppi treenejä ja panostaa siihen, että tangossa on mahdollisimman paljon rautaa ja toistoja tulee mahdollisimman monta. Eihän tästä muuten tuu yhtään mitään.

Alottelin kyykyllä ja smithin sijaan tein ne vapaalla. Mulla on vähän ongelmia kyykätä yksin vapaalla tangolla, koska mun ranka on sen verran vino, että tanko saattaa kipata vasemmalle liikaa ja seuraukset on usein joko a) meikä lattialla pyllyllään tai b) selkään joku kiva vamma. Molemmat on koettu… :D

10888796_10152606911415794_9015492371757185840_n

Kyykkyjen kanssa kävin jopa huimassa 70 kilossa, mutta sen enempää ei yksin uskalla edes yrittää vapaalla tangolla. Suurimmaksi osaksi piti tyytyä 60 ja 50 kilon sarjoihin. Sain myös hetki sitten kommenttia mun liian leveästä kyykkyasennosta, joten tänään keskityin extra paljon tekniikkoihin ja yritin erityisesti hakea pakaraan tuntumaa.

10363821_10152606911410794_5939399489222076036_n

Kyykyn jälkeen oli vuorossa bulgarialainen askelkyykky, johon mulla on ikuinen viha-rakkaus suhde. Sen vedin molemmille jaloille 30kilolla, 3×10 per jalka. Kiroillen läpi tietenkin. Olis hauska nähdä joskus miltä ulkopuolisen korviin mun treenit kuulostaa, kun puhisen ja kiroilen itsekseni. Musat pauhaa niin kovaa, etten itse välttämättä edes huomaa. Bulgarialaisen jälkeen siirryin maastavetoon ja sen jälkeen vielä loppuun takareiden koukistuksia.

Sen ihmeellisempiä ninjaliikkeitä en vetänyt. Ihan perus klassikkoja jotka toimii aina. Nykyään on vähän muotia keksiä kaikki liikkeet uudelleen sekä kikkailla ja sekotella lajeja keskenään.

Hiki tuli jos ei muuta.

10614288_10152606911400794_8046460475548429643_n

 

Kuvien housut löytää aminopörssin sivuilta ja sinne pääset tästä linkistä. Tosi kivat jalassa ja pysyy kyykätessäkin ylhäällä, kun on narut joista voi kiristää vyötäröä :) Mulla on usein hyvin tummia treenivaatteita, joten oli piristävää laittaa vähän väriäkin päälle. Treenivaatteet toimii useimmilla myös tietynlaisena motivaationa. Vaikkei se kyykky kuljekkaan sen paremmin näissä kuin pieruverkkareissakaan, niin onpahan ainakin kivan näköset ja se taas tietenkin vaikuttaa positiivisesti meininkiin jos on viihtyisät vaatteet päällä.

Tänään mä alottelin päivän olkapäätreenillä Jari Valkaman kanssa. Jari on myös PT ammatiltaan, joten on todella kiva treenailla yhdessä, kun molemmat voivat oppia uusia asioita ja treenata valvovan silmän alla. Sitä ei nimittäin itse näe, mitä mahdollisesti tekee väärin ja mihin voisi kiinnittää huomiota enemmän. Tuli taas huomioitua hyviä juttuja.

10724967_1515569262056712_1965504414_n

Treenin jälkeen käytiin safkailemassa ja palaveeraamassa uusista mahdollisista jutuista, joista myöhemmin mahdollisesti lisää kerron täälläkin.

Sen jälkeen oonkin kyykyttänyt tyttöjä salilla , ottanut päikkärit ja väsäillyt ohjelmia. Vielä kerkeis muutaman saamaan valmiiksi, mutta tänään lupaan olla ajoissa sängyssä! Mulla meni lomalla unirytmit aivan sekasin ja pyörein eilenkin vielä kolmen-neljän aikaa aamuyöllä hereillä sängyssä.

IMG_2970