Sain taas aivan kamalia uutisia eilen. Yksi maailman kilteimmistä ja ihanimmista ihmisistä, Ari ”Tyson” oli viety meiltä pois ja samalla myös hänen ihastuttava tyttöystävänsä Vilma sekä Arin äiti. He olivat menehtyneet kolarissa. Toivon paljon voimia läheisille ja ystäville <3

Näin Arin ja Vilman viimeksi karsinnoissa, kun he tulivat tsemppaamaan minua ennen kisoja. Voi murut. Monille jää kova ikävä. <3

10864740_311306552401939_629474494_n

 

Turhan aikasin loppui heidän maanpäällinen tutkimusmatka. Samaan aikaan hirveää ja lohduttavaa, että yhdessä käsi kädessä lähditte kohti parempaa paikkaa. <3

Kyllä tässä on nyt saanut muistutuksia siitä, miten pienestä on meidän elämä kiinni. Mikään ei ole itsestäänselvää, koskaan ei tiedä milloin sen viimisen askeleen ottaa. Siks täytyykin muistaa elää itselle, tehdä asioita joita haluaa, olla ihmisten kanssa joita rakastaa ja olla ystävällinen muille, mutta ei kuitenkaan saa pyrkiä elämässään vain miellyttämään muita.

Joulu tulee kovaa vauhtia. Itse vietän sen Merikarvialla perheen kanssa. Meidän perheessä se tulee olemaan varmasti vaikein joulu koskaan, mutta tavallaan varmasti myös yksi tärkeimmistä, sillä nyt todella arvostaa perheen ja läheisten yhteistä aikaa. Lahjaksi riittää se, että saa viettää aikaa rauhassa rakkaiden parissa. Muistakaa olla kiitollisia jokaisesta hetkestä ja pyytämisen sijaan myös kiittää.

If nothing saves us from death, may love at least save us from life.

 


Huh miten paljon tää vuosi on tuonut ja vienyt. Alkuvuosi alkoi sillä, että otettiin kisoja kohti naruista kiinni tosissaan ja se onkin taas ihan pian edessä. Halu kehittyä on todella kova ja haluan ehdottomasti tuoda paremman version itsestäni lavalle ensi syksyn SM kisoihin.

Alkuvuoteen tulikin kuitenkin mukaan pieni extra, kun lähdin viikon varoituksella kuvaamaan Martina ja Hengenpelastajat ohjelmaa Thaimaaseen. Siellä meni yli 3 viikkoa ja reissu oli todella rankka henkisesti sekä fyysisesti.

martina05140909PP_vi-1

 

kuva:iltalehti

kuva:iltalehti

Niinkuin Jasmine itsekin sanoo, hänestä on paljon ennakkoluuloja sukunimen vuoksi. Oma mielipiteeni tästä tytöstä on aika selvä, pelkkää kultaa!

 

Reissu opetti paljon hengen arvoisia taitoja, pääsin ylittämään itseni ja sain hienon kokemuksen, sekä ihania ystäviä. Lisäksi tuli ravattua kesän lopussa erilaisissa pressi tilaisuuksissa ja tehtyä hauskoja asioita median puolella. Sitäkin puolta tuli paljon nähtyä ja opittua ja nykyään osaakin katsoa ja suodattaa mediaa AIVAN eritavalla kuin ennen. Hyvässä ja huonossa.

Toukokuussa elämäni ensimmäinen kisadieetti starttasi, joka meni kohdallani yllättävän helposti ja jopa nautin ajastani dieetillä. Kaikki oli niin ihanan selkeää, aurinko paistoi ja sai nauttia kesästä. En usko että dieetti olisi ollut niin mukavaa toteuttaa ensimmäistä kertaa talven pimeydessä, joten ajankohtakin oli huippu ja kesä yllättävän pitkä ja lämmin. Kaikki huipentui vielä karsintojen voittoon Jyväskylässä, mikä laittoikin alkuperäiset suunnitelmani kisata junnujen CUPissa uusiksi ja löysin itseni kansainvälisestä Nicole Wilkins kisasta sekä SM kisan lavalta. Nicolessa sijotuin muistaakseni kahdeksanneksi ja SM kisoissa jäin pisteen päähän kullasta ja sijotuin hopealle.

10701980_10152358113560794_7918327293734172087_n

1900767_10152415963785794_1281596239061702503_o

Jkl 2014-1449

Yksi mun suurimpia idoleita, Michelle Lewin ja Sara Back jakoivat palkinnot. Sekin oli jo yksi mieletön juttu mulle, päästä noin lähelle Michelleä! Hahah

 

Kisadebyytti toi varmuuden siitä, että ehdottomasti olen oman lajini löytänyt ja suuremman motivaation antaa itsestäni lajille vielä enemmän. Kolmen vuoden haave toteutettu ja eteenpäin mennään ja toivottavasti pitkään. Nyt monessa asiassa fiksumpana ja kokeneempana kohti uutta kisakautta. Nöyrästi, mutta täysillä.

Kisojen jälkeen voitin sport and wellnes blog awardseissa sport blogi kategorian, mikä oli myös aivan mielettönän upea juttu. Tuhannesti kiitos äänestäneille! Blogia olen kirjoitellut n. 4 vuotta, joten on aivan mahtavaa että olen tämänkin projektin kanssa päässyt tähän pisteeseen, vaikka alunperin avasinkin blogin vain itseäni varten enkä koskaan kuvitellut että sitä kukaan lukisi.

917187_1498141657104041_102878757_n

 

Kisamenestys ja blogi on tuonut tietenkin uusia kivoja juttuja, tuleva vuosi on hyvin pitkälle jo varmojen suunnitelmien varassa ja tiedän mihin haluan tästä lähteä. Parannettavaa on ja paljon sekä kisaamisen että myös blogin puolella, mutta hyvä niin, sillä myös motivaatiota löytyy molempiin.

Olen saanut myös kaiken tämän ohella ohjailla ihania, upeita asiakkaitani ja motivoitua heistä. Olen saanut nähdä ja kuulla monia upeita onnistumistarinoita ja seurata heidän kehittymistä, seurata monien mahtavaa motivaatiota ja tahdonvoimaa. Niin etävalmennettavilta kuin fyysisiltäkin valmennettavilta. On mieletönä saada omasta työstä myös itselle niin paljon iloa ja ylpeyttä asiakkaitani kohtaan, enkä kiellä etteikö he myös minua motivoisi ja paljon omien treenien ja elämäntapojen parissa. Uskon, että kaikki voivat oppa ja saada kaikilta jotain, kunhan vain pitää silmät , korvat ja sydämen auki ihmisille.

10170728_634112613343653_8678405936276383252_n

Myös varmasti tähänastisen elämäni ikävämpiä asioita jouduin kohtaamaan ja käsittely asian kanssa on edelleen kesken. Menetin isäni äkillisesti ja suru tulee varmasti varjostamaan arkeani ja näkymään omassa elämässäni, olemuksessani, ajatuksissani sekä myös lähipiirissäni ja perheessäni. Moni ajatus meni uusiksi ja itsestäänselvyys asioihin tuntuu inhottavalta.

Myös muita suuria asioita on tapahtunut ympärilläni, ihmissuhteissa, työkuvioissa ja elämässä yleisesti. Osa upeita, mielettömiä mahdollisuuksia, osa surullisia, mutta elämä on ja kukaan ei voi saada sateenkaarta ilman pientä sadetta. Haluan elää tämän elämän ajatellen niin, että ei ole olemassa virheitä, on vain olemassa erilaisia mahdollisuuksia oppia. Joskus onnistutaan, joskus ei, mutta mihinkään ei pääse jos ei uskalla tarttua mahdollisuuksiin ja kokeilla siipiään.

10533270_734613929944127_887541152_n

1487989_10152355928345794_5517590446678277050_o10635913_10152380340290794_4881509351001531260_n

vaatteet: Biancaneven tuleva mallisto kuva: Petri Mast

vaatteet: Biancaneven tuleva mallisto
kuva: Petri Mast

10714013_10152479946485794_5504071843506655962_o

Kuva: Heli Roosmäe MUA: Tanja Viitanen Style: Kriselda Mustonen Ripset ja ihonhoito: Studio VMS Sokos Hotel Torni

Kuva: Heli Roosmäe
MUA: Tanja Viitanen
Style: Kriselda Mustonen
Ripset ja ihonhoito: Studio VMS
Sokos Hotel Torni

10669125_10152415963960794_1276936024567912787_o

Vielä on hieman vuotta jäljellä. Mulla oliskin jo paljon kerrottavaa mitä on viimeaikoina tapahtunut ja mihin ollaan seuraavaksi elämässä menossa, mutta ne paljastan hieman myöhemmin, kun aika on oikea.

Kiitos mielettömästi lukijoilleni, jotka ovat jaksaneet pysyä mukanani ilojen ja surujen keskellä, tsempata ja jättää ihania kommentteja. Olette aivan mielettömän upeita, muistakaa se ! Mun mielestä on aivan mieletöntä, että tuntematon ihminen voi olla toiselle niin ihana. Kertoo aina siellä ruudun takana olevasta hyvin paljon. (:

Toivotaan että ensivuodesta tulee vielä mielenkiintoisempi. En malta odottaa ! <3


Nyt tulee taas vähän raskasta avautumista. Kuuntelin nimittäin tossa taas joku päivä, miten perseestä lajini on ja miten huonoja ihmisiä me ollaan mm. yhteiskunnan kannalta. Havahduin siihen, että olin n. 45 minuuttia niellyt sitä settiä, myönnytysten kautta yrittänyt nätisti kumota kiven kovia väitteitä ja kertoa maltillisesti miten esimerkiksi meidän lajissamme ei ole olemassa minkäänlaista absoluuttista totuutta oikeen mihinkään, sillä olemme yksilöitä ja miten oikeastaan hyvin moni lajia oikein (niin oikein kuin vaan voi omalla kohdalla) toteuttaja voi oikeesti todella hyvin kisakaudella ja sen ulkopuolella.

Tämä tyyppi lateli ja lateli faktoja bikinifitneksestä pöytään, kunnes lopulta kai väsyi itsekin. Jälkeenpäin olen ajatellut, että hetkinen, miten jollain täysin lajin ulkopuolella elävällä ihmisellä voi olla pokkaa heittää edes tämän luontaisia faktoja tiskiin tai kertoa mulle, mitä kisadieetillä oleminen on? Kuinka monta kisaa hän on käynyt? Kuinka usein hän edes on käynyt salilla tai panostanut ravintopuolella, saatika pyrkinyt kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin levon, ravinnon ja treenin parissa?

Eikä siinä mitään, mielipiteitä saa toki olla, mutta haluaisin nähdä tilanteen, kun itse menisin vaikka insinööreille kertomaan aivan pokkana miten kamppi olis rakennettu paremmin ja argumentteinä käyttäisin viihde median kautta luettuja ”faktoja”, kumoisin heidän omakohtaiset kokemukset ja vielä kaiken huipuksi uskoisin omiin väitteisiini, vaikka todellisuudessa en edes tiedä miksi ja millä perustein jotain asioita ja ratkaisuja on aikoinaan tehty. Näin oon vaan kuullut ja lukenut, joten TIEDÄN. Tai tiedän jonkun joka on joskus rakentanut jotain ja se kertoi, eli se on jo yhtäkuin tiedän.

Suurin argumentti on aina se ruokien punnitseminen. Kuulostaahan se pakkomeilteiseltä, mutta fiksun syyn siihen saa vaikkapa hieman ihmisen anatomiaa ja liikuntaravitsemusta opiskelemalla. Valitettavasti, jotta päästään toivottuun tavoitteeseen, joudumme olemaan tarkkoja siitä, että keho saa tarvittavat rakennusaineet toivottua tulosta varten. Kyse ei ole siitä, että me ei haluttais syödä tai että pyrkisimme minimoida kaloreiden saantia laskemalla päivittäinen/viikottainen ravinnonsaanti, päinvastoin. Kyse on siitä, että tervepäinen fitness ihminen (kisaaja tai tavotteellisesti harrastava) kokee ravinnon työkaluna ja ikäänkuin polttoaineena, ei palkintona, ajanvietteenä,lohtuna, pakkomielteenä tai jonkinlaisena korvikkeena asialle X. Harvemmin pelkästään ne kalorit kiinnostaa, vaan ravintoaineet kokonaisuudessaan.

Tavoite muuttuu kisakauden mukaan: suurimmaksi osaksi se on maksimaalinen lihaksenrakennus, kisakausilla rasvanpoltto ja samalla mahdollisimman pitkälle lihaksiston varjelu.

Toinen ikuinen aihe on se, miten fitness ihmiset ovat niin helvetin ylimielisiä ja narsisteja, katsovat kaikkia muita alaspäin ja ylentävät itsensä. Kyllä, olen tietenkin ylpeä saavutuksistani ja pidän kehostani, minusta se on kaunis ja terveen näköinen ja nimenomaan sen näköinen, että sen kanssa tehdään muutakin kuin istutaan koneen äärellä. Mutta kuinka moni lajin parista ihan oikeesti on 99% siinä haukuttavan penkissä, kuin haukkujan? Haukkuminen ja fitness lajien mollaus on mennyt niin pitkälle, että jopa lajin parissa olevat sortuvat mollaamaan itse itseään, myötäillään kritisointia ja annetaan periksi, jotta vältytään suuremmalta myllyltä.

Joskus tekis mieli lunastaa nämä valmiiksi asetellut ennakkoluulot, repästä kunnolla ja oikeen ilosesti tokaista haukkujalle että ”mennäänpäs tonne peilin eteen, otetaan paidat pois ja katsotaan että kumpi meistä nyt onkaan sairas. ” Olisko se ihan ok? Ja ei, en väitä saatika ajattele että se miltä kehosi näyttää ulkoisesti kertoisi edes puolta terveydentilastasi, sillä se on mitattavissa niin monella muulla tapaa, mutta jos nyt haluttaisiin tehdä mahdollisimman oletettu tilanne siitä mitä meidän väitetään olevan ja ajattelevan. Tai jos mä tokaisin keskustelun aikana siinä vaiheessa, kun päästään siihen vaiheeseen, että tämä fitness vihaaja on kysymättä alkanut kertomaan miten on tyytyväinen itseensä, eikä missään nimessä haluisi näyttää esim. minun kaltaiseltani, niin tokaisisin että ”hemmetin hieno juttu, itse kun en päivääkään vois katsella itseäni sun näköisenä”. Ihan sama miten paljon yrittää painottaa sitä, miten itselle on aivan se ja sama mitä muut tekevät, miltä kukin näyttää tai miten valitsee elämänsä elää, joka tapauksessa se on automaattisesti sama leima otsaan vaan ja oikeutettu kritiikille.  Miks me joudutaan olemaan niin hemmetin nöyränä ja kuunnella sitä höpönhöpöä, myönnytellä jotta saataisiin olla rauhassa ja nauttia lajistamme? Miksi vaikkapa ylipainoiset ihmiset ovat aina ihanan rohkeita ja ihailtavan itsevarmoja ollessaan ylpeitä kehostaan, mutta jos ns. fitness ihminen on, niin hänelle voi kertoa että tämän elämäntyyli on kuvottava ja vasenmielinen, hän on narsisti ja pinnallinen?  Tai että timmi nainen näyttää mieheltä ja oksettavalta? Jännä. Kertokaa mulle.

NFE Bikini-183


Heippa!

Olen ennenkin tehnyt yhteistyötä Ostohyvityksen kanssa ja nyt kun Joulun kamppis on täällä niin pääsen kertomaan teille, MIKSI kannattaa AINA ostaa Ostohyvitys.fi sivuston kautta, jos nettishoppailee sivustolla joka heidän sivuiltaan löytyy. Ja sieltähän löytyy hieman vajaa 600 sivustoa.

No miksi? Yksinkertaisesti siksi, että saat rahaa shoppailusta, jonka voi jopa tilittää omalle tilille. Aika uskomatonta ja olisi oikeesti tyhmää olla käyttämättä ostohyvitys.fi sivustoa hyväksi aina kun mahdollista. Seuraavaksi esittelen joulukampanjan bonukset ja kerron sen jälkeen, mitä se käytännössä tarkoittaa, jos shoppailet Ostohyvitys.fi sivuston kautta.

 

Ensi viikon kampanjat ovat seuraavat:

– Boozt 10 %

– Fashionstore 9 %

– Nelly 6 %

– Zalando 5 %

– Bubbleroom 6,5 %

– Ellos 7,5 %

– Yves Rocher 11 % + 5 € lisälennus

Jos siis ostaisit vaikkapa Booztista 100 eurolla, Ellosista 100 eurolla ja Zalandosta 50 eurolla, saisit Ostohyvitys.fi sivuston kautta tehdyistä ostoksista rahaa takaisin Booztista 10 euroa, Ellosista 7,5 euroa ja Zalandosta 2,5 euroa. Rahaa tulisi siis takaisin 20 euroa. Lisäksi jos olet palvelun uusi käyttäjä, saisit ostoksista vielä Ostohyvitys.fi sivustolta heti 10 euron S-ryhmän lahjakortin.

Maksaisit näistä esimerkkiostoksista normaalisti tuon 250 euroa, mutta saisit lisäksi:

heti 10 euron S-ryhmän lahjakortin (uutena Ostohyvitys.fi palvelun käyttäjänä)

20 euroa bonustilillesi, josta rahat olisivat tilityskelpoisia omalle pankkitilillesi arviolta 15. helmikuuta ensi vuonna

Joululahjat ja muut shoppingit kannattaa siis ehdottomasti klikkailla tämän sivuston kautta nyt ja jatkossa, sillä jokatapauksessa varmasti suurinosa meistä shoppailee netissä ja voit nyt myös saada siitä ihan oikeesti rahaa! :)

Voit liittyä Ostohyvitys.fi-palveluun ilmaiseksi osoitteessa http://www.ostohyvitys.fi/lindamanuella !


Ciao!

Olin eilen niin pihalla, etten illalla edes muistanut olinko ollut aamuisissa kuvauksissa ja olo oli aivan kamala. Muistan vaan istuneeni meikkipenkkiin, toivoneeni mahdollisimman nudea meikkiä ja hymyilleeni pantterishortseissa pakkasessa.

Treenit kuitenkin sujui. Jännä miten ne tuntuu sujuvan aina, vaikka kuinka muu maailma kaatuisi päälle ja väsymys olisi multihuipennuksessaan. Ehkä se johtuu treenin aikaisesta endorfiini piikistä, tai sitten siinä on jotain taikuutta.

10852750_1536484149927998_1495842870_n

 

Eilen väsymys kuitenkin oli jo sitä luokkaa, että olin todella lähellä skippailemassa omia treenejä, mutta asiakkaat veti taas niin täysillä, että sain tytöistä itsekin niin paljon motivaatiota ja intoa omiin treeneihin. (:

Flunssahan sieltä sitten paljastui ja aamulla heräsin kurkku tukossa ja kuumeessa. Helpottavaa, olenkin vain kipeä enkä muuten vain aivan pihalla. :D Nyt voikin hyvällä omalla tunnolla lojua sohvan nurkassa ja herätä kun siltä tuntuu.

Kaupassa käydessäni päätin ostaa hieman lukemista ja törmäsin uusimpaan BODY lehteen. Sieltä löytyi erittäin hyvä artikkeli: Timo Kososen kirjoittama ”Fitness, EI CROSSfitness”, joka käsittelee lähinnä sitä, miten fitnekseen on alettu ottamaan sieltä sun täältä crossfitness tyyppisiä treenimuotoja ja lisäilemään intensiteettiä treeneihin, mikä taas helposti ajaa mm. kisaoihin dieettaavan naisen loppuun.

Artikkeli tuli minulle ainakin todella hyvään saumaan. Olen viimeaikoina palloillut sen kanssa, sekoitanko itsekin fitnestä liikaa muihin lajeihin. Monipuolisuus on aina hyvä juttu, tai niin ainakin sanotaan, mutta esimerkiksi kisakaudella se saattaa olla suuri virhe.

”Mitä vähemmällä toistomäärällä saat treenin perille ja lihaksen loppuun, sitä parempi” lause tuli ystäväni suusta, kun ihmettelin miksi eräässä ohjelmassa oli niin vähän liikkeitä ja niin vähän toistoja, kun kyse oli bikini fitneksestä. Se jäi mietityttämään, välillä kun tuntuu että itse määrittelee treenin toistomäärien ja liikkeiden mukaan. Mitä enemmän, sen kovempi treeni. Vai onko? Ei välttämättä ja löysinkin artikkelista erittäin hyvän lauseen juurikin itselleni: ”liika treeni ei kasvata muuta kuin kovan treenaajan mainetta. Siitä ei valitettavasti ole hyötyä kisalavalla”.

En osaa kertoa faktoina miten ns. ”ennen” tehtiin, mutta sellaisen käsityksen olen saanut että rasvanpoltto koostui dieetillä lähinnä tasasykkeisistä, reippaista kävelylenkeistä ja itse duuni yksinkertaisesta puntista. Nykyään me pompitaan porrastreenien, kuntopiirien, HIIT treenien, plyotreenien ja ties minkä kovan ja erittäin intensiivisen jumppailun parissa, kun tavoitteena on polttaa rasvaa. Lisäksi tuntuu että jokainen haluaa keksiä pyörän uudelleen ja joka tuutista tulee sama asia eri pakkauksessa.

Tavoitteenahan dieetillä on rasvanpolton rinnalla säilyttää ”offilla” rakennettu lihasmassa, ja naisilla varsinkin kyseessä on sen verran pienehköt määrät, että helposti nekin tarjotaan dieetillä verensokeritasojen ylläpitämiseen. ”Kaikki liike mikä lisää lämmöntuotantoa matalalla sykkeellä, kuluttaa rasvavarastoja jättäen lihaskudoksen rauhaan. Miinuskaloridieettien aikana korkealla sykkeellä tehtävä liikunta syö lihaksia sokerituotannon tarpeiksi.” -Timo Kosonen.

Tämä lause sai ainakin mulla ajatuksia mieleen seuraavaa kisakautta varten. Miksi mä väsyneenä vedän veren maku suussa hullua rallia, vaikka kuntoa enemmän eteenpäin vievää ja lajia tukevampaa olisi hölkkäillä/reippailla ja näin säästää mm. sitä hermostoa ja ihan itseäänkin.

Itse saan ehdottomasti enemmän treeneistä, joiden jälkeen ollaan aivan takki auki. Offilla teen HIIT treenejä n.3- 4 x viikossa, koska koen yleisesti oloni paremmaksi ja virkeämmäksi ja se näkyy myös salin puolella, ei vain arjessa. Tosin en ole miinuskaloreilla ja syön äitini sanojen mukaan kuin raksamies, joten tällähetkellä kehoni sen erilailla kestää, kuin dieetillä. Näitä aijon kuitenkin seuraavaa dieettiä varten miettiä ja selkeennyttää hieman linjaa siinä, minkä lajin parissa sitä nyt oltiinkaan. Itse usein olen sanonut, että ei voi syyttää lajia jos toteuttaa sitä väärin ja nyt on hyvä hetki itsekin ns. putsata pöytää ja tehdä itselle selväksi, mikä onkaan järkevin tapa toimia, kun lajina on fitness ja miten voin itse minimoida riskit rakastamani lajin parissa.

10850249_749312595156987_7089366920246064940_n