18 joulu Jos olet huoneen viisain, olet väärässä huoneessa.

Hurja loppuvuosi ollut. Päivä päivältä kuitenkin on parempi olla ja mulla on aivan hullun suuri motivaatio ensi kautta varten ladattuna. Nyt vaan odottelen että pääsen voimiini ja paukuttelemaan. Olen ollut kevyessä flunssassa, mikä johtuu varmaan ihan suoraan väsymyksestä. Edelleen mennään pienessä shokissa, ehkä jonkinalisessa kieltämisvaiheessa, epätodellisessa mielentilassa ja tällaisen surun käsittely vie helposti kolme vuottakin, ellei kauemmin. Edelleen päivittäin jokin ajatus pamahtaa päähäni ja olenkin jo seuraavaksi soittamassa isälle ja kertomassa sitä, kunnes muistan, etten voi. Melkein jokaisessa kuvassani on isältä tuoreita kommentteja, joissa hän kertoo miten paljon rakastaa minua ja miten ylpeä hän on minusta. Joka ikinen päivä näen painajaisia siitä puhelusta ja kelaan sitä hetkeä läpi, jossa kerrottiin että isäni on menehtynyt ja käsittelen sitä tuskaa. Pala palalta. Mieli ei pysty käsittelemään sellaista tuskaa kerrallaan. Olenkin huomannut miten jännästi mieli ja keho toimii tällaisissa tilanteissa. Saattaa tulla hetkeksi hieman humalainen olo ja siitä seuraa käsittämätön hetkellinen tyyneys. Aivan kuin joku pumppaisi kehon täyteen jonkinlaista rauhoittavaa ja veikkaan että se on jonkinlainen hormoni, kehon oma puolustuskeino. Onneksi on aivan mielettömän ihania ihmisiä ympärillä, yksin tästä ei selviäisi.

Mikä sitten mua motivoi niin paljon? Tietenkin kaikki lähtee rakkaudesta lajia kohtaan ja halusta kehittyä ja ylittää itsensä. Onnistumisen tunne on niin houkutteleva. Kun kerran on päässyt ylittämään itsensä ja nähnyt mihin omistautumisella ja päättäväisyydellä pääsee, haluaa sen tehdä uudestaan. Tietää että löytyy potentiaalia vielä niin paljon parempaankin, enkä malta odottaa että pääsen näkemään mihin kaikkeen pystynkään. Keho ja mieli ovat niin voimakkaita ja jänniä juttuja, ettei niitä kannata jättää käyttämättä tässä ainoassa elämässämme.

Yksi tärkeimpiä faktoja on, että seura motivoi. Se minkälaisia ihmisiä sun ympärillä on, näkyy myös sussa itsessä. Enkä missään nimessä tarkoita, että kaikki sun ympärillä pitäis olla samalla päämäärällä, vaan samalla ajatuksella ja tahdonvoimalla toteuttaa omia unelmiaan ja päästä tavotteisiinsa elämässä. Ihmisten kuuluu viedä sua eteenpäin, motivoida ja opettaa. Me ollaan täällä kaikki oppimassa, emme olemassa täydellisiä, siksi tarvitsemme ihmisiä opettamaan meitä ympärillemme. Musta on erittäin hyvin sanottu, että jos on huoneen viisain, on väärässä huoneessa. Jos et saa seurasta jossa liikut mitään, olet väärässä seurassa. Et heidän, vaan itsesi vuoksi.

Mun ympärillä on itseasiassa hyvin vähän ”fitness ihmisiä”, mutta suurin osa tavoittelee omia unelmiaan ja jokaiselta olen varmasti jotain oppinut. On toki myös mahtavaa ja tärkeää, että on ihmisiä joiden kanssa jakaa tuntemuksia fitnekseen liittyvistä asioista ja joilta nimenomaan oppia sekä motivoitua heistä.

Kannattaa siis valita tarkkaan ihmiset ympärille. (: