Heippa!

Huh mitkä päivät on jouduttu näin viime metreillä käymään läpi, enkä vieläkään tiedä mitä tuleman pitää, mutta toivoa on kovasti.

Jokainen hammassärystä kärsinyt tietää, että se kipu on jotain järkyttävää ja sietämätöntä. Kipulääkkeetkään eivät pure siihen, kun hampaan hermosto vetää sykkeen leukaan ja alkaa todenteolla jumputtamaan loputonta kipuaan. Koko pää paisuu ja olo on todella kurja. Sietämätön.

Kirjottelinkin käynnistäni yksityisellä hammaslääkärillä keskiviikkona. Siellä he avasivat kipeytyneen hampaan, pumppasivat täyteen puudutusta ja laittoivat jonkinlaisen väliaikaisen paikan sekä ilmeisesti jonkin lääkkeen hampaaseen. Tästähän se hammas vasta innostui. Kun tulehtunut hammas paikataan kiinni, kerää se helposti painetta ja alkaa märkimään. Perjantai aamuna kipu olikin jo niin järkyttävä, että Joel  soitti päivystykseen puolestani (puhuminen tuotti hieman ongelmia) ja sainkin pitkän väännön jälkeen ajan yleiselle.

Päästyäni lääkäriin olin aivan kauhuissani. Kun nimeäni huudettiin, tuntui etten pääse penkistä ylös. Kompuroin huoneeseen ja sopersin jotain epämääräistä hammaslääkärikammostani ja kerroin että saatan laskea alleni tai pyörtyä. Lääkäri oli vanhempi nainen ja kertoi, että ei se haittaa, en mä siitä penkiltä mihinkään tipu vaikka taju lähtisikin.

Kerroin missä olin käynyt ja mitä hampaalle oli tehty. Lääkäri tsekkas mua päästä varpaisiin ja tiuskasi että ” aivan kamala paikka, sinne et mene enää ikinä!” ja mietin mielessäni että hienoa; tuo on just sen tyyppinen lääkäri, että sitä ei varmana kiinnosta sattuuko mua vai ei. Se haluaa vaan musta eroon ja äkkiä.

Kerroin, että mulle oltiin isketty 3 puudutusta edellisenä päivänä ja se vasta auttoi puduuttamaan hampaan. Pienenä vinkkinä toivoin, että hän myös laittaisi puudutusta kunnolla. Lääkäri ei kuitenkaan ottanut kuuleviin korviinsakkaan ja laittoi yhden, erittäin kivuliaan piikin. Toisinkuin yksityisellä, lääkäri odotti pitkän tovin ennenkuin toimenpide aloitettiin. Siihen puudutuksen odotteluun meni varmasti pisin aika siellä lääkärissä.

Ja ainiin, unohdin mainita, kyseessä oli siis juurihoito. Just se hoito, joka saa mun polvet veteliksi kun edes ajattelenkin asiaa. Oli aika alottaa. Lääkäri sanoi hoitajalle, että tunkee mun suuhun jonkun mötikän, joka piti leuat auki, ettei kuulemma tarvitse jatkuvasti komentaa. Super, meinaa se on ihan hirveetä pitää sitä leukaa omin voimin auki, varsinkin kun pelkää ihan hemmetisti.

Voi kuulkaa, olin aivan järjettömän helpottunut. En tuntenut koko hoidon aikana MITÄÄN. En yhtään mitään. Lisäksi hoito oli n. 15 minuutissa ohi ja ilokseni huomasin, että lääkäri ei ollutkaan yhtään paha, se vaan käyttäyty niin itsevarmasti koska se vaan oli niin hemmetin hyvä. Totesin hänelle hoidon jälkeen, etten ole ikinä kokenut mitään vastaavaa, en tuntenut mitään ja lääkäri tiuskasi takaisin pienellä virneellä, että hän on sen verran kauan puudutellut, että osaa jo hommansa. Se oli kyllä totta. Kuulemma puudutuspiikkejä ei tarvitse kuin yhden ja sen lisäksi tarvitaan osaava lääkäri.

Kerroin lääkärille kisoistani ja hän totesi, että mimmi on saatava lavoille ja antoi antibiootin, sillä hammas oli märkinyt ja kipu tulisi muuten olemaan järkyttävää seuraavaan hoitokertaan asti ja voi pojat, niin se on ollutkin.

Lisäksi lääkäri antoi mulle palvelusetelin ja listan, josta voin jatkoa varten valita luotettavan yksityisen ja mennä sinne. Näin viimeiset 4 vuotta yksityisellä ravanneena voin todeta, että aivan älyttömän hyvää palvelua yleiseltä! Painoin ainakin 50 kertaa ”tyytyväinen” nappia aulassa, kun ovella kysyttiin mielipidettä palvelusta.

Antibiootti on vasta nyt alkanut vaikuttamaan hieman. Kipua on vieläkin paljon, leukoja ei todellakaan voi sulkea ja jatkuvasti tunnen poltteen,mutta tämä ei ole mitään verrattuna viimepäivien kipuun. Valehtelematta olen itkenyt silmänikin turvoksiin ja pelännyt aivan valtavasti. Mitä jos antibiootti ei auta ja joudun taas ensiviikolla lääkäriin? Eikä siinä mitään, mutta kipulääkkeet ja tulehdus ovat keränneet 3 kiloa nestettä kehooni ja voin kertoa, että ei ole kovin kivaa näin viimeisellä viikolla olla tässä kunnossa….

Hermot ja usko kisoista ovat olleet koetuksella. Kävelin, tai paremmin sanottuna raahauduin tänään 2 tunnin lenkin eikä ollut hetkeäkään etteikö kyyneleet olisi vierineet poskilla. Ei pelkästään epätoivoisen kivun, vaan myös epätietoisuuden, pettymyksen ja pelon vuoksi.

Nyt kuitenkin helpottaa. Toivottavasti huomenna on jo parempi päivä ja pääsisin itsekkin nauttimaan viimeistelyviikosta… Nesteet toivottavasti saadaan ulos kuurin loputtua ja pääsen tekemään kunnon fenix linnut ja nousemaan täältä pohjalta.

 

 


Heippa!

Luin juuri älyttömän kivan uutisen, nimittäin Valon ja Olympiakomitean kokouksessa oltiin hyväksytty uudeksi varsinaiseksi valtakunnalliseksi järjestöksi IFBB FINLAND Ry, mikä tarkoittaa sitä, että Fitness (ainoastaan IFBB:n liitossa kisaavat) on nyt viraallisesti urheilulaji Suomessa! Aivan törkeen siistiä. Nyt fitnessurheilijat ovat urheilijoita siinä missä yleisurheilijat, jalkapalloilijat, jääkiekkoilijat ja muut urheilijat.

Linkki lisätietoihin löytyy mun FACEBOOK sivuilta, LindaManuella sekä IFBB Finland Ry:n sivuilta.

Nyt ei tarvitse siitäkään asiasta enää vääntää kättä ja vähättelystä ei tarvitse enää provosoitua, sillä fatkat on nyt faktoja. Ihan super ihanaa. Ihanaa kaikkia niitä fitnessurheilijoita kohtaan, jotka tekevät mielettömästi duunia, eivätkä ole saaneet minkäänlaista tunnustusta urheilijoina. Mahtavaa myös siksi, että tuo päätös avaa varmasti ovia enemmän ja antaa useampia mahdollisuuksia fitnessurheilijoille! Onnellinen itseni, sekä muiden puolesta. Nyt ei tarvitse enää miettiä, mihin kastiin kuuluu tai vähätellä omaa työtään urheilijana.

Sitten vähän masentavampiin juttuihin. Mulla alkoi muutama päivä sitten yksi hammas särkemään ja eilen käväsinkin hammaslääkärissä. Mulla on aivan törkeen hirveät traumat ja taustalla järjettömiä kidutushetkiä hammaslääkäreiden penkissä, joten pelkkä ajatuskin saa pelon nostamaan päätään. Eilen oli kuitenkin pakko mennä ja kerroinkin lääkäreille olevani todella kammoinen. No, ei siinä mitään, mua vietiin siellä kuin pässiä narussa ja koko pää puudutettiin. Lasku oli sen mukainen. En ainakaan tuntenut mitään ja vaikka tiedän, että AINA kuluttajalle tulee kertoa, että esimerkiksi uusi puudutus tuo lisämaksua ja hänen mielipidettään tulee asiaan kysyä ennenkuin puudutetaan lisää, niin olin sen verran kauhuissani etten pystynyt reagoimaan tähän ”ryöstöön” lainkaan. Ajattelin vain, että kunhan en tunne mitään.

Lääkärit totesivat, että juuri on tulehtunut, joten lisäsivät hampaaseen lääkkeen ja väliaikaisen paikan. Seuraavaksi menen ehdottomasti yleiselle, mutta toivon, että tämä särky hellittäisi ja voisin lykätä juurihoitoa kisojen yli. Pahoin pelkään että sinne on mentävä jo mahdollisimman pian. Kipu on niin kamala ja jatkuva, lisäksi se on sellasta inhottavaa hermokipua, että vetää kyllä kiukuksi. Nesteitä pösähti tietenkin kilo kaupalla kehoon puudutusten ja kipulääkkeiden ansiosta. Mahtavaa!

Arvasin että jotain vielä tapahtuu, mutta eiköhän (toivottavasti) tästä selvitä hengissä. Inhottaa vain, että juuri nyt, kun en ole moneen vuoteen kärsinyt mistään kivuista hampaissa.

Täytyy vaan yrittää levätä ja toivoa parasta. Hoitoon menen jos on mentävä, eihän sille mitään muutakaan voi. Jos jollain on jotain hyviä vinkkejä hammaskipuun niin otetaan ehdottomasti vastaan! (:

Treenit oon kaikesta huolimatta vetänyt ja nyt alkaa väsyttämään. Luulen sen olevan myös vähän psyykkistä, sillä kun tietää että maali häämöttää niin antaa itselleen alitajuisesti luvan väsyä enemmän. Mulle ainakin käy näin aina esim lenkillä. Viimeisellä suoralla alkaa aina yllättäen väsyttämään ja on hyvin helpottavaa päästä maaliin, vaikka hetki sitten vielä tuntui hyvältä. Keho menee sinne minne mieli käskee, muistakaa se. ;)

 

 

 


Heippa!

Eilen lähti #2weeksout käyntiin, mikä tarkoittaa sitä, että enää on yksi kokonainen treeniviikko jälkellä ennen karsintoja ja ensviikolla alkaa viimeistelyt!

Voin kertoa, että mua jännittää aivan hirveästi. Mä olen ihan kauhuissani, mutta kai se kuuluu asiaan. Onneksi eilistäkin iltaa vauhditti taas töölögymin tytöt ja ilta täyttyi naurusta. Sen kuuli varmasti jokainen ja olen pahoillani meidän kikatteluista. :D

10646844_10152667414571037_7412862373171494692_n

Joelkin tuli vihdoin kotiin Sunnuntaina ja on ollut ihanaa saada naurua ja seuraa myös kotiin! Meillä on tapana keksiä kaikkia todella outoja juttuja yhdessä ja nauraa niille pitkään. Moni juttu onkin jäänyt ikäänkuin päälle ja saatetaan heittää jotain todella outoa juttua julkisesti ja vasta jälkeenpäin tajuta miten tyhmältä me ollaan näytetty.  Koko perhe sekä lähipiiri aivan sekaisin <3

Sitten toinen, ihan super ihana juttu ja piristys! Sain viimeviikolla kuulla, että blogini oli ollut top 12  Blog Awardsien wellness- että sport-kategorioissa! Aivan mieletöntä. Itkupilli kun olen, herkistyin tästäkin, voitte vain kuvitella kun vollotin yksin kotona kiitollisuutta. Mutta oikeesti, aivan mieletöntä ja kiitos jokaiselle ihan älyttömästi!!!

SWBA_logo

Nyt on sitten TOP 12 taisto ja blogiani pääsee äänestämään TÄÄLTÄ ! Äänestäneiden kesken arvotaan 500 € lahjakortti omavalintaiseen kylpylään kotimaassa :)

Lämmin kiitos jokaiselle joka äänestää! Ihan huippu mahdollisuus ja mulle on jo todella hienoa päästä pelkästään top 12 ! :)

Nyt mä lähden tapaamaan mun pikkuveljeä ja äitiä. Illalla taas treenataan ja toivottavasti mieli pysyy pirteänä loppuun asti. Huomaan, että nyt alkaa ottamaan jännitys valtaa tässä kehossa… Apua! (: Kuinka moni tulee katsomaan karsintoja?