14 syys Voitto tuli!!

MOOOOOOIII!!

APUA! huh mikä viikonloppu, aivan epätodellinen!

Perjantaina lähdettiin siis kohti jyväskylää ja edessä oli tankkailua, kisavärien levittelyä ja tonnisti jännitystä sekä kauhua.

Koutsilta tuli vielä perjantaina määräystä että tyttöhän on aivan ruitunut ja paineeton, että nyt ranskalaisia ja nopeaa sokeria naamaan. Siinä sitten SÖIN, isolla kädellä ja vähän juotiin viiniäkin. Ilman viiniä ei olis varmaan nukuttu lainkaan sinä yönä, mutta muutama lasillinen sammutti valot aika nopeesti pääkopasta.

Seuraavana päivänä vielä tankkailtiin. Nora, jonka tiimissä kisasinkin kävi tsekkaamassa mun värit ja sanoi että olimpas mä ”pehmentynyt” kunnolta, mikä oli Noran mielestä vaan hyvä, sillä bikinissä liian revitystä kunnosta tulee miinusta…

No siinä se päivä sitten meni. Juomattomuus oli pahinta ja tietenkin se jännittäminen. Kiitos Viivin, mun ei tarvinnut stressata meikistä. Siitä tuli ihan törkeän ihana ja fresh,just sitä mitä mä halusin.

Pikkuhiljaa alettiin valumaan mestoille. Jännitys oli niin kovaa, että en pystynyt edes ennen bäkkärille menoa sanoa heippoja kannustusjoukoille, kun olin niin tunteet pinnassa että itku meinas tulla.

Takahuoneessa liimailtiin biksuja, pumppailtiin, tankattiin suolaa ja JÄNNITETTIIN! Meidän, sekä kahden muun pituusluokan kisaajia oli niin paljon, että ennen varsinaista kisaa oli pakko suorittaa eliminaatio kierros, jossa karusti tiputettiin kisaajat niin, että jäljelle jäi vain 15 kilpailijaa.

Siis huhuh miten paljon mä tärisin ja jännitin, olin aivan kauhuissani ja fiilis oli epätodellinen. Päässä vaan pyöri ajatuksia, kuten ”HYMYILE, jännitä pakara, pakki sisään, hengitä, jännitä reisi, HYMYILE, apua apua apua miten se etupose menikään, näytän varmaan ihan uunolta, kaadun pian, HYMYILE, rentouta olkapäät,älä pyörry, huulet tärisee….”

Helpotus tuli kun kuuli että pääsi eliminaatiosta eteenpäin. Pakko myöntää, että karua peliä.

Fiilis oli kuitenkin super hyvä ja olin jo niin onnellinen joka hetki pelkästään siitä, että OLIN edes siellä takahuoneessa kilpailijana. Se on pelkästään jo niin suuri asia mulle, yks iso unelma.

Karsintakierros oli jo hieman helpompi ja pystyi jopa nauttimaan lavalla olosta. Näissä kisoissahan on aika ”varmaa”, että jos pääsee ekalle tai tokalle vertailulle, niin finaalipaikka lohkeaa. Ekat vertailut tuli ja viimeisenä ekaan vertsailuun kuului, MITÄ, MINUN NUMERO! Herranjumala!! Ihan sekasikiö fiiliksiin siihen eteen vertailuun.

Sen jälkeen oli jo epätodellinen fiilis, voinko oikeasti saada finaalipaikan? Jos sen saan, olen jo voittaja itselleni. Ja kyllä!! sieltä se tuli!! Mitä!! Siitäpä vasta hymy leveni!

Sen jälkeen tuli NIIN mahtava fiilis. Tiesin, että nyt saa nauttia lavalla olosta ja kailotinkin kaikille meidän sarjan mimmeille, että nyt stressit pois ja nauttikaa!

Finaalikierroksen taso oli kuvistakin päätellen kova ja siinä oli omiakin ennakkosuosikkeja rivissä, ja sit meikäläinen, what. 😀

Siinä mun yks ehdoton lemppari, Liis!

T-kävelyssä olin yllättävän rauhallisin mielin ja nautein joka hetkestä. Tosin en hirveesti muista siitä mitään, koska kuitenkin jännitys ja kaikki tunnemyrsy veti vintin ihan pimeeksi.

Kuvat pakkotoiston- ja bodylehden sivuilta!

Palkintojen jakoon menin hyvin fiiliksin, olin jo voittanut itseni tuhat kertaa ja niin onnellinen. Tytöt oli niin kovia, että oli kunnia päästä niiden kanssa samaan riviin. Muistan kun sijat 6,5- ja 4 jaettiin, olin aivan ihmeissäni siitä, että mä nyt oon vieläkin täällä rivissä ja top 3:sessa ! 3- ja 2 sijan tytöillä oli tullut tasapeli, ja olin 100000% varma, että olen jompi kumpi niistä. Siinä kohtaa kun tajusin, että mä olen viimisenä siellä rivissä, niin mulle tuli totaalinen itkurepeäminen, kyyneleet vaan tulvi silmistä ja mun teki mieli huutaa niin kovaa ja kaatua vaan siihen paikkaan. Aivan epätodellista, mitä ihmettä! Siinä sitten yritin hymyillä, samalla kun mun upea kisameikki valui pitkin poskea ja huulet väpätti 😀 Siinä purkautui kaikki se tuska, työ, ilo, epäusko, onnellisuus, kaikki.

Takahuoneeseen ja fiilis jotain ihan sekaista kaikilla mikseillä! Vielä oli joka sarjan parhaiden junnujen Overall kierros Meksikon MM kisoihin, ja sen vei aivan ihanat Eve ja Jolanda!! Onnea molemmille tuhannesti, ansaittu reissu ja voitto kotiin tytöt! 😉

Meidän tiimin tytöille tuli kaksi kultaa ja yksi 6- sija! Ei paha lainkaan! Kisan jälkeen tuulettaen kannustusjoukkoja kiittämään ja syömään! Olin AIVAN pihalla koko päivän, tuntui unelta. Ajattelin, että pian herään ja mietin että olipas kiva uni. 😀

Safkojen jälkeen lähdettiin Helsinkiin ja 15 minuutin himakierrokselta suoraan juhlimaan. Huhuh, oli NIIN HAUSKAA. Tuli kyllä sekoiltua ja naurettua. Tänään saan vielä onneksi pitää ”vapaapäivän” ja nauttia, huomenna koutsi lupasi palauttaa maanpinnalle. Tästä se vasta alkaa ja nokka kohti Lahtea entistä motivoituneempana. Nyt on lavakokemusta ja pystyy varmasti Lahdessa nauttimaan paljon enemmän kaikesta.

Kiitos lukijat tuesta ja ihanista, piristävistä kommenteista! Kiitos perhe, ystävät ja rakas mieheni kun olette jaksaneet tukea mun jokaista askelta sekä valmentaja, kun jaksaa tätä pikkumyytä työntää eteenpäin. Kiitos FAST, Biancaneve, Studio VMS, Gyyli, Chi, teitte tästä kisamatkasta mulle helpomman ! Mieletön fiilis. Nyt lähden vielä nauttimaan tästä päivästä, ennenkuin tulee karu paluu lenkkipolulle 😉

12 syys viimeinen fiilistely ennen kisoja!

Nonni, solis nytte vähä niinku pikkuhiljaa siinä!

Päivä alkoi tänään sokeroinnilla. Pakko muuten sanoa sen verran, että mun edellinen sokerointi kerta oli jotain aivan helvettiä. Muistan miettineeni, etten ole ennen kokenut vastaavaa kipua. Marika, joka on itsekin kisannut, laittoi mulle viestiä facessa ja ehdotti sokerointia kisoja varten. Ajattelin että ei hemmetissä, mutta Marika lupasi että ei satu, eikä tosiaan sattunutkaan! Uskomatonta! Miten väärin joku voi sen kuitenkin tehdä ja saada jollekkin kunnon traumat… Ajattelinkin sillon ekalla kerralla, että ihmisten on pakko olla hulluja kun käyvät tällaisessa vapaaehtoisesti.

Marika oli super ripeä ja huomasi kyllä että oli tekniikat hallussa! Ajattelin itse nyt ehdottomasti jatkaa sokerointia, sillä kiitos ulkomaantaustani, saan olla päivittäin sheivailemassa!! Niin rasittavaa! Sain myös teille lukijoille tarjouksen mukaani, eli jos haluaa kokeilla niin Kainalot, sääret sekä brassi tutustumistarjouksena älyttömän edullisesti 45€! Muistatte vaan varata ajan juuri Marikalle sekä mainita blogistani.

Marika tekee hoitoja Long Lasting Beauty nimisessä kauneushoitolassa ja se sijaitsee malminkadulla, aivan Helsingin keskustassa. Marikan saa kiinni numerosta 045-1878940

Sokeroinnista suuntasin Mayorsille hakemaan ohjeet viimeistelyyn ja sieltä kurvaten Viiville happohoitoon ja ripsiin! Kulmatkin värjättiin ja muotoiltiin samalla ja ah, mä niin RAKASTAN tota viivin tekemää kasvohoitoa. Mun naama oli täynnä sellasta stressinyppyä ja nyt ei oo enää mitään. Naama kuin vauvan pyllerö. Kyllä kelpaa!

Huomenna vielä kampaajalle Gyyliin ja sitten oonkin valmis kohti jyväskylää!

Huippu ihania tyyppejä ympärillä ja kiitos hurjasti jokaiselle avuta. Kiitos Marikalle, en näytä apinalta lavalla. Kiitos Viiville kun teet kasvoistani inhimilliset ja kirkkaat ja Jesselle sekä Inkalle varmasti upeasta tukasta! Chi, kiitos mahtavista kynsistä <3 Love you guys!!!!

Ruuat on tehty huomista varten. Huomenna sitten naaatitaaaaan ja humallutaan hiilarista ja ehkä vähän myös valkkarista. 😉 Taitaa riittää se lasi tälle tytölle. Kisan jälkeen sitten onkin ”vapaat kädet”, eli saa omavalintaisesti juhlia ja nollata päätä. Itse himoitsen jotain ravintola-illallista ja ystävien seuraa!

Istun himassa eka värikerros päällä ja jännitän, onko kaikki nyt varmasti pakattu. Olo on muuten ainakin nyt hyvin tyytyväinen ja odottavainen. Mä tiedän että oon vetänyt törkeen kovaa ja antanut kaikkeni. Kertaakaan en oo itkenyt dieetillä tai valittanut. Ellei lasketa onnellisuus tunnekohtauksia tai viimeviikon hammasepisodia ;D Nälkä mulla ei ollut varmaan kertaakaan. Ainoastaan tänään on vähän tyhjä olo kun en saa juoda. Kerron kisojen jälkeen ja avaan enemmän sitä miten itse olen toiminut ja toimin dieetillä sekä pohdin ajatuksia siitä, miksi ja mistä sysitä joillain saattaa olla hyvinkin vaikeaa dieetillä ja jatkuva nälkä.

Nyt on PAKKO mennä nukkumaan. En saa oikeen tähän kirjotettuakaan mitään, kun jännitys on niin kova. 😀 Palataan sitten kisan jälkeen ja katsotaan, miten tytön käy 😉

loppuun vielä maailman suurin kiitos myös teille, jotka olette jaksaneet piristää päiviäni tsempeillä ja ihanilla kommenteillanne! <3

10 syys nesteet muisto vain ja kisavalmistelut saa alkaa!

Heippa!

Mitäs tapahtuikaan tänään aamulla kun heräsin? BOOM! 52,5kg näytti puntari, joten aikalailla kisapainossa ollaan. Nesteet on paha muisto vain ja tänään vasta alkaa mun viraalliset viimeistelyt, sillä nyt aletaan vähentää suolaa ja muistaakseni huomenna tippuu jo vesikin. Juodaan siis vielä kun voidaan.

Toi vesien tiputtaminen tulee olemaan mulle todella vaikeeta, sillä mun kroppa huutaa vettä aina ja kokoajan. Juon siis nyt kun voin ainakin 10 litraa tänään. 😉

aamun kuntoa

Vedestä puheen ollen, jos jollain paino junnaa tai väsyttää jatkuvasti niin lisätkää nestettä! Itse juon helposto 6 litraa päivässä ja kyllä toimii keho. (: Suurinosa kaikesta mitä meidän kehossa tapahtuu tarvitsee nestettä, joten juokaa sitä jos tuntuu että kroppa jumittaa! Monilla saattaa pelkkä veden lisääminen ja säännölliset, riittävät yöunet poistaa nestettä ja saada kehon toimimaan huimasti paremmin. Nää on usein ne kaks perus juttua jotka uupuvat monien arjesta. Tietenkin ruokavalio sekä sitä tukeva liikunta ovat myös suuressa roolissa hyvinvoinnissa ja tavoitteellisessa treenaamisessa.

Niin hyvä fiilis, mä sittenkin selvisin siitä epäonnesta ja pääsen jatkamaan kohti kisoja. Mieli tietenkin temppuilee ja yhtäkkiä mun t-kävely onkin aivan kamala ja poset pitäis laittaa uusiks kun mikään ei miellytä. Siks onkin hyvä välillä vaan ”antaa olla” ja mennä ! Liika ajattelu ja stressi ei tässä kohtaa helpota tai auta mitään, nyt vaan nautitaan ja mennään.

Oliskin niin yksikertaista. Jännittää aivan PIRUSTI! 😉

Odotan vaan niin paljon lauantaita jotta saan huutaa ääneen, että mä tein sen enkä luovuttanut! Huh se fiilis tulee varmaan olemaan todella mieletön ja kaikki tunteet läpikäyvä tilanne.

Nyt vaan odotan innolla mitä vikan päivän tankkaukset saa vielä aikaseksi. Toivotaan että lihakset täyttyy ja kroppa myös tyhjentyy niinkun pitäis kisapäivään. Olisi kamalaa kun olisi siellä lavalla kunnon tankkausvatsalla, jota ei sais lainkaan hallittua. 😀 Niinkin on kuulemma jengille oikeesti käynyt! Kaikki se työ ja tankkaus pilalle. Hirveä fiilis varmasti.

Huomenna on vielä uusien hiusten laittoa, sokerointia, kasvohoitoja ja ripsien huoltoa, kunnon näyttöä. Tänään meillä on FitStarsin tyttöjen kanssa kenraaliharkat poseissa. 🙂  Kaikkea jännittävää. Tätä sanotaan ns. prinsessaviikoksi, mutta mun mielestä tää on aivan kammottavan kaaottinen viikko, kun kaikki pitää hoitaa ja viimeistellä 😀

Kisakynnet on jo tehtynä ja niistä tuli taas aivan mielettömät! Kiitos Chi, kynsistudioSao!

Perjantaina onkin lähtö jyväskylään ja sillon tosiaan tankkaillaan. Eli syödään n. 6-8 hiilaripitoista ateriaa, poseerataan ja levätään. Jännittävää! 🙂

Tää on kyllä ollut aivan mielettömän opettavainen ja mielenkiintoinen matka. Moni aina höpöttää henkisestä kasvusta dieetin aikana, ja sitä todella tapahtuu. Nyt vain yritetään nauttia ja katsotaan miten tytön käy (: voittoa himoiten, mutta ei kuitenkaan häviötäkään peläten.

HEI muuten! Te jotka ette ole vielä huomanneet Blog Awardsien wellness- että sport-kategorioiden äänestystä niin käykääs ihmeessä äänestämässä! Sieltä voi voittaa 500e lahjakortin omavalintaiseen kylpylään! 🙂

Linkki äänestykseen: tästä

09 syys Osteopatialla parempaan kuntoon sekä ohjelman julkaisupäivän fiiliksistä.

Heippa!

Kirjottelinkin aikasemmin tänne siitä, että olen käynyt Antilla Osteo-studiolla hoitamassa itseäni. Lisää aiheesta ja itse ostaopatian ideasta löytyy vanhasta postauskestani, jonka voi lukea täältä.

Antti bongasi instagramista mun suru-uutisen tulehdustilasta kehossa sekä sitäkautta nestepöhöstä ja se taas aiheutti tietenkin järkyttävän stressitilan keholle. Imin siis itseeni muutamassa päivässä n. 3 kiloa nestettä. Hittojes! Sitä mä tosiaan kaipasinkin tähän väliin… not!

No, Antti laitto viestiä että vois tehdä mulle sympaattisen ja parasympaattisen hermoston tasapainotus – ja ventrikkelin kompressio hoidon. Tässä lyhyesti lukijoille Antin omin sanoin hoidoista ja hoidon tarkoituksesta:

Kilpailuun valmistautuminen on fyysisesti ja henkisesti haastava projekti, tämä aiheuttaa helposti Sympaattisen hermoston toiminnan kiihtymistä. Sitten kun siihen lisätään vielä äkillinen kipu ja paniikki siitä että pääseekö sinne lavalle ollenkaan. Stressitilanteessa tasapainotila saattaa järkkyä ja puolustuskyky tulehduksia vastaan heikkenee.

Sympaattisen ja parasympaattisen hermoston tasapainotus. Siinä on tavoitteena koko kehon verenkierron ja varsinkin hiussuoniston tehostaminen, ravinteet kulkevat paremmin lihaksiin, Lindan tapauksessa myös lääkeaineet tulehdusalueelle ja lisäksi se lievittää dieetin aiheuttamaa stressiä.

4. Ventrikkelin kompressio. Vaikuttaa keskushermostoon ja sitä kautta aivolisäkkeen toimintaan. Se on kaiken hormonitoiminnan pääasiallinen säätäjä, eli häiriintyessään kaikki hormonaaliset toiminnat on viturallaan. Lisäksi sillä on paljon fysiologisia toimintoja, esim. toimii loistavasti kaikissa tulehduksellisissa tiloissa.

Hoidot tuntui todella oudoilta. Osteopatia yleensäkkin on hoitomuoto, jossa hoidettavalla on helposti sellanen olo, että tehdäänkö siellä yhtään mitään. Välillä tuntui kun Antin käsi olis ollu mun sisuskaluissa ja välillä valahdin samalla tavalla punaiseksi kuin punastuessani pahasti. Loppuillan mulla oli ihan hemmetin kuuma ja suomeks sanottuna hyvin toimi vatsa 😀

Tänään paino on laskenut takaisin 53 puolelle, joten eiköhän täältä sinne lavalle päästä! Hammas on vielä kipee, mutta kivun kestän kunhan kroppa on kunnossa.

Antin facebook sivuilta löytyy lisää tästä osteo-studiosta, jos jotain kiinnostaa samankaltaiset hoidot. (:

Sitten muihin juttuihin.

Tänään alkoi aamu aikamoisella rumballa. Ensin Sanomataloon nelonen median mestoille, jossa meitä odotti haastattelut lehtiin sekä radioihin ja päästiin tsekkaamaan eka jakso….APUA!

Oli ihanaa nähdä tyttöjä taas, vaikka kaikki ei päässytkään paikalle. Sahra, Isabel, Nora ja Jasmine onkin jäänyt elämään suuremmassakin roolissa ja ollaan ystävystytty sekä vietetty aikaa ohjelman ulkopuolellakin, mutta muihin ei ole tässä kisadieetillä kotitonttuillessani törmäillyt.

Eka jakso näytti kyllä mun silmään samalta kun viidakontähtöset, pakko myöntää. Visuaalisesti kuitenkin hyvin kaunis ja viihdyttävää meininkiä luvassa. Tytöt on todella hauskoja. Huomasin kuitenkin itsestäni, että musta oikeen huokuu se, että olen nuorin enkä ole koskaan ollut kameroiden edessä tai vastaavassa tilanteessa ja tällainen reality- juttu on todella vierasta ja pelottavaa mulle. Kunnon amatööri viihdealalla. Kysymyksiin vastaan kuin joku jäykkis tönkkö ja ei paljoon läpändeerus lennä, kun taas muut olivat jotenkin niin ihanan rentoja ja kuin kaloja vedessä. Muistan olleeni aivan liian uppoutunut kisaamaan ja halukas tekemään niitä itse juttuja, että joka kuvassa heilun ad/hd täpinöissäni hermostuneesti tai suurinpiirtein kaivan nenääni jossain taustalla. Multa jotenkin puuttuu kokonaan se taito olla viihdyttävä, mutta sen arvasinkin.

Niinkuin oon kertonut, lähdin ohjelmaan kiinnostavan ja urheilullisen sekä fyysisesti haastavan formaatin vuoksi ja odotinkin ohjelmalta enemmän urheilijoita, sillä niin mulle vähän vihjailtiin. Kaikki mukana olevat tytöt on kuitenkin todella fiksuja ja ihania tyyppejä, eli siltä osin ei mitään valitettavaa, vaikka olikin vähän eri tyyppejä vastassa mitä olin veikannut.  Joelin ja mun veikkauslistalta ei mennyt yhtäkään oikein. 😀 Kaikki oli kuitenkin mahtavasti mukana kisassa ja halu oppia oli tytöillä yllättävänkin kova! Noran ja Annemarin kanssa meillä taisi vapaa-ajatkin mennä opiskeluun tai oppien treenaamiseen. Siks mua aina naurattaakin, jos multa kysytään että miten vapaa-ajalla meni 10 tytön kanssa. Hmm, en oikeestaan tiedä mitä siellä tosissaan on tapahtunut, kun oltiin Noran kanssa suurimmaksi osaksi kahdestaan ja ihan pihalla kaikesta muusta mitä siellä tapahtui. =D  Kisa myös onneksi kovenee jakso jaksolta, joten viidakontähtöset teema jää kyllä nopeesti ja sieltä tulee aikamoista settiä, joten varautukaa ! Tai pitäisikö sanoa itselleni, että varaudu, sillä veikkaan, etten taida pystyä katsomaan koko ohjelmaa.

Moni asia mua kuitenkin myös ärsyttää, tai sitten mulla on vaan huono huumorintaju ja olen pikkuvanha jäykkis 😉 Esimerkiksi kaikki tuo markkinointi jostain seksiuikkareista tai mainoslause ”turha julkkis ei ole turha jos…” on jotenkin niin sellaista, mikä saa mulle kylmät väreet. Enkä puhu nyt niistä hyvistä väreistä, vaan päinvastoin. Tällähetkellä mietin jopa tuon ekan jakson perusteella, että mitä hemmettiä mä siellä tein, tönöttämässä kuin mikäkin tönkkö, mutta yritän muistutella myös samalla itselleni sitä perimmäistä syytä: kilpailu ja hengenpelastus kiinnostavat. Enkä tietenkään voi väittää, etteikö myös kokemusten halulla tai uteliaisuudella olisi ollut osuutta asiaan.

Ohjelma toi elämääni kuitenkin korvaamattomia rikkauksia: taidon pelastaa ihmisen hengen monissa eri tilanteissa sekä ikuisia ystäviä. Varsinkin Norasta on tullut mulle niin suuri tuki, etten oikeen tiedä, miten mä olen edes ennen selvinnyt ilman sitä 😀 Menisin samantien vaikka kymmenen realityä millä teemalla tahansa näin upean ystävän vuoksi.

Itsestänikin olen oppinut PALJON sekä myös tästä jännittävästä median maailmasta. Tiedän hyvin tarkkaan nyt mitä jatkossa haluan ja mitä en, mikä on mua varten ja mikä ei. Millaisissa tilanteissa haluan olla ja missä en. Lisäksi olen oppinut parantamaan omia huonoja puoliani, ottamaan enemmän muita huomioon ja olemaan välillä myös vaan hiljaa. Mä olen vähän hemmetin äänekäs papupata välillä, varustettuna vielä törkeen kovalla äänellä ja sen lisäks mulla on aina joku asia johonkin, vaikka ei tarvis olla. Se on kyllä yks haastavinta itsessäni mitä tiedän, opetella olemaan kommentoimatta KAIKKEA.

Itseäni, niinkuin varmasti kaikkia jännitti ja kauhistutti miten on leikattu, miltä näyttää tai mitä sieltä sitten tuleekaan… Tuleeko sieltä heti ämpärittäin paskaa niskaan ja kuka pärjää missäkin tehtävässä ja kenen jengi voittaa kilpailun. 😉

Kilpailemisesta puheenollen. Mä alan pikkuhiljaa hahmottamaan sen, että mä olen itseasiassa hyvin kilpailuhenkinen ja se on todella helpottavaa. Oon nimittäin aina puntaroinut itseni kanssa siinä, että onko musta kilpailijaksi, sillä en ole hirveesti elämässäni kilpaillut ja olen järkyttävän huono hallitsemaan kilpailua edeltävää jännitystä, tai jännitystä ylipäätään elämässä. On kyse innosta tai pelosta, musta tuntuu että pyörryn ja en tiedä edes omaa nimeäni ja vihaan niitä tilanteita. Siksi usein olen tullut siihen tulokseen, että inhoan kilpailemista eikä musta vaan ole siihen. Välillä jos oon todella innoissani, saatan joutua jopa hetkeksi pysähtymään ja vetämään happea. Jos mä taas pelkään, niin yritän pysyä lähinnä tajuissani. Jos olisin koira, niin laskisin alleni molemmissa tapauksissa, big time! Oon kuitenkin huomannut, että kunhan pääsen suorittamaan, niin paineen alla toiminkin itseasiassa parhaiten ja mitä enemmän paineita, sitä rauhallisempi itse tilanteessa olen ja sitä parhaimmillani olen. Sen mä olen suoraan perinyt mun isältä. Noran kanssa just keskusteltiin tästä, että sillä taas on toisinpäin. Se hallitsee sen jännityksen, mutta itse kisatilanteessa saattaa joskus alkaa sähläämään. Jännä juttu miten ihmiset reagoi ja toimii niin eritavoin samassa tilanteessa.

Tänään se alkaa. Jim klo 21.00.

07 syys Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Kiitos kaikille ihanista tsemppiviesteistä. Äidiltäkin tuli eilen viestiä, että aivan liikuttui monien viesteistä ja tsempeistä täällä blogissa ja instagramissa. On aivan todella upeaa, että on ihmisiä jotka viitsivät piristää toisen päivää, vaikka kyse on aivan tuntemattomasta ihmisestä. <3 Täällä alkaa pikkuhiljaa antibiootin puremaan, nyt vaan lepoa ja odotetaan että tulehdus saadaan kuriin. Sitten loppukiri!

Postissa tuli maailman ihanimmat bikinitkin, joita menen vaikka väkisin esittelemään! Vaikka mun toinen poski roikkuisi kainalossa niin mä tuun olemaan siellä Jyväskylässä ja antamaan kaikkeni. Kyllä nyt koetellaan, mutta ehkä tällä on jokin tarkoitus. Kiitos Biancanevelle tuhannesti, olen 1000% tyytyväinen <3

Tänään avatessani koneen, törmäsin huvittavaan viestiin. Se menee näin:

OIKEESTI HANKI VITTU ELÄMÄ!! Joku hammas särky vittu pliis ! Kurdi lutka joka elää jätkänsä rahoilla! Ei mitää muuta elämä ku esitellä tota rumaa pärstää ku konkreettisesti et pysty mitään saamaan aikaseks vaakirjottaa jotain ”blogia”. Sitku oot parin vuoden pääst vanha ja rupsahtanu karvanen kurdi lammas ni sun jätkäski lähtee karkuu.

Usein sivuutan tällaiset kommentit sen enempää asiaa ajattelematta, mutta nyt kipeänä ollessani minulla on jopa aikaa vähän anaalisoida tätä kaunista viestiä jonka joku minulla on suonut. (Nyt odotan vähintään 10 kappaletta kommentteja, joissa joku kertoo että se on analysoida eikä anaalisoida, vi*un tyhmä!)

Tässä vuosia bloggaillessani olen oppinut paljon ja varsinkin sen, että automaattisesti bloggaaja on huono ihminen jos hän puolustaa itseään, mutta päätin nyt kuitenkin ottaa sen riskin ja vähän avata asiaa.

Kommentti oli mun mielestä hauska enkä voinut olla nauramatta lukiessani sitä. Ensin mua huvitti, että jollain on mennyt vähän maantiedontunnilla mestat ristiin, no ei se mitään, mäkään en ikinä ollut maantiedossa hyvä 😉 Kaiken kaikkiaan hyvä yritys kiteyttää mun elämä yhteen kommenttiin, kaikki vaan meni valitettavasti vähän enemmän tai vähemmän päin pyllyä tälläkertaa. Noh, enskerralla paremmin, eiks niin!

 En anonyymin mukaan saa konkreettisesti mitään muuta aikaiseksi kuin tänne blogiin rustailla. Sekin voi olla. Olen kuitenkin vasta 22- vuotias ja omasta mielestäni suht ylpeästi voin kertoa, että olen ottanut osaa työni puolesta mm. ihmishengen pelastamiseen, saanut ihmisen pois diabeetikon listoilta ja innostanut monet onnistuneesti tavoittelemaan parempaa oloa ja kohottanut monen hyvinvointia. Moni syömishäiriöinen on saanut voimaa ja tahtoa parantua omasta kokemuksestani ja on ylipäätään aivan mielettömän hienoa kuulla, että on onnistunut motivoimaan tai tsemppaamaan jotain. Se riittää minulle tällähetkellä. Onhan se kuitenkin jo jotain ja sen verran ainakin, ettei tarvitse muiden blogeihin anonyymina huudella tai analysoida muiden elämää sen enempää, kun omassakin riittää tekemistä.

Tuo miehen rahoilla eläminen alkaa olemaan jo aika vanha vitsi. Ensin se oli muistaakseni niin, että äitini elätti minut, nyt Joel. Kiinnostuneille voin paljastaa, että valitettavasti Joel on esimerkiksi käynyt tämän vuoden aikana sormilla laskettavan määrän kaupassa ja maksanut meidän taloudesta vain pakolliset osuutensa. Mä olen liian tarkka ruokapuolesta, siivoustarvikkeista, pesuaineista, ihon-ja hiustenhoitotuotteista sekä tietenkin meidän JLOn hyvinvoinnista, että mun on pakko saada tehdä ne aina itse. Miehet kaupassa, ei toivoa! 😀  Mua hermostuttaa pelkkä ajatuskin siitä, että Joel on kaupassa ja ostaa varmasti väärät asiat. Jokatapauksessa sinne joutuu menemään itse perästä, kun puolet on vääriä tai osa jäi ostamatta, joten jätetään turha säätö välistä. Joel sitten taas vastineeksi kyydittää mut tarvittaessa jonnekkin, tekee ”miehen työt” eli asentaa kaapit, korjaa mun rikkomat ovet ja avaa lavuaarit kitisemättä. Näin se homma menee parisuhteissa, asioita ja vastuuta jaetaan, vai olenko aivan väärässä? 😀

Se, että Joel on ostanut mulle muutaman vähän kalliimman synttärilahjan, ei tarkoita että eläisin hänen rahoillaan, vai kuinka se nyt meneekään? Elänkö mä tosiaan yhdellä parilla  kenkiä tai laukulla? Valitettavasti ne ei kovin pitkälle vie. Ihmettelen välillä myös sitä, että miksei kukaan huutele Joelin elävän minun rahoillani, sillä olenhan itsekin ostanut hänelle vähintään saman arvoisia lahjoja. Vai onko kyse nyt siitä, että Joel omistaa ferrarin? Ei sillä ferrarillakaan nyt kuitenkaan elä 😉 Vai onko kyse siitä että olen nainen ja Joel mies? Vai koska Joel on mua 10 vuotta vanhempi? Vai mistä? Haluaisin mielenkiinnosta tietää 😀

Joelin yksi syistä kiinnostua musta tosissaan oli se, että olin niin itsenäinen enkä halunnut esimerkiksi ikinä että treffeillä vain Joel maksaa, vaan että minäkin saan osallistua maksamiseen sekä tarjoamiseen. Mä en pidä sellaisesta lainkaan, että mimmit istuu ja odottaa että miehet ostaa heille kaiken.

Mutta takaisin saamaani kommenttiin.

Mä en taida olla ainut bloggaaja, joka tämän kaltaista palautetta saa blogeihinsa. Nämä vuodet blogin parissa ovat sen verran opettaneet, että tällaisen kommentin takana ei voi olla kovin hyvinvoiva ihmisolento. Todennäköisesti tämä tyyppi tarvitsisi ison halin ja ymmärrystä. Jos joku sattui eilen katsomaan, niin mun mielestä BB- talossa esiintyi erittäin hyvä esimerkki käyttäytymismallista sekä kasvatusmallista. Siellä on se kaikesta valittava drama queen, Joni nimeltään. Mä en ole ohjelmaa kerinnyt katsomaan ennen eilistä lainkaan, mutta käsitin että sääntöjen rikkomusten vuoksi tyyppi siirrettiin jonnekkin kellaripuolelle ja ennen sitä Joni on ollut aika suureen ääneen kaikkea vastaan ja hyvin negatiivinen. Siellä kellarissa ollaan Jonin angstit ignoorattu ja jatkuvan torumisen sijaan häntä on kehuttu sekä kannustettu toimimaan oikein. Joni myös pääsi osallistumaan ryhmätehtävään ja onnistui siinä todella hyvin. Tyypin kasvoilta oikein hehkui ilo ja onnellisuus siitä, että on päässyt osallistumaan tehtävään ja häntä on jopa kehuttu. Automaattisesti Jonin käytös on muuttunut parempaan, eikä hän ole enää yrittänyt sabotoida sääntöjä tai valittanut asioista, vaan yrittänyt tehdä oman osuutensa, jotta koko porukan asema ja onnistumisprosentti nousisi.  Se mun mielestä kuvastaa hyvin sitä, ettei kukaan ole paha. Joillakin on vain väärä asenne ja sen vuoksi heitä myös kohdellaan huonosti, josta syntyy taas loputon negatiivinen oravanpyörä.

Kaikkea ei tietenkään tarvitse sietää ja näin tietokoneen välityksellä on hyvin vaikea sanoa onko ihminen vaan yksinkertaisesti menetetty dorka, vai vaan pahoinvoiva tyyppi, joka yrittää saada hetkellistä hyvää oloa haukkumalla muita.

Siksi tekisi mieli välillä tavata tällainen kommentoija ja kysyä ihan, miten meni noin niinkuin omasta mielestä? Mitä niin kamalaa joku bloggaaja voi tehdä, että herättää ihmisessä tarpeen haukkua toista lutkaksi? Ja sitten se tärkein: tuliko parempi olo?