Posted at 15:35h
in
Yleinen
by Linda Manuella
Heippa!
Tänään haluan puhua hieman itsevarmuudesta, uskosta itseensä sekä hieman siitä, miten epävarmuus syö ihmistä, sekä muita ympärillä olijoita.
Olen monesti kirjoittanut, miten älyttömän upea ilmapiiri meidän salilla on. Meitä on kisaajia ja harrastajia ja kaikki tuetaan sekä tsempataan toisiamme. Jokainen antaa KAIKKENSA lajille, omistautuu jokaiselle treenille, haluaa olla parempi, haluaa olla paras! TIETENKIN!! Mitä hemmetin järkeä olla kilpaurheilija tai kilpailla, jos et halua olla paras tai tehdä parastasi? Nähdä mihin pystyt, kehittyä, onnistua?
Tietenkin jotkut tekevät asioita esimerkiksi kokemuksen vuoksi, haluavat nähdä mihin rahkeet riittävät ja ylittää itsensä eikä sekään ole yhtään huonompi motiivi tehdä asioita. Kunhan tekee mistä pitää ja tekee täysillä !
Pääasia että yrittää, tavoittelee unelmiaan, antaa kaikkensa. Välillä kaadutaan, mutta sitte vaan putsataan pölyt polvista ja jatketaan! Jos mä en olis koskaan löytänyt mun palavaa halua olla parempi, vaan tyytynyt olemaan sivusta katsoja, haaveilija, en varmasti olisi ollut koskaan joutunut käymään asioita kantapään kautta läpi, mokannut laihdutusyrityksiäni tai vetänyt niitä överiksi ja ollut alipainoinen, en koskaan joutunut keräämään lihasta ja korjailemaan pilaamaani aineenvaihduntaa, olemaan ”bulkilla”, vaan olisin tällähetkellä edelleen se hemmetin huonosti voiva, 73kiloinen, pahimmassa tapauksessa vuosien varrella antanut siitäkin periksi ja lihonnut 20 kiloa lisää.
Jotta sä voit saavuttaa, sun täytyy uskoa itseesi ja tehdä töitä sen eteen! Se ei aina välttämättä ole niin mukavaa, mutta kun työ alkaa tuottamaan tulosta, sitä alkaa himoamaan lisää. Myös usko itseensä kasvaa onnistumisten myötä, mutta ennen niitä onnistumisia edessä voi olla hyvin pitkä ja kivinen tie jyrkillä alamäillä ja raskailla ylämäillä. Sillon tarvitaan sitä uskoa ja luottamusta itseensä. Tulee hetkiä, kun sitä ei itse näe, kun ajattelee olevansa jo perillä, silloin on hyvä olla ympärillä ihmisiä, jotka näyttävät sulle tien eteenpäin. Valmentajani antoi muutama viikko sitten mieleen painuvan vertauskuvan kilpaurheilijasta ja siitä, miksei hän aina kehu mua vaikka olenkin ihan hyvä. Yksinkertainen vastaus: hyvä ei riitä, jos potentiaalia on olla vielä parempi. Jos leikitään, että ollaan keihäänheittäjiä ja Suomen maailmanennätys on 70m, mutta ihmisessä on potentiaalia heittää 80m, niin miksi taputetaan selkään ja sanotaan että ”hyvä” 70 metrin kohdalla, kun pystytään parempaan? Joskus jonkun on pakko olla se ilkeä kusipää ja töniä sut sinne 80 metriin.
Salilla meistä kisaajista jokainen aivan varmasti haluaa olla paras, meistä jokainen haluaa voittaa. Silti tämä piirre ei pois sulje kenenkään kohdalla sitä, että jokainen meistä toivoo myös toiselle hyvää menestystä, iloitsee toisen voitosta, haluaa tsempata toisiakin sekä auttaa minkä voi.
Eilen saapuessani salille, jännitin hieman sitä, että siirryin junnuista yleiseen ja kisaankin nyt omia ystäviäni vastaan. Mitä mulla oli vastassa? Kilpasiskoni, kaimani hymy korvissa, juoksee vastaan, halaa ja ojentaa pullon MOËT: tiä.
Siinä me sitten yhdessä väänettiin jalkatreeniä, juteltiin tulevista kisoista, lookeista, kaikesta. Linda Paldanius on niin omistautunut lajille, että hatun nostan paikka. Linda on todella motivoiva ja upea kuntoinen nainen, täynnä kilpailuhalua ja voiton tahtoa. Ylimielinen? No ei! Hänen suustaan ”ei harmittais hävitä sulle!”- lause on kirsikkana kakun päälle siitä, että niin voiton tahtoisessa ihmisessä on myös muutakin: ominaisuus olla onnellinen muiden puolesta ja kaiken sen voitontahdon rinnalla kuitenkin olemaan nöyrä. Samoin kuin lähes jokaisella urheilija tuttavallani on.
Voittoa kuuluu himoita, mutta häviämistä ei saa pelätä.
Haluan tällä postauksella tuoda esiin sitä, miten tärkeää on uskoa itseensä ja haluta onnistua. Kuka nostaisi kissan hännän, ellei kissa itse?
Epävarmuus taas on ominaisuus, joka syö sekä omaa, että myös muiden energiaa. Epävarmuus tuo inhottavia piirteitä esiin ihmisissä: pahan puhumista, negatiivista energiaa joka säteilee muihinkin.
Jostain syystä kilpailunhalua, onnistumisenhalua, voitontahtoa ei aina katsota hyvällä. Hyvin ymmärrettävää, ei kaikki ymmärrä näitä piirteitä ihmisissä ja se saattaa ärsyttää muita, mutta kyllä mä sen sanon, että ”näissä piireissä”, joissa kaikki tekevät parhaansa, omistautuvat asialle, ei todellakaan kampata selän takana toisia alas kukkulalta, vaan ojennetaan käsi ja autetaan toinenkin ylös asti ja onnistumaan.
strong people dont put others down, they lift them up.
Onnenkyyneleet. Suuri kiitollisuus teille ystävät, kilpasiskojeni tuki ja apu. Lahdessa nähdään ja rokataan!
