24 syys Arkea kisojen välissä.

Heippa!

Nyt on pakko myöntää, että kyllä se koipi alkaa hieman painamaan. Motivaatio on kuitenkin korkeella. Rasvakin on selkeesti tirissyt taas ja treeneissä on annettu kaikki peliin. Olisi inhottavaa seistä lavalla ja miettiä ”olisin sillonkin voinut antaa enemmän itsestäni”. Kun kerran mennään niin mennään täysillä, tietenkin kehoa kuulostellen ja terveyttä kunnioittaen.

Ruokaa mulla on hyvin, enemmän kun ennen ja hiilareita suhteellisesti enemmän. Hirveesti en mun treeniohjelmista tai ruokavalioista puhu, sillä jokainen varmaan ymmärtää, että ne ovat aina laatijansa omaisuutta ja luovutetuista ohjelmista on tietääkseni joissain tiimeissä ja valmennussuhteissa jopa sakkosopimus.  Hyvä niin. Kenenkään ei koskaan tulisi muutenkaan verrata omaa ohjelmaansa jonkun muun ohjelmaan. Mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi itselle ja varsinkin kisakauden ohjelmat ovat heijastusta siitä, mitä on ns. offilla saatu aikaan.

Mä otin mun pidennyksetkin pois vikoille viikoille, sillä mulla menee ikä ja terveys siihen, että yritän pitää ne hyvässä kunnossa tällä tahdilla. Varasin ajan Gyyliin ja ne laitetaan juuri ennen kisoja takaisin. Mä oon usein 2x päivässä hiestä läpimärkä, joten lyhyt oma tukka on tällähetkellä se paras ratkaisu. Ja mitä mä pidennyksillä yritän pelastaa muutenkaan, kun suurimmaksi osaksi arjestani jokatapauksessa vedän tukka nutturalla treenivaatteissa menemään tai hengaan himassa lähinnä kodittoman näköisenä ja haisen paskalle.

Tällästä tää on. Se ihana vaaleanpunainen unelma-ajatus hehkeästä bikinifitness kisaajasta täydeissä tällingeissä ja yhteen sopivissa treenivaatteissa tissitoppineen… mistä se tulee? Nostan hattua, jos sellaisia on! Mielellänihän mä toki näyttäisin jatkuvasti hyvältä, mutta totuus on, että hyvä kun on edes treenivaatteita jokapäivälle, kun niitä menee vähintään se kaks kokonaisuutta pesuun jokapäivä! Ylemmässä kuvassa oleva hupparikin on n. 3 vuotta vanha, ei todellakaan treenivaatteeksi tarkoitettu ginatricotin huppari. Harvemmin edes kerkeän katsomaan peiliin ennen salille lähtöä, mikä olis ehkä ihan hyvä juttu opetella, sillä usein oon huomannut salilla että mulla on ruokaa naamassa. Siitä salista on tullut niin itsestäänselvä asia arkeen, ettei sitä sen enempää ajattele tai jaksa stressata. Salilla ollessa ulkonäöllä ei ole enää mitään tekemistä sen kanssa, mitä siellä tehdään, vaikkakin kehoammehan me siellä muokataan ja mielellään paremmaan suuntaan. No, sitä kokonaisuutta ja työn tulosta pääsee sitten ”prinsessapäivänä” esittelemään. Sinne asti huppu syvälle päähän ja keskittyminen olennaiseen 😉

Ihanaa on, että perhe sekä ystävät tukee. Joel jaksaa kattella sen römppävaimoa joka haisee aina hielle valittamatta ja äiti viitsii kysellä kisajutuista, vaikkei mitään ymmärräkkään. Varsinkin kisojen lähestyessä on hienoa aikaa kanssaeläjille, kun ei saa edes käyttää deodoranttia. Dödö saattaa muuttaa kehon PH arvoja, joka taas voi saada kisavärin vihertämään. Huomasin yksi päivä että myös puheenaiheet ovat todellakin kohonneet kattoon. Aivan vilpittömän kiinnostuneena kyselin Joelilta, kuinka usein hän käy kakalla päivässä ja kerroin iloiten omasta vatsantoiminnastani. Parisuhde parhaimmillaan!

Äidin tuliaiset on muuttuneet hajuvesistä jauhelihaan ja makaroniin. Ja faktahan on, että niille mulla on tällähetkellä tarvetta, joten en valita! Kaikki ovat niin ihanasti olleet mukana, etten voi koskaan kiittää tarpeeksi. Ja se hetki, kun tuut lavalle ja sun läheiset kannustaa, on maailman ihanin fiilis. Kiitti tyypit <3

Toivon, että voin joskus korvata tän kaiken tuen määrän ja auttaa itse läheisiäni, niinkuin he auttavat mua.

kuva: iltalehti

Kuinka moni katsoi eilen JIMiltä Martina ja Hengenpelastajat- ohjelmaa? Aikamoista meininkiä taas, mutta hyvin viihdyttävää. Noran kanssa mietittiin, että oltiinko me edes itse tuolla mukana, kun ollaan oltu aivan hemmetin pihalla kaikesta mitä siellä ”sisällä” on tapahtunut. 😀 No toisaalta ihan hauskaa, ollaan samassa asemassa kuin katsojat ja saadaan joka jaksossa yllättyä. Vaikkei mikään ihme ettei tiedetty, olihan siellä käsimerkit ja kaikki muakin varten, joita näytettiin jos saavuin paikalle. 😉

Sahra joutui eilen jättämään kisan ja itsekin äänestin häntä. Mieletön tahdonvoima ja asenne kisaa kohtaan ja hienosti vedetty.  Jimille ilmestyy aina pudotuksen jälkeen putoajien haastikset ja fiilikset. Niitä voi tsekkailla täältä.

kuva:iltalehti

Mielenkiinnolla seuraavia jaksoja odotellen.