Iltaa!

Tänään olen hyvin aktiivinen reippailija ja kirjoitan toisen postauksen. Tulin tuossa just salilta ja kuten yleensäkkin, heräilen tähän maailmaan vasta iltaisin, sillä olen selvästi yöeläin ja nyt aivot raksuttaa taas ja asiaa olis vaikka kuinka paljon.

Ihan ekana, KIITOS. Kiitos jokaiselle kannustavista sanoista. Ette tiedä kuinka leveän hymyn saatte tämän tytön huulille, kun treenin jälkeen kaikkensa antaneena, takki tyhjänä avaa blogin ja lukee teidän kommentteja. Aivan mielettömän upeeta, että täysin tuntemattomat ihmiset viitsivät kannustaa minua sekä tsempata. Olette kultaisia!

10535822_10152229437940794_627027676117502345_o

Ajattelin tossa kotimatkalla miten kivaa on kun kaikki on vihdoin edes hieman sinnepäin mitä olen vuosia unelmoinut. Anorektisen laiha bulimikko, jonka kroppa sekä pää oli vallan sekaisin, on päässyt niistä ajoista yli ja on matkalla kohti yhtä tavoitetta sekä unelmaa. Tätä lavoille nousu projektia on nyt reippaasti yli 2 vuotta tehty ja vaikka alku oli todella vaikeaa niin kaikki on ollut sen arvoista. Olen 2011 vuodesta asti kyllä ihaillut bikinifitness tyttöjä ja seurannut hyvin intensiivisesti kisaajia, mutta valinnan tähdätä lavoille tein vasta 2012. Halusin ensin kuulostella itseltäni, onko se oikeesti ollenkaan mun juttuni.

Voin kertoa, että kun on tottunut olemaan porukan pienin ja hennoin ja lähtee siitä korjailemaan täysin tuhoutunutta aineenvaihduntaa sekä treenaamaan lihaksia tavoitellen, ja sitten kun siinä alussa tulee sellainen kohta, kun et ole lihaksikas, et ole enää laihakaan, vaan oikeestaan aika pöhettynyt ja tasapaksu, niin voi sitä taistelua oman mielen kanssa. Se oli todella vaikeaa ja ai hitsi miten monet kerrat mä heitin hanskat tiskiin ja totesin etten mene enää ikinä salille. Mitkään vaatteet ei menny enää päälle, eikä kroppa ollut mitenkään hyvälläkään tavalla muotoutunut, vaan näytin siltä että olisin jatkuvasti juonut 10 litraa vettä. Onneksi keräsin ne hanskat sieltä tiskistä aina seuraavana päivänä ja lupasin itselleni mennä päivä kerrallaan, mutta mennä kuitenkin pikkuhiljaa eteenpäin.

Syytin salia siitä että mun paino nousi ja reidet alkoi leviimään, vaikka fakta oli se, että mun kroppa oli elänyt viimeiset 3 vuotta sellasella parin omenan kaloreilla ja toinen fakta oli se, että niillä kaloreilla ja ravintoaineilla EI saada grammaakaan lihasta. Ensin piti saada aineenvaihdunta ja kulutukset kohdilleen, ennenkuin havitellaan kisaamista.

No, siinä sitten kävin kouluja ja 2 vuotta sitten palkkasin ekan koutsin itselleni. Ensimmäinen koutsi syötti mulle aivan liikaa proteiinia ja siinä suhteessa mentiin aikalailla perse edellä puuhun. Vasta kun tapasin nykyisen valmentajani, Aki Mähösen, niin alkoi hommat rullaamaan ja aika nopeesti Akin kanssa löytykin sieltä jotain pikkasta lihastakin. Kaikki kiitos vaan Akille, mussa on ollut ja tulee olemaan ihan helvetisti kestämistä.

Nyt sitten itse otsikkoon. Mitä olisin tehnyt näinä vuosina, tai sanotaanko viimeisen vuoden aikana toisin, jotta nyt olis helpompaa.

  1. Kuunnellut ja luottanut 100000% valmentajaan. Mikään mitä Aki on mulle sanonut ei ole ollut turhaa kiusaamista tai sanomista, vaan nyt ne kostautuu, kun ei ole esim tehnyt joka treenillä keppijumppaa, mikä olisi tuonut liikkuvuutta ja luontevuutta esiintymiseen ja poseerauksiin.
  2. Syönyt. Syönyt ja syönyt. Uskaltanut syödä vielä enemmän! Unohtanut sen nousevan painolukeman vaa’alla kokonaan ja lisännyt kulutusta treenien volyymilla.
  3. Jättänyt showroomeja vähemmälle ja opettanut keholle oikeanlaisen rytmin arjen lisäksi viikonloppuisinkin. Alkoholin vaikutukset eivät ole kovin ”raikkaat” ja dieetille olisi hyvä lähteä mahdollisimman puhtaalla kropalla ja sisäinen kello tulisi olla kunnossa, sillä dieetillä uni häiriintyy.

Olen nyt ollut muutaman kerran ulkona ja mulla on oikeesti ollut ihan törkeen hauskaa. Kun se alkoholi ei oo ollut edes vaihtoehto, niin se ei oo häirinnyt yhtään. Oon humaltunut jengin mukana fiiliksestä ja usein ihmiset on luulleet että oon itsekin humalassa. Nyt mielessä pyörii ajatuksia siitä, että luopuisi alkoholista kokonaan, mutta en kuitenkaan halua alkaa miksikään ”absolutistiksi”, sillä suoraan sanoen kyllähän känni tekee välillä hyvääkin. Varsinkin urheilijoille. Ja viini ruuan kanssa on liian hyvää.

Kuitenkin vois yrittää jatkossa olla luopumatta siitä meiningistä, että nukkuisi hyvin ja ei nuokuisi siellä baarissa ihan turhaankaan, vaan silloin jos on aihetta juhlia niin juhlii. Rakentaa hieman parempaa pohjaa tulevaisuudelle, jonka mielellään näkisin jonkinlaisena urheilijan alun tulevaisuutena.

Tätä tekstiä ei saa sitten käyttää mua vastaan, kun tuun humalassa joskus jotain vastaan. ;)

Nyt mä lähden siivoomaan tätä sikolättiä jota kodiksi kutsutaan. On ollut niin hemmetin hektistä sekä mulla että Joelilla, että oikeen hävettää missä kunnossa meidän koti on. Ostin oikeen kumihanskatkin, joten eikun rätti heilumaan ja pinnat kiiltäviks! :D Palataan!

 


Heippa!

Tässä on tultu oltua ”muutama” tunti autossa viimeisen 2 päivän aikana. Oltiin pikaisella duunireissulla avomiehen- sekä oman firman asioilla ja ehdittiin kiertämään Tammisaaren, Salon, Turun, Nokian, Tampereen, Hämeenlinnan, Janakkalan,Lahden, Heinolan ja Mäntsälän kautta takaisin Helsinkiin. :D Huhuh sanon minä!

10534813_765435133495290_1203985289_n

Mua väsytti eilen niin paljon, että mulla oli aivan epätodellinen ja jopa hieman paha olo reissun jälkeen. Koko kesä on ollut aikamoista räntää ja sadetta ja tietenkin just nyt iski pahimmat helteet kun me oltiin suurimmaks osaks autossa, eikä vapaa-aikaa jäänyt sekuntiakaan. Hemmetin hyvä juttu :D

Kävin Tampereella ekassa biksupalaverissakin ja värit nappasin ykkösellä oikein! Tää täti tiesi mitä haluaa. Toivottavasti toimii lavallakin sitten. (: Vein omalle koutsille tänään kangasta arvioitavaksi ja ei tullut totaali EI- tä valinnasta.

10546554_794719483885531_896968862_n

Tässä Mähösen kaksi marttaa poseharkoissa. Bikinifitness ja Bodyfitness ! Siellä taas väännettiin tyttöjä niin kieroon että hymy hyyty kyllä molemmilla. Ei oo todellakaan helppoa hommaa, mutta sen arvoista ;)

Mä istun tässä koneen ääressä ja mietin että mitähän mä kirjottaisin. Joko ootte kyllästyneet mun dietti höpinöihin? Mun elämässä nyt ei ole mitään kovin ihmeellistä tällähetkellä tän kisahässäkän lisäksi. Herään aamulla, käyn vetämässä aeron, teen töitä, käyn puntilla, teen töitä, käyn lenkillä, teen töitä. Joskus saan päikkärit johonkin väliin ja ruuista nyt ei oo mitään kovin ”ispiroitavaa” kerrottavaa. Jänneintä on ehkä huijata itseään ja syödä just kaikki ruuat erikseen ja eri rasioista ja laskea että kuinka paljon voi ihminen syödä pinaattia tai juoda vettä ennenkuin räjähtää.

10481561_10152228898640794_8892450222307260229_o

Tosin pian blogiin on tulossa kivaa uutta joista saan pian avata vähän lisää asiaa teille sekä sain eilen tietää yhdestä super kivasta duunikuviosta, mutta siitäkään en saa tietenkään puhua vielä… Hmmm! :D

Sain muutamia valmiita kuvia Heli Roosmäen kanssa toteutetuista kuvauksista, joten niitä voisin tähän lisäillä muutaman, kun ei tuu oikeen mitään erityistä nyt mieleen.

Helin kanssa on todella helppoa työskennellä ja suosittelen tätä mimmiä jos haluaa mihin vain tarkoitukseen itsestään kuvia. Heliltä sellasia terkkuja lukijoille, että Heinäkuun aikana varatut kuvaukset hintaan 150e. Sisältää 7 käsiteltyä kuvaa sekä kaikki kuvauksesta tulleet raakakuvat. Kuvaus toteutetaan mallin omilla vaatteilla. Lisä tiedustelut mailiin heli.roosmae@gmail.com

DSC_8218 DSC_8626

 

DSC_8195

 

Kuvat Heli Roosmäe, Make up and Hair Milla Stenman.


Maidoton, soijaton, gluteeniton ja säilöntäaineeton ja vielä 100%:ti kasvipohjainen rahka! Ai oikeesti? No nyt on rahkassa kaikki kohdallaan!

Mä olen itse pyrkinyt siihen että vältän mahdollisimman paljon gluteenia sekä maitotuotteita nyt dietillä. Mä en offilla ole mikään ruokapoliisi tai hifistelykuningas noiden uusien ”vältätätäruoka-ainettatrendien” kanssa, mutta kyllä tässä on saanut itsekin huomata, että heti kun gluteeni ja maito jäi niin alko kummasti helpottamaan.

Maitorahkoille siis voi sanoa hyvästit. Piristykseksi sain kokeilla uutta Yosa Sport rahkaa, jossa ei ole maitoa eikä gluteenia. Ei myöskään lisäaineita, vaikka aluksi niin epäilinkin, sillä maku on mielestäni erittäin hyvä ja raikas!

10517287_10152223529400794_2375612298318881283_o

toteutettu yhteistyössä Yosa Sportin kanssa

Yosa Sport on markkinoiden ainoa 100 %:sesti kasvipohjainen rahka, jonka pääainesosat ovat herneproteiini ja kaura. Tuote on maidoton, soijaton, gluteeniton ja säilöntäaineeton, minkä vuoksi tuote sopii kaikille hyvinvoinnistaan ja ravintonsa alkuperästä kiinnostuneille urheilijoille. Tuote sopii hyvin välipalaksi sellaisenaan tai esimerkiksi proteiinilähteeksi smoothieen.

Itse toimin maistajana ja Joel söikin sitten loput rahkat. Makuina löytyy ananas-appelsiini ja kahvi! Itse pidin enemmän ananas-appelsiinista, sillä en juo ollenkaan kahvia. Joelille taas maistui molemmat erittäin hyvin, vaikka Joelkaan ei kahvista välitä ja taisi mennä smoothieenkin yksi tänään aamupalalla (:

1556251_10152223529395794_789461598931502625_o

Siinä se vetäsee sitä naamaansa erittäin tyytyväisen näköisenä. :D Suosittelen kyllä tuotetta ihan jokaiselle. (: Mukavan raikas ja terveydellisesti parempi vaihtoehto esimerkiksi normaalille maitorahkalle.

Loppuun vielä linkki tuotteen tarkempiin sisältöihin tuotteesta kiinnostuneille: Ainekset ja ravintoarvot

 


Heippa!

Tämä ”kisakausi” on aikamoista vuoristorataa psyykkisesti. Välillä on niin hyvä fiilis että oksat pois ja välillä taas ollaan pelko perseessä ja epätoivo valtaa mielen. Treenien määrä ja jaksaminen ei ole ollut mulle (ainakaan vielä) se ongelma, vaan se että stressaan ihan tajuttomasti sitä että kerkeenkö kuntoon, millainen sen tulisi olla, mitähän ne tuomarit haluaa ja miljoonaa muuta asiaa. Ekat kisat ja KAIKKI on uutta, eikä oikeesti tiedä miten nopeesti painon kuuluis tippua tai mikä on normaalia ja mikä ei. Painoa oon saanut nyt 6 kiloa pois, mutta vielä olis paljon duunia edessä…

Meitä bikinissä kilpailevia on tooooooooooodella laaja kirjo laidasta laitaa. On hyvin siroja, pienemmällä lihasmassalla varustettuja tyttöjä ja ääripäästä toiseen suonet pinnassa ja lihasmassa samaa luokkaa kuin bodyfitneksessä sekä sitten kaikkea siitä väliltä. Sen olen ainakin oppinut, etten vertaa itseäni muihin, sillä siinä menis pää aivan sekasin.

Itseltäni toivoisin enemmän lihaksia pakaroihin, johon mulla ei kovin helposti liha tartu.

10326525_742707082434040_786977726_n

mitään ei näkynyt, mutta sensuroin ns. alarinnan varmuuden vuoksi ;D

mitään ei näkynyt, mutta sensuroin ns. alarinnan varmuuden vuoksi ;D

Tottakai kaikkea saisi olla aina enemmän, tai vähintäänkin lihaksen laatu olla enemmän ns. kivilihasta, mutta olen sieltä nuorimmasta päästä kisoissa, joten mulla on tässä onneksi vielä aikaa kehittyä ennenkuin siirryn edes yleiseen sarjaan. Täytyy todella paljon itselle muistutella aina ajoittain, että kisaan bikinissä ja olen junnu, sillä helposti sitä tsekkailee Amanda Latonaa ja ihmettelee miksei mulla ole samoja pakaroita kun sillä. :D EHKÄ joskus (??) Kuitenkaan junnuissa kisaaminen ja ekat kisat eivät ole tekosyy mihinkään.

Sitten siihen ihanteelliseen kuntoon, mikä minun silmääni miellyttää. Mun oma ehdoton lemppari kevään kisoissa oli lyhyimmän sarjan voittaja Johanna Hermans ja hänen kuntonsa onkin mun silmään hyvin ihanteellinen bikinifitnekseen.

fitnessclassic2

Ei liian kireä, eikä liian pehmeä vaan terveen ja sporttisen näköinen sekä plussana todella kaunis tyttö ja onnistunut lookki! Johannalla on kaikenlisäksi ihan mieletön alakerta. :D

blogger-image-906307797

Mitä mieltä te olette? Tosin kaikki tytöt olivat vallan upeita, varsinkin finaali kuusikko.

Eilen kävin pitkästä aikaa ulkona sillä riskillä että treenien jälkeen nukahdan pystyyn. Taisiis no, tarkemmin sanottuna mun ”ulkona käyminen” oli sitä että olin auttamassa Joelia houstaamaan legendaarisissa kaivon 4th of July – bileissä illan muutamia tapahtumia. Oli ihan piristävää nähdä ihmisiä tämän erakkokauden aikana. Pikkusena järkytyksenä kuitenkin huomasin, etten tuntenut kaivolta enää KETÄÄN. Asuin 18- vuotiaana Ullanlinnassa ekassa omassa kodissani ja lyhyttä matkaa tekosyynä käyttäen mut löysi kaivolta aina kun se oli auki, joten tunsin/tiesin hyvin paljon tyyppejä sieltä. Nyt olin aivan pihalla ja tuli kevyesti vanha olo. Niin vaan ne asiat muuttuu ja jengi vaihtuu! Hauskaa oli jokatapauksessa.

10275451_10152219922840794_3094152112948374689_o 917151_804042242948235_1837243649_n

Ylemmissä kuvissa hieman tämän ainoan vapaapäiväni lookkia. Noikin vaatteet tosin vaihdoin melkein heti rennompiin, kun totesin että on aivan turha lähteä kauppareissuun koroissa. Saipahan ainakin kuvan verran kokeilla muutakin kuin tuulipukua. Rakastan älyttömästi laittautua ja pakko myöntää, että nyt kun olen saanut noita höttökiloja pois joita on päälle kaks vuotta keritty keräämään, niin olo alkaa tuntumaan taas omalta. Tämä tän hetkinen paino, joka on n. 57kg tuntuu sellaiselta minkä haluan jatkossa offilla pyrkiä säilyttämään. Tässä on hyvä olla.

Ensviikolla on mun bikinien suunnittelua luvassa, sekä pientä matkailua ympäri Suomen duunien merkeissä. :) Otetaan siis vastaan hyviä sali ehdotuksia ainakin Tampereelta, Lahdesta ja Turusta! Sitä ennen pyrin (kaikille ohjelmien tilaajille tiedoksi) tehdä ohjelmia valmiiksi, joten olkaa viimeistään huomenna tarkkana sähköpostien kanssa!

Lisäksi mulle on tulossa blogiin uutta kivaa lukijoille, jonka avulla pääsette seuraamaan mun touhuja ja kisataipaletta vielä lähempää. (: Siitä pian lisää!


Heippa!

tänään on ollut perus treenien lisäksi kuvauspäivä. Kuvattiin Heli Roosmäen kanssa jälleen ja matsku näytti ainakin ihan lupaavalta :) MUA Miia Stenman!

1937430_10152214463080794_6485166344598605255_n 10407586_10152586797049359_6808321656981512677_n 10322840_10152214414410794_5503972228224199436_n

 

Mä oon aamusta asti luukuttanut Cheek- Äärirajoille biisiä. Se jotenkin kolahti ja kovaa. Musavideokin oli niin upea että huh. Oon itse ollut Islannissa ja harmittaa, että oli sillon pahimmassa teini-iässä eikä sillon oikein kunnolla osannut arvostaa sitä sen maan kauneutta. Suosittelen ehdottomasti jokaiselle Islantia. Se on ihan mieletön.

Toi Jaren biisi kosketti mua. Tyyliin kyyneleet silmissä kuuntelin sitä biisiä. En osaa oikeen selittää miksi, mutta jotenkin sen jälkeen kun on itse tullut enemmän ”esiin”, on saanut kokea sen miten kamalaa on kohdata kaikki se viha mitä ihmiset heittää niskaan. Itse tulkitsin ton biisin ja musavideon niin, että kaikista esteistä ja paskoista huolimatta Jare on vienyt kaiken ja varsinkin itsensä aivan äärirajoille asti ja tehnyt mielettömän duunin menestyksensä eteen. Musavideossa Jare vaeltaa pitkän ja kivisen matkan ja vie Liigan lipun huipulle. Kun marssii joukon kärjissä vasta tuuli on suuri.Mun duuni on cooli , suuri on suuni mutta mut on tuonu tänne jokin muukin kun tuuri.”  Voin vaan kuvitella mitä Jare on saanut kuunnella ja käydä läpi, kuitenkin aina antanut kaikkensa ja jaksanut uskoa itseensä. Mä arvostan ihan törkeesti ja nostan hattua.

Rohkeus ei oo sitä ettei pelota/Vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa”

Mun spotifyssa pauhaa muutenkin todella usein Cheek, varsinkin treenien aikana. Suurimmassa osassa biiseistä on törkeen hyvä sanoma ja voima.

Sitten asiasta toiseen. Löysin blogin, jonka kirjoittajana toimii Hyvinkään ammuskeluissa loukkaantunut poliisi.

Blogi on _todella_ pysäyttävä. Blogissa nainen kertoo miten hän on käynyt yli sata leikkausta läpi, miten hän ei pysty liikkumaan, ei ajoittain kykene puhumaan ja kaikki haaveet sekä unelmat on revitty riekaleiksi. Tämä nainen, todellinen sankari, on kokenut heräämisen kesken leikkauksen, koomat sekä käsittämättömän määrän kipuja. Hän ei ole 2 vuoteen saanut juoda 2desiä enempää päivässä tai syödä itseään täyteen. Silti hän jaksaa kirjoittaa myös paljon positiivisia asioita, olla kiitollinen hoitajille, ei katkeroidu tai syytä ketään edes tuskaisista hoitovirheistä ja jaksaa uskoa tulevaan.

”Se 0,5dl pepsisnapsi sai niiiiiin paljon paremman olon etten pysty sitä selittämään. Colaa en juonut, koska halusin säästää sen sitten kun pääsen pois täältä.”  Bulletproof: Siirtyminen

Mikä mieletön tahdonvoima elää ja parantua. Kun tota blogia lukee, ei voi tekstiä uskoa todeksi. Ei halua uskoa. Käykö joku todella näitä asioita läpi? Onko tämä jonkun arkea? En voi edes sanoa, että pystyn kuvittelemaan tilannetta, sillä fakta on että en pysty. En halua ajatella, että teksti jota luen on jonkun todellisuus, eikä kirjoittaja voi poistua tilanteesta tai herätä ja jatkaa normaalia elämää niinkuin minä, vaan se on hänelle todellista todellisuutta ja jatkuvasti läsnä olevaa elämää…

En ole pitkään aikaan itkenyt niin paljon, kuin blogia lukiessani. Kumpa voisi auttaa jotenkin. Taas yksi mieletön ihminen, jota ei voi kuin ihailla!

Ihan oikeesti minä, sekä muut. Ei oteta mitään itsestäänselvyytenä ja ollaan kiitollisia kaikesta.