10 heinä Asioita, joita olisin tehnyt toisin ennen kisadieettiä
Iltaa!
Tänään olen hyvin aktiivinen reippailija ja kirjoitan toisen postauksen. Tulin tuossa just salilta ja kuten yleensäkkin, heräilen tähän maailmaan vasta iltaisin, sillä olen selvästi yöeläin ja nyt aivot raksuttaa taas ja asiaa olis vaikka kuinka paljon.
Ihan ekana, KIITOS. Kiitos jokaiselle kannustavista sanoista. Ette tiedä kuinka leveän hymyn saatte tämän tytön huulille, kun treenin jälkeen kaikkensa antaneena, takki tyhjänä avaa blogin ja lukee teidän kommentteja. Aivan mielettömän upeeta, että täysin tuntemattomat ihmiset viitsivät kannustaa minua sekä tsempata. Olette kultaisia!
Ajattelin tossa kotimatkalla miten kivaa on kun kaikki on vihdoin edes hieman sinnepäin mitä olen vuosia unelmoinut. Anorektisen laiha bulimikko, jonka kroppa sekä pää oli vallan sekaisin, on päässyt niistä ajoista yli ja on matkalla kohti yhtä tavoitetta sekä unelmaa. Tätä lavoille nousu projektia on nyt reippaasti yli 2 vuotta tehty ja vaikka alku oli todella vaikeaa niin kaikki on ollut sen arvoista. Olen 2011 vuodesta asti kyllä ihaillut bikinifitness tyttöjä ja seurannut hyvin intensiivisesti kisaajia, mutta valinnan tähdätä lavoille tein vasta 2012. Halusin ensin kuulostella itseltäni, onko se oikeesti ollenkaan mun juttuni.
Voin kertoa, että kun on tottunut olemaan porukan pienin ja hennoin ja lähtee siitä korjailemaan täysin tuhoutunutta aineenvaihduntaa sekä treenaamaan lihaksia tavoitellen, ja sitten kun siinä alussa tulee sellainen kohta, kun et ole lihaksikas, et ole enää laihakaan, vaan oikeestaan aika pöhettynyt ja tasapaksu, niin voi sitä taistelua oman mielen kanssa. Se oli todella vaikeaa ja ai hitsi miten monet kerrat mä heitin hanskat tiskiin ja totesin etten mene enää ikinä salille. Mitkään vaatteet ei menny enää päälle, eikä kroppa ollut mitenkään hyvälläkään tavalla muotoutunut, vaan näytin siltä että olisin jatkuvasti juonut 10 litraa vettä. Onneksi keräsin ne hanskat sieltä tiskistä aina seuraavana päivänä ja lupasin itselleni mennä päivä kerrallaan, mutta mennä kuitenkin pikkuhiljaa eteenpäin.
Syytin salia siitä että mun paino nousi ja reidet alkoi leviimään, vaikka fakta oli se, että mun kroppa oli elänyt viimeiset 3 vuotta sellasella parin omenan kaloreilla ja toinen fakta oli se, että niillä kaloreilla ja ravintoaineilla EI saada grammaakaan lihasta. Ensin piti saada aineenvaihdunta ja kulutukset kohdilleen, ennenkuin havitellaan kisaamista.
No, siinä sitten kävin kouluja ja 2 vuotta sitten palkkasin ekan koutsin itselleni. Ensimmäinen koutsi syötti mulle aivan liikaa proteiinia ja siinä suhteessa mentiin aikalailla perse edellä puuhun. Vasta kun tapasin nykyisen valmentajani, Aki Mähösen, niin alkoi hommat rullaamaan ja aika nopeesti Akin kanssa löytykin sieltä jotain pikkasta lihastakin. Kaikki kiitos vaan Akille, mussa on ollut ja tulee olemaan ihan helvetisti kestämistä.
Nyt sitten itse otsikkoon. Mitä olisin tehnyt näinä vuosina, tai sanotaanko viimeisen vuoden aikana toisin, jotta nyt olis helpompaa.
- Kuunnellut ja luottanut 100000% valmentajaan. Mikään mitä Aki on mulle sanonut ei ole ollut turhaa kiusaamista tai sanomista, vaan nyt ne kostautuu, kun ei ole esim tehnyt joka treenillä keppijumppaa, mikä olisi tuonut liikkuvuutta ja luontevuutta esiintymiseen ja poseerauksiin.
- Syönyt. Syönyt ja syönyt. Uskaltanut syödä vielä enemmän! Unohtanut sen nousevan painolukeman vaa’alla kokonaan ja lisännyt kulutusta treenien volyymilla.
- Jättänyt showroomeja vähemmälle ja opettanut keholle oikeanlaisen rytmin arjen lisäksi viikonloppuisinkin. Alkoholin vaikutukset eivät ole kovin ”raikkaat” ja dieetille olisi hyvä lähteä mahdollisimman puhtaalla kropalla ja sisäinen kello tulisi olla kunnossa, sillä dieetillä uni häiriintyy.
Olen nyt ollut muutaman kerran ulkona ja mulla on oikeesti ollut ihan törkeen hauskaa. Kun se alkoholi ei oo ollut edes vaihtoehto, niin se ei oo häirinnyt yhtään. Oon humaltunut jengin mukana fiiliksestä ja usein ihmiset on luulleet että oon itsekin humalassa. Nyt mielessä pyörii ajatuksia siitä, että luopuisi alkoholista kokonaan, mutta en kuitenkaan halua alkaa miksikään ”absolutistiksi”, sillä suoraan sanoen kyllähän känni tekee välillä hyvääkin. Varsinkin urheilijoille. Ja viini ruuan kanssa on liian hyvää.
Kuitenkin vois yrittää jatkossa olla luopumatta siitä meiningistä, että nukkuisi hyvin ja ei nuokuisi siellä baarissa ihan turhaankaan, vaan silloin jos on aihetta juhlia niin juhlii. Rakentaa hieman parempaa pohjaa tulevaisuudelle, jonka mielellään näkisin jonkinlaisena urheilijan alun tulevaisuutena.
Tätä tekstiä ei saa sitten käyttää mua vastaan, kun tuun humalassa joskus jotain vastaan. 😉
Nyt mä lähden siivoomaan tätä sikolättiä jota kodiksi kutsutaan. On ollut niin hemmetin hektistä sekä mulla että Joelilla, että oikeen hävettää missä kunnossa meidän koti on. Ostin oikeen kumihanskatkin, joten eikun rätti heilumaan ja pinnat kiiltäviks! 😀 Palataan!
