31 heinä Kisakunto vs. off-kunto

Eilen jalkatreenin ja HIIT:in jälkeen keikistelin vähän peilin edessä kotona ja voivottelin pienentynyttä mahalaukkua. Saan aikaan kunnon ähkyn aivan olemattomista ruokamääristä ja välillä, kun tapani mukaan ahtaan itseni täyteen vihanneksia ja salaattia, on olo hyvin tukala.

Joel siinä katteli ja tokaisi, että vaikka kuntoni on ihan älytön, pitää hän ehdottomasti mua kauniimpana offilla kuin nyt. Voiko ihanempia sanoja tulla oman miehen suusta? EI. Olen elämäni kunnossa, pienissä rasvoissa palikat esillä ja silti olen itse aivan samaa mieltä. Offilla koko olemus on paljon elinvoimaisempi ja Joel kuulemma ikävöi varsinkin mun vahvoja reisiä ;)

aamu kuntoa.

offilla

Näin dieetillä on tullut karusti huomattua, miten olemattomat on ne lihakset, jotka sieltä sitten paljastuukaan. Toki olen hyvin paineeton ja tyhjä tällä hetkellä ja toivon mukaan tankkauspäivänä (jota vietän ens viikonloppuna) vähän tulee lihasta esiin.

Joel olis halunnut, että otan teille eilen kuvan mun kunnosta ja painosta ja laitan tänne. Illalla painoin 57 kiloa ja näytin pienemmältä kuin 47 kilosena. Ihan älytöntä. Niin se lihas kuitenkin siellä painaa, vaikka sitä olisikin vielä aika minimäärä. Aamupaino on tällähetkellä n. 55 kiloa ja luulen että mun kisapaino on jotain 50 kg paikkeilla. Tiedän, että tästä kun mennään eteenpäin en tule pitämään enää ulkonäköäni kauniina tai kovin naisellisena, mutta on toki myös kiehtovaa ja jännittävää nähdä mitä täältä ikinä kuoriutuukaan vielä ja miltä minä näytän kisapäivänä.

Kirjoituksen pointti on kuitenkin se, että älkää hyvät ihmiset kuvitelko että pieni rasvaprosentti tai vatsalihakset tekis teistä yhtään sen parempia ihmisiä tai onnellisempia. Toki kaikkea saa- ja kannattaa havitella, itseään voi haastaa ja tavotteita asettaa, mutta kyllä ihminen on vaan kauneimmillaan kun se voi hyvin, on elinvoimainen ja onnellinen. (: