30 heinä FitBodyn kansikuvaukset ja fiiliksiä tulevasta.

Heippa aurinkoiset!

Meikäläinen on niin innoissaan! Eilen oli mun ihka ekat kansikuvaukset FitBody lehteen. Kuvaajana toimi super taitava Petri Mast. Myös taustajoukoille, Joelille ja Janinalle isot kiitokset. Oli aivan super hauskaa, tehokasta ja huippua oli taas dieetillä päästä hetkeksi tekemään jotain uutta, vaikkakin tälläkertaa pääasiassa käsiteltiinkin itse lajia.

Meillä sujui kuvaukset ihan törkeen hyvin. Ei menny kauaa kun setti oli purkissa ja päästiin itse haastattelun pariin. Naurattaa jo valmiiks mitä sieltä tulee, koska näillä dieetti aivoilla tuo puheen tuottaminen järkevässä muodossa rupee olemaan jo aika haasteellista. ;D

tässä hei vähän tilanne kuvaa. Ihmiset usein pyytävät kuvia tilanteista joissa ei poseerata. 🙂

Kiitos taas super ihanalle Sponsorilleni, Biancanevelle vaatteista! Kuvissa näkyvät vaatteet ovat Biancaneven tulevan malliston protoja (:

Juttu ilmestyy ens kuussa, joten pian pääsette lukemaan meikäläisen höpinöitä ja näkemään sitten niitä loppullisia kuvia.

Dieetti etenee. Nyt mulla on sellanen kohta menossa, että oon täynnä ”ylimääräistä nahkaa”, sillä rasva on sulanut ja jälkelle jäänyt sellanen ”rotsi”. Tästä seuraavaks pitäis tulla sitten sellanen kiinteytymis vaihe… Valkku just tänään sanoi, että jatkossa kun kokemusta karttuu niin tuun itsekkin hahmottamaan tätä dieetin kulkua selkeämmin ja tietämään milloin ollaan missäkin vaiheessa dieettiä. Mutta kuulemma hyvä merkki. 😀

Mulla on selkeesti kyljet, alasekä ja reidet sellaset jotka tulee perästä. Niitä nyt sitten ootellaan. Onneks vielä 7 viikkoa (tai no, 6 ja puol) aikaa karsintoihin ja itse lahden kisaan sitten se 10 ja puol, sillä Junnuille järjestettävään CUP:piin ei ole karsintaa. Mä en tiedä yhtään ketä sinne osallistuu. Eli jos joku junnu lukee tätä niin saa ilmoittautua! 😀

Niinkun oon kertonut, niin olen nyt todennäköisesti menossa Junnuille järjestettävään MM karsintaan Jyväskylään, mutta jos siltä tuntuu että mennään perse eellä puuhun niin se jää välistä ja se mihin tähtään on Junioreille järjestettävä NFE Fitness Cup. Jyväskylästä sais toki hyvää kokemusta lavalla olemisesta expoa miettien. Tossa Junnujen Cupissa ei siis ole kyse SM- kisasta ja sitä pääsee seuraamaan messulavalta messulipun hinnalla. 

Miks mä en sitten mee suoraan yleiseen sarjaan ja suoraan SM -kisoihin ? No ihan siks, että mä haluan kokemusta, haluan kokea tämän ekan dieettini ja kisani mahdillisimman rauhallisesti. Kyse ole siitä, että kokisin itseni huonommaksi, mutta mulla ei ole mikään kiire ja haluan toteuttaa tätä lajia rauhallisesti pienin askelin. Tiedän jo nyt mihin panostan ens offilla ja mitä voin tehdä paremmin seuraavia kisoja miettien. Mä tunnen itseni sen verran hyvin, että suoraan liian suurien tavotteiden asettaminen vaan saa mut stressaamaan itseni kuoliaaksi ja ekoissa kisoissa KAIKKI on niin jännittävää. Kun mulla kerran on mahdollisuus mennä vielä junnuihin niin ehdottomasti menen hakemaan sieltä kokemusta itselleni ja sitä kautta myös toivottavasti tulisi myös itsevarmuutta lisää lavatyöskentelyyn. Se, että kisa ei ole SM kisa tai mikään sen suurempi titteli-kisa, ei haittaa mua lainkaan. Teen tätä itseni vuoksi, sen vuoksi että voin oppia ja olla parempi ja joskus kävellä sitten SM lavoilla ylpeästi ja rauhallisena ilman sitä ensikertalaisen hössötystä ja pelkoa pakaroissa ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa päästä mahdollisimman pitkälle. Oli se sitten 22 vuotiaana tai 33 vuotiaana. (:

Mulla ei myöskään oo minkäänlaista yksilön kilpaurheilutaustaa, joten kaikki kisatilanteet on mulle todella hermostuttavia ja pelottavia. En myöskään siedä tiedottomuutta ja kaikki se viimeistelyviikolla ja kisatilanteessa tapahtuva on mulle niin uutta, joten stressaan jo nyt itseni ihan kuoliaaksi siitä päivästä. Uskon, että kun tilanne tulee tutuksi voin myös jatkossa nauttia kisapäivästä ja niihin valmistumisesta enemmän. (:

Tähän asti dieetti on ollut mulle se verran helppo ja nautin tästä suurimmaksi osaksi, joten en näe miksi en kisaisi vaikka heti keväällä Junnujen SM-kisoissa, mutta KAIKKI riippuu mun kehosta ja mielen hyvinvoinnista. Voihan mulle tulla ekojen kisojen jälkeen sellanen fiilis, että tää ei ookkaan mun juttu. Mistä sitä ikinä tietää. Pienin baby askelin kohti tavotteita. Tässä on aikaa (: