Tämä on aihe, josta ei usein haluta puhua julkisesti, sillä kiusatuksi ja arvostelluksi tulemista hävetään. Ei haluta näyttää heikkoutta tai antaa huomiota kiusaajille. Päätin nyt kuitenkin kirjoittaa asiasta ja avata omia kokemuksiani aiheesta.

Törmäsin eilen erään bloggarin tekstiin blogikiusaamisesta ja siitä miten se on saanut bloggaajalle niin huonon olon, että hänen on lopetettava bloginsa tai ainakin pidettävä jopa lomaa harrastuksestaan. Tekstin voi lukea täältä  . 

Heti sen jälkeen luin iltalehdestä miten Marko Björs teki rikosilmoituksen epäasiallisista nettikirjoituksista keskustelupalstoilla.

On oikeesti niin järkyttävää miten paljon kiusaamista maailma on täynnä. Nykyään se vain on siirtynyt paljon helpommin toteutettavaksi ja vieläkin raukkamaisemmaksi, nettikiusaamiseksi. Jokainen bloggari tai julkisuuden henkilö saa aivan varmasti osansa vihasta nykypäivänä netin maailmassa. Ihmiset eivät kuitenkaan ymmärrä sitä, miten helppo nettiin jätetyt kommentit on jäljittää tai sitä, että he syyllistyvät usein rikokseen.

Törkeäksi kunnianloukkauksen tekee kun tieto levitetään joukkotiedotusvälineen kautta tai muuten toimitetaan tieto lukuisten ihmisten saataville. Tiedon ei tarvitse olla edes totta, jos se vain aiheuttaa minkäänlaista haittaa esimerkiksi liiketoiminnalle tai henkistä kärsimystä/häpeää henkilölle itselleen. Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä on kyse silloin kun levittää toisen yksityiselämästä arkaluotoisen tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että se aiheuttaa vahinkoa ja kärsimystä toiselle. Pykälän mukaan tieto pitää levittää joukkotiedotusvälineiden kautta tai muuten saattaa lukuisten ihmisten saataville. Erona kunnianloukkaukseen on se, että tieto on totta.

En ole itse ollut tekemisissä virkavallan kanssa blogissani tai netissä tapahtuneesta nettikiusaamisesta, mutta vanhempani ovat. 

Itse olen hyvin tottunut päivittäiseen haukkumiseen blogissani, mutta onko se oikein? Tuleeko oikeesti bloggarin tai julkkiksen tottua päivittäiseen kiusaamiseen ja haukkumiseen? Ei todellakaan tule. Se, että valitsee avaavansa elämäänsä julkisesti, ei tarkoita sitä, että ihmiset saavat sylkeä päällesi ja sinun tulee niellä kaikki se paska ja vielä tottua sellaiseen. Olen viimeaikoina miettinyt miten sairasta on, että olen todellakin tottunut siihen, että minua arvostellaan ja haukutaan törkeästi päivittäin. Tuskin se tekee hyvää kenellekkään, eikä kenenkään tarvitse sietää sellaista.

Ja ei, en suutu tai pahoita mieltäni kritiikistä tai asiallisesta keskustelusta minuun liittyen.  (Itseasiassa harvemmin enää haukkumiseen turtuneena pahoitan mieltäni yhtään mistään.) Keskustelu ei ole rikos, mielipide ei ole rikos. Vaikka mielipide olisikin negatiivinen, se ei ole rikos ja jokaisen joka esiintyy julkisuudessa tai bloggaa julkisesti tulee sietää eriäviä mielipiteitä sekä keskustelua, mikä ei aina ihan kohtaa omien ajatusten tai toiveiden kanssa. Haukkuminen ja kunnianloukkaus taas ovat rikoksia. Saan itse ajoittain hyvin rakentavaa kritiikkiä ja asiallista näkökulmaa omista ajatuksistani tai teoistani poiketen ja ne ovat enemmän kuin tervetulleita. Rakastan keskustelua ja ajatuksia, eikä kukaan voi olettaa että täällä oltaisiin kaikki kaikesta samaa mieltä. On kuitenkin aivan eri asia kertoa oma mielipide/näkökulma asiasta kuin haukkua ihminen alimpaan helvettiin tai läskiperseeksi vain koska on eri mieltä jostain asiasta tai naama ei miellytä. 

Tiedän itse kokemuksesta, että nettikiusaajien kommentteihin vastaaminen on yhtä tyhjän kanssa. Jos vastaat kommentin syytökseen, olet selittelijä. Jos et vastaa, et uskalla tai vastaat vain positiivisiin kommentteihin, koska olet pelkuri. Mikään ei miellytä. 

Nykyään julkisuus on 100 x pahempaa kuin ennen. Ne juorulehdet ja artikkelit lehdissä joita ennen pelättiin eivät ole enää mitään siihen verrattuna, mitä ”tavalliset tallaajat” kirjoittelevat vaikka niillä surullisen kuuluisilla vauvat -tai suomi24 palstoilla. Ihmiset arvostelevat jopa julkkisten pieniä lapsia tähän sävyyn ”hyi vittu mikä kärsä tolla läskillä kakaralla, hirteen tollaiset”. Tai normaalipainoista ihmistä ”hyi vittu mikä läski toikin on, ihan kuin valas!”. Ja sitten syytetään julkkiksia ja bloggareita siitä, että ME asetetaan ihmisille paineita? En usko että yksikään fitfashionin bloggari kirjoittaa blogiinsa tuohon sävyyn muista ihmisistä tai kovin moni julkisuuden henkilö haukkuu muiden ulkonäköä näin järkyttävillä tavoilla?

Jokainen ihminen on varmasti puhunut toisesta pahaa esimerkiksi kavereiden kesken, mutta en kuitenkaan itse pitäisi sitä samana asiana kuin julkisesti nolaamista ja haukkumista. Lisäksi netissä tapahtuva kiusaaminen on usein kasvotonta ja epäreilua ja ellei siihen kukaan puutu, asiasta ei tarvitse ottaa vastuuta ja siitä pääsee kasvottomana.

Voiko sellainen ihminen, joka niin kiihkeästi haluaa toiselle pahaa ja vielä täydellisen raukkamaisesti netissä niin, ettei uhri pysty edes puolustamaa itseään, olla terve tai nukkua yönsä levollisesti?

Tänään juuri sain kommentin , jossa ensin haukuttiin fitness ihmiset tissittömiksi jääkaapeiksi jotka näyttävät miehiltä ja sen jälkeen kysyttiin samassa kommentissa haukkujen jälkeen, että ajattelenko ikinä miltä normaalivartaloisista bloggareista tuntuu, kun heitä kehotetaan menemään lättäperseensä kanssa kyykkäämään? No, veikkaan että ihan samalta kuin minusta tuon jääkaapiksi haukkumisen jälkeen. MINÄ en painosta ketään menemään kyykkäämään. Vaikka kirjoitankin blogia, joka käsittelee enimmäkseen liikuntaa ja teen sitä työkseni, ei tarkoita että minusta jokaisen täytyy kyykätä tai että minusta vain fitness ihmiset ovat kauniita. Teen sitä työkseni ja autan ihmisiä JOS he kaipaavat apuani, blogista voi lukea vinkkejä treeneihin tai ruokailuun JOS haluaa. Ketään ei painosteta tai pakoteta mihinkään.

Meitä fitness- ja hyvinvointi bloggareita myös syytetään siitä, että tuijotamme ja arvostelemme muita ihmisiä, eikä siksi uskalleta mennä salille, vaikka tosiasia on että meitä arvostellaan ja tuijotetaan ja sen jälkeen kommentoidaan anonyymina blogiin miten läskeiltä taas näytettiin salilla. Ei tulisi mieleenkään itselle tuijotella jengiä salilla enkä muista että olisin määritellyt minkäänlaista tiettyä ulkonäköä minkä vain hyväksyisin. Minusta jokainen ihminen on kaunis sellaisenaan. Ainoa asia joka minua saattaa surettaa ulkonäön perusteella on, jos näen anorektisen ihmisen ja sekin vain, sillä tiedän miltä hänestä tuntuu.

Tiedän ettei tämä teksti tule muuttamaan mitään, nettikiusaaminen senkuin kasvaa päivä päivältä. Blogeja tulee kokoajan lisää ja yhä nuoremmatkin innostuvat bloggaamsesta. Toivonkin, että varsinkin nuoremmat bloggarit ymmärtävät, ettei syy ole heidän eikä kenenkään tarvitse sietää tai tottua nettikiusaamiseen. Asialle voi halutessaan tehdä jotain ja nykyään asiaan on alettu panostamaan paremmin.

DSC_8918_bw

Heli Roosmäe

 


Heippahei.

Nyt on kyllä kurjat ajat mun dietin suhteen. Edelliset kaksi viikkoa oon ollut todella kipee. Kuumetta, kurkkukipua, yskää ja flunssaa. Nyt kun siitä on päästy niin eiköhän ilmeisesti jonkinlaisena jälkitautina tullut vielä tulehdus takareiteen. Vaikea sanoa onko reidessä ollut jonkinlainen rasitus ennestään vai onko flunssan aiheuttama bakteeri siirtynyt reiteen, mutta tulehduskipulääkkeet ja JOS ei ala muutamassa päivässä helpottamaan niin sitten antibiootti. Antibioottia en mielellään ottaisi näin kisakaudella, jotta pysyy tuo oma vastustuskyky kunnossa. 

Aamutreenit mennään nyt niin lujaan kun päästään, mutta kävellen joudun ainakin toistaseksi ne toteuttamaan ja oikea jalka on punttitreeneistä poissa. Onneksi muuta kroppaa pystyy ihan normaalisti treenaamaan. Eilen kävinkin herättelemässä olkapäitä koomasta ja ai että teki hyvää <3

10152607_651856961569218_2936904951192926488_n

 

Tällaista sitten tällä hetkellä… Onneksi ei ollut nivelistä kyse, niinkuin ensin luulin, sillä säryt säteilivät lonkkaan ja polviin. Ehkä tästä päästään ilman että joutuu kisoja peruttamaan. Toivon todella niin. Viime päivät ovat tuntuneet todella raskailta ja epätoivoisilta henkisesti, sillä olin varma että nyt on joku todella hullusti… Harmittaa edelleen ihan törkeesti ja tekis mieli vaan hypätä sänkyyn ja nukkua nää kivut pois…Eilen yritin ottaa hieman varovaisia juoksuaskelia ja ne vetivät jalan aivan jäykäksi kivusta. Pettymys oli niin suuri ettei sitä voinut enää pidätellä ja siinä sitten köpöteltiin kotiin naama punaisena kyyneliä nieleskellen. Tästä kuitenkin vielä noustaan, se on varma! Asetan oman kehoni ja terveyteni KAIKEN muun edelle, mutta toivon että pääsisin mahdollisimman pian taas jatkamaan täysillä tehoilla. Jokainen päivä on kisakaudella tärkeä… 

 


Heippa !

Negatiivinen energia on nykyään hyvin vahva sekä vallitseva keskuudessamme. Sen vuoksi on erityisen tärkeää keskittyä elämässä posiitivisiin asioihin ja ihmisiin sekä ruokkia omaa energiaa positiivisilla asioilla. 

Välillä tätä blogiakin kun pitää, tulee helposti hyvin ”tunkkainen” fiilis joidenkin ihmisten kommenteista, kun on oikeen päästetty se negatiivinen, saastunut ja myrkyllinen energia valloilleen ja vihan täyttämänä tullaan kommentoimaan ja syljetään myrkyt näppäimille. Tietenkin saan myös paljon asiallista kritiikkiä ja mielipiteitä, mutta joistain kommenteista huokuu myrkyllinen viha.

Itse eilen ohjatessani asiakkaitani ja katsellessa heidän tahdonvoimaansa kohti hyvää fiilistä ja tavotteita sain myös itselleni todella hyvän ja energisen olon kohti omia tavotteita elämässä. Olin töiden jälkeen todella hyvällä energialla latautunut ja pirteä. Ihmisten tulisi pyrkiä keräämään itsensä ymärille ihmisiä, joilla on suuria unelmia sekä tavotteita elämässä, sillä ainakin itse saan muiden yrittämisestä ja asenteesta voimaa ja energiaa myös omiini. 

Eiliseen päivään toi lisäksi runsaasti hyvää energiaa kun vietimme Joelin ja JLOn kanssa vähintään kaksi tuntia lenkkeillen ja ihastellen luontoa. Pitäisi viettää mahdollisimman vähän aikaa täällä internetin maailmassa ja enemmän ulkona oikeasti NYT tapahtuvassa maailmassa. 

10413081_634936139914040_1560739975_n 10431990_755186231171209_1536787739_n-1

Lemppari energianlähteeni on kuitenkin ehdottomasti yhdistelmä ystäviä, perhettä, liikuntaa ja ravitsevaa, mutta hyvää ruokaa. Lisäksi vielä työ jota rakastan kirsikkana kakun päälle. Näitä asioita viljelen elämässäni ympärilleni ja niistä saan energiaa ja puhtia päiviini. 

Näistä asioista puheenollen, taidanpas pukea lenkkarit jalkaan ja lähteä tästä koneen ääreltä tuonne luontoon! (:

 

yhteistyössä Starbucks Refresha

yhteistyössä Starbucks Refresha

Olen mukana Starbucksin järjestämässä kuvakilpailussa, jossa aiheena on hetki tai tilanne, joka virkistää ja josta saa luonnollista lisäenergiaa päivään. Minun hetkeni kilpailussa koostuu ystävistä, treenistä, koirastani ja luonnosta. 

Käy äänestämässä suosikkiasi alta löytyvän linkin kautta. Äänestäneiden kesken arvotaan 5 kpl 150 e lahjakorttia net-a-porter.comiin!


Heippa! 

Täällä yö kukkuja taas kököttää himassa. Ajatuksilla on ilmeisesti kokous päällä ja ihmettelen suuresti miksi päivisin on niin hiljasta pääkopassa ja jatkuvasti vois mennä päikkäreille, mutta kun pitäis mennä nukkumaan niin käydään universumin syvimmät ajatukset läpi ja filosofoidaan oikeen kunnolla. Kaikennäköistä tekemistä ja ajatusta keksii kun yö tulee! Aivo-ongelma.

Mua nauratti ihan hirveesti mun kommentti iltalehdessä siitä, miten naiset treenaa kovempaa kuin miehet. Olen sitä mieltä, että kun rinnastetaan nainen ja mies niin naiset ovat usein lähtökohtaisesti sisukkaampia yksilöitä ja varsinkin kun kyse on juurikin artikkelissa käsiteltävästä kestävyysurheilusta ja  bikinifitnekselle tyypillisessä sykkeen taivaisiin pompattavista pitkistä sarjoista ja plyo/kuntopiiri-treeneistä, joissa naisilla on usein parempi sietokyky ja kestävyys. Miehet rokkaa taas sitten perus bodauksessa ja voiman osa-alueissa (vähintään yhtä hyvin kuin naiset ;)), mutta artikkelissa ei ollut kyse tämän tyyppisestä treenaamisesta. Kommentti oli kuitenkin jokatapauksessa lehdessä hyvin tökerön ja tyhmän kuuloinen :D Olen saanutkin jo palautetta asiasta ja en voi sanoa muuta kuin että naurakaa vain, itsekin nauraisin ja naurankin asialle. Aikamoisia sammakoita taas päästelty suusta . Hyvin tyypillistä meikäläistä taas :mrgreen:  Tunnin kestävästä haastattelusta kun poimitaan sieltä sun täältä irtonaisia lauseita ja ehkäpä pilke silmäkulmassa puoliksi vitsillä heitettyjä kommentteja, niin saadaan aikaseiksi aika provosoivaa settiä. Mutta se on mediassa tarkoituskin; herättää mahdollisimman paljon tunteita ja mielipiteitä sekä aiheuttaa keskustelua. Mission completed.  8-)

10401726_520891241346311_671221242_n

 

Tänään olin ekaa kertaa sairastelun jälkeen rauhallisella, mutta suht pitkällä lenkillä. Teki kyllä todella hyvää mielelle ja vaikka vauhti oli kevyt niin tuntu että hiki virtasi kuin maratonilla. Oli ihanaa touhuilla taas koiran kanssa ulkona ja ihastella samalla luontoa. Suomi on kyllä kaunis maa kesäisin. Törmäsin töölönlahdella joutsen perheeseen. Aivan jalkakäytävän viereen oli parkkeerannut äiti,- isi  -ja pikkujoutsenet <3 Joutsen on kyllä todella mahtava ja fiksu eläin. On mielenkiintoista miten lintu voi sitoutua yksiavioisuuteen niin uskollisesti. Siinä se iskä joutsen vartioi äiti joutsenta ja pikkuisia, kun ne paistatteli auringossa ja otti päikkäreitä. <3

10354369_1424607731150980_1148412665_n

 

JLO kohkotti taas niin torbeedona eteenpäin, että kotiin päästyään oli aivan loppu. Se on kyllä sellainen energiapommi ja menossa jatkuvasti eikä aina ihan hallitse niitä voimavarojaan. Kai se sitten pikkuhiljaa oppii tavoille. Niin kakara se vielä on. 

Mä olen ollut nyt kaks viikkoa täysin ilman meikkiä. Kulmia oon tainnut vähän korostaa ja laittaa kosteusvoidetta naamaan, mutta muuten oon lähinnä näyttänyt tältä

10401652_487375061393895_1267104875_n

 

Tänään sitten päätin pitkästä aikaa meikata ja suoristaa tukkaa ja tuntui heti niin oudolta. Näytän kunnon tiukkikselta heti kun on enemmän meikkiä ja tuntui tosi tunkkaselta. Oon muutenkin huomannut että oon pikkuhiljaa menemässä ”kauneusmakuni” kanssa luonnollisempaan suuntaan ja tunnen itseni kauniimmaksi ilman suuria pakkeleita. Niin vaan mieli muuttuu. Teininä olin varmasti yksi Suomen pahimmista meikkipelleistä. Kunnon maski aina naamaan. Muistan kun äiti sanoi mulle joskus että mä vielä vanhempana katson niiltä ajoilta kuvia ja nauran itselleni. sillon loukkaannuin ja vannoin vastaan. Nyt naurattaa ja paljon. 

Äidistä puheen ollen, tässä vähän miettimisen aihetta:

917118_700575226671352_737651718_n


Heippa!

Jes!! Ekaa kertaa 2 viikkoon heräsin ilman järkyttävää hedaria ja ”ilmapallo” fiilistä päässä. Henki kulki ilman sitä herttaista väkisin ryystämistä ja fiilis oli aika hyvä. Lähdin moikkaamaan mun koutsia ja siitä sitten rääkkäämään omia asiakkaita. 

Välillä kyllä saa oikeesti miettiä, että mistähän mä oon saanut näin ihanat ja armottomat treenari asiakkaat! Jokainen on aina treeneissä todella ihailtavalla asenteella ja kaikki tehdään mitä käsketään. Ihan mahtavaa (:

927670_788612057825027_1685782059_n

 

 

Moni on pyytänyt mua kommentoimaan ja ottamaan kantaa tähän Tickle your fancy -Bikinifitness ei enää ikinä kirjoitusta. Jokaisella on omat mielipiteensä ja niitä mahtuu tähän maailmaan vähintään yhtä paljon kuin ihmisiä. Minulla ei ole blogin kirjoittajaa kohtaan mitään henkilökohtaista ja en tiedä tekstin taustasta tai kirjoittajan kokemuksista sen enempää, kuin tämän blogikirjoituksen verran. Teksti saattaa olla jonkun kohdalla totuus, minulla taas on hieman erilainen käsitys ja kokemus lajista tähän asti. Tarkoitus ei ole esittää ”yhtä ja ainoaa” totuutta lajista, vaan minun oman näkemykseni asiaan. Itselläni on vasta 18 viikon päästä omat ekat kisat, joten sillon osaisin vastata paljon viisaammin tekstiin ja kokemusta löytyisi enemmän itse kisadietistäkin(mikä on lajissa haastavin vaihe), mutta mennään nyt tähänastisilla fiiliksillä ja kokemuksilla, sekä vierestä kisaajia seuranneen ajatuksilla. Kokemuksia ja tuntemuksia lajista on hurjasti eikä tarkoitus ole väittää että homma menee aina näin: 

”Ehkä yksi ärsyttävimmistä jutuista on juurikin tuo terveysruoan hehkuttaminen tyyliin “vihersmoothie on taivaallista ja se on suosikkijälkkärini” tai “kananmunapohjainen pitsa on yksinkertaisesti normaalia pitsaa huomattavasti parempaa”. No offence ystävät, jotka ootte mulleki näitä suositelleet, lopettakaa itsenne huijaaminen. Miksei voi vaan suoraan sanoa, että joo nää maistuu aivan paskalta, mutta syön niitä koska ne on terveellisiä ja koska niistä ei tule samanlaista ruokamorkkista kuin kermajäätelöstä tai salamipitsasta?” 

– Itse syön offilla ja dietillä samoja ruokia, eri määriä. Söisin näitä ruokia, kisaisin TAI en. Lisäksi bikinifitneksen parissa kisaavat tai harrastavat ovat erittäin oikeutettuja kisakauden ulkopuolella herkuttelemaan, kuten muutkin ihmiset. Okei, ei ehkä 3 karkkipussia päivään ja kylkeen sipsipusseja, mutta  yksi täysin vapaasyöntipäivä viikossa on esimerkiksi hyvin normaali tapa lajissa, eikä ole myöskään kiellettyä soveltaa omaa ruokavalioaan sellaiseksi, että siitä pystyy oikeasti nauttimaan. Mulla ei esimerkiksi ole päivääkään sellaista oloa että JOUTUISIN syömään jotain ruokaa. Nautin ruuastani ja samoin mieheni nauttii samoista ruuista, maustaminen kun ei ole meiltä kiellettyä. Ja ei, Joel ei kisaa tai ole dietillä eikä varsinkaan harrasta bikinifitnestä :D . Hän syö eri määrät samaa ruokaa, koska se on HYVÄÄ. Terveellinen ei tarkoita pahaa.  Ja sitten toinen juttu, nämä vihersmoothiet ja pizzapohjat ovat kyllä usein ihan muiden terveysintoilijoiden blogeissa tai vähintäänkin niitä löytyy yhtäpaljon muualtakin kuin vain kilpaurheilijoiden. Itse esimerkiksi olen tehnyt kerran elämässäni proteiinilättyjä ja ne oli niin pahoja ettei edes meidän koira syönyt niitä. On siis kummallinen yleistys että vain me korvattaisiin pizzoja jollain ”terveysruuilla” ja tyrkytetään terveellisiä versioita perinteisistä mättöruuista, koska kärsittäisiin niin kovasti lajin vuoksi ja joudutaan epätoivon vallassa etsiä korvaavia reseptejä.  :D

 

”Liian monta kertaa olen lukenut blogeista ja lehdistä juttuja “Fitness-elämäntapa pelasti minut syömishäiriöstä”. Ei, vaan fitness-elämäntapa teki syömishäiriön sairastamisesta laillista. Miten pakonomainen treenaaminen, överihifistely ruoalla ja rasvattoman kropan ihailu eroaa syömishäiriöstä? No ei yhtään mitenkään”

-Ensinnäkin, jos yhtään tietää mitään syömishäiriöhelvetistä, niin tämän kohdan voi tuntea jopa hieman loukkaavaksi… En kuitenkaan tiedä mitä syömishäiriötä tekstissä tarkoitettiin, mutta mediassa ainakin kovasti bikinifitestä rinnastetaan esimerkiksi anoreksiaan.

-Sitten siihen hifistelyyn ja syömishäiriö väitteeseen. Lähtökalorini ovat yli 3000 (haluan tietää, kuka syömishäiriöinen  vetää sen 3000 kaloria päivässä hyvällä fiiliksellä, 300g hiilaria päivässä) joka sisältää satoja grammoja hiilareita, VAIN tarvittavan määrän proteiinia (ei, me ei eletä maitorahkalla tai tankata vain proteiinia ja lisäravinteita) ja runsaan määrän hyvä rasvoja. Tällähetkellä kun olen kisadietillä, ollaan siinä parissa tuhannessa ja alimmillaan ollaan varmaan 1500 kalorissa, mikä on jo paljon normaalille naiselle nykypäivänä (tarkennus: en suinkaan tarkoita, että se 1500kcl olisi tarpeeksi naiselle, vaan nykyään suurin osa ihmisistä syö päivittäin aivan liian vähän johtuen hitaasta aineenvaihdunnasta sekä liikkumattomuudesta. Olen itsekkin aikoinani tuhonnut aineenvaihduntani diettaamisen seurauksena ja lihonnut 1500kalorista, sillä kehoni aineenvaihdunta oli kokoa kanasalaatti päivässä). Mun moni kaveri joka ei harrasta fitnestä tai ole kiinnostunut terveyshömpötyksistä, syövät PALJON vähemmän kuin minä kisadietillä ja siitä ruuan sisällöstä ei varmaan tarvitse edes puhua. 

Bikinifitness urheilijalle tyypillisiä seikkoja (perustuu omiin kokemuksiini)

  • Treenaa vuosia tavoitteellisesti
  • Huolehtii laadukkaan ravinnon saannista, usein tuhansia kaloreita ja laadukkaita makroja,  mitä enemmän sen parempi,mutta myös nauttii ravinnosta ja ei rakenna elämäänsä sen ympärille. Kisakausi on asia erikseen.
  • Huolehtii kehonhuollosta 
  • Treenaamisessa pyritään rakentamaan ja kehittämään omaa kehoa sekä suorituskykyä
  • Huolehtii palautumisesta (treenien jako ja rytmitys + ravinto+ uni)
  • Huolehtii unensaannistaan
  • Huolehtii sen että myös annetaan keholle, eikä vain oteta ja pidetään tarvittavat lepopäivät
  • Goal: kehittyä fysiikaltaan ja menestyä kisoissa kun on siihen valmis ja pohjatyö on tehty huolella.
  • Huom. menestymiseen vaaditaan 1) hyvin toimivaa kehoa, mikä taas ei tue syömishäiriöistä käyttätymistä LAINKAAN.Syömishäiriöön kuuluu usein laxatiivit ja tuhoutunut aineenvaihdunta. 2)  pitkäjänteisyyttä ja kehon kunnioittamista, joka ei myöskään sovi kuvaan kun kyse on syömsishäiriöstä. Laihduttaminen on todella helppoa: kunhan ei syödä ja juostaan kuin hullun, mutta ei sillä lavoille päästä, sillä lihakset lähtee ja luut jää. Kiristäminen ja kisadietti on asia erikseen: laadukas ravinto+lepo+harjoittelu. Usein ollaan tehty vuosien pohja ja kehitetty kehon aineenvaihduntaa siihen pisteeseen, että nälkää ei tarvitse nähdä edes kisadietillä. 
  • Ainoo miinus on se, että usein offilla ollaan totuttu syömään niin hemmetisti, että jopa 2000kcl tuntuu siltä että ei saa ruokaa :D 

Syömishäiriöinen ja hänen tyypilliset ominaisuudet (perustuu omiin kokemuksiini)

  • Ei hallitse syömistään lainkaan tai joko hallitsee sitä liikaa
  • Koko päivä, taisiis elämä rakentuu ruuan ja kaloreiden ympärille, mitä vähemmän sen parempi 
  • Treenaa vain yhteen tarkoitukseen: laihuus
  • Terveys ei kiinnosta pätkääkään, vaikka siitä toitottaisi jokainen joka päivä
  • Kehonhuolto: mikä?
  • Uni: ei olla nukuttu enää aikoihin
  • Makrot ja ravintoaineet: mitkä? Ei hiilaria tai rasvoja mulle. Ei itseasiassa mitään muutakuin miniporkkanoita ja omena.
  • Goal: olla laiha

Haluan myös selventää sitä, että ei, minusta kisapäivän kunto EI ole kaunista katseltavaa enkä todellakaan tavoittelisi sellaista kuntoa jatkuvaksi offikunnoksi. Mistähän tämäkin ”överi kiree sitä ja överi kiree tätä tavoittelu” väite ollaan saatu? Se että ihailee sitä duunia ja tulosta sinä kisapäivänä ja nostaa hattua heille urheilijoina, ei tarkoita sitä että haluaa itse kävellä tuolla suonet pinnassa ja kisavärit päällä päivästä toiseen. Se on vain SE hetki. Jokainen bikinifitness -tai minkä lajin edustaja tahansa kehonrakennuksessa tietää, että lavalla luotu kuva on suureksi osaksi illuusiota, eikä edes se itse kisaaja näytä siltä samalta ilman niitä kisavärejä, tankkauksia ja niitä valoja jotka poraa lihavankin ihmisen vatsalihakset esiin . :D

”Edellä mainittu on paperilla ehkä terveellisempää kuin biletys ja alkoholin kittaaminen, mutta rehellisesti mun mielessä ne on tällä hetkellä melkein samalla viivalla.”

– No, saanen olla eri mieltä. :D

”Hyvältä näyttäminen sillä kustannuksella, että se rynnii olkapäätekniikalla elämäsi, ystäviesi ja kaiken kivan edelle, on erittäin epäjees.”

– Mielestäni omalla kohdallani näin ei ole tapahtunut. Päin vastoin olen saanut paljon samanhenkisiä uusia ystäviä. Lisäksi eräs body fitneksen suomen mestari sanoi hyvin minulle: ”Hyvin toteutettu dietti ei vaikuta läheisiisi eikä ystäviisi.” Itse olen yhä edelleen dietilläkin mukana pizzalla ja aina hymysuin mukana kavereiden kanssa, eikä tulisi mieleenkään alkaa muita syyllistämään omasta valinnastani kisata. Pyrin yhä tekemään kaikkea hauskaa ystävieni kanssa vaikka ollaankin hetki oltu jo kisadietillä ja nauttimaan elämästäni. Aina ei kuitenkaan voi mennä baariin, sillä treenit ja jaksaminen menee kisakaudella tietenkin edelle, mutta en usko että baarireissujen uhraaminen olisi vain bikinifitneksen, vaan JOKAISEN kilpaurheilulajin edellytys kisakaudella. Jos haluaa mennä joka vloppu baariin, niin sillon menee. Ei kaikkia ole tehty kilpaurheiluun eikä todellakaan kukaan vaadikkaan sitä. En itse vielä tiedä onko minustakaan siihen. Toivon että on ja se nähdään syksyllä!

”Oon ehkä vanhanaikainen, mutta mua kiinnostaa se mihin pystyn, miten kehityn, miten jaksan, miten tunnen, miten olen voittaja kun onnistun jossain, jonka eteen olen tehnyt paljon työtä. Mulle tavoite meinaa sitä, että pystyn johonkin suoritukseen (enkä nyt tarkoita lihasten pullistelua), jonka eteen olen tehnyt paljon töitä. Se, että treenaisin vuosia vain siihen, että voin nousta lavalle seisomaan, ei tunnu yhtään houkuttelevalta.”

-Voi kuulostaa kliseiseltä, mutta fitness ei ole eikä sen kuulu olla vain yksi kisa vaan se on monelle elämäntapa. Myös me halutaan voida hyvin, nähdä tuloksia, haastaa itsemme ja arvostaa kehoamme. Meille se onnistuminen on paljon muutakin kuin vain itse ”h-hetki lavalla”. Se on vain pieni osa lajia, vaikkakin suuri hetki kisaajille.

”Urheilun ja liikunnan pääidea hämärtyy kun tavoitellaan täydellistä lihaserottuvuutta ja kilpaillaan lavalla bikineissä siitä kellä on isoin hauis ja tiukin reisi. Tätä ennen on tehty aivan järkyttävästi työtä, kehitytty ja omistauduttu tähän päivään täysillä, mutta sitten blöööö, koko homma vaan lösähtää mun silmissä siihen h-hetkeen.”

-Tähän eräs tuttuni sanoi hyvin. ”Tähänhän aivan kaikki urheilu kiteytyy? Pelataan vaikka jääkiekkoa, treenataan kesä hulluna ja pelataan pitkä ja raskas talvi ja tavoitellaan vaan sitä yhtää ja ainutta eli pyttyä. Fudiksessa samajuttu! Esim. Suurseurat tekee 9kuukautta duunia putkeen champions leaguen eteen ja sit jos sinne päästään se on 90min ja ”blööö kaikki työ oli siinä”… Tähän urheilussa kaikki perustuu ja siks on sen arvosta, oli se laji mikä tahansa.”

Itse lisäisin tähän vielä, että KAIKKI lajit perustuvat tähän ”blöö” efektiin. Oli se keihäänheitto, kuulantyöntö tai tikanheitto. Kaikkiin harjoitellaan kovasti (kuitenkin vain yks on se paras!) ja sitten tehdään muutaman minuutin suoritus ja blöö, se oli siinä. Ens vuonna uusiks. 

Mulle itselle jäi tosta tekstistä sellainen fiilis, että nyt on ehkä? provosoiduttu muutamista fitness blogeista ja sen perusteella leimattu meidät KAIKKI. Meitä mahtuu kuitenkin tähän lajiin niin monia ja monen laisia, että asiasta on turhaa kiistellä tai lajeja vertailla. Vähän sama kun itse (esimerkki, ei mielipide) vaikkapa selailisin muotiblogeja ja provosoituisin siitä, että yhdestä asusta on otettu 700 kuvaa joka saakelin kuvakulmasta ja yksityiskohdasta ja leimaisin KAIKKI muotibloggaajat narsistisiksi ja turhamaisiksi materialisteiksi.

Sitäpaitsi, vai aiheuttaa bikinifitness syömishäiriöitä. Mites sitten vaikka ne muotiblogaajat ja sen parissa harrastajat sitten, jotka nimenomaan luovat ja tukevat anorektista muotimaailmaa ja altistuvat alipainoisten mallien ympäröimänä 0 – koon maailmaan? JA siellä sitä täytyy olla kokoajan. Me sentään ollaan vain hetki ne suonet pinnassa ;)  Tiedän, ettei näin ole, mutta on tylsää yleistää kaikki samaan lokeroon. Jos vähän viitsii seurata niin harva kisaajista tai siihen tähtäävistä on kokoaikaa kovinkaan kireässä kunnossa, ihan samalla tavalla kuin ei monikaan muotibloggareista ole anorektisia. Itse juuri katselin iltalehden sivuilta kuvia meidän thaimaan reissusta ja kylläpäs mä olen hyvin ravitun näköinen upeiden missien vieressä. Se ei mua silti haittaa yhtään, sillä  tässä lajissa ei vaan voida olla 24/7 kisakireydessä, eikä kuulukkaan ENKÄ haluaisikaan. :) Hyvinvointi on prioriteetti numero yksi tässäkin lajissa ainakin omalla kohdallani.

Ja loppuun haluisin vielä sanoa että varmasti ihminen jolla saattaa olla ongelmia ja taipumuksia syömishäiriöön, saattaa sairastua syömishäiriöön bikinifitness lajin parissa, mutta sellainen ihminen aivan varmasti sairastuisi siihen ihan normaalin dietin, zumban, elämässä tapahtuvan kriisin tai muun elämässä tapahtuvan asian vuoksi. Työssäni törmään päivittäin syömishäiriöisiin ja ei ole vielä tullut yhtään jonka olis aihteuttanut bikinifitness.

En kiellä sitä, etteikö lajia voi toteuttaa väärin ja juurikin ko. tekstin mukaisesti. Silloin ei kuitenkaan voida syyttää lajia jos se toteutetaan väärin ja ”sairaasti”, eli juurikin kituttellaan ja kärsitään, ei kuunnella kehoa ja kisataan vain ulkonäkösyistä tai paineen alaisena. Tätä samaa esiintyy kuitenkin aivan varmasti kaikissa kilpaurheilulajeissa ja elämässä yleensäkkin ei aina kaikki mene niinkuin pitäisi, eikä silti ole oikein leimata kaikkia heti sairaiksi, jos muutama epäonnistuu ja toteutus tehdään väärin. Ei voida lähteä ratsastamaan ilman kypärää ja sitten syyttää lajia, kun tiputaan ja lyödään pää. Vaarallinen laji tämä on ja bikinifitness on hyvin narsistisuuden rajamailla ja vie varmasti helposti mennessään. Siksi tulee huolehtia siitä, että hankkii itse tietoa lajista, etsii kokeneen ja taitavan ammattilaisen valmentajaksi jonka kanssa ollaan samoilla linjoilla ja mikä tärkeintä: tietää nauttivansa lajista ennenkuin lähtee kisaamaan.

Ja sen mä haluaisin vielä sanoa, ettei tämä fitness boomi ja vihersmoothiet ole kuitenkaan kaikista kaikista pahin asia yhteiskunnassa, jossa joka kolmas lapsi on jo syntyessään ylipainoinen ja ihmisiä kuolee enemmän ylipainoon tai sen aiheuttamiin sairauksiin, kuin nälkään. Ärsyttävä se varmasti joidenkin mielestä on, jopa minunkin mielestäni ajoittain! :D

JA SITTE VIELÄ sen verran että… okei nyt oon hiljaa.  :mrgreen:

Jos nyt kiukuttaa ja on sellainen olo että taas tuo limppumanuella latelee tuolla kaikkitietävänä fitness pro professional ammattilaisena totuuksia, niin rullaa ylös ja lue uudelleen kuvan alla oleva ensimmäinen teksti siitä, miten en ole kirjoittamassa totuutta bikinifitneksestä tai miten minä tiedän kaiken lajista ja olen kokenut kaiken, vaan miten toteutan paljon toivotun toivepostauksen ja otan tähän kantaa OMIEN tähänastisten kokemusteni ja kisadiettejä ja kisaajia sivusta seuranneen roolissa olleen amatöörin fiiliksien perusteella.

Peace ! 

DSC_8565 kopio