06 kesä Mielipiteitä Tickle your fancy -Bikinifitness ei enää ikinä kirjoituksesta.

Heippa!

Jes!! Ekaa kertaa 2 viikkoon heräsin ilman järkyttävää hedaria ja ”ilmapallo” fiilistä päässä. Henki kulki ilman sitä herttaista väkisin ryystämistä ja fiilis oli aika hyvä. Lähdin moikkaamaan mun koutsia ja siitä sitten rääkkäämään omia asiakkaita. 

Välillä kyllä saa oikeesti miettiä, että mistähän mä oon saanut näin ihanat ja armottomat treenari asiakkaat! Jokainen on aina treeneissä todella ihailtavalla asenteella ja kaikki tehdään mitä käsketään. Ihan mahtavaa (:

Moni on pyytänyt mua kommentoimaan ja ottamaan kantaa tähän Tickle your fancy -Bikinifitness ei enää ikinä kirjoitusta. Jokaisella on omat mielipiteensä ja niitä mahtuu tähän maailmaan vähintään yhtä paljon kuin ihmisiä. Minulla ei ole blogin kirjoittajaa kohtaan mitään henkilökohtaista ja en tiedä tekstin taustasta tai kirjoittajan kokemuksista sen enempää, kuin tämän blogikirjoituksen verran. Teksti saattaa olla jonkun kohdalla totuus, minulla taas on hieman erilainen käsitys ja kokemus lajista tähän asti. Tarkoitus ei ole esittää ”yhtä ja ainoaa” totuutta lajista, vaan minun oman näkemykseni asiaan. Itselläni on vasta 18 viikon päästä omat ekat kisat, joten sillon osaisin vastata paljon viisaammin tekstiin ja kokemusta löytyisi enemmän itse kisadietistäkin(mikä on lajissa haastavin vaihe), mutta mennään nyt tähänastisilla fiiliksillä ja kokemuksilla, sekä vierestä kisaajia seuranneen ajatuksilla. Kokemuksia ja tuntemuksia lajista on hurjasti eikä tarkoitus ole väittää että homma menee aina näin: 

”Ehkä yksi ärsyttävimmistä jutuista on juurikin tuo terveysruoan hehkuttaminen tyyliin “vihersmoothie on taivaallista ja se on suosikkijälkkärini” tai “kananmunapohjainen pitsa on yksinkertaisesti normaalia pitsaa huomattavasti parempaa”. No offence ystävät, jotka ootte mulleki näitä suositelleet, lopettakaa itsenne huijaaminen. Miksei voi vaan suoraan sanoa, että joo nää maistuu aivan paskalta, mutta syön niitä koska ne on terveellisiä ja koska niistä ei tule samanlaista ruokamorkkista kuin kermajäätelöstä tai salamipitsasta?” 

– Itse syön offilla ja dietillä samoja ruokia, eri määriä. Söisin näitä ruokia, kisaisin TAI en. Lisäksi bikinifitneksen parissa kisaavat tai harrastavat ovat erittäin oikeutettuja kisakauden ulkopuolella herkuttelemaan, kuten muutkin ihmiset. Okei, ei ehkä 3 karkkipussia päivään ja kylkeen sipsipusseja, mutta  yksi täysin vapaasyöntipäivä viikossa on esimerkiksi hyvin normaali tapa lajissa, eikä ole myöskään kiellettyä soveltaa omaa ruokavalioaan sellaiseksi, että siitä pystyy oikeasti nauttimaan. Mulla ei esimerkiksi ole päivääkään sellaista oloa että JOUTUISIN syömään jotain ruokaa. Nautin ruuastani ja samoin mieheni nauttii samoista ruuista, maustaminen kun ei ole meiltä kiellettyä. Ja ei, Joel ei kisaa tai ole dietillä eikä varsinkaan harrasta bikinifitnestä 😀 . Hän syö eri määrät samaa ruokaa, koska se on HYVÄÄ. Terveellinen ei tarkoita pahaa.  Ja sitten toinen juttu, nämä vihersmoothiet ja pizzapohjat ovat kyllä usein ihan muiden terveysintoilijoiden blogeissa tai vähintäänkin niitä löytyy yhtäpaljon muualtakin kuin vain kilpaurheilijoiden. Itse esimerkiksi olen tehnyt kerran elämässäni proteiinilättyjä ja ne oli niin pahoja ettei edes meidän koira syönyt niitä. On siis kummallinen yleistys että vain me korvattaisiin pizzoja jollain ”terveysruuilla” ja tyrkytetään terveellisiä versioita perinteisistä mättöruuista, koska kärsittäisiin niin kovasti lajin vuoksi ja joudutaan epätoivon vallassa etsiä korvaavia reseptejä.  😀

”Liian monta kertaa olen lukenut blogeista ja lehdistä juttuja “Fitness-elämäntapa pelasti minut syömishäiriöstä”. Ei, vaan fitness-elämäntapa teki syömishäiriön sairastamisesta laillista. Miten pakonomainen treenaaminen, överihifistely ruoalla ja rasvattoman kropan ihailu eroaa syömishäiriöstä? No ei yhtään mitenkään”

-Ensinnäkin, jos yhtään tietää mitään syömishäiriöhelvetistä, niin tämän kohdan voi tuntea jopa hieman loukkaavaksi… En kuitenkaan tiedä mitä syömishäiriötä tekstissä tarkoitettiin, mutta mediassa ainakin kovasti bikinifitestä rinnastetaan esimerkiksi anoreksiaan.

-Sitten siihen hifistelyyn ja syömishäiriö väitteeseen. Lähtökalorini ovat yli 3000 (haluan tietää, kuka syömishäiriöinen  vetää sen 3000 kaloria päivässä hyvällä fiiliksellä, 300g hiilaria päivässä) joka sisältää satoja grammoja hiilareita, VAIN tarvittavan määrän proteiinia (ei, me ei eletä maitorahkalla tai tankata vain proteiinia ja lisäravinteita) ja runsaan määrän hyvä rasvoja. Tällähetkellä kun olen kisadietillä, ollaan siinä parissa tuhannessa ja alimmillaan ollaan varmaan 1500 kalorissa, mikä on jo paljon normaalille naiselle nykypäivänä (tarkennus: en suinkaan tarkoita, että se 1500kcl olisi tarpeeksi naiselle, vaan nykyään suurin osa ihmisistä syö päivittäin aivan liian vähän johtuen hitaasta aineenvaihdunnasta sekä liikkumattomuudesta. Olen itsekkin aikoinani tuhonnut aineenvaihduntani diettaamisen seurauksena ja lihonnut 1500kalorista, sillä kehoni aineenvaihdunta oli kokoa kanasalaatti päivässä). Mun moni kaveri joka ei harrasta fitnestä tai ole kiinnostunut terveyshömpötyksistä, syövät PALJON vähemmän kuin minä kisadietillä ja siitä ruuan sisällöstä ei varmaan tarvitse edes puhua. 

Bikinifitness urheilijalle tyypillisiä seikkoja (perustuu omiin kokemuksiini)

• Treenaa vuosia tavoitteellisesti
• Huolehtii laadukkaan ravinnon saannista, usein tuhansia kaloreita ja laadukkaita makroja,  mitä enemmän sen parempi,mutta myös nauttii ravinnosta ja ei rakenna elämäänsä sen ympärille. Kisakausi on asia erikseen.
• Huolehtii kehonhuollosta 
• Treenaamisessa pyritään rakentamaan ja kehittämään omaa kehoa sekä suorituskykyä
• Huolehtii palautumisesta (treenien jako ja rytmitys + ravinto+ uni)
• Huolehtii unensaannistaan
• Huolehtii sen että myös annetaan keholle, eikä vain oteta ja pidetään tarvittavat lepopäivät
• Goal: kehittyä fysiikaltaan ja menestyä kisoissa kun on siihen valmis ja pohjatyö on tehty huolella.
• Huom. menestymiseen vaaditaan 1) hyvin toimivaa kehoa, mikä taas ei tue syömishäiriöistä käyttätymistä LAINKAAN.Syömishäiriöön kuuluu usein laxatiivit ja tuhoutunut aineenvaihdunta. 2)  pitkäjänteisyyttä ja kehon kunnioittamista, joka ei myöskään sovi kuvaan kun kyse on syömsishäiriöstä. Laihduttaminen on todella helppoa: kunhan ei syödä ja juostaan kuin hullun, mutta ei sillä lavoille päästä, sillä lihakset lähtee ja luut jää. Kiristäminen ja kisadietti on asia erikseen: laadukas ravinto+lepo+harjoittelu. Usein ollaan tehty vuosien pohja ja kehitetty kehon aineenvaihduntaa siihen pisteeseen, että nälkää ei tarvitse nähdä edes kisadietillä. 
• Ainoo miinus on se, että usein offilla ollaan totuttu syömään niin hemmetisti, että jopa 2000kcl tuntuu siltä että ei saa ruokaa 😀 

Syömishäiriöinen ja hänen tyypilliset ominaisuudet (perustuu omiin kokemuksiini)

• Ei hallitse syömistään lainkaan tai joko hallitsee sitä liikaa
• Koko päivä, taisiis elämä rakentuu ruuan ja kaloreiden ympärille, mitä vähemmän sen parempi 
• Treenaa vain yhteen tarkoitukseen: laihuus
• Terveys ei kiinnosta pätkääkään, vaikka siitä toitottaisi jokainen joka päivä
• Kehonhuolto: mikä?
• Uni: ei olla nukuttu enää aikoihin
• Makrot ja ravintoaineet: mitkä? Ei hiilaria tai rasvoja mulle. Ei itseasiassa mitään muutakuin miniporkkanoita ja omena.
• Goal: olla laiha

Haluan myös selventää sitä, että ei, minusta kisapäivän kunto EI ole kaunista katseltavaa enkä todellakaan tavoittelisi sellaista kuntoa jatkuvaksi offikunnoksi. Mistähän tämäkin ”överi kiree sitä ja överi kiree tätä tavoittelu” väite ollaan saatu? Se että ihailee sitä duunia ja tulosta sinä kisapäivänä ja nostaa hattua heille urheilijoina, ei tarkoita sitä että haluaa itse kävellä tuolla suonet pinnassa ja kisavärit päällä päivästä toiseen. Se on vain SE hetki. Jokainen bikinifitness -tai minkä lajin edustaja tahansa kehonrakennuksessa tietää, että lavalla luotu kuva on suureksi osaksi illuusiota, eikä edes se itse kisaaja näytä siltä samalta ilman niitä kisavärejä, tankkauksia ja niitä valoja jotka poraa lihavankin ihmisen vatsalihakset esiin . 😀

”Edellä mainittu on paperilla ehkä terveellisempää kuin biletys ja alkoholin kittaaminen, mutta rehellisesti mun mielessä ne on tällä hetkellä melkein samalla viivalla.”

– No, saanen olla eri mieltä. 😀

”Hyvältä näyttäminen sillä kustannuksella, että se rynnii olkapäätekniikalla elämäsi, ystäviesi ja kaiken kivan edelle, on erittäin epäjees.”

– Mielestäni omalla kohdallani näin ei ole tapahtunut. Päin vastoin olen saanut paljon samanhenkisiä uusia ystäviä. Lisäksi eräs body fitneksen suomen mestari sanoi hyvin minulle: ”Hyvin toteutettu dietti ei vaikuta läheisiisi eikä ystäviisi.” Itse olen yhä edelleen dietilläkin mukana pizzalla ja aina hymysuin mukana kavereiden kanssa, eikä tulisi mieleenkään alkaa muita syyllistämään omasta valinnastani kisata. Pyrin yhä tekemään kaikkea hauskaa ystävieni kanssa vaikka ollaankin hetki oltu jo kisadietillä ja nauttimaan elämästäni. Aina ei kuitenkaan voi mennä baariin, sillä treenit ja jaksaminen menee kisakaudella tietenkin edelle, mutta en usko että baarireissujen uhraaminen olisi vain bikinifitneksen, vaan JOKAISEN kilpaurheilulajin edellytys kisakaudella. Jos haluaa mennä joka vloppu baariin, niin sillon menee. Ei kaikkia ole tehty kilpaurheiluun eikä todellakaan kukaan vaadikkaan sitä. En itse vielä tiedä onko minustakaan siihen. Toivon että on ja se nähdään syksyllä!

”Oon ehkä vanhanaikainen, mutta mua kiinnostaa se mihin pystyn, miten kehityn, miten jaksan, miten tunnen, miten olen voittaja kun onnistun jossain, jonka eteen olen tehnyt paljon työtä. Mulle tavoite meinaa sitä, että pystyn johonkin suoritukseen (enkä nyt tarkoita lihasten pullistelua), jonka eteen olen tehnyt paljon töitä. Se, että treenaisin vuosia vain siihen, että voin nousta lavalle seisomaan, ei tunnu yhtään houkuttelevalta.”

-Voi kuulostaa kliseiseltä, mutta fitness ei ole eikä sen kuulu olla vain yksi kisa vaan se on monelle elämäntapa. Myös me halutaan voida hyvin, nähdä tuloksia, haastaa itsemme ja arvostaa kehoamme. Meille se onnistuminen on paljon muutakin kuin vain itse ”h-hetki lavalla”. Se on vain pieni osa lajia, vaikkakin suuri hetki kisaajille.

”Urheilun ja liikunnan pääidea hämärtyy kun tavoitellaan täydellistä lihaserottuvuutta ja kilpaillaan lavalla bikineissä siitä kellä on isoin hauis ja tiukin reisi. Tätä ennen on tehty aivan järkyttävästi työtä, kehitytty ja omistauduttu tähän päivään täysillä, mutta sitten blöööö, koko homma vaan lösähtää mun silmissä siihen h-hetkeen.”

-Tähän eräs tuttuni sanoi hyvin. ”Tähänhän aivan kaikki urheilu kiteytyy? Pelataan vaikka jääkiekkoa, treenataan kesä hulluna ja pelataan pitkä ja raskas talvi ja tavoitellaan vaan sitä yhtää ja ainutta eli pyttyä. Fudiksessa samajuttu! Esim. Suurseurat tekee 9kuukautta duunia putkeen champions leaguen eteen ja sit jos sinne päästään se on 90min ja ”blööö kaikki työ oli siinä”… Tähän urheilussa kaikki perustuu ja siks on sen arvosta, oli se laji mikä tahansa.”

Itse lisäisin tähän vielä, että KAIKKI lajit perustuvat tähän ”blöö” efektiin. Oli se keihäänheitto, kuulantyöntö tai tikanheitto. Kaikkiin harjoitellaan kovasti (kuitenkin vain yks on se paras!) ja sitten tehdään muutaman minuutin suoritus ja blöö, se oli siinä. Ens vuonna uusiks. 

Mulle itselle jäi tosta tekstistä sellainen fiilis, että nyt on ehkä? provosoiduttu muutamista fitness blogeista ja sen perusteella leimattu meidät KAIKKI. Meitä mahtuu kuitenkin tähän lajiin niin monia ja monen laisia, että asiasta on turhaa kiistellä tai lajeja vertailla. Vähän sama kun itse (esimerkki, ei mielipide) vaikkapa selailisin muotiblogeja ja provosoituisin siitä, että yhdestä asusta on otettu 700 kuvaa joka saakelin kuvakulmasta ja yksityiskohdasta ja leimaisin KAIKKI muotibloggaajat narsistisiksi ja turhamaisiksi materialisteiksi.

Sitäpaitsi, vai aiheuttaa bikinifitness syömishäiriöitä. Mites sitten vaikka ne muotiblogaajat ja sen parissa harrastajat sitten, jotka nimenomaan luovat ja tukevat anorektista muotimaailmaa ja altistuvat alipainoisten mallien ympäröimänä 0 – koon maailmaan? JA siellä sitä täytyy olla kokoajan. Me sentään ollaan vain hetki ne suonet pinnassa 😉  Tiedän, ettei näin ole, mutta on tylsää yleistää kaikki samaan lokeroon. Jos vähän viitsii seurata niin harva kisaajista tai siihen tähtäävistä on kokoaikaa kovinkaan kireässä kunnossa, ihan samalla tavalla kuin ei monikaan muotibloggareista ole anorektisia. Itse juuri katselin iltalehden sivuilta kuvia meidän thaimaan reissusta ja kylläpäs mä olen hyvin ravitun näköinen upeiden missien vieressä. Se ei mua silti haittaa yhtään, sillä  tässä lajissa ei vaan voida olla 24/7 kisakireydessä, eikä kuulukkaan ENKÄ haluaisikaan. 🙂 Hyvinvointi on prioriteetti numero yksi tässäkin lajissa ainakin omalla kohdallani.

Ja loppuun haluisin vielä sanoa että varmasti ihminen jolla saattaa olla ongelmia ja taipumuksia syömishäiriöön, saattaa sairastua syömishäiriöön bikinifitness lajin parissa, mutta sellainen ihminen aivan varmasti sairastuisi siihen ihan normaalin dietin, zumban, elämässä tapahtuvan kriisin tai muun elämässä tapahtuvan asian vuoksi. Työssäni törmään päivittäin syömishäiriöisiin ja ei ole vielä tullut yhtään jonka olis aihteuttanut bikinifitness.

En kiellä sitä, etteikö lajia voi toteuttaa väärin ja juurikin ko. tekstin mukaisesti. Silloin ei kuitenkaan voida syyttää lajia jos se toteutetaan väärin ja ”sairaasti”, eli juurikin kituttellaan ja kärsitään, ei kuunnella kehoa ja kisataan vain ulkonäkösyistä tai paineen alaisena. Tätä samaa esiintyy kuitenkin aivan varmasti kaikissa kilpaurheilulajeissa ja elämässä yleensäkkin ei aina kaikki mene niinkuin pitäisi, eikä silti ole oikein leimata kaikkia heti sairaiksi, jos muutama epäonnistuu ja toteutus tehdään väärin. Ei voida lähteä ratsastamaan ilman kypärää ja sitten syyttää lajia, kun tiputaan ja lyödään pää. Vaarallinen laji tämä on ja bikinifitness on hyvin narsistisuuden rajamailla ja vie varmasti helposti mennessään. Siksi tulee huolehtia siitä, että hankkii itse tietoa lajista, etsii kokeneen ja taitavan ammattilaisen valmentajaksi jonka kanssa ollaan samoilla linjoilla ja mikä tärkeintä: tietää nauttivansa lajista ennenkuin lähtee kisaamaan.

Ja sen mä haluaisin vielä sanoa, ettei tämä fitness boomi ja vihersmoothiet ole kuitenkaan kaikista kaikista pahin asia yhteiskunnassa, jossa joka kolmas lapsi on jo syntyessään ylipainoinen ja ihmisiä kuolee enemmän ylipainoon tai sen aiheuttamiin sairauksiin, kuin nälkään. Ärsyttävä se varmasti joidenkin mielestä on, jopa minunkin mielestäni ajoittain! 😀

JA SITTE VIELÄ sen verran että… okei nyt oon hiljaa. 

Jos nyt kiukuttaa ja on sellainen olo että taas tuo limppumanuella latelee tuolla kaikkitietävänä fitness pro professional ammattilaisena totuuksia, niin rullaa ylös ja lue uudelleen kuvan alla oleva ensimmäinen teksti siitä, miten en ole kirjoittamassa totuutta bikinifitneksestä tai miten minä tiedän kaiken lajista ja olen kokenut kaiken, vaan miten toteutan paljon toivotun toivepostauksen ja otan tähän kantaa OMIEN tähänastisten kokemusteni ja kisadiettejä ja kisaajia sivusta seuranneen roolissa olleen amatöörin fiiliksien perusteella.

Peace !