29 touko Kiusaaminen saatava kuriin!

Heippa!

En olisi ikinä voinut uskoa, miten painava asia kiusaaminen nykypäivänä on. Lähes jokainen yhteydenotto jonka saan ja joka liittyy syömishäiriöihin (yli-tai alipainoon) ja masennukseen, liittyvät jollain tapaa kiusaamiseen tai syrjintään, joka on alkanut varhain ja johon ei olla puututtu.

Olen lukenut vaikka minkälaisia kauhutarinoita ja katkeria kertomuksia siitä, miten ihmisiltä on viety vuosia kiusaamalla ja jotkut ovat kertoneet kärsineensä pitkälle aikuisikään asti traumoista ja alemmuudentunteesta. Ihmisille luodaan kuva että he eivät ole tarpeeksi hyviä tai että heissä olisi jotain vikaa. Usein kiusattu luulee vielä ansaitsevansa kiusaamisen…. Tällaisessa tilanteessa kun koko elämä on muuten kaaottista, on täysin normaalia että ihminen pyrkii hallitsemaan edes jotain ja usein se jotain on juurikin syömistä. Ihmiset reagoivat eri tavoin, mutta useimmiten tällainen johtaa tunnesyömiseen (BED-häiriönä tunnettu syömsihäiriö) josta seuraa raju lihoaminen tai toinen ääripää vaihtoehto on syömisen lopettaminen kokonaan, joka usein johtaa anoreksiaan. Molemmat ovat hyvin vaarallisia ja vakavia sairauksia ja johtavat pahimmillaan kuolemaan.

Eräs tyttö kertoi, että kun kiusaaja oli luokassa kysynyt ketä on hänen ystävänsä, niin kukaan ei viitannut ja käytävillä ihmiset huusivat ”hyi vittu” kun kävelivät hänen ohitseen. Tämän vuoksi hän vihaa itseään vielä nykypäivänäkin ja tuntee itse olevansa syypää kiusaamiseen.

Mä olen itse nähnyt sen, että opettajia ei hirveesti kiinnosta asia eivätkä he puutu kiusaamiseen tosissaan. Yksi jälki-istunto tai kehityskeskustelu ei todellakaan muuta mitään. Mulla on aina olleet hyvin ”kiihkeät” vanhemmat ja asioihin on aina puututtu heti, mutta tiedän paljon ystäviäni joiden vanhempia ei ole ikinä kiinnostanut heidän henkiset pahoinvoinnit tai kiusaaminen. Ikäänkuin asian sivuuttaminen parantaisi asiaa tai että unohtamalla pahat asiat niitä ei tarvitse käsitellä. Valitettavasti ne käsittelemättömät asiat saattavat tuhota nuoren koko elämän tai ainakin varjostaa elämän mukana. 

Mä toivon että vanhemmat kuulostelevat lapsiaan ja ottavat tosissaan heidän pienetkin ongelmansa, sillä joskus  ”perus teini angsti” voi oikeasti olla vakavaa avunpyyntöä ja sellaisen asian laiminlyönti voi pahimmillaan pilata nuorelta koko elämän. Mulla on ystäviä, joiden ongelmia ei ole nuorena otettu tosissaan ja asiat on sivutettu ja he kärsivät niistä vieläkin. Tuki, turva ja tunne siitä että joku oikeesti välittää ovat nuorelle tärkeimpiä eväitä elämään. Nykypäivä on niin kovaa ja vaativaa, suurimmaksi osaksi pelkkää suorittamista, että siitä suoriutuminen ilman kiusaamistakin on jo vaikeaa. Voin kuvitella minkälaista on elää täällä peläten jokaista koulupäivää ja tietää, ettei ketään kiinnosta tai kukaan ei ymmärrä. Ei uskalleta puhua asioista, koska pelätään että se vain lisää kiusaamista tai kukaan ei kuitenkaan ota tosissaan.  

Tiedän että munkin blogia lukee moni nuori, joten pyydän että katselette ympärillenne ja puututte asiaan jos näette että joku on yksin tai häntä kiusataan. Muistakaa että hyvä tulee aina hyvän luo ja jokainen hyvä teko kyllä palkitaan.

En edes viitsi alkaa käsittelemään nykypäivän tilannetta nettikiusaamisessa, sillä sitä riittää ja saan kyllä itsekin osani ”anonyymien” ja muiden juorupalstojen osalta, mutta kyllähän jokainen fiksu ihminen tietää ja ymmärtää, että jos ihmisen täytyy piiloutua anonyymiyden taakse sanoakseen mielipiteensä tai kiusatakseen jotain ihmistä, niin tällä ihmisellä on selkeästi itsellään hyvin hyvin vaikea olla. Niitä ei kannata ottaa itseensä. Edes takaapäin lyöminen ei ole niin pelkurimaista kuin huuteleminen nimettömänä netissä. Mutta jos tällaista kuitenkin tapahtuu häiritsevästi tai netissä on jotain mikä oikeesti satuttaa, niin ne on hyvin helppo jäljittää. Nettipoliisit tekevät sitä jatkuvasti. Pyytäkää apua, minkään asian kanssa ei tarvitse jäädä yksin ja ketään ei ole täällä oikeutettu satuttamaan toista!