07 joulu Mistä karsia kun kyse on unelmista?
Heippa!
Ajattelin nopeasti kirjoittaa teille välillä hieman liikuntaihmisen huonoista puolista, sillä tällähetkelläkin kamppailen omantunnon ja tavotteideni välillä.
Kisoihin tähtäävän yrittäjän arki ei oo todellakaan mitään kovin glmaouria, glitteriä tai aina kovin kivaakaan. Paljon on asioita joita täytyy kärsiä, jotta jaksaa painaa eteenpäin.
Mä olen itse hyvin paljon unta tarvitseva ihminen. Olen aina lapsesta asti ollut pätkissänukkuja, nukun 3-5 tunnin pätkiä, herään, nukun taas ja herään. Asialle ei voi oikeastaan mitään, enkä halua lääkitä itseäni tämän asian vuoksi. Välillä saatan nukkua (niinkuin eilen) koko yön putkeen, mutta harvemmin. Tänä aamuna, kun herätystä ei ollut, nousin vasta lähemmäs klo 15 sängystä. Hereillä olen ollut 12 asti, oikeastaan ekan kerran 9, mutta olen sen verran kauan tuntenut itseni ja tiedän että joskus vain tarvitsen sitä sängyssä lojumista. Ennen Joelia saatoin nukkua vain viikonloput. Kun alettiin seurustelemaan, en aluksi kehdannut myöntää tarvitsevani näitä röhnäys päiviä kipeästi, Joel kun on sellanen durasell että sille riittää 3 tunnin yöunet kuukaudeksi.
On todella vaikeaa sanoa ihmisille että mä en jaksa, tai että mun täytyy oikeesti nukkua tää koko päivä, jotta pystyn huomenna vetämään 4 – 5 treenit sekä omani ja tehdä muutkin duunit: yleensä mun arkipäivät päättyy klo 12 yöllä. Välillä täytyy keksiä jotain ihme selityksiä, jotta voi jäädä himaan röhnäämään ja sammuttaa valot aivoista.
Tällähetkellä mua harmittaa ihan saakelisti, sillä mulla olis yhdet todella ihanat pikkujoulut Vernossa, mutta joudun skippaamaan bileet sillä mulla on huomenna lähtö ”tärkeään päämäärään”, josta kerron myöhemmin, enkä voi a)juoda tai b) olla väsynyt huomenna. 🙁 Tuntuu todella ilkeältä kieltäytyä kun toinen on järkännyt mahtavat bileet.
Menen ilmeisesti myöhemmin käymään, josta suuntaan kavereiden tupareihin, mutta mun kohdalla ilta ei tuu olee kovin pitkä.
Välillä mietin että mikä mua vaivaa kun monet painaa vaikka koko viikonlopun putkeen, mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä armollisemmaksi tulen myös itselleni. Tällaiseksi oon syntynyt ja tällaisena tulen elämään. Jotta mä joskus ikinäkään voin saavuttaa mun omat unelmat, on pakko karsia jostain, sillä jo yhden burn outin kokeneena en oo valmis kokemaan toista. Valitettavasti bilettäminen ja urheilu ei mee käsi kädessä. Se on jompi kumpi.
Kyllä mä helposti yhden päivän viikossa voin relata ja käydä ulkona offikaudella, mutta kyllä sekin jo huomattavasti verottaa päivistä ja treenien laadusta, joka on taas pois mun kehityksestä sekä tavotteista. Lisäksi huonounisen olisi hyvä välttää alkoholia.
Kuulostaa hauskalta, että joudun valitsemaan ”alkoholin” ja liikunnan välillä, mutta tarkoitan kirjoituksellani, että jään monista ihanista illoista paitsi sekä tuotan ystävilleni pettymyksiä jäämällä pois vaivalla järjestetyistä tilaisuuksista. Välillä pelkään jääväni yksin näiden liikuntahömppien kanssa, mutta onneksi moni ymmärtää ja kovasti tsemppaa 🙂 Älkää siis olko vihaisia jos ystäväpiirissänne on yksi kotihiiri, ei ole tahallista <3