13 joulu Terveys

Heippa !

Meikäläinen on ollut hieman kipeänä ja poissa pelistä, joten siksi tää syvä hiljaisuus blogissa.

Ajattelin tänään vähän pohtia liikunnan iloa. 

Kuinka moni teistä oikeesti rakastaa kuntosalitreeniä? Ei välttämättä kovin monikaan, eikä se mitään. On hieman harmi, että tämä fitness ilmiö saa ihmiset ajattelemaan, että vain sali on se ainoa ja oikea tapa päästä kuntoon. PYH! Tapoja on monia ja jokaisen tulee löytää se omansa.

Kun mä olen salilla, vedän lipan päähän, musan täysille ja lähden painamaan veren maku suussa ja mä oikeesti rakastan sitä, niin sairaalta kuin se kuulostaakin. 

Jos mut laittaa ryhmäliikuntatunnille tai vaikka uimaan, mä aivan varmasti provosoidun tai v**tuunnun ja mä en saa siitä mitään muuta kun aiheen kiukutella koko loppupäivän. En voi sietää mitään ”jumppapamppipomppuhyppypymppy” tunteja tai spinningiä kuumassa salissa jossa joku käskee sun polkea nopeempaa? Polje ite! 

Toisaalta ohjattu ryhmäliikunta voi toiselle olla suuri nautinto ja se mistä saa aitoa iloa liikkumiseen. Me ollaan kaikki niin erinlaisia, onneksi, joten miksi mennä salille pyörimään ja kiroilemaan etureisilaitteeseen kun voisi olla  iloisesti vaikka podypumpissa ja varmasti hyötyä tästä enemmän?

Mun mielestä kenenkään on turha harrastaa jotain lajia, just vaan siks että kaverikin harrastaa tai että se on in, vaan nimenomaan löytää laji jota itse rakastaa ja josta saa sitä aitoa iloa ja energiaa. Varmasti tavotteidenkin saavuttaminen on paljon helpompaa kun on tukena laji josta pitää ja jota harrastaa mielellään.

Vaikka tuloksien saavuttamiseksi n. 30% perustuu liikuntaan ja suurinpiirtein loput ruokavalioon ja lepoon, uskon että kuitenkin liikunta tuo tavotteiden saavuttamiseen lisää motivaatiota noudattaa ruokavaliota tai muuttaa elämäntapojaan kohti terveellisempiä tapoja, kuin että pelkästään kontrolloida syömistään ilman sitä tukevaa liikkumista. 

Kuitenkin tulee muistaa, että vaikka löytäisi kuinka ihanan lajin tai mitä tahansa, meille kaikille tulee niitä huonoja päiviä, kun ei vaan jumalauti jaksa mennä treeneihin. Sillon yritän itse muistella koutsini sanoja ”niinä päivinä erotellaan voittajat harrastelijoista”. Ne on niitä hetkiä mitkä merkitsee. Me ei tulla ketään saavuttamaan tässä maailmassa mitään, jos me tehdään asioita vain silloin kun se on kivaa. 

Näin kipeenä ja kodin vankina ollessaan tulee ajatelleeksi kuinka upeaa on olla terve ja voida liikkua.Oli todella mahtavaa kuulla lääkäriltä, miten hyvässä kunnossa kehoni on, vaikka olenkin kiepä.En ole syömishäiriöstä parantumisen jälkeen ollut kuin muutaman kerran kipeänä, ennen olin aina.

Tänään telkkaria katsellessani näin naisen, joka oli pyörätuolissa. Ajattelin, että voisin hyvin olla tuo ihminen itse. Onko mitään hienompaa kuin se että saa itse olla kehonsa herra, eikä toisinpäin. Miten hienoa on, että voi seisoa omilla jaloillaan. Kehomme on ainoa ikuinen kotimme ja tämäkin koti vanhenee sekä tarvitsee joskus remppausta, mutta hyvillä elämäntavoilla se pysyy kunnossa pitkään. Terveys ei ole itsestäänselvää, joten pyrkikää löytämään ilo liikunnasta ja terveellisistä elämäntavoista. Olen varma että jokaiselle löytyy omansa.