Seuraava teksti on luvan kanssa kopioitu tuttavani eilisestä facebook päivityksestä.

”Ota hetki ja lue tämä, sillä kerrompa nyt kokemukseni aiheesta: läski liikkuu!

”Liikunnasta tulee hyvä olo, mieli on virkeämpi ja duuniki maistuu paremmalta ja blaa blaa”

Miksi kukaan ei kerro miltä tuntuu, kun läski lähtee ekaa kertaa kunnolla liikkumaan? Käytän sanaa läski, koska ainakin itse olen ylipainoinen vähintään 70% omasta valinnastani. Ei kiinnostaa liikkua aktiivisesti paitsi talvella, kun lumi tulee maahan ja pääsee rinteeseen, viina on hyvää ja poppari vielä parempaa. 

Asiaan. Tulin juuri Cardio Start -tunnilta, jossa hiki virtas enemmän ku ammattilaisilla maratoonilla. Helvetin epämukava olo, tissit on tiellä, tuntuu että jäsenet menee sijoiltaan, kunto loppuu ja niin edelleen.
Tunnilla on yksi ylipainoinen mimmi mun lisäksi, tämä ei nosta motivaatiota. Tuntuu, että kaikki kattoo kuinka se lyllerö tossa porskuttaa. Näät ittes ryhmäliikuntatunnin peilistä ja haluut vetää ittes narun jatkeeks ja luovuttaa.

”Rakasta ittees sellasena kuin olet! Kurvit on kauniita” Älkää ny naurattako hyvät ihmiset ja naistenlehdet. Mä haluan olla terve, enkä läski, jota kutsutaan nykyään tredikkäästi muodokkaaksi.

Nyt jälkeenpäin, missä on se euforinen hyvä olo? Silmiä sumentaa ja oksettaa. Voimat on loppu. Kirjaimellisesti vituttaa.
Kertokaa, miten tästä motivoidut menemään samaan paikkaan jälleen huomenna? Sinne salille, jossa mimmit ja miehet näyttää suoraan Playboyn kannesta olevilta ylijumalilta ja napsii sosiaaliseen mediaan muutaman edustavan valokuvan vielä kesken treenin?

Onko tämäkin marmatus nyt vain läskin päähänpisto, jota höystää paska itsetunto ja maailman asettamat kauneusihanteet vai mitä helvettiä?
Mä kumarran kaikkia niitä, joille urheilu on elämäntapa ja se on niin SIISTIÄ! Mut miten lyllerö oppii saman?”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eräs tuttavani päivitti eilen kyseisen tekstin facebookissa ja vielä loppuun kyselikin minulta sekä muutamalta muulta alan ammattilaiselta vinkkejä sekä mielipidettä kyseiseen aiheeseen liittyen. Kysyin tänään luvan käyttää tekstiä blogissani, sillä aihe on varmasti JOKAISELLE (kyllä, myös minulle) tuttu.

Mikä mun mielestä särähti tekstissä ja ajattelutavassa eniten oli se yleinen virhe ja ajattelumalli, että mennään ryhmäliikuntatunnille, koska MeNaisissa suositeltiin tätä super tehokasta hypertehokasta uutuustreeniä ja koska kaikkien nyt pitää harrastaa tämäntyyppistä, tehokasta ja sydämen räjäyttävää liikuntaa keväisin ja syksyisin. Sen lisäksi sinne pitäisi nyt mennä se viisi kertaa viikossa, joka arkipäivä, kunnes olen -10kg. Mielellään jo huomenna olisin.

VÄÄRIN.

Kun ihminen, joka on ylipainoinen tai muuten vain jättänyt terveydestään huolehtimisen viimeaikoina hieman vähemmälle, aloittaa liikunnan harrastamisen ja terveellisten elämäntapojen vallankumouksen, pitäisi kaikki alku aloittaa pienistä muutoksista ja pikkuhiljaa asioita lisäten.

Kenenkään pää, kunto ja elämä ei kestä sitä, että lähes liikuntaa harrastamaton ihminen aloittaa kertaheitolla kuntosalin rankimmalla ryhmäliikuntatunnilla ravaamisen heti viitisen kertaa viikossa. Sen lisäksi että ruokavalio menee kertaheitolla täysremppaan. Se on aika raju shokki keholle mukautua kaikkeen päivässä, jonka aikana oletetaan jo sitä -5kg peilikuvaa ja mahtavaa fiilistä mistä kaikki aina puhuu.

On täysin luonnollista että tauon jälkeen on vaikeaa aloittaa taas treenaamaan täysillä. Aluksi treenaaminen tuntuu turhauttavalta, oma keho vieraalta ja sen toimintakyky täysin hallitsemattomalta. Niin se menee meillä kaikilla. Kirjoitinkin hetki sitten aiheesta, jonka voit lukea TÄÄLTÄ. Tekstissä totean, miten ensimmäiset kerrat tauon jälkeen ovat kirjaimellisesti aivan ahterista. Tuntuu että on maailman surkein ja koko salin huonokuntoisin tyyppi, eikä liikkeetkään kulje yhtään niin sulavasti kuin miten ne ennen sujuivat. Koko treeni on lähestulkoon kömpelöä heilumista ja kokeilua. Koko touhu lähinnä nolottaa.

Ammatikseen tai puoliammatikseen urheilevat sekä elämäntapaurheilijat ovat siitä ”onnekkaita”, että lihassolumuistin ansiosta homma on kivuttomampaa. Kunto, voimatasot ja treeni kehittyvät sekä palautuvat nopeasti siihen, mihin viimeksi jäätiin, mutta he jotka aina aloittavat muutamiksi viikoiksi tai kuukausiksi treenaamisen ovat hyvin lirissä, jos luulevat että koko homma toimii heti ekasta treenistä lähtien täydellisesti.

Jotta treenaamisesta tulisi elämäntapa ja se kantaisi tuloksia (säännöllisyyden sekä kärsivällisyyden seurauksena), tulisi jokaisen löytää ensin se oma juttu ja laji josta nauttii. Joskus on päiviä, kun pitää mennä läpi sen harmaan kiven ja lyödä päätä seinään, mutta liikunnan tulisi kuitenkin pääsääntöisesti antaa enemmän mitä se ottaa.

Itse en esimerkiksi mene koskaan ryhmäliikuntatunneille, koska haluan tehdä treenini rauhassa. Nautin tällä hetkellä aivan älyttömästi aamulenkeistä, sillä ne ovat mulle niitä hetkiä, jolloin on olemassa vain minä, maisemat ja musiikki. Jos on tarpeeksi kivipää ja pystyy haastamaan itse itseään, lenkkeily raikkaassa ilmassa on todella oiva tapa aloittaa liikkuminen. Lisäämällä ensiksi vaikkapa vain kolme aamulenkkiä viikkoon teet jo mielellesi ihmeitä sekä lisäät kulutustasi, mutta kuitenkin niin, että aloitus on tarpeeksi pehmeä liikkumiselle, eikä luo heti treenaamisesta sitä negatiivista horror kokemusta sekä mielikuvaa, jota ei halua kokeilla enää koskaan vapaaehtoisesti.

Kun muutama viikko menee aamulenkkien parissa, voi arkeen lisätä pikkuhiljaa vaikka yhden ryhmäliikuntatunnin tai salitreenin. Viikko viikolta, pikkuhiljaa lisäilee treenejä, siinä samalla myös hapenottokykysi sekä kuntosi kohonee luonnollisesti treenien tehon ja tason mukana ja kokemuksetkin ovat paljon mukavampia. Kaikki aloittavat jostakin, joten on aivan turhaa ajatella, että sun pitäisi heti hyvällä fiiliksellä kestää saman tasoista ja samoja määriä treeniä, kuin joku joka on tottunut siihen.

Liikunta ja liikkuminen on hyvis, ei pahis. Terveys ja kyky liikkumiseen eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan etuoikeuksia. Muistakaa, mitä ikinä päätättekin harrastaa, lähtekää aina liikkumaan sillä asenteella, että olette kiitollisia siitä, että ylipäätään pystytte. Silloin asian näkee eri näkökulmasta ja lähteminen sekä treenin toteuttaminen on paljon helpompaa.

 

 

 


”Mä en pysty tähän” oli tänään mantra jonka päästin noin kymmenen kertaa muutaman tunnin Linnanmäki vierailun aikana. Tämä pakonomainen ja paniikkimainen lauseen toistaminen johtui järjettömästä ampiaisten määrästä! Tottakai, paljon makeaa ja ruoan tähteitä jokapuolella, kukkien ja puiden lisäksi.

IMG_2292

Mä olen aina pelännyt ampiaisia, mutta mun ensimmäisen kisadieetin aikana sain jonkinlaisen trauman näistä piikikkäistä kavereista. Olin aivan kisadieetin lopulla vetämässä porrastreeniä, kun yhtäkkiä mun kimppuun hyökkäsi parvi ampiaisia. Muistan miten huidoin paniikissa kaulastani, naamastani ja käsistäni amppareita pois, mutta ne vain pysyivät siinä kuin liimatut. Sainkin piston käteeni josta seurasi hillitön paniikkikohtaus. Pelästyin niin paljon, että tilanteen jälkeenkin yritin vähintäänkin viiden minuutin ajan lopettaa hysteeristä itkemistä ja tasoittaa hengitystäni. Itse pistäminen ei niinkään haitannut, vaan yhtäkkinen agressiivinen hyökkäys pelästytti. Pelkäsin, että ampiainen pistäisi minua esimerkiksi kurkun lähelle.

Silloin oli jo sen verran kylmä ja syksyinen sää, että ampiaiset olivat todella nälkäisiä ja sen vuoksi agressiivisia. Jokapäivä sai Facebookista lukea hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden uhrien kertomuksia ampiaisten kummallisesta ja agressiivisesta käytöksestä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Halusin kuvata hattaran kanssa muutaman kuvan ja sehän ei ollut ollenkaan hyvä idea. Hattara käteen ja välittömästi kymmenen ampiaista perään. Ampparit ilmeisesti rakastavat sokeria, en usko että ne musta mitään muuta halusivat. Ainoastaan palan tuota sokeripilveä itselleen. Vaikka kuinka yritin rauhoittua ja pysyä paikallani, niin jostain solumuistista pinkaisee välittömästi paniikki kun ampiainen lähestyy. Tiedän itsekin että se panikoiminen ja huitominen ainoastaan pahentaa tilannetta, mutta en vain pysty olemaan paikallani kun ampiainen pörrää ja kiehnää ympärilläni.

13620831_10153762940770794_7118930516724527185_n

No, loppu hyvin kaikki hyvin. Mä sain mun hattaran ja kuvat ilman yhtäkään pistosta.

Salaisuutena voin paljastaa, että vaikka kuvien perusteella ei uskoisikaan, niin näiden kuvien jälkeen meni mun hattaraT parempiin suihin, (kyllä, monikossa, sillä ensimmäinen suli jo ennen kuin kuvaus spotti löytyi…) koska en itse pidä hattaran mausta, enkä koostumuksesta, enkä varsinkaan siitä olosta mikä siitä seuraa. Kunnon diabeteksen unelma. :D

Linnanmäki on muutenkin aivan horror, kun miettii ruokailumahdollisuuksia. Muutamasta paikasta taisi saada hampurilaisten ja ranskalaisten lisäksi jonkinlaisen salaatin, mutta muuten tuo paikka pursusi sokeria, rasvaa ja höttöhiilaria. Teki ihan pahaa viattomien lasten puolesta, sillä en usko että monikaan lapsi ymmärtää mitä suuhunsa laittaa, mä ainakaan nähnyt asiassa mitään ongelmaa nuorena ja tietämättömänä. Jos mulle tuli huono olo jo muutaman hattarapalan jälkeen, miten mahtaa 30 kg lapsi reagoida tuohon sokeripommiin? Ei mikään ihme, että linnanmäkeä säestää lähes loputon itku-raivo-potku-huuto ja joka toinen lapsi kiukuttelee niin, että kitarisat vain heiluvat kun sokerihuuma laskee ja väsymys iskee.

Mä en todellakaan rupea paasaamaan blogiini siitä, miten lapset tulisi kasvattaa, vaan siitä, että aikuisten tulisi aina muistaa ketä lapset katsovat ylöspäin ja mistä he oppivat elämäntapansa. Aikuisilta ja nimenomaan omilta vanhemmilta tietenkin. Silloin tällöin tivolissa herkuttelu tai karkkipäivä on ihan ok, kunhan herkuttelu ei ole jokapäiväistä ja ruokavalio koostu roskaruoasta. Lapsilta löytyy nykyään jo valtimotaudin riskitekijöitä ja kakkostyypin diabeteksen oireita: paastosokeri ja veriarvot ovat koholla ja insuliinieritys häiriintynyt. Lapsella saattaa olla rasvamaksa, iho-oireita sekä tuki- ja liikuntaelinongelmia. Euroopassa lasten liikalihavuus on jo epidemian mitoissa, eikä loppua näy. Jo joka neljäs murrosikäinen suomalainen lapsi on ylipainoinen. Lapsiakin huolestuttavammalta vaikuttaa aikuisten tilanne. Muutama karkki ei välttämättä silloin tällöin kenenkään lapsen ruokavaliossa tee vahinkoa, mutta jos äiti vetää esimerkilisesti kaksin käsin vieressä hampurilaisia, ranskalaisia ja sokerihillo-kermavaahto-lettuja kokiksella, niin saattaa lapsen hyvinvointiin ja ylipainoon löytyä syy lähempää kuin uskoisikaan.

Vaikka mua ei lapsena kielletty tai pakotettu mihinkään ruokailuun tai ruokavalioon liittyen, niin mun äiti on aina tehnyt ihan hemmetin hyviä salaatteja sekä kotiruokia ja olenkin pienestä pitäen kasvanut kasviksia rakastavaksi salaatti-hedelmä monsteriksi. Jo vaippaikäisenä pyysin meidän kreikan mummua tekemään mulle salaattia, vaikka tarjolla olisi ollut herkullista pitaa. Mulla menee normaalisti päivässä vähintään muutama kurkku, yksi jäävuorisalaattikerä, 200g tomaatteja plus kaikenlaista muuta porkkanaa ja vihannesta. Mä väitän, että mulle on itsestään selvää että syön paljon kasviksia, hedelmiä ja kotiruokaa, koska niin meillä on aina tehty lapsuudessakin. Syön kunnon ruokaa, hedelmiä ja kasviksia niin paljon, ettei mulla edes jää tilaa karkille tai roskaruoalle mun mahalaukkuun. :D Ei ihme, että mun valmennettavat ja fitnetin asiakkaat tuskailevat aina ruokien määrää.

"kun mä en edes pidä tästä hattarasta"

”kun mä en edes pidä tästä hattarasta”

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa – mä en edes tykkää tästä hattarasta.


Heippa!

Hieman provosoiva otsikkoni viittaa uuteen ilmiöön, johon olen nyt muutamana kuukautena törmännyt todella paljon. Eilen illalla taas tuttuun tapaan selailin instagramia ja huomasin miten hurjasti ns. plus koon tyttöjän on astunut esiin todella ylpeinä vartalostaan ja miten paljon heitä fanitettiin ja seurattiin. Se on hienoa, tiettyyn pisteeseen saakka.

Fitnessurheilijana myönnän, ettei fitness todellakaan ole aina se kaikista terveellisin vaihtoehto; ei mielelle helpoin eikä väärin toteutettuna kehollekkaan. Fitness vartalon ei ole hyvä olla ensisijainen tavoite, kun puhutaan urheilusta ja hyvinvoinnista. Se on vuosien kovan työn tulos ja toooodella pitkä tie toteuttaa. Mielestäni jokaisen tulisi löytää se oma laji ja rakkaus urheiluun sekä tapa syödä, jolla saa kehostaan mahdollisimman paljon irti ja jonka kautta voi hyvin sekä on energinen. Kun voi hyvin, näyttää hyvältä. :)

https://www.instagram.com/p/BCwTOBODgOa/?taken-by=yourstruelymelly&hl=fi

Fitness vartaloista ja fitneksestä on jauhettu niin paljon, että meistä varmasti jokainen jo tietää mitä riskejä ja vaaroja sillä tiellä piilee. On vaaraa sairastuia syömishäiriöön, kuten ortoreksiaan, on mahdollista saada metabolisia ongelmia, ylikuntoa, stressiä, paineita…  Kyllä. Todellisuudentaju omaa kehoa kohtaan saattaa hämärtyä netin fitness inspo kuvia selatessa ja tavoitteista tulla epärealistisia. Nuoret eivät välttämättä ymmärräkkään mitä kaikkea näiden kuntojen saavuttamiseksi on jouduttu uhraamaan ja minkälaisia riskejä ja valintoja ympäri vuoden tiukassa kunnossa patsastelevat fitness mallit (varsinkin naiset) saattavat ulkonäkönsä eteen tehdä.

https://www.instagram.com/p/BCYGxkIDgAX/?taken-by=yourstruelymelly&hl=fi

Mun mielestä on positiivista ja ihanaa, että nykyään plus koon mallit ovat kovassa huudossa ja heitä näkyy paljon enemmän eri medioissa ja muotimaailmassa. Esimerkiksi malli Ashley Graham on aivan järisyttävän upea ja kaunis tapaus. Hän on plus koon malli, mutta hänestä hehkuu se, että hänellä on kova kunto, hän urheilee, syö terveellisesti ja pitää kaikinpuolin terveydestään huolta. Se myös näkyy hänen upeassa vartalossaan. Kyllä mulle tulee kylmät väreet tästä naisesta ja tässä on todellakin todiste siitä, ettei ”koolla ole väliä” ja kaikenkokoiset naiset ovat kauniita!

View this post on Instagram

🌊🌊🌊

A post shared by A S H L E Y G R A H A M (@ashleygraham) on

 

Syy miksi aloitin tekstiä kirjoittamaan on se, että en ole kuitenkaan samaa mieltä näiden satojen tuhansien- jopa miljoonien ihmisten kanssa siitä, että esimerkiksi  yourstruelymelly profiilin omistava nainen olisi hyvä roolimalli naisille tai ylipäätään kenellekkään.

Ymmärrän että maailmassa on paljon tekijöitä, jotka aiheuttavat naisille suuria paineita olla pieniä ja hoikkia ja nämä naiset haluavat vastustaa näitä asioita. Edes fitness vartalo ei ole se mihin naisia kannustetaan, vaan suurimmaksi osaksi media tuo esiin hyvin hoikkia naisia ja saa meidät naiset tuntemaan, että kaikki muut, kuin xs koon naiset ovat väärän kokoisia. Ei fitnessurheilijankaan ole kovinkaan helppoa etsiä istuvia farkkuja tai takkia, joka ei olisi vyötäröltä iso ja selästä repeä. :D

Elämä on lyhyt ja koko sydämestäni toivon jokaiselle, painosta ja koosta huolimatta sitä, että kaikki voivat olla onnellisia jokaisena päivänään, eikä kenenkään tarvitse elää jokapäiväisessä paineessa painostaan ja ulkonäöstään. Kuitenkin tällaisessa ylipainossa eläminen on jo todella vaarallista ja voi esimerkiksi johtaa:

  • Aineenvaihdunnalliset häiriöt (2 tyypin diapbeteksen puhkeamiseen, kolesteroli ongelmat, kihti..)
  • Nivelrikkoihin, tuki – ja liikuntaelinsairaudet
  • Ruuansulatuskanavan ongelmat (refluksi, sappikivi)
  • Verenpainetauteihin
  • Kolesteroli ongelmiin
  • Sydän- ja verisuonitaudit (kuten sepelvaltimotauti, aivohalvaus, sydämen vajaatoiminta..)
  • Naisilla heikentynyt hedelmällisyys
  • Syövät (naisilla rinta-, kohtu-, ja munasarjasyöpiin, miehillä eturauhassyöpään)

Tämän vuoksi en missään nimessä kannusta naisia ihailemaan myöskään vaarallisesti ylipainoisia ihmisiä, enkä ymmärrä miten nämä naiset voivat ”promota” kehollaan hyvinvoinnin ja terveellisen elämän puolesta? Tässä mennään taas radikaalisti ääripäästä toiseen; fitness vartalon tai huomattavasta alipainosta toiseen päähän ja väittäisin,että tuosta sairaalloisesta ylipainosta ja sen tuomista mahdollisista sairauksista on hyvin paljon vaikeampi lähteä sormia napsauttamalla paranemaan, vaikka haluaisikin. Lisäksi olotilana ylipaino ei välttämättä ole kaikista tavoiteltavin, sillä itse jo nuorempana hieman pulleana kärsin huonommasta kunnosta ja haaveilin siitä, että voisin esimerkiksi juosta ilman että se tuntuu niin äärimmäisen raskaalle. Ei ole kivaa, kun oma keho rajoittaa elämää mm. toiminnallisissa asioissa.

Mitä mieltä te olette?

 

Lähteet Instagram yourstruelymelly & theashleygraham


Voi vitsi miten ihana aamupäivä täällä on ollut. Mulla oli lepopäivä aamutreenistä, joten tein töitä terassilla auringonpaisteessa. Lisäksi pestiin meidän terassi ja vähän touhuiltiin ulkona. Näyttäisi siltä, että oon jopa saanut brunaa tänään ja värini on hieman tummentunut. Ajattelin olla super ruskee tänä kesänä…. Mun ihonväri muuttuu lähinnä mustaksi jossain kohtaa. Pienenä aina vihasin sitä, koska mua kiusattiin asiasta, mutta nykyään rakastan herkästi ruskettuvaa ihotyyppiäni! :D

12814306_10153422763495794_2869839074110977387_n

Suosin paljon värejä ruokavaliossani

Sitten itse otsikkoon. Aloin tänään pohtimaan sitä, miten erilaisia makuaisteja ihmisillä on. Minun makuuni rasvainen ruoka voi jonkun mielestä olla juuri sopiva, tai jonkun makuun liian suolainen voi olla minulle taas täydellinen.

Vaikuttaako makuaisti ylipainoon? Tutkimuksissa on todettu, että ylipainoiset lapset aistivat vähemmän eri makuja kuin hoikemmat lapset. Lisäksi heillä on hankalampaa erottaa eri makuja toisistaan. Tämä saattaa johtaa siihen, että tarvitsee suuremman määrän ruokaa, jotta saa tyydyttävän makuelämyksen.

Myös hormonit, kulttuuritottumukset ja myös jopa sukupuoli vaikuttaa makuaistiin. On todettu, että naisten makuaisti on herkempi kuin miesten.

12512260_10153422765950794_709700969203641954_n

Tältä näyttää kun meikäläinen on keittiössä.

Voiko makuaistia sitten kehittää? Mun oman kokemuksen perusteella voi!

Mä oon aina ollut aivan hullu kasvisten, vihannesten ja hedelmien perään. Jo pienenä meidän kreikan mummu teki pojille pitaa ja mulle ison salaatin, koska himoitsin salaatteja. Söin tomaatteja suoraan kasvimaalta ja itkin yöt mahakivusta. Jäävuorisalaatti on aina maistunut suoraan kerästä ja mun omenoiden syöntiin ei edes tarvitse mennä… We have a real problem there. Jos voisin, söisin vaikka sata omenaa päivässä ja eläisin niillä.

12472519_10153422763460794_8051749917753049604_n

Meillä on tietenkin kotona käytetty paljon Kreikkalaisen keittiön tapaan mausteita, juustoja, pastaa ja leipää. Leipää joka aterialla, juustoja spagetin sekaan ja kunnon kastikkeet ruokiin. Leipä toimii kreikkalaisessa keittiössä haarukan tukena ja ikäänkuin veitsenä. Olen siis tottunut mausteisiin ja kunnon tuhteihin makuelämyksiin. Toki meillä tehtiin kaikki alusta asti itse, enkä ole koskaan elänyt valmisruokien tai pikaruokien keskellä. Mummu lähetti aina paketillisen spagettia ja kokonaisia juustoja, joista saatiin tehdä kunnon ruokia. Meillä pakastepizzan puolikas oli harvinainen näky keittiössä, ja sipsejä sai aina kerran viikossa, enkä niistäkään oikeestaan edes pidä. Se oli vaan sellainen perhe juttu.

Toki kasvaessa ja omien rahojen kanssa tuli ostettua karkkia ja limpsaa kaupasta, enkä mä todellakaan oo laskenut kaloreita tai miettinyt asioita sen enempää ennen lukio-ikää. Tänä päivänä nuoret ovat internetin ansiosta hyvin tietoisia terveyssuosituksista, kaloreista, makroista. Tässä on hyvät- ja huonot puolensa. Nuorempina ollaan jo varmasti tietoisempia siitä mitä suuhun laitetaan, mutta se luo myös varmasti kovia ulkonäköpaineita yhä nuoremmille ja nuoremmille. Ei meillä landella mietitty todellakaan sen enempää omaa painoa, pukeutumista tai ulkonäköä, kuin että mistä löytyy lähimmät vaatteet. Saatoin mennä ihan mitä tahansa päälläni kouluun, ei paljoo kiinnostanut. :D Jos joskus sai jotain timantteja housun lahkeisiin niin se oli super coolia! Nykyään 10 vuotiaat osaavat contourata ja blendata pohjameikkinsä paremmin kuin minä.

12801173_10153422763355794_7230567500128057065_n

Palataanpas nyt siihen, voiko makuaistia muuttaa, toisin sanoen kehittää? Minun mielestäni kyllä. On paljon ruokia, joita en voinut sietää vielä vaikkapa 5-3 vuotta sitten. Jopa suurimpia herkkujani, parsakaali ja avokado lähinnä kuvottivat ajatuksena. Nykyään voisin syödä ja syönkin parsakaalia suoraan ”tertusta”. :D Tottakai osaan ruoista voi totutella ajan kanssa ja kokeilla eri valmistustapoja, jotta niistä alkaa pitämään, mutta kyllä mä väitän, että mun makuaisti on kehittynyt sellaiseksi, että minulle makuaistillisesti rikas ateria saattaa toiselle ihmiselle, hieman toisenlaisilla elämäntavoilla maistua aivan täysin mauttomalle kasalle ravintoa.

Nykyään kaikki ennen syömäni juustot, kastikkeet ja rasvat ovat minulle aivan liikaa. Hyvä esimerkki on mun eräs herkkuni, feta. Ylläri ;) Ennen pystyin syömään fetaa vaikka suoraan paketillisen. Ihmettelin miten jotkut jättivät fetoja syömättä ja söin heidänkin fetat. Nykyään olen yksi niistä fetojen jättäjistä ja jo muutama palanen saa mun fetakiintiön täyteen. Joitakin herkkuja, kuten esimerkiksi juustokakkuja en pysty edes katsomaan päin. Yksi lusikallinen on enemmän kuin tarpeeksi. Hyväähän se on, mutta herranjumala miten tuhteja!

Mä en monesti pysty edes haistamaan pikaruokia ja monien perus ravintoloidenkin ruoat on mulle aivan liikaa. Monesti maistan kuinka rasvat mixautuvat toisiinsa ja suolaisuus tulee korvista ulos. Tunnen kuinka ruoan rasva jää lähinnä kitalakeen kiinni ja kun sanon asiasta, katsotaan mua todella oudosti. Ihmettelen usein miten jotkut voivat rakastaa ulkona syömistä. Yleensä sieltä saa vain pienen annoksen kermalla ja rasvoilla pilattua ruokaa muutamalla lehdenpalasella. Vihanneksetkin ovat melkein joka ravintolassa rasvassa paistettuja ja pilattuja. Niistä on terveellisyys hyvin kaukana.  Sitten ollaan joko rasvaripulissa tai vatsa tukossa kotona. :D Ihanaa!

Tietenkin löytyy ihania, freshejä organic ravintoloita ynm. ravintoloita/lounas paikkoja joista saa oikeesti hyvää ja puhdasta ruokaa. Lähinnä ”iltaravintolat” ovat paikkoja, joista en saa nautintoa.

Tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni sekä vuosien puhtaan ravinnon syömisen tulos. Makuaistini on todella herkkä ja erotan erilaisia makuja todella helposti. Siksi vähempi on mulle useasti sopivampi.

Uskon että jokainen pystyy vaikuttamaan makuaistiinsa, tekemällä vaikka pieniä muutoksia kerrallaan. Tällä taas saattaa olla isojakin vaikutuksia lihoamisen ja painonhallinnan kanssa. Salaattikastikkeet ja majoneesit kun jättää pois, pääsee jo hyvin alkuun! ;)