Tällä viikolla vietettiin maailman mielenterveyspäivää ja ajattelin, että voisin itsekin jakaa hieman ajatuksia ja erityisesti omia kokemuksia mielenterveyteen ja sen ongelmiin liittyen. Olen ennenkin jakanut täällä blogissa samasta aiheesta omia kokemuksia ja tuonut esiin erityisesti introverttiuttani.

Niin kauan kuin vain muistan, olen ollut herkkä ja helposti stressaava, sekä äärimmäisen helposti uupuva ihminen. Jossain vaiheessa tajusin, että jotta mä pystyn selviytymään mun arjesta, mun on pakko alkaa tunnistamaan mun omia tuntemuksia ja sanomaan ei asioille, jotka ei tunnu sillä hetkellä hyvältä. Kun ymmärsin itseni kuuntelun tärkeyden, opin nopeasti kuuntelemaan sekä tulkitsemaan itseäni ja oloani eritavalla ja tunnistamaan hetkiä, päiviä, viikkoja, aikakausia, kun mun pitää osata antaa itselleni lupa voida huonosti ja surra. Hyvällä omallatunnolla, jos niin voi edes sanoa.

Olen oppinut itsestäni sen, että joinain päivinä mun koko kroppa tuntuu 2000 kiloselta ja mä en välttämättä pääse sängystä ylös koko päivänä. Oon hyväksynyt sen, että joskus mä jään kotiin koko viikonlopuksi nukkumaan, koska mä en vaan jaksa. Välillä mua ei oikeestaan edes kiinnosta. Siis mikään.

Mä taisin saada mun ensimmäisiä, ihan oikeita paniikkikohtauksia 18-vuotiaana ja mulla on todettu serotoniinin kanssa ongelmia jo nuorena. Silti mä en koe, että ne haittaavat mun elämää. Se, mikä haittais mun elämää, olis yrittää olla ”niinkuin normaali” ja esittää aina energistä ja sosiaalista ihmistä, mitä mä en missään nimessä läheskään aina ole. Muistan jo pienenä, miten mua ahdisti se, että mä en muka koulun jälkeen jaksanut hengailla mun kavereiden kanssa, vaikka olisin todella paljon halunnut. Miks kaikki muut jaksoi, mutta mä en? Onko mussa jotain vikaa? Ei. Mä vaan toimin eri tavalla.

Olen myös käynyt isäni menettämisen jälkeen läpi pitkään kestävän masennuksen sekä kärsinyt Post-traumaattisen stressihäiriön vuoksi vuosia kestävästä ahdistuksesta sekä unettomuudesta. En kuitenkaan koe, että mulla olisi ainakaan tällä hetkellä sen suurempia mielenterveysongelmia, mutta mä tiedän, että mulle saattais tulla niitä, jos mä en osaisi kuunnella itseäni. Mun kaikki läheiset tietää sen, että joskus mä saatan vaan nukkua vaikka kolme päivää putkeen tai että musta ei aina kuulu viikkoihin ja joskus on päiviä, kun mä voin ihan helvetin pahoin…mutta tiedän, että aina tulee seuraava päivä. Ja jos se paha olo edelleen jatkuu seuraavana päivänä, niin sen jälkeen tulee aina uusi yritys. Ne on aikoja, kun mun pitää vain toivottaa suru ja väsymys tervetulleeksi, sillä vain niin se myös lähtee.

On ollut vaikeaa selittää uusille ihmisille sitä, että mä en tarkoita sillä mitään pahaa tai osoita mieltäni, jos mä en aina halua olla ihmisten kanssa. Että mä teen sen siksi, että yhden huonon päivän sijaan mä en voisi huonosti koko seuraavaa viikkoa, koska en kuunnellut itseäni ja väkisin tein jotain, mitä en jaksa.

Mun mielestä on erityisen tärkeää, että ihmiset antavat itselleen luvan voida välillä huonosti ja hyväksyvät sen, että joskus tulee kausia, kun kaikki tuntuu todella raskaalta ja olo on uupunut. Sillon pitää vain ottaa se vastaan, levätä ja yrittää seuraavana päivänä uudelleen. <3

Juttelin eilen Eevskun kanssa hieman aiheesta ja todettiin, että ehkä juurikin urheilun puolelta on tullut opittua paljon kuuntelemaan omaa kehoa ja mieltä, tunnistamaan uupumuksen oireet ja antamaan itselleen aikaa palautua. Nuorena on todella vaikeaa jäädä kotiin, kun muut lähtee pitämään hauskaa; FOMO on todella suuri ja ryhmäpaine suurempi. Muistakaa kuitenkin kunnioittaa omaa jaksamistanne ja sanoa välillä myös ei.

Ihanaa viikonloppua kaikille, voikaa hyvin <3

 


*Yhteistyössä Fitnet.fi

Jlo voi jo huomattavasti paremmin. Tänään kirmaili jo ulkona innostuneena, vaikkakin yritän itse pitää sen pikku adhd:n levossa vaikka väkisin. Noin aktiiviselle koiralle on hyvin varmasti vaikeaa  ottaa rauhallisesti ja tulee itsellekin paha mieli, kun aamulla lätee pidemmälle lenkille ilman parasta lenkkiystävää <3.

14492598_10153930612615794_4727597813255886960_n

Tämän Jlon keissin lisäksi huomaan että meinaan olla ajoittain aivan loppu. Herääminen on yhtäkkiä paljon vaikeampaa ja voisin heti herättyäni vain kömpiä sänkyyn takaisin ja nukkua siellä päiviä, ehkä viikkoja. Positiivista on se, että olen nukkunut todella sikeästi ja uni tulee heti sänkyyn mentäessä.

Se on tämä syksy taas ! Vuodenaika vaihtuu taas ja yhtäkkinen pimeys ja ilmastonmuutos saa kropan sekä mielen sekaisin. Koska on yö ja koska päivä?

Oon aika varma siitä, että jos väkisin jaksaa olla reipas jokavuotista syysväsymystä vastaan, niin loppujenlopuksi pääsee paljon helpommalla. Aamulla vain ylös, ulos ja lenkille; raikkaan ilman vaikutus jaksaa hämmästyttää aina! Lisäksi jos sulta löytyy esimerkiksi kirkasvalolamppu kotoa, niin se vaan päälle.

Huomaan myös, että mulla on erityisen paljon makeannälkää, johtuen pimeydestä ja syksyn tuomasta väsymyksesta. Pahinta mitä voi syksyllä tehdä on jäädä masistelemaan sohvan pohjalle ja alkaa mussuttamaan jotain karkkia. Siitä ei seuraa kuin vain vielä kymmenen kertaisesti masentuneempi ja tunkkaisempi olo.

Mä itse aijon ottaaa vielä ulkotreeneistä kaiken irti aerobisten osalta niin kauan kun ihania syyskelejä ja aurinkoa riittää. Nyt täytyy juosta, tehdä kuntopiiriä ja nauttia kauniista maisemista  niin kauan kuin voi. Talvella ehtii sitten juosta niillä juoksumatoilla kyllästymiseen saakka.

14449895_10153930974965794_2470487417322772758_n

Salillakin oon jaksanut käydä. Välillä joutuu vähän raahautumaan iltaisin kun pimeys alkaa väsyttämään, mutta koskaan ei kyllä joudu lähtemään sillä fiiliksellä, että miks piti mennä. Painoa en oo hetkeen tsekannut, mutta mulla on vahvasti sellainen fiilis että rasva on palanut ja eteenpäin mennään.

On se kumma miten silmä tottuu omalle kunnolle. Tänään ennen treenejä mietin että vitsi kun näytän taas niin nesteiseltä, johtuen varmasti J’Lon voinnin stressaamisesta, mutta salilla taas katselin peilistä, että oho, ompas taas menty kivasti eteenpäin. Siks suosittelenkin kaikille, että ottaakaa niitä kuvia itsestänne ihan itseänne varten. Silmä sokeutuu aina eikä omia muutoksia näe. Vaikka paino ei muuttuisikaan, kehonkoostumus menee varmasti kokoajan eteenpäin ohjeita noudattaessa.

ps. Jos sulla on tarvetta valmentajan tuelle, tehokkaille treeni-ja ruokavalioille niin tsekkaa ihmeessä fitnet.fi sivuston valmennukset, jossa meidän valkut auttavat sut läpi sun valmennuksen ja jonka avulla opit samalla täysin uudenlaisen elämäntavan ! Ohjelmat ovat super edullisia laatuun ja tarjontaan nähden, sillä mitään ei tarvitse 100% osata tai tehdä ilman apua. Saat käyttöösi kattavan liikepankin, valmentajamme sekä forumeilla vertaistuen, hauskoja ideoita, reseptejä ja motivaatiota muilta treenaajilta!

Nyt tsempataan ja treenataan syysväsymys ja kaamosväsymys hiljaisiksi!

14523182_10154775201619928_6605445516420158209_n

 


Heippa!

Snappasinkin viimeviikolla käynnistäni Studio VMS kauneushoitolassa ja lupailin kirjoittaa asiasta teille lisää. Tällä kertaa halusin kokeilla, miten pääsisin eroon tummista silmänalusistani, jotka eivät niinkään johdu väsymyksestä, vaan lähinnä geeneistä. Mulla on AINA ollut todella tummat ja lilahtavat silmänaluset, johtuen osittain siitä, että mulla on älyttömän ohut iho.

Synnyin pienenä koko naama verisuonista hohtaen. Äitini kysyi lääkäreiltä onko runsas verisuonien näkyminen normaalia, jolloin lääkärit kertoivat, että mulla on vain normaalia ohuempi iho ja siitä syystä suonet näkyvät selkeästi. Mulla on edelleen mm. leukaperissä todella vahvat, lähes arpien näköiset , raapaleita muistuttavat verisuonet poskiin saakka.

12079049_10153617352970794_6735001725767258158_n

Kyseessä on siis ”RRS HA Eyes ” niminen liuos, joka sisältää vitamiineja,antioksidantteja ja hyaluronihappoa. Hyaluronihappo tässä lioksessa ei ole ristikkäis-sidos muodossa, vaan on todella ohutta, mikä tarkoittaa sitä, ettei aine auheuta laisinkaan turvotusta ! Tästäkin syystä kesto on n.6kk, kuitenkin aina yksilöllistä, eli joillain voi kestää pidempäänkin.

13221694_10153617350230794_9059174194836863892_n

Ensin toimenpiteessä tummat kohdat puudutetaan voiteella. Puudute ei tunnu miltään iholla. Sen jälkeen aine pistetään super ohuella pistoilla tummiin kohtiin silmien alle. Tiesin, ettei silmien alla pitäisi sattua pistäminen, mutta olin yllättynyt siitä, etten todellakaan tuntenut mitään koko toimenpiteen aikana.

Laittaminen kestää muutaman minuutin ja on todella nopeasti ohi. Pistokset ovat niin ohuita, että kohtiin jää juuri ja juuri erottuvat punaiset pilkut, mutta muuten lopputuloksena on samantien ainoastaan kirkkaat silmänaluset ja freshimpi lookki!

ennen ja samantien pistojen jälkeen.

ennen ja samantien pistojen jälkeen.

Toimenpide tekee vaalentavan efektin, tasoittaa ja edesauttaa pintaverenkiertoa. Ei siis toimi varsinaisena täyteaineena tai ryppyjen silottajana, vaan kirkastaa katsetta hävittämällä tummat silmänaluset. Viiviltä löytyy erikseen aineet silmäryppyihin, mutta ne eivät ole minulle ajankohtaisia. ;)

Tämäkin hoito toki tekee tietynlaisen tasoituksen, mutta on erinomainen juurikin tummiin silmänalusiin. Ne on useinmiten naisilla hankalat ja meikkipakkeleilla vaan näyttää usein pahemmalta. :D Been there!

ennen.

ennen.

13233107_10153617381020794_8237424855516491183_n

heti jälkeen. kuvaa terävöitetty jotta piston jäljet näkyisivät.

Toimenpide on täysin kivuton, todella nopea eikä vaadi minkäänlaista toipumisaikaa. Hintaa toimenpiteellä on 250e, mikä on helposti muutaman laadukkaan valokynän hinta. :D

Lisää toimenpiteestä voi kysyä Viiviltä. www.studioVMS.com  / +358 400 488638 / viivi@studiovms.com


Heippa <3

Koska olen dieetillä, haluan herkistellä taas ! Pahoin pelkään, että nyt saatte seuraavat 15 viikkoa vielä kuunnella mun siirappisia juttuja ja herkistelyä. <3

Asiaan! Hitto mä oon ollut tänään väsynyt, samoilla fiiliksillä kuin eilenkin. Multa otettiin ruokaa pois ja käytän tällä hetkellä sellasta korkea hiilari-matala hiilari tyylistä ruokavaliota ja oon nyt halunnut kokeilla heti muutamana päivänä ne matalammat, että miltä ne tuntuu ja tuntuuhan ne aika paskalta. Ihankuin olis jotain makaronia koko kroppa, vaikka fakta on se että mulla on edelleen varmasti enemmän hiilaria kuin normaalilla ihmisellä on päivässä.  Oon vaan tottunut syömään niin hitosti ja tietenkin kun antaa treeneissä kaikkensa ja työkuvioissa on aikapaljon uusia asioita mitkä myös vievät energiaa, niin sitä on hyvin kaikkensa antanut fiilis päivän päätteeksi. :D

ONNEKSI mulla on maailman ihanimmat ystävät ja perhe, jotka tukee ja antaa voimaa. Mä en voi koskaan kiittää näitä tyyppejä tarpeeksi, vaan yritän tietenkin itse olla vastaavasti samanlainen tuki heille.

IMG_6870

Varsinkin Kristan tuki on korvaamatonta. Vaikka tää on karu laji, pää täytyy pitää kylmänä sekä jalat maassa, tappio on aina mahdollinen ja ”ihan jees” ei vaan riitä, niin silti on myös tärkeetä että on ihmisiä jotka todella antaa sulle sitä uskoa omaan tekemiseen ja niitä positiivisia sanoja. <3

IMG_6707

Rakastan ihan valtavasti <3 Oon myös niin onnellinen Kristan puolesta, sillä hänen dieettinsä sujuu niin helposti ja hyvin ! Tää mimmi tulee olemaan törkeen upea syksyllä ja mä sanon tän ihan puoleettomasti! :D

IMG_6832

Olin tänään kuntochekissä valmentajalla. Mun paino ei oo nyt paljoon tippunut, mikä tietenkin hämmentää päätä, mutta on se kunto kiristynyt. Mun kroppa on tällä hetkellä siinä painossa, mikä on varmaan sille kaikista luontevin paino, sellanen missä sen on hyvä olla, joten tästä tiputtaminen vaatii duunia. Viimevuonna aivan sama homma, samassa painossa roikuttiin pitkään ja sitten se alkoi taas tippumaan. Mulla saattaa muutenkin päivässä tippua muutaman kilon ja taas pari viikkoa pysyä samassa, kun taas joillakin tippuu todella tasaisesti. Tässä päästään taas siihen valmentajan rooliin; me ollaan kaikki todella erilaisia. Ammattitaitoa tarvitaan.

IMG_6868

Mulla takkuili treeni tänään , niinkuin sanoin olin todella loppu tänään(kin)! Vedin kuitenkin loppujenlopuksi tosi hyvän treenin, otin itselleni vain kunnolla aikaa. En oo hetkeen edes vetänyt noin hyvää olkapäätreeniä. Mä osaan halutessani jollain sairaalla tavalla motivoitua ja nauttia hieman draamasta ja tuskasta, niinkuin viime postauksessa kerroin, vedän varmasti treenit aina loppuun vaikka itkien! Ja sen jälkeen on aina ihan huikee fiilis.

Laitoin Kristallekkin jo viestin, että tänään jää kyllä HIIT tekemättä, sen verran väsyttää ja paska maistuu suussa. Kuitenkin just kun tein vikaa sarjaa olkapäille, joku mukava tyyppi tuli kertomaan että tykkää mun blogista. Se oli jotenkin niin piristävää ja positiivinen ylläri, että mäpäs piristyin siitä niin, että HIIT hoituikin yhtäkkiä helpolla.

Loppujenlopuks kaikki on niin kiinni asenteesta ja joskus sitä vaan tarvii niitä positiivisia ruiskeita jostain. Tästä itekkin oppii, että pitäis vaan aina mennä rohkeesti sanomaan jos on jotain positiivista sanottavaa jollekkin. Sitä ei koskaan tiedä miten paljon ne pienetkin asiat merkitsee!

IMG_6869

 

Oon muutenkin saanut viimeaikoina niin ihanaa palautetta blogiin, että voi herranlettas! Olette ihania ja jokaisen kommentti merkitsee aina! <3

Nyt mä vien mun pienen JLOn kevyelle lenkille ja alan nukkumaan! Huomenna mulla on hauskat tv-kuvaukset koko päivän, niistä lisää myöhemmin (: