WHERE IS THE LOVE?

28.01.2017


Heippa!

Täällä on vietetty ihanan pitkää ja hidasta Lauantain aamua. Mulla oli eilen yöllä todella levoton olo ja kävinkin tekemässä mun aerobisen 00-01 välillä. Voin kertoa, että en ole hetkeen juossut niin lujaa kuin eilen. Juoksen usein hietsussa ja siellä tulee pitkä pätkä, joka menee hautausmaan vierestä ja kello yhdeltä yöllä, mielettömässä sumussa ja täysin yksin pimeässä tulee kaikenlasia ajatuksia mieleen. Mun niskakarvat nousivat pystyyn kun juoksin sitä pätkää ja aloin mukamas aistimaan kaikkia läsnäoloja ympärilläni. Juoksu ainakin kulki ja ikinä en oo vetänyt tota pätkää noin lujaa.

16388041_10154298372690794_8081625668087859593_n

Mä halusin tänään kirjoittaa avoimesti mun ajatuksista siitä, uskonko enää rakkauteen, onnellisiin loppuihin ja avioliittoon, siihen yhteen ja oikeeseen. Mä olen viimeiset vuodet todistanut niin paljon pettämistä, valehtelua sekä epäluotettavaa ja kumppania alentavaa käytöstä parisuhteissa. Mä saan lähes päivittäin varatuilta miehiltä snappia, viestejä samalla kun kuitenkin somessa lisätään onnellisia yhteiskuvia ja vannotaan ikuista rakkautta.

Mulle on myös itselle vannottu rakkautta niin monet kerrat, etten edes jaksa yrittää laskea. Ihmiset osaavat nykyään puhua aivan uskomattoman vilpittömästi täyttä höpöhöpöä, eikä tunnu edes hävettävän heittää sitä samaa seuraavalla viikolla uudelle mimmille. Me aina Rosan kanssa saadaan pyöritellä silmiä, kun miehet unohtavat, että ollaan parhaimpia ystäviä ja meille ei kannata ihan niitä samoja juttuja kuitenkaan laittaa.

Tällä hetkellä mun tekisi mieli sanoa että alan olemaan sen verran realisti, etten odota enää sitä oikeaa, uskollista kumppania, sillä nykypäivänä ihmisten mielipiteet, tunteet ja se, mitä halutaan tuntuu vaihtuvan useammin kuin omat lakanat, enkä tiedä miten pystyn luottamaan kehenkään tulevaisuudessa, vaikka kovasti tahtoisinkin. Ollaanko me tosiaan niin eläimiä, ettei pystytä yksiavioisuuteen?

Kuitenkin mun lähipiirissä on myös mielettömän onnellisia suhteita; suhteita joissa kunnioitetaan toista, rakastetaan ja ollaan tasavertaisia ihmisinä. Suhteita, joista huokuu tunnetta,  jossa rakkaus näkyy katseesta ja mikään ei ole epäselvää. Joten jos multa kysytään, uskonko rakkauteen vielä kaiken kokemani ja näkemäni jälkeen, niin kyllä, tottakai uskon. Aina uskon.

Mä olen itse olen ihminen, joka on rehellinen ja uskollinen sekä luotettava kumppani ja ehdottomasti yhden miehen nainen. Tiedän että mulla on vielä paljon annettavaa jollekkin, joka sen ansaitsee.

Mitä mieltä te olette, onko lukijoilla vielä usko tallella rakkautta ja avioliittoa kohtaan?