Täydellinen treeniviikko.

07.08.2016

Moikka!

Katselin eilen aamulla peiliin ja ihan itsekin mietin että oho! Ompa kiva kun nyt jo selkeä, silmin nähtävä muutos kehonkoostumuksessa, vaikka olen pysynyt treenirytmissäni alkukesän landeilujen jälkeen vain alle kuukauden verran. Vasta nyt sellainen tasainen nestepöhö jatkuvasta alkuvuoden matkustamisesta, epäsäännöllisestä rytmistä ja aikaeroista alkaa pikkuhiljaa katoamaan ja olo kevenemään.

Perjantaina törmäsin aina niin pirtsakkaan Eeviin salilla ja Eevi multa kyseli, että tulenko syksyllä vai keväällä kisaamaan.  Mulla ei ollut oikeen mitään vastausta. Olen tällä viikolla käynyt 6 x aamuaerobisella , 3 x salilla ja tehnyt 3 HIIT treeniä, tuohon päälle vielä muutama sali niin lukujärjestys näyttäisi varttia vaille kisakaudelta. Ainoa ero vaan, että mä saan tankata kun musta tuntuu että kroppa väsyy ja mulla ei ole pakko tehdä mitään.

Treenaaminen ei ole vuosiin tuntunut näin hyvältä, viimeisen kuukauden aikana yksikään aamuaerobinen ei ole tuntunut vaikealta tai raskaalta enkä mä oikeastaan ole edes ajatellut koko hommaa sen enempää. Kunhan vaan menen ja nautin reippaasta sekä energiaa antavasta aamunavauksesta.  On aivan eri fiilis mennä esimerkiksi palaveriin, kun on käynyt jo käynnistämässä aivot ennen tapaamista.

13886339_10153788542250794_3567709872633788803_n

Kaikki tuntuu niin luontevalta treenien suhteen tällä hetkellä. Torstaina pidin välipäivän salista, koska nukuin hieman huonosti ja tuntui siltä ja perjantaina tein kolme treeniä, koska tuntui siltä. Ei ole mitään sääntöjä tai stressiä tekemisestä, ainoastaan rakkaus lajia kohtaan sekä tietenkin halu olla parempi ja hyvässä kunnossa. Mulla on nyt niin mahtava rauha mun tekemisissä ja mä musta tuntuu, että oon löytänyt vasta nyt viime syksyn hermostollisen ylikunnon jälkeen kunnolla rakkauden takaisin treenaamista kohtaan. Vähän kuin olisi saanut osan itsestään takaisin. Mä olen kokoajan tiennyt miten hyvältä sen kuuluisi tuntea ja etsinyt sitä tunnetta takaisin. Väkisin se ei tule.

Toisinkuin viime Syksynä sekä loppuvuodesta, nyt taas saan treenistä paljon enemmän kuin mitä annan. Muistan miten väsynyt olin ja miten paljon jouduin tsemppaamaan sekä psyykkaamaan itseäni, että jaksoin lähteä kävelemään aamulla, kun ennen olisin juossut 5km ja tehnyt kuntopiirin kylkeen reilussa puolessa tunnissa ilman ongelmaa.

Joskus sitä vain väsyy ja nyt kun tällaisen on kokenut ja käynyt läpi, niin osaa todella arvostaa sitä, kun liikkuminen ja treenaaminen tuntuu ihan hemmetin hyvältä. Mulle tuli tänään perjantaina kylmät väreet salilla, kun huomasin että jaksan taas vetää treenejä ”vanhaan tapaan” ja suorituskykyni palautuu ihan huikeaa tahtia.

IMG_2777

No, ettei mennyt liian täydellisesti viikko niin lähdinpähän kerrankin festareille mun spiritanimal Rosa-Maria Ryydin kanssa. Helsingissä järjestettiin Weekend festarit ja jälleen kerran kävin pitkän taistelun itseni kanssa siitä, menenkö vai en. Alkuviikosta lupailin jo innoissani että tottakai tulen, Jussi juonsi tapahtuman ja paikalla oli ihan hirveesti tuttuja ja frendejä. Mitä lähemmäs festaripäiviä tultiin, sitä enemmän aloin taas himoimaan kotona vellomista netflixin parissa.

Perjantain onnistuin jo feidaamaan, mutta lauantaina omien ajatusten kanssa vellomisen jälkeen pakotin itseni lähtemään, Ajattelin että ihan sama, pääsen sieltä heti kotiin jos haluan ja siellä on varmasti ihan huippu hauskaa! Ja niinhän meillä olikin. Musiikki ei ollut yhtään mun juttu, mutta meillä oli Rosan kanssa super hauskaa ja jatkettiin iltaa vielä teatteriin hyvällä jengillä. Siellä joinkin loppuillan vettä, eikä tänään ole ollut yhtään niin paha mitä pelkästin. Tosin kroppa on super nesteinen, väsyttää ihan hirveesti ja kauhee rasvaisen ruoan himo jatkuvasti, mutta oon yrittänyt pysyä vahvana, nukkunut koko päivän ja huomenna aamulla en anna itselleni armoa, vaan lenkille on mentävä. :D

fiilis nyt.

fiilis nyt.

Suoraan sanoen mua kyllä harmittaa että mä join eilen, mutta toisaalta, mulla on niin hirveä taipumus ”suorittamiseen”, että jotkut makkaraperunat, kebab tai pizza tähän loppuun olis varmaan tehnyt mullekkin välillä ihan hyvää, niin ei mene kaikki niin vakavaksi aina. :D

 


New family member sekä treenipäiväkirjani.

19.03.2016

Heippa!

Tänään olin taas heppailemassa ruotsalaisen ystäväni Mariannen sekä erään britti naisen kanssa. Laukkailtiin pitkin maastoja taas niin lujaa, että mulla oli ripsarit pitkin poskia valuvien kyynelten vuoksi.

Bahri oli taas niin täynnä energiaa, että ensimmäiset 30 minuuttia lähinnä pompittiin laukan-ravin- ja pukkien mixausta ja yritettiin löytää jokin tasapaino siihen eteenpäin menemiseen. Niin huvittavaa sekä jopa omalla tavalla liikuttavaa kun hevonen on niin innoissaan, ettei meinaa nahoissaan pysyä. Vaikka Bahri on haastava, niin se ei ole kuitenkaan millään tavalla ”tahallaan vittumainen” ratsastaa. Se vain yksinkertaisesti on niin vähän ratsastettu, nuori ja naiivi hömppä jolla on aivan liikaa energiaa ja intoa. Uskon että treenaamalla Bahrista saadaan mieletön ratsu.

12442771_10153466061020794_1972087137_n

Bahri vilkuilee kokoajan ympärilleen, ei osaa oikeen itse katsoa mihin astuu ja reagoi kaikkeen todella vahvasti. Silti se on mieletön ikäisekseen, 9- vuotias on kuitenkin hyvin nuori ratsu vielä. Voin vain kuvitella miten ihana se on vaikkapa 15 – vuotiaana, kun hieman rauhoittuu ja oppii.

Kaikista surullisinta on Bahrin järkyttävän huono kunto. Kun tultiin takaisin niin se lähinnä roikotti takajalkojaan ja raahasi niitä perässä.

Päätin tänään, että vuokraan Bahrin itselleni kun palaan 10.4 Suomesta takaisin ja alan ratsastamaan sillä niin usein kuin mahdollista, vähintään 4 x viikossa. Tällaista otusta ei raaski seisottaa. Maksan 300e kuussa siitä, että Bahri ruokitaan ja hoidetaan kun en ole paikalla, mutta se on kuitenkin käytännössä ”mun hevonen”, eli sitä ei esimerkiksi ilman mun lupaa anneta muiden ratsastettaviksi, mikä tuskin on mikään asia, koska Bahrilla ei kukaan muutenkaan koskaan ratsasta. :D Se on melkein 3 vuotta ollut ilman kunnon ratsastajaa, eli noin 6 – vuotiaasta päässyt satunnaisesti treenaamaan. Tällä hetkellä se tuntuu osaavan lähinnä joko laukata paikoillaan tai mennä täysillä. Sellainen kiva balanssi ja perus asioiden opettelu olis paikallaan. :D

Noh, nyt alotetaan sitten ja katsotaan miten nopasti saadaan poika kuntoon. Mielenkiintoista seurata miten nopeasti hevosen kunto kohoaa. :)

Omakin kunto on kohonnut kivasti. Vielä 3 viikkoa sitten kun alotin tosissani treenaamaan kunnolla, en saanut tehtyä kun just ja just 10 punnerrusta putkeen ja lenkki oli 30 minuuttia lyhyempi kuin se mitä nyt teen ja olin enemmän poikki vielä 3- viikkoa sitten. Lisäksi punnerruksetkin sujuu todella kevyesti ja fiilis on muutenkin kunnon suhteen hyvä. Jotain kiristymistäkin on havaittu ;)

Tällä viikolla tuleekin täyteen taas 4 x sali ( pakara-takareidet ja pakara – etureidet, olkapäät + hauis, olkapäät + selkä), 3 x aamuaerobinen/kuntopiiri, 2 x HIIT ja 2 x ratsastusta. Siinä on ihan kivasti tekemistä ja liikuntaa. Fiilis on mahtava! Tavoite olisi saada 5 x sali viikkoon ja vähintään 2 x HIIT treeniä tehtyä. Pudotin tällä viikolla edellisillä viikoilla tehdyt 4 x aamaerobista 3 x kertaan ja lisäsin muutaman HIITin, sillä Nikoa valmentava Dorian Yates laittoi Nikon tekemään HIITtejä ja mielelläni teen itsekin niitä jonkun seurassa ja vertaistukena.

b8e510af16c112bcd49f489b506f0831

Meillä on vielä tänään ja huomenna -15% fitnet.fi valmennuksista, joten nyt viimeistään on hyvä aika hommata ohjelma itselleen ja alkaa treenaamaan!

Kesään on vielä kuitenkin melkein 3 kk aikaa ja jos 6- viikon treenisuunnitelma tuntuu liian lyhyeltä niin blostistani löydät vinkin myös siihen, miten saat normaalin 6- viikon ohjelmasta rakennettua noin. 3 kk treenijakson, jonka aikana saat varmasti huikeita tuloksia ja kehitystä fysiikkaasi.

Jäsenyys sivuillamme kestää 3 kk ajan, jonka aikana saat käyttöösi:

  • Kysymys forumin, jossa päivystävät valmentajat vastaavat kysymyksiin
  • Keskusteluosion, jossa voit jakaa fiiliksiä ja kokemuksiasi, sekä keskustella muiden treenaajien kanssa
  • Liikepankin, joka sisältää kaikki treeniohjelmiemme liikkeet kuvattuina, spiikattuina sekä tekstitettyinä!

11885209_992581234163454_7816390831114545947_n

Muistakaa, että musiikki on todella olennainen osa treenaamista ja parantaa todistetusti 15% suorityskykyä treenien aikana. Me ollaan kehityelty yhteistyössä Sonymusicin ammattilaisten kanssa teille soittolistat, joissa on parhaimmat hitit ja treeneihin sopivat musat valmiina. Listoja päivitellään jatkuvasti, joten ärsyttäviä ”osaan soittolistan ulkoa” – hetkiä ei pääse tulemaan, vaan aina löytää uusia hyviä biisejä jotka vie treeneissä eteenpäin!

Listoilta löytyy kolme eri listaa:

  1. Linda Manuella – soittolista josta löydät mun henkilökohtaiset lempparit ja treenimusat!
  2. GYM – soittolista, josta löytyy saliohjelmiin ja salitreeniin sopivat musiikit, vähän raffimpaa meininkiä, jotta saadaan se rauta liikkumaan 😉
  3. HIIT – soittari, josta löydät HIIT treeneihin ja menevämpiin urheilusuorituksiin, kuten lenkkeilyyn sopivat biisit! Tempo on meiningin mukainen :)

12507367_10153313949160794_1861370628667974833_n

 


Ahdistaako julkisuus?

20.01.2016

Heippa!

Halusin kirjottaa teille asiasta, josta multa usein kysytään; luoko julkinen ammatti paineita ja ahdistaako julkisuus? 

Blogini alkoi nousemaan vuonna 2012 ihmisten tietoisuuteen ja oon ollut vuodesta 2013 enemmän tai vähemmän mediassa, kuten telkkarissa, radioissa ja lehdissä. En koe olevani mikään suuri julkkis, enkä oleta ihmisten tietävän kuka olen, mutta Suomi on pieni maa ja pienempikin medianäkyvyys luo nopeasti täällä tunnettavuuden. Lisäksi yksi ammateistani, blogaaminen on hyvin julkista puuhaa sekä on hyvin kasvava ammatti ja näkyvä sellainen. Minunkin blogillani on kuitenkin parhaimpina kuukausina yli 300 tuhatta uniikkia lukijaa kuukaudessa.

Vaikka ”julkisuuteni” on pientä, niin tietynlaisen tarkkailun alla olen tottunut olemaan. Jos mut nähdään jossain jonkun kanssa niin aina saan vastata juorulehtien kysymyksiin ja olla ylipäätään todella tarkka mitä laitan ja minne laitan esille asioita ja liikkeitäni elämässä.

Olen hyvin paljon vältellyt juorulehtien palstoja, enkä koskaan ”antanut” itsestäni sisältöä näihin lehtiin. En pidä ihmisiä jotka antavat juttuja juorulehtiin lainkaan huonompina, mutta en ole tähän päivään asti kokenut sen olevan omalla mukavuusalueellani esimerkiksi esitellä kotiani. Mielelläni taas kirjoitan esimerkiksi FitBodyyn kolumnia ja teen alani juttuja yhteistyönä lehtien sekä median kanssa.

Olen kuitenkin aina ollut tietyllä tavalla hyvin avoin elämästäni, kunhan saan tehdä sen oma-aloitteisesti. Esimerkiksi isäni kuolemasta kielsin lehtiä kirjoittamasta, mikä oli todella hieno asia että asialla ei lähdetty mässäilemään mediassa, sekä sain kertoa asiasta itse omilla sanoillani sekä omassa blogissani.

Vaikka olenkin hyvin avoin, niin olen oppinut pitämään tietyt asiat omana tietonani. Niin blogissa, kuin tosielämässä. Suomessa varsinkin on parempi kun pitää isommat askeleet omassa tietoisuudessa…Olen myös tarkka siinä, että säilytän läheisieni yksityisyyden. Omista asioista voin kertoa yllättävänkin avoimesti, mutta en tietenkään kenenkään muun asioista ilman heidän lupaansa. Onkin taitolaji olla samaan aikaan hyvin yksityinen henkilö, mutta kuitenkin tehdä se niin, että antaa lukijalle kuvan, että avaisin hyvin paljon elämääni.

12510410_10153340819005794_7108544962939873323_n

Oon saanut todella paljon voimia ja energiaa matkustelusta, mikä varmasti näkyy myös blogissa. Dubaista tullessani olin täynnä energiaa ja hyvää fiilistä, sama Espanjasta palatessani. Olen myös tietenkin hyvin onnellinen tällä hetkellä, kiitos maailman ihanimman miehen. <3

On ollut ihanaa olla kotonakin välillä, vaikka kova ikävä onkin Nikoa. Huomasin kuitenkin, että aloin hyvin nopeasti väsymään Suomessa ja olen viihtynyt lähinnä vain kotona omissa oloissani, pakollisissa fyysisissä työasioissa sekä treeneissä, niinkuin Suomessa yleensä vietänkin aikani.

Kuitenkin, itse otsikkoon. En ennen ole kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta olen tullut siihen tulokseen, että julkisuus todellakin on pieni alitajuinen rasite, johon kuitenkin tottuu. Minut näkee kaupungilla aina joko treenivaatteissa, lähinnä harjaamattomalla tukalla hyvin rennosti pukeutuneena.Mun lähikauppa on Kampin kauppakeskuksen K-market, joka tietenkin on täynnä ihmisiä, joten olen tottunut esiintymään millon missäkin muodossa, sekä olen aina sanonut ettei mua haittaa laisinkaan jos ihmiset sattuvat tunnistamaan mut vaikka en olisi parhaimmillani, mutta nyt olen huomannut, että kyllä mua kuitenkin jossain alitajuisessa mielentilassa ahdistaa. Kaupungille mennessäni suojaudun usein lippiksen ja huivin alle. Äkkiä pakolliset asiat hoitamaan ja kotiin.

Ulkomailla ollessani tunnen vapautta. Tuntuu että on aivan mielettömän helppoa hengittää, saa mennä ihan randomina mihin tahansa ja saa sellaisen tietyn oman rauhan kaikkeen tekemiseen. Salilla oon aivan ihanaa olla super random tyyppi ja se on niin vapauttavaa!

Mulle aina moni kaveri tai perheenjäsen huomauttaa, jos kävellään kaupungilla ja ihmiset tuijottaa, kuiskailee tai osottelee. Itse en oo vuosiin kiinnittänyt asiaan huomiota. Porhellan niin kiireisesti aina paikasta A paikkaan B, ettei ole aikaa katsella mitä ympärillä sen enempää tapahtuu, mutta jostain syystä nyt huomaan asian todella dramaattisesti ja olen jopa hieman huomannut kiusaantuneeni asiasta. Olen myös huomannut, että ajattelen sitä jonkin verran arjessa.

Mielenkiintoista. Olen kuitenkin ihminen joka myös nauttii huomiosta, ihmisten kanssa olemisesta, juttelemisesta vieraille ihmisille sekä kaikenlaisesta sosialisoimisesta. On aina todella kivaa kun joku lukija tulee juttelemaan ja kertomaan mielipiteensä. On siis jännää huomata, että koenkin yllättäen jonkinlaista helpotusta ollessani ”vierailla mailla”. Voisi yhtä hyvin olla, että täysin randomina olo ahdistaisi, mutta ei laisinkaan.

Mä en oikeen tiedä kannattaisko mun julkaista tätä tekstiä vai ei, koska mä en oo ikinä ennen kokenut asiaa näin, päin vastoin, oon aina vastannut kysymykseen ”ahdistaako kun ihmiset tunnistaa sut kadulla”, että ei laisinkaan. Ehkä tää on jokin hetkellinen fiilis tai ehkä en ole koskaan huomannut pientä ahdistusta asiassa, koska olen oppinut elämään sen kanssa.

No anyway. Tekstin ei sinänsä ole tarkoitus olla negatiivinen. Olen kiitollinen jokaisesta lukijastani ja kuten sanoin, on aina ihanaa jos lukija tulee juttelemaan tai vastaantulijalta saa hymyn tervehdykseksi. :)

Sen mä kuitenkin sanon, että voi jumalauti minkälaisen jalkatreenin vedin tänään. Sekoitin plyotreeniä ja voimaliikkeitä. No, 40kg kyykky tuntui hyppysarjojen jälkeen about kerrostalolta selässä. :D Näitä treenejä löytyy fitnet.fi sivuston verkkovalmennuksista, kuten bikini biblestä sekä fit for bikini treeniohjelmista, joista on tänäänkin tullut paljon henkilökohtaista, positiivista palautetta!  Tässä yksi blogiin tullut:

”Moi! Pakko tulla sanomaan että Fitnetin bikini bible on ihan huippu! Olen ostanut aikasemmin erään toisen firman valmennuksia ja ne eivät ole olleet mitään tähän verrattuna. Huippu duunia olette tehneet!!

Jenni”

 

 


Niin mun tuuria :D

07.06.2015

Jep jep, edelleen suomessa. Jengi varmaan huomas mun päivityksen ig:ssä, että mä en päässytkään perjantaina vielä lähtemään.

Koko perjantai oli ihan järkyttävää kiirettä, mulla oli niin paljon duunia ja treenejä että pakkasin ihan viimetipassa laukut ja juoksin ympäri stadia hoitamassa vikoja asioita. Kun päästiin vihdoin kentälle, niin mä huomasin että mun passi on mennyt just viikko sitten vanhaksi. :D Mä en voi käsittää, justhan mä sain vasta uuden passin. Ei tullut jotenkaan mieleenkään tarkastaa voimassaolopäivää.

Meinasin vetää jotkut itkupotkuraivarit siellä kentällä. Juoksentelin edes takas poliisilaitokselta kentälle, mutta mitään ei voitu tehdä, sillä Dubai on yks niistä harvoista maista joihin ei pääse väliaikaisella passilla.

No, pienet ”mä en oo ansainnut tätä just nyt”- itkut ja kotiin ostamaan uudet lennot maanantaille. Hetken jo mietin, että nyt mä en enää jaksa. Just mun Espanjan reissu meni ohi kun olin niin kipee ja nyt tää. Oon ollut lomalla viimeks 2 vuotta sitten ja sielläkin meni koko viikko kuumeessa. :D

Mut hei, tää on vaan elämää. Näitä sattuu ja saa ainakin joskus naureskella että miten just mulle kävi näin. :D Ihan super kiva juttu on se, että lentokenttää vastapäätä on poliisiasema, jossa hoidetaan vaan tällästen urpojen passihakemuksia !! Ihan huippua, meen siis huomenna uusimaan mun passin ja saan sen n. klo 15 ja lento lähtee 17:15. Täydellistä :D

Tosin joudun lentämään melkein 13 tuntia, lontoon kautta Dubaihin. Oon säästänyt matkalle kolumnin kirjottamisen, suunnittelen fitnessmallikilpailun finalisteille koulutusmatskut matkalla ja opettelen liikennemerkit niin hyvin, että pääsen ykkösellä läpi kirjallisista :D

11325754_1401646596831823_899375344_n

Mun onnekseni mun ihan rakkaimmat ystävät Krista ja Marre oli lähössä ulos perjantaina, joten soitin niille ja lähdin messiin. Meillä oli ihan törkeen hauskaa. Juotiin pepsimaxia ja vettä kilpaa ja tanssittiin koko ilta. Käytiin teatterissa ja showroomissa.

Vesilinjalla sitä näkee kaiken tosi eri silmin. Oli ihan mahtavaa tutustua mielenkiintoisiin persooniin ja nauraa jengille ja jengin kanssa. Meillä oli sekä teatterissa että showroomissa tanssilattialla niin hauskaa, että hyvä kun en välillä pissannut housuihin nauramisesta. Vähän väliä meidän kanssa tanssi millon mitäkin tyyppejä, naisia ja miehiä ja suurinosa oli oikeesti todella hauskoja! Ihan huippua. Ihmisillä olis niin paljon hauskempaa, jos sen sijaan että istuu koko illan kyräilemässä ja dokaamassa siinä pienessä piirissä, niin olis avoin ja ystävällinen ihmisille ja ennenkaikkea kuuntelee ihmisiä! Tottakai joukkoon mahtuu näitä ”vitssi shä oot sexikäshh” tyyppejä ja sellanen on ärsyttävää, mutta sitten taas voit löytää itsesi tilanteesta, jossa on noin kymmenestä eri ”seurueesta” jengiä tanssimassa yhdessä ringissä hyvällä fiiliksellä ja nauramassa parhaimmille muuveille! Mä en kestä miten ihania ihmiset on kun niille antaa mahdollisuuksia ja jättää ennakkoluulot himaan.

11376296_1451041445196903_1830611555_n

Tulin tossa hetki sitten treenaamasta. Vedin vikat salitreenit ja HIIT:in perään. Viikko menty kohta uusilla treeneillä ja ruokavaliolla ja koutsilta tuli kuntokuvista jo nyt hyvää palautetta. Selkeesti mennyt jo näin lyhyessä ajassa eteenpäin. Toimii! Sain jopa yhden cheat päivän Dubaihin, ihan huippua :)

Mulla on hirvee post-traumaattinen stressihäiriö päällä, oon ihan varma että huomenna tapahtuu vielä jotain mun tuurille tyypillistä. Käyn ihan ylikierroksilla ja en saa varmaan unta. :D Huh! täytyy laittaa feng shuit kohdalleen ja rauhoittua.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3


fall down seven times, stand up eight

03.06.2015

Moikka!

Tänään on ollut kaikin puolin tosi vaikee päivä henkisesti. Aamu ja aamupäivä meni hyvin, mutta kun menin Viiville ripsiin, niin kuulin todella surullisia uutisia ja se toi tietenkin myös mieleen monia muitakin tässä kevään ja syksyn aikana sattumia ikäviä menetyksiä. Ollut kaikinpuolin todella raskas loppu- ja alkuvuosi. Joko pikkuhiljaa riittäisi.

Puhelimessa äiti myös kertoi, että isän loputkin tavarat oltiin saatu suomeen. Isän puhelimen taustakuvana oli mun kuvia, eri lukitusnäytöllä ja toinen päänäytöllä. Myös tietokoneen taustakuvana olin minä. Se särkee mun sydämen ja tuntuu kuin joku taas raatelis mun rintaa auki. Isä oli mun suurin tukija ja turva, asiassa kuin asiassa 100% mun takana. Ei ollut varmasti päivääkään, ettei isä kertonut kuinka paljon rakastaa ja miten ylpeä on musta ja kaikista meistä lapsista.

No, otin päikkärit ja ajattelin että rauhotun niiden aikana. Ja kuka sanoo, että päiväunet virkistää? Mä ainakin herättyäni oon aina hetken niin pahasti pihalla, että en muista edes omaa nimeäni. :D Silmät oli itkemisestä turvonneet kiinni ja salille pitäis lähteä. Mulla meni valehtelematta yli kaksi tuntia, kun psyykkasin itteeni treenejä varten. Joka 5 minuutti päätin, että tänään en mene, mä oon ansainnut sen että saan rypeä himassa peiton alla. Yea right. En tosiaan ole. Ja sitäpaitsi, enemmän mä itseäni siinä satutan, kun jätän treenit välistä ja annan itselleni luvan angstata yksin himassa ja kirota elämän julmuutta, se kun ei muuta mitään.

Lähdin todella vastenmielisellä asenteella salille. Olin täynnä raivoa, koska mun ja mun koko perheen menetys tuntui niin epäreilulta ja se suututti. Teki mieli riehua ja paiskoa tavaroita.

5 minuuttia salilla ja alkoi jo mieli keventyä. Selkätreenin loppuun tein noin 35minuutin HIIT treenin, joka sisälsi pelkkää ylämäkeä, pakarapotkuja, erilaisia kyykkyhyppyjä ja askelluksia. Siihen sain purettua mun loputkin vitutukset ja nyt on jo todella paljon parempi fiilis.

Onneksi menin, sillä mä olisin muuten vieläkin himassa silmät entistä enemmän paisuneempina ja vihaamassa maailmaa. Kyllä treeni on parasta terapiaa!

It doesn’t matter how many times you fall

what matters most is your will to stand up again and fight.

lopuks jo irtos vähän hymyäkin

lopuks jo irtos vähän hymyäkin