Moikka!

Mun extra-innostus liikuntaa kohti alkoi 10-vuotta sitten juurikin juoksemisen kautta. Ratsastus ja pesäpallo olivat olleet mulle pitkään sellaisia, missä kehityin toki kokoajan mm. tekniikan ja lyöntivarmuuden suhteen, mutta jotka eivät haastaneet mua fyysisesti tarpeeksi. En kai koskaan oikeastaan kokenut niitä liikuntana, vaikka nykyään olenkin ihan paskana jos käyn vaikkapa pitkästä aikaa ratsastamassa tai pelaamassa. :D

Aloitin juoksemisen pikkuhiljaa Merikarvian pururadalta, maastossa, josta sitten jossain vaiheessa vaihdoin asfaltille, kun pururadalla alkoi talvella olemaan vähän haastavampaa juosta. Muistan, kun juoksin mun ekan 3km pururadalla ja miten siistiltä se tuntui. Mä siis käytännössä vihasin lenkkeilyä ennen tätä valaistumista, sillä olin ehdottomasti enemmän aivotyön ja nopeiden liikkeiden tyyppi, kuin tunnin suoraa tietä juokseva.

Juoksemiseen jää kuitenkin nopeasti koukkuun, kunhan vain jaksaa ensin hetken työstää kestävyyskuntoa. Ja onhan myös juoksutekniikalla paljon väliä. Mulla suurin haaste on olla repimättä itseäni ekan 5km aikana ihan loppuun, eli liian kova vauhti on usein mun suurin kompastuskivi. Nyt olen kuukausia kiinnittänyt enemmän huomiota vauhtiin ja pyrkinyt pikkuhiljaa pidentämään matkoja. Olen viimeiset 5 vuotta juossut noin 5-6 km lenkkejä, eli painellut nopeasti menemään 30 minuuttia just-do-it mentaliteetillä. Fitness varasti noin 6 vuotta sitten sydämestäni juoksemisen paikasta ison palan, joten nyt kun en ole enää suunnitellut kisaavani ja salilla ei tarvitse joka päivä punnertaa peräsuoli ulkona, olen löytänyt juoksemisen uudestaan ja uppoutunut taas sen pauloihin.

EDISTYSTÄ?

Nyt ollaan siinä pisteessä, että 10km menee nätisti noin tuntiin hölkötellen niin hyvin, että mä en oikeastaan enää edes koe hengästyväni matkasta. Jäätävä hiki tulee, tottakai, mutta olo ei ole tunnin jälkeen lähes kärsimyksestä ryytynyt, johon tarvitsee ainakin 10 tuntia palautumiseen, vaan enemmänkin energinen ja pirteä. Eli kuukausien juoksuun panostaminen on alkanut näkymään kestävyyskunnossa ja nyt ollaan siinä pisteessä, että se kymppikin tuntuu kivalta. Toki myös viilentynyt ilma tekee ihmeitä, nimittäin 30 asteessa kun juoksee niin siinä tuntuu vitonenkin jo lämpöhalvaukselta.

TAVOITE?

Nyt on ihan huikea aika aloittaa taas lenkkeily. Mun tavoite on juosta säännöllisesti noin 4x viikossa ja tsekata vuoden päästä että onko siitä ollut mitään hyötyä; mihin aikaan menee tunnin lenkki ja mitä tapahtuu keholle sekä kunnolle. Nyt oon ottanut myös noin 2-3 x viikossa jalka- ja pakaratreeniä mukaan, sillä juoksemisen huono puoli on se, että kintut ja varsinkin perse siinä kuihtuu. Varsinkin, jos on täysin geenitön tämän suhteen ja rasva kertyy ainoastaan keskikroppaan. :D Eli mitään kehonmuokkausta juokseminen ei ole. Kyllähän siinä laihtuu, mutta lihaksia tulee treenata myös monipuolisemmin ja vastusten kanssa, jos kaipaa kauniita lihaksia ja muotoa kehoon.


Heippa!

Luvassa vähän hassumpi fiilistely postaus, mutta oon ollut tästä niin iloinen, että mun on pakko jakaa tää teidän kanssa. Lukijani varmasti tietävät, että olen melkoisen tarkka siitä, mitä syön. Haluan varmistaa saavani mahdollisimman puhdasta ja monipuolista ravintoa, siksi käyn esimerkiksi hyvin harvoin syömässä ulkona tai vedä mitään prosessoitua ruokaa. Mun päivittäinen ruokavalioni sisältää kaurahiutaleita, banaania, omenoita, marjoja, kanaa/kalaa, riisiä, bataattia, pastaa, kananmunia, salaattia, vihanneksia, kookosmaitoa, oliiviöljyä, avocadoa ja sen lisäksi lisukkeina ruokiin sopivia juustoja, pähkinöitä/siemeniä/ituja, välillä löytyy jotain leipiä, riisikakkua… perus hyvää safkaa. Rakastan mielettömästi erilaisia ruokaisia salaatteja, joista löytyy eri proteiinin-, hiilarin -ja rasvanlähteitä.

Välillä en edes kehtaa itselleni myöntää, kuinka paljon mulla menee päivittäin ruokaan rahaa. Ruokavaliolla on kuitenkin niin suuri merkitys meidän terveyden ja sairauksien sekä tietenkin myös niiden ennaltaehkäisyn kanssa, että se on niitä harvoja asioita, josta en halua tinkiä ja johon panostan. Maksan mielelläni enemmän mahdollisesti hieman pidemmästä ja terveemmästä elämästä panostamalla siihen, mitä syön. Sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen, useiden syöpien, lihavuuden tai vaikka perus vatsavaivojen sekä energiattomuuden takana on usein kuningas paikalla niinkin yksinkertainen asia, kuin ruokavalio.

No, se siitä paasauksesta, kunhan vähän muistuttelen, että ulkonäkö on melko hännillä siinä listassa, kun mietitään syitä miksi olisi hyvä panostaa ruokavalioon ja sen laatuun, tehdä itse ne safkat aidoista raaka-aineista ja jättää pakastepizzat sinne kylmäaltaaseen.

Mennäänpä kuitenkin itse asiaan, siihen mistä mä oon ollut niin fiiliksissä muutaman viikon. Meidän naapuriin, kampin Graniittitaloon avattiin nimittäin uus Lidl. Kampin kauppakeskuksessa on ollut pitkään oma Lidl, mutta mä en suoraan sanottuna ole ikinä viihtynyt siellä. Mua on aina jotenkin ahdistanut se kauppa, siellä on ollut ahdasta, se on aina aivan liian täynnä jengiä ja vähän ehkä sotkuinen meininki. Sen lisäksi musta on tuntunut siellä käydessäni, etten löydä kaikkea mitä haluaisin valikoimasta.

Olen siis kaikki nämä vuodet Etu-Töölössä asuessani käynyt mun ex lähikaupassa (ex, koska tämä uusi Lidl on lähempänä), kampin K-marketissa, joka nyt ei ole mikään halvin kauppa… rahaa on siis mennyt syömiseen. Aivan hemmetisti.

Mulle Lidl ei ole ollut kokemuksena ihan fresheimästä päästä ja olen pitänyt K-marketin tarjontaa, sekä ylipäätään kokemusta kaupassa käynnistä sen verran mielekkäämpänä, että olen kovasta hinnasta huolimatta halunnut maksaa enemmän siitä, että kauppakokemus on mukava ja valikoima kattava.

Nyt kuitenkin olen muutaman viikon ajan käynyt Graniittitalon Lidlissä ja voi juma! Se on NIIN hyvä! Ollaan mun naapurin kanssa fiilistelty ja tuuletettu, kun meidän molempien safkakulut pieneni about puolella. Sen lisäksi sieltä on tähän asti löytynyt ihan kaikki mitä mä haluan ruokavaliooni.

Mun poikaystävä on naureskellut vierestä, kun oon silmät pyöreenä suureen ääneen ihmetellyt miten mä voin saada 3€:lla pussin avocadoja, kun oon tottunut maksamaan yhdestä saman verran. Tai miten kaks pussillista ruokaa maksaa saman verran kun muutama laadukkaampi tuote kampin k-marketissa.

Ei mulla oikeastaan ollut muuta, oon vaan niin fiiliksissä tästä ja halusin jakaa sen teidän kanssa. :D Ruoka on elämän yks parhaimpia asioita ja onhan tää nyt nättiä kun kahden minuutin kävelymatkan päässä on jättikauppa, josta löytyy kaikki ja on vielä super halpa!

Ja tää muuten EI sitten ole mikään kaupallinen yhteistyö!

 


[mittaustagi]

En olisi ikinä uskonut, että mulle käy näin…” taisivat olla mun ensimmäisiä ajatuksia, kun muutama vuosi sitten sain lääkäriltä diagnoosin hermostollisesta ylikunnosta, niin mielen kuin kehonkin pahasta loppuun palamisesta. Yhtäkkiä mut passitettiin kolmeksi viikoksi sänkyyn, totaaliseen kieltoon kaikesta rasittavasta ja stressaavasta, tai muuten en urheilisi välttämättä enää ikinä ja toipuminen olisi epävarmaa. En saanut edes kävellessä hengästyä tai ajatellakkaan töitä. 2015 syksyn tunteet ja ajatukset ovat palanneet vahvasti mieleeni tutustuessani LähiTapiolan älyhenkivakuutukseen kaupallisen yhteistyön tiimoilta.

Mun talous on täysin mun työkyvyn varassa. Jos mä sairastun, ei mun tilalle löydy ketään tuuraamaan, sillä lähes kaikki työ mitä teen, liittyy jollain tapaa minuun itseeni; minuun henkilönä, minun osaamiseen tai persoonaani. Kukaan ei voi esiintyä minuna tai tehdä asioita minun persoonallani. Mun työhön ei sinänsä voi edes kouluttautua, koska kyse on hyvin pitkälle henkilöbrändistä sekä mun ajatusmaailmasta ja osaamisesta valmentajana, esiintyjänä tai tuottajana.

Mulle terveys on tärkeä; niin henkinen kuin fyysinenkin. Ei vain siksi, että sen varassa on mun taloudellinen tilanne, vaan myös siksi, että olen joutunut läheltä seuraamaan miten äkillinen sairastuminen; psyykkinen tai fyysinen voi viedä jopa ihmisen hengen. Lisäksi omat kokemukset terveyden menettämisestä ja täydellisestä loppuun palamisesta ovat tehneet terveydestä vieläkin arvokkaamman asian elämässäni, mutta myös sen menettäminen on mulle hyvin todellista. Siksi haluan minimoida sen riskitekijät ja pitää itsestäni sekä muista hyvää huolta.

Elämme liian paljon jatkuvan hektisyyden keskellä, joka tahtomattammekin myös nostaa stressin tasoa. Vaikka kuinka nauttisimme työstämme, on kehitys nykyään niin nopeaa, että ajan hermoilla pysyminen elämän kaikilla osa-alueilla on haastavaa ja väsyttävää. Sen lisäksi meitä ympäröi jatkuvasti some, jonka lukuisat uudet sovellukset sekä niiden seuraaminen saa meidät jopa pakkomielteisiksi. Vaikka pelit, deittisovellukset, ruoka-sovellukset, blogit, vlogit, juorukanavat, uutiset tai sarjat olisivatkin omalla tavallaan pakokeino arjen keskellä sekä tapa viihdyttää itseään, saattavat nekin huomaamattamme aiheuttaa riippuvuutta käyttäjälle ja sitä kautta myös stressata meitä. Stressin hallinta on hyvin ajankohtainen aihe ja asia, joka vaikuttaa hyvinvointiimme sekä terveyteen huomattavasti.

Mä olen aina ollut todella kova suorittaja ja vielä kaiken kokemani jälkeenkin määrittelen itseäni hyvin paljon työn kautta. Vaikka nautin hektisyydestä ja täydestä kalenterista, on balanssin löytäminen arjenkin keskelle todella tärkeää. Jos en pidä huolta hyvinvoinnistani, tiedän että mua odottaa pian uusi loppuun palaminen sekä pahimmassa tapauksessa pidempiaikainen työkyvyttömyys. Hektisyys ja sen lisääntyminen saavat suorittajaluonteen stressitasot helposti taivaisiin hetkessä. Tämä taas vaikuttaa myös uneeni ja aiheuttaa väsymystä. Hektisyys, stressi, suorittaminen, uniongelmat ja väsymys aiheuttavat täydellisen oravanpyörän, jota pakoon on vaikea päästä.

Väsymistä ei tarvitse hävetä, mutta totuus on, että jos minä väsyn ja jos mun maailma pysähtyy hetkeksi, niin muu maailma jatkaa rullaamista ja tästä syystä mulla tulee olla jokin turva, joka auttaa mua pärjäämään jos mulle käy jotain. Tässä kohtaa mä turvaudun LähiTapiolan älyhenkivakuutukseen ja sen filosofiaan.

LähiTapiolan älyhenkivakuutus on taloutesi turva, jos sulle sattuu jotain. Turva kannattaa mitoittaa kattamaan taloutesi vakavimmat henkilöriskit, kuten oma työkyvyttömyys tai vaikka puolison kuolema.

Okei, jokaisella meistä on varmaankin jonkinlainen henkivakuutus, joka myös mahdollisesti kattaa työkyvyttömyyden, kuoleman tai onnettomuuden, mutta mä todella toivon ettei mun, mun läheisten tai myöskään kenenkään mun lukijan tarvitsisi koskaan tällaisen varaan turvautua.

LähiTapiolan uusi älynenkivakuutus on siitä aivan mielettömän hieno kokonaisuus, että se pitää vakuutetusta henkilöstä kokonaisvaltaisesti huolta ja näinollen pyrkii ennaltaehkäisemään itse taloudellisen turvan tarvitsemista. Se neuvoo ja auttaa jokaista yksilöllisesti välttämään sairauksia, onnettomuuksia, työkyvyttömyyttä sekä pidentämään elinikää.

Älyhenkivakuutus on siis paljon enemmän kuin perinteinen, taloutta turvaava henkivakuutus. Se on vakuutus, joka auttaa sua voimaan paremmin ja olemaan tarvitsematta henkivakuutuksen käyttöä. LähiTapiolan Älyhenkivakuutus-kokonaisuuteen kuuluu perusturva-henkivakuutus, sähköinen terveystarkastus ja itsevalmennusohjelmat, aktiivisuusranneke tai sykemittari, hyvinvointitietoa ja etuja kumppaneilta sekä hyvinvointisovellus puhelimeen.

Älyhenkivakuutus tukee hyvin pitkälle mun omaa ajatusmaailmaa: pidä huolta itsestäsi hyvillä elämäntavoilla. Huolehdi ruokavaliostasi, unestasi, liikunnasta ja opettele hallitsemaan stressiä. Nämä ovat ihmisen hyvinvoinnin perusta. Huonovointisuuden, sairauden tai väsymisen syitä ja aiheuttajia saa usein etsiä näin yksinkertaisista tekijöistä. LähiTapiolan älyhenkivakuutus antaa sulle ohjeet siihen, miten pidät näitä asioita hallinnoiden huolta itsestäsi, ehkäiset sairastumista ja työkyvyttömyyttä sekä jaksat paremmin hektisyyden keskellä.

Vähän kuin virtuaalinen hyvinvointivalkku, jonka saat puhelimen kautta mukaan minne ikinä menitkään.

”…jos mä tästä selviän, en enää ikinä laiminlyö terveyttäni tai päästä tilannetta näin pahaksi.” Näistä ajatuksista muodostuivat ensimmäiset konkreettiset asiat, jotka lupasin itselleni ja läheisilleni syksyllä 2015. Kaikki onneksi järjestyi; voin nykyään hyvin ja osaan entistä paremmin kuunnella itseäni, tunnistaa väsymystä ja painaa jarrua, kun meno on liian kovaa. Siispä kokonaisvaltaisesti terveydestäni ja jaksamisestani huolehtien, jatkan viisaampana eteenpäin, LähiTapiolan älyhenkivakuutus matkassani ja sen filosofiaa noudattaen.


Kävin eilen mielenkiintoista keskustelua aiheista älykkyys ja onnellisuus. Keskustelu piti sisällään pohdintoja mm. siitä, lisääkö tietoisuus ja koulutus mahdollisuutta onnellisempaan elämään vai mitä ylipäätään on onnellisuus? Onko se kenties sitä, että kouluttaudut mahdollisimman korkeasti, jolloin pääset todennäköisemmin hyvään työpaikkaan, jossa sulla on ehkä mahdollisuus edetä sen verran korkealle, että voit vanhempana tehdä oikeasti ihan hyvää rahaa, käydä muutaman kerran vuodessa luxus lomilla perheen kanssa ja ajaa se kallis audi perheen upean talon suureen autotalliin, vaimon mersun viereen? Vai lisääkö kouluttautuminen tietoisuutta esimerkiksi riskeistä, jolloin et todennäköisemmin uskalla tai halua enää ottaa elämässä tietoisia riskejä, etkä näin ollen lähde vaikkapa tavoittelemaan sitä omaa yritystä, josta kuitenkin unelmoit ikuisesti, vaan päädyt turvalliseen työpaikkaan, työhön johon sulla ei ole intohimoa, mutta on kuitenkin varma, turvallinen ja hyvin palkattu ala?

Onko hieman kouluttamattomammat ihmiset onnellisempia, sillä he eivät välttämättä ole niin tietoisia monista asioista ja uskaltavat elää enemmän tunteella? Vai elävätkö he liian putkinäköisesti pienessä kuplassaan, joka johtaa elämässä yksitoikkoisuuteen tai bisneksissä mahdollisesti epäonnistumiseen? Onko nykyään mahdollisimman laaja tietoisuus edes riippuvainen koulutustasosta vai enemmänkin ihmisestä itsestään kiinni? Onhan lähes kaikki tieto netissä, eikä oppimiseen tarvitse enää fyysistä opettajaa tai välikättä.

Mielenkiintoisia kysymyksiä. Itse olen sitä mieltä, että nykyään kun meillä on lähes kaikki tieto saatavilla ja käytössämme, on hyvin paljon ihmisestä itsestään kiinni, kehittääkö hän itseään vai ei. Onko ihmisellä lähtökohtaisesti intohimoa maailmaa kohtaan, haluaako hän olla tietoinen asioista; itsestään, ihmiskunnasta, soluista, energioista, filosofiasta, ravinnosta, historiasta, uskonnosta, politiikasta,tulevaisuudesta tai mistä tahansa.

Toki on monia ammatteja, joihin tarvitaan perinteinen koulutus ja hyvä niin. Lisäksi todennäköisemmin ihminen oppii sekä sisäistää asioita paremmin, kun on pakko läpäistä haastavat kurssit, jotta saa todistuksen pätevyydestä alaa kohtaan. Kuitenkin aina tarvitaan aitoa mielenkiintoa ja halua oppia asioita, jotta susta tulee alaa tai aihetta kohtaan älykäs ja lahjakas. Vahvaan osaamiseen vaaditaan aina intohimoa alaa kohtaan, eikä pelkästään kirjan ja kaavojen ulkoa opettelemista, tenttien läpäisyä tai ainoastaan sitä ajatusta, että tästä työstä saa hyvää rahaa.

Mutta takaisin tietoisuuteemme. Ennen media päätti, mitä uutisoidaan maailman menoista, miten ja missä muodossa ne syötetään meille ja loput piti etsiä kirjoista tai oppia koulusta. Tiedon saanti oli aika hidasta ja informaatio kulki vaivalloisesti. Tällä hetkellä tietoa ja infoa pursuu joka puolelta, ehkä vähän liikaakin ja nykyään me pystytään tutkimaan lähes mitä tahansa itsenäisesti sekä osataan myös ottaa selvää faktoista ja olla paljon mediakriittisempiä. Tällä tarkoitan sitä, että nykyään me päästään esimerkiksi tsekkaamaan heti uutisten lähteet tai tutkimaan, mikä yritys rahoitti minkäkin tutkimuksen (jolloin todennäköisesti tulokset ovat yritystä ja sen toimintaa tukevia). Nuoretkin ymmärtävät ihmetellä, miksi esimerkisi tyypin 2 diabeeteksteen suositellaan jenkkien diabetesliiton sivustolla potilaille mielettömiä määriä punaista ja rasvaista lihaa? Tai miksi ihmeessä American Cancer Societyn sivuilla ei puhuta tai mainita mitään menestyksekkäistä happihoidoista, ainoastaan kemoterapiaa suositellaan? Ihmiset voivat ottaa selvää lähes mistä tahansa, laskea itse päässään yhteenlaskut sekä ymmärtävät sen faktan, että elämme maailmassa, joka on yhtä suurta bisnestä. Jopa meidän terveys on osa sitä.

Tulin itse siihen tulokseen, että oikeasti älykäs, aitoa onnellisuutta tavoitteleva ihminen todennäköisesti irrottautuu siitä oravanpyörästä ja systeemistä, johon meidät halutaan ja kasvatetaan mukaan. Älykäs ihminen on jo niin älykäs, että hän ymmärtää sen, miten vähän materiaalilla on tekemistä onnellisuuden kanssa ja miten tärkeää terveys ja mielenrauha on. Oikeasti älykäs ihminen todennäköisesti hakeutuu hyvin lähelle luontoa, elää niin omavaraisesti kuin pystyy, pysyy kaukana kaikesta mitä ihminen itse keinotekoisesti maailmaan luo ja tuottaa, meditoi, urheilee ja toteuttaa itseään jonkun työn kautta, jota rakastaa ja jolla todennäköisesti on hyvin vähän tekemistä minkään ison bisneksen kanssa ja jos kuitenkin on, hän todellakin tekee sitä rakkaudesta, eikä rahan, maineen ja materiaalin himosta.

Siitä pääsinkin kysymykseen, jonka esitin itselleni; vaikka ajattelen näin, miksi mä sitten itse en lähde tähtäämään tuohon? Tulin siihen tulokseen, että mä kuitenkin olen vielä siinä vaiheessa elämää ja kasvua ihmisenä, että mä myös rakastan materiaalia; vaatteita, laukkuja, kenkiä, kivaa kotia, kosmetiikkaa ja nautin tietynlaisista, jopa pinnallisista dinnereistä, juhlista ja tapahtumista. Tietynlainen luksus on silloin tällöin ihanaa. Olen siinä pisteessä, että yhtäaikaa vihaan ja rakastan kaikkea pinnallista. En kuitenkaan enää ihaile näitä samalla tavalla, kuin joskus nuorempana. Mä olen päässyt elämässäni näkemään, mitä on kun on lähes kaikkea, sekä päässyt tietyllä tavalla valitsemaan oman tieni tässä maailmassa. Sanotaan nyt ääneen se fakta, vaikka se kuinka paljon varmasti ärsyttääkin; nykyään naisen on niin käsittämättömän helppoa valita se helppo elämä, jolloin voi ostaa sen uuden chanelin vaikka joka päivä. Haluan kuitenkin uskoa siihen, että kauneus ja älykkyys mahtuvat samaan päähän, eikä lähdetä myymään omaa sieluaan materiaalista. Jokainen älykäs nainen tarvitsee varmasti elämäänsä jotain muutakin, kuin laukkuja ja hienoja autoja, kun tavoitteena on olla aidosti onnellinen ja hyvinvoiva.

Vaikka tuonkin vahvasti materiaalia esiin, niin en väitä, etteikö tottakai näistäkin asioista saa nauttia. Ne eivät tietenkään ole poissuljettuja asioita onnellisen ja älykkään ihmisen elämässä, mutta ne eivät saa pyörittää ihmisen maailmankuvaa tai viedä ihmistä kauemmas niiltä aidoilta asioilta, mitä elämässä kannattaa tavoitella. Vahva korostukseni aiheeseen pohjautuu siihen, että kun katsotaan sitä tietynlaista mielikuvaa, jota vaikkapa instagram ja muu media luo nuorille, on se hyvin pitkälle painottunut materiaaliin ja pinnallisuuteen, jolloin käsitys onnellisesta elämästä saattaa helposti vääristyä. Moni saattaa ajatella, että onnellisuus on suoraan verrannollista tavaran ja rahan määrään, mitä se ei missään nimessä ole.

Saa nähdä, päädynkö mä vielä joskus elämään elämääni omavaraisesti luonnon keskelle, mutta ainakin tällä hetkellä jatkan mielelläni elämääni samaan rataan ja se pysyy vielä kauniina ajatuksena aidosta tasapainosta ja onnellisuudesta takaraivossa.

 

 

 

 


[mittaustagi]

Olen mukana yhteistyössä Fazerin uudessa juuresleipä kampanjassa ja postaus on toteutettu yhteistyössä Fazerin kanssa. Olen tutkinut ja tehnyt lähempää tuttavuutta uutuusmakuun: Fazer Juuresleipä Kaura 100%, Bataatti & Linssiin ja päässyt ottamaan kantaa myös siihen, onko leipä kiellettyjen ruokien listalla, kun tavoitteena on elää terveellisesti ja treenata tavoitteellisesti.

16729409_10154340043700794_6740159353005625465_n 16730133_10154340043230794_6451319015814158321_n

Leipä koetaan usein epäterveelliseksi vaihtoehdoksi ja itse valmentajana saan usein lukea sekä kuunnella voivotteluja siitä, miten asiakkaat rakastavat leipää eivätkä millään haluaisi luopua tästä helposta ja nopeasta, sekä ennenkaikkea maukkaasta välipalavaihtoehdosta.

Leipiä on monenlaisia ja nyt päästäänkin siihen, mikä tekee leivästä sen ei niin suositellun vaihtoehdon? Mä olen sitä mieltä, että silloin kun leipä listattiin sinne vähemmän terveellisten ruokien listoille, ei silloin ollut vielä markkinoilla kovinkaan terveellisiä leipä vaihtoehtoja. Käsitys leivästä oli eri, sillä useimmat leivät oli valmistettu valkoisista jauhoista ja valikoimat pursuivat patongeista, ranskanleivistä, sämpylöistä sekä muista höttöhiilari- ja pullaleivistä.

Mun mielestä on mielettömän hienoa, että brandit ovat huomioineet ihmisten halun tehdä terveellisempiä valintoja ja luoneet vaihtoehtoja myös niille, jotka rakastavat leipää, mutta haluavat elää terveellisemmin.

16684199_10154340043225794_3735549742838502922_n

Fazer Juuresleipä on aivan uudenlainen leipä, jossa yli kolmas osa jauhoista on korvattu kasviksilla. Kasviksina on käytetty trendikkäitä ja terveellisiä linssejä sekä maukasta bataattia, mikä tekee leivän mausta aavistuksen verran makean, vaikka siinä ei olekaan lainkaan lisättyä sokeria. Leipä on myös näin ollen paljon ravinteikkaampi, kuin perinteinen jauhoihin tehty leipä. Lisäksi Fazer Juuresleipä Kaura 100%, Bataatti & Linssi on täysin lisäaineeton, maidoton sekä laktoositon. Leipä on merkitty kuluttajien valintoja helpottamaan tarkoitetulla Fazerin Parempi Leipä –symbolilla, jolla varustetut leivät ovat tutkitusti terveellinen valinta tasapainoiseen ja monipuoliseen ruokavalioon.

Tässä tutustumassani bataatti & linssi vaihtoehdossa on myös luontaisesti korkea proteiinipitoisuus, joka saadaan viljasta, palkokasveista ja siemenistä. Leipä on leivottu Suomessa kotimaisesta viljasta ja viljana on käytetty kauraa, joka on suuressa nousussa ja erittäin suosittu raaka-aine. Peronsal Trainerina kiinnitän juurikin viljoihin paljon huomiota ja niillä on suuri merkitys omissa valinnoissani. Aamupuuroni koostuu aina kaurahiutaleista, joten väittäisin, että tässä olisi aika kova kilpailija perinteistä aamupuuroa haastamaan kaikille leipä faneille! 

Kun tekee oikeita valintoja, niin leivästähän ei tee epäterveellistä itse leipä, vaan myös sillä on paljon merkitystä mitä leivän lisukkeiksi valitsee. Samalla tavalla kun puurosta saa ei-niin-terveellisen sokerilla, liiallisella rasvan määrällä sekä vaikkapa maitotuotteilla, niin myös leivässä tulee huomioida levitteiden sekä lisukkeiden laatu.

Tein hieman vertailuja kaurahiutaleen ja tämän tuotteen välillä. Perinteinen kaurahiutale sisältää seuraavanlaisen ravintosisällön:

100g kaurahiutaleita 370kcl/rasvaa 8 g/hiilihydraatteja 55g/ravintokuituja 11g/proteiinia 14g

kun taas juuresleipä sisältää:

100g juuresleipä 237kcl/rasva 5,3g/hiilihydraatteja 26g/ravintokuituja 9,4g/proteiinia 16g

Kun aamupalalla korvaisi kaurahiutaleet valkuaisten ja marjojen tai hedelmän kanssa tähän juuresleipään valkuaisten, kurkun, tomaatin ja salaatin kera sekä kylkeen vielä marjoja tai hedelmä, niin aika tasavertaisilla vastuksilla mentäisiin. Tällaisella aamupalalla saataisiin terveellinen ja monipuolinen kokonaisuus, joka sopii niin dieettaavalle, kuin terveellisiä vaihtoehtoja suosivalle ihmiselle. Toki omien tavotteiden ja kulutuksen mukaan pitää huomioida, että ravintoa on sopivasti sekä riittävästi. Valkuaisten sijaan voi valita kokonaisen kananmunan tai paistaa vaikkapa munakkaan leivän päälle.

16684121_10154340043200794_5838709250479403342_n-1

Terveellisten valintojen ammattilaisena voin hyvin näyttää vihreää valoa Fazerin bataatti ja linssi -juuresleivälle ja suositella sitä terveellisempänä vaihtoehtona leipien ystäville.

Kerro mulle, minkälaisen aamupala kokonaisuuden sä loihtisit ja mitä lisukkeita valitsisit, jos käyttäisit aamupalassasi Fazerin bataatti ja linssi – juuresleipää? Kaikkien kilpailuun osallistuvien kesken arvotaan Fazerin tuotepaketti. Osallistumisaikaa on 20.2 asti. Tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

 

 

 

Yhteistyössä Fazer